VH24-018-0002
Kuuran Pirunpolskan kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kuuran Pirunpolska | Kutsumanimi | Polle |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 153cm, tummanrautias |
| Syntymäaika, -paikka | 31.12.2023, Suomi | Ikä | 14-vuotias |
| Koulutus | Helppo B, re. 110cm, me. 90cm | Painotus | Esteratsastus |
| Kasvattaja | Kuuran Suomenratsut | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Kuuran Pirunpolska oli ensimmäinen ja ainoa vuoden 2023 aikana syntynyt kuuralainen. Tallin kasvatustoiminta oli koko vuoden jäissä omistajan sairastelujen vuoksi, mutta hätäisenä luonteena Polle ei malttanut odottaa laskettua tammikuista syntymäaikaansa, vaan päätti putkahtaa maailmaan vielä joulukuun viimeisen päivän iltana. Orin syntymä oli räjähtävän nopea - aivan kuin tallin yläpuolella iloisesti välkkyvät uudet vuoden raketitkin.
Pollella on kultakalan muisti ja se on perusluonteeltaan aina kiireinen. Kärsimättömästä olemuksestaan huolimatta ori on kiltti käsitellä, ja vaikka sen rinnalla saakin kulkea puolijuoksua paikasta toiseen, ei pelkoa hevosen käsistä riistäytymisestä kuitenkaan ole. Nuorena poikana Polle kokeili venyttää rajoja vähän suuntaan jos toiseenkin, mutta nyt varttuneemmalla iällä hevonen on korrektikäytöksinen niin kotioloissa kuin reissussakin. Rautias suomenhevonen viihtyy huonosti karsinassa, minkä vuoksi se tarhaa päivittäin tuplavuoroa ja viettää olosuhteiden salliessa myös öitään ulkona. Polle ei ole miellyttävä hevonen kengittää tai klipata, mutta sen kanssa pärjää kyllä, kunhan varustautuu toimenpiteisiin sopivalla määrällä huumoria. Matkustajana ori on tyypillisesti eläväinen, muttei kuitenkaan huonotapainen. Se ei tuhoa kuljetuskalustoa työkseen, mutta muistaa kuitenkin kaivaa kuivikkeet takanurkkaan jo ennen liikkeelle lähtöä. Pitkillä matkoilla Polle saattaa olla huono juomaan, minkä takia sille kannattaa varata tuttua makuvettä jo kotoa lähtiessä mukaan.
Ratsain Polle on energinen, mutta myös suoraviivainen ja rehellinen. Ori ei turhia hötkyile, vaan puksuttaa eteenpäin höyryveturin lailla tasaisen tappavaa tahtia. Suomenhevonen ei ole varsinainen liikeihme, mutta se suorittaa sileällä siltä pyydetyt liikkeet omalla etupainoisella tyylillään. Esteradoilla työmyyrä löytää hieman ryhtiä tekemiseensä, minkä ansiosta se saa puomit pysymään kannattimillaan vähän isommissakin luokissa. Polle ei pärjää kilpakumppaneilleen aikaratsastusluokissa, vaikka sen jalat tikkaavatkin Singerin lailla hätäistä tahtia. Orin menestyksen salaisuutta on vaikea nimetä, mutta se onnistuu suorituksissaan tarkan ratsastajan ja hyvän tuurin voimin. Pollen hypyt ovat voimakkaita, eikä niissä pysy taitavakaan ratsastaja aina sulavasti mukana. Rautiaalla riittää voimaa ponnistaa hyppyihin kauempaakin, mikä vahvistaa katapulttielementtiä entisestään. Maastoratsuna Polle on liikennevarma, mutta se saattaa kyttäillä tuttuja kammotuksia, kuten naapurien postilaatikkoja ja lumen painosta alas kaareutuneita pensaita.
| i. Sotamaalauksen Pahatuohi sh, 149cm, trt |
ii. sph, 148cm, prt |
iii. |
| iie. |
||
| ie. sh, 151cm, mvkk |
iei. |
|
| iee. |
||
| e. Kuuran Mittumaari sh, 155cm, tprt |
ei. sh, 158cm, prt |
eii. |
| eie. |
||
| ee. sh, 152cm, tprt |
eei. |
|
| eee. |
|
iiii. Tuohipoeka iiie. Nanetta iiei. Tuohikotti iiee. Pilviprinsessa ieii. Pahansanansaattaja ieie. Neitokurki ieei. Monarkkisulttaani ieee. Rakastunut Rihkamaan |
eiii. Myrskymerkki eiie. Haavesointu eiei. Varjosoturi eiee. Astarella eeii. Metkan Maine eeie. Sirun Vilukissa eeei. Hurman Ritari eeee. Elvira |
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 31.01.2024: EV-I (8 + 10 + 5 + 3 + 3 + 9 = 38p)
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.02.2024: SV-II (7,2 + 10 + 3 + 6,25 + 6,3 + 7 = 39,75p)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.01.2026: SLA-I* (16 (4+8+4) + 21 + 25 + 23 + 20 = 105p)
VSR-CUP - 31.08.2024 - Varismäki - 110cm - 2/19
VSR-CUP - 31.03.2025 - Kuuran Suomenratsut - 110cm - 6/70
VSR-CUP - 30.06.2025 - Kuuran Suomenratsut - 110cm - 7/55
| Ominaisuuspisteet (ERJ) | Taso |
| 2479.56 | 6/5 |
15.09.2024 - Valmentajana Anttoo Lahtinen
Esteratsastuksen parasta antia olivat vauhti ja vaaralliset tilanteet, ja niitä Polle muisti tarjoilla aina tasaisin väliajoin edelleen. Viime aikoina ori oli kyllä osoittanut alkavan aikuistumisen merkkejä, vaan ei se silti poistanut sitä tosiasiaa, että hevosen hyppy oli vahva, suorastaan katapulttimainen, eikä sen itsevarmuus tuntenut mitään rajoja. Minulla oli aina täysi työ pysyä hevosen satulassa etenkin silloin, jos ponnistuspaikat eivät osuneet aivan kohdilleen. Ja jotta elämä ei olisi liian turvallista, oli valmentajani Anttoo päättänyt haastaa meitä tänään juuri erilaisten lähestymistilanteiden kanssa. Kentälle oli rakennettu jumppasarja, joka ensisilmäyksellä vaikutti viattomalta, mutta paljastui myöhemmin ensivaikutelmaansa vaarallisemmaksi viritykseksi, sekä joitain yksittäisiä esteitä siten, että niitä arvatenkin tultaisiin hyppäämään osana erilaisia linjoja.
Alkuverryttely pidettiin tällä kertaa lyhyenä ja ytimekkäänä. Anttoo halusi nähdä Pollen työskentelevän energisesti ja kuuliaisesti ja tulemaan erityisesti pidätteestä vastustelematta takaisin. Aina tämä ei onnistunut, etenkin kun selkeä kokoaminen olisi pitänyt esittää kahden kavaletin välissä. Anttoon mielestä oli erikoista, ettei kuusi askelta riittänyt edes valmisteluun saati kokoamiseen, ja rankaisi meitä sitten vaatimalla matkan varrelle kokoamisen sijaan puhtaan ravisiirtymisen. Polle, jonka mahanalus vilisi tavallisestikin pelkkiä jalkoja, otti tällaisesta tehtävästä vain lisää jenkaa omaan toheltamiseensa. Sovittelevasti voitaisiin todeta, että kavalettien välissä todella esitettiin kolmetahtisen (kootessa ihan jopa nelitahtisen…) laukan lisäksi myös kaksitahtista ravia – tempo askeleissa oli vain sen verran ripeä, ettei niistä meinannut ottaa selkoa sen enempää ratsastaja kuin valmentajakaan.
Jokseenkin kaoottiselta tuntuneen alkuverryttelyn jälkeen oli aika siirtyä jumppasarjalle. Aluksi esteet olivat pieniä, mutta välit valmentajan sanojen mukaan ”kinkkisiä”. Tämä realisoituikin heti, kun mielestäni ratsastin sisään tehtävälle normaalisti, ja silti jäin jokaisessa hypyssä jälkeen orin ponnistellessa hyppyihin ensin likeltä ja viimeiselle okserille jo kaukaa. ”Mitä äsken oikein tapahtui?” kysyin kummissani valmentajaltani. ”Sinä et uskonut minua kun sanoin, että pitää ratsastaa.” Selkeä homma siis, oli vain ratsastettava paremmin. Seuraavalla kerralla keskityin todella Anttoon neuvoihin, ja selvisimmekin tehtävästä vähän paremmin. Helppoa tekeminen ei olisi ollut edes tavallisella hevosella, saati sitten Pollella, jonka maine ilmielävänä Singerinä oli jo kiirinyt naapuripitäjään saakka.
Esteiden noustua jännitys suorastaan tiivistyi. Oma oloni rautiaan satulassa ei ollut järin luottavainen, olimmehan selvinneet esteistä vain vaivoin niiden ollessa polvenkorkuisina, ja nyt viimeinen okseri lähenteli korkeudeltaan jo metriä. Lopulta tehtävä ei ollutkaan niin paha, kuin olin pelännyt: Polle otti oman roolinsa paremmin tosissaan, kun esteissä oli hieman hypättävää, ja melko varmasti ratsastin itsekin kuolemanpelko takapuolessa aiempaa paremmin. Mielestäni Anttoo laittoi meidät tehtävällä vähän liian vaikeaan paikkaan, mutta toisaalta ymmärsin kyllä, mitä mies harjoituksensa asettelulla ajoi takaa. Osittain hän tarkoitusperissään onnistuikin, sillä toistojen kertyessä Polle piti itse itsensä paremmin kartalla siitä, milloin esteiden välissä piti koota ja milloin venyä. Sen hypytkin alkoivat suuntautua enemmän eteen ja ylös, mikä oli suorastaan virkistävää hevosella, jolla oli tapana hypätä vain eteen tai ylös.
Hetken aikaa jo ajattelin meidän selviytyvän tunnin loppuun saakka kunnialla, kunnes sitten… Kuuden askeleen kaareva linja, jolle kieltämättä ratsastin vähän huolimattomasti, olikin kaarevuudeltaan jyrkempi kuin olin ajatellut, ja pitkäksihän väli epätoivoisesta korjausyrityksestä huolimatta jäi. Polle kuitenkin hyppäsi esteelle, kuten se aina tekee, mutta omaksi kauhukseni niin voimalla, ettei minulla ollut mitään mahdollisuuksia pysyä mukana sen menossa. Kentän pohjalta itseäni keräillessäni oli jälkiviisaana hyvä todeta, että olisi vain pitänyt ratsastaa väliin yksi askel enemmän. Anttoo oli asiasta kanssani toki samaa mieltä, mutta ennen kaikkea hän oli kuitenkin murheissaan voinnistani ja Pollen kiinni saamisesta.
Olin tullut tonttiin varsin korkealta ja kovalla vauhdilla, mutta ihme kyllä paikat tuntuivat ehjiltä ja henkikin kulki normaalisti. Polle puolestaan oli parkkeerannut itsensä kentän laidalle ruohoa nyhtämään antautuen sieltä varsin auliisti valmentajalleni, joka hevosta sieltä lähti noutamaan. Anttoon mielestä olisimme voineet hypätä jonkin pienen yksittäisen esteen ja päättää valmennuksen siihen, mutta itse halusin korjata virheeni kohtalokkaalla linjalla. Valmentajan vastaväitteistä huolimatta tulimme tehtävälle vielä uudelleen, tällä kertaa selvästi järjestäytyneemmällä asenteella, ja selvitimmekin esteet ilman sen kummempia kommelluksia vielä pariinkin kertaan. Tämä oli minun mielestäni oikea paikka päättää päivän treenit.
01.01.2024 - Kirjoittanut omistaja
Polle syntyi hyisen kylmänä uudenvuoden yönä ehkäpä tallin yllä paukkuvien rakettien innoittamana. Varsominen sujui Mintun ensimmäisen varsan tapaan ongelmattomasti, vaikka tiineysvuorokausia tammalla olikin kasassa vasta 315 kappaletta. Vaalean varsakarvan peittämä orivarsa oli pian ensihenkäystensä jälkeen haparoimassa jaloilleen, ja vaikka onnistunut suoritus vaatikin useamman yrityksen, oli hevoslapsi omilla jaloillaan aivan ennätysajassa. Minttu hoiti tuoretta silmäteräänsä rakkaudella, eikä imetyksen onnistumisesta jäänyt epäselvyyttä. Koska valtakunnassa vaikutti kaikki olevan hyvin, uskalsimme puolen yön paikkeilla jättää kaksikon tutustumaan toisiinsa ja suuntasimme vuorostamme juhlistamaan vuoden vaihtumista - ja samalla vähän myös tuoreimman kasvattimme syntymää. Yön pikkutunneilla kävimme vielä varovasti tarkastamassa parivaljakon tilanteen, vaikka mitään syytä huoleen ei ollutkaan. Kasvatustoiminnan pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen uunituoreen varsan katseluun ei vain helpolla kyllästynyt!
03.01.2024 - Kirjoittanut omistaja
Polle osoittautui nuoresta pojasta lähtien varsin vahvaluontoiseksi kaveriksi: siinä missä useimmat varsat oppivat riimuun parissa päivässä, ei rautias orivarsa pitänyt mokomasta virityksestä vielä useiden viikkojen harjoittelun jälkeenkään. Hevoslapsella oli oma opettelunsa myös ihmisten kunnioittamisessa, sillä Pollen mielestä kaksijalkaiset olivat vain hänelle osoitettuja puruleluja ja painikavereita. Varsan emä Minttu teki kyllä parhaansa pitääkseen jälkeläisensä kurissa ja nuhteessa, mutta samanikäisen varsakaverin puuttuminen näkyi silti. Ajan ja rutiinien myötä Pollesta kasvoi kevyemmillä otteilla käsiteltävä ja tilanteita paremmin lukeva nuori, mutta helpolla juntti ei meitä käsittelijöitään päästänyt.
Eräs mieleen vahvasti painunut tilanne Pollen kanssa oli orin ensimmäinen kuljetus: päivä alkoi täysjumiin ajautuneella lastaustilanteella, joka laukesi vasta, kun jo viikkoja sitten varsastaan vieroitettu Minttu lykättiin traileriin houkutellen viimein myös jälkikasvunsa kuljetuskalustoon. Matkalla Polle ehti käydä etupuomin päällä pariinkin otteeseen, mutta kaikeksi onneksi se selvisi toilailuistaan ruhjeitta. Perillä Pollen väliaikaisella sijoituspaikalla, naapurin varsapihatolla, ori tuntui unohtaneen kaikki oppimansa käyttäytymissäännöt. Ketjunarun ja liinan turvin hevonen saatiin oikeaan aitaukseen, jossa se osoitti nopeasti uusille kämppäkavereilleen olevansa paikan kingi. Toivon mukaan Polle on vuoden-parin päästä kotiin palatessaan hieman parempikäytöksinen, tai muutoin ratsukoulutuksesta ja kilpauran aloittamisesta voi tulla vielä työläs projekti.
14.01.2026 - Kirjoittanut omistaja
Virtuaaliklinikan Marjan kanssa olimmekin jo tutustuneet edellisellä viikolla, kun eläinlääketieteen tohtori oli selvitellyt Tuukan epämääräisen liikkeen juurisyitä. Pidin naisen tavasta käsitellä eläimiä sekä tulkita niiden terveystilannetta maalaisjärjellä, joten tottahan toki hän oli valintani myös silloin, kun vahvasta persoonastaan tunnetun Pollen oli aika käydä vuosittaisessa terveystarkastuksessaan. Aikaa varatessani en osannut nostaa esille mitään erityisiä huolia orin voinnissa, eikä se Luojan kiitos kehittänyt sellaisia klinikkapäivää odotellessaankaan.
Matka Virtuaaliklinikalle kesti vain tunnin, eikä se paljon kilometrejä taittaneelle Pollelle tuntunut miltään. Kohteessa ori oli varsin virkeä käsiteltävä, mutta onneksi melko kuuliainen siltikin. Klinikalle ei tällä kertaa sattunut kanssamme samaan aikaan muita asiakkaita, mikä oli omiaan rauhoittamaan Pollen nopeasti yleistutkimukseen. Ensisilmäyksellä Marja piti Pollea hyvinvoivan oloisena hevosena, jonka karva kiilsi ja olemus oli valpas. Kuntoluokitukseltaan tohtori arvioi suomenhevosen normaalipainoiseksi, ja kehuipa tämä myös orin lihaskuntoa vahvaksi ja symmetriseksi.
Taivutuskokeissa Pollesta ei saatu minkäänlaista reaktiota yhdestäkään nivelestä, mutta erilaisia kevätjuhlaliikkeitä se kyllä esitteli juoksemisen makuun päästyään. Onneksi orilla oli suitset päässä ja minulla liina kädessä, sillä muutoin rautias olisi voinut onnistua riuhtomaan itsensä vaikka vapaaksi. Jalkoja palpoidessa Marja ei havainnut mitään huolestuttavaa: vuohisnivelten alueella oli havaittavissa lievää turvotusta, mutta muilta osin jalat olivat kuivat ja viileät. Kipua Polle ei osoittanut mistään kohdasta kinttujaan, eikä niissä myöskään ollut havaittavissa jälkiä tuoreista iskuista tai muista traumoista. Myös orin kaviot olivat normaalit.
Hammastarkastuksessa lieviä löydöksiä oli vähän siellä täällä, mutta mitään isompaa remonttia ei onneksi ollut tarpeen tehdä. Sudenhampaat Pollelta poistettiin jo nuorena, eikä purenta itsessään ollut orilla koskaan ollut ongelmallinen. Lievät terävöitymiset oli nopeasti hiottu pois, eikä alkava ientulehduskaan aiheuttanut vielä mitään toimenpiteitä. Pahimpien rauhoitushöyryjen haihduttua Polle oli valmis kotimatkalle; Marja lupasi soitella verikokeiden tuloksista sitten, kun ne olisi laboratoriosta vastattu. Lopulta puhelinsoitto tulikin jo kotimatkan aikana: Pollen veriarvot olivat pelkkää priimaa. Eläinlääkäri oli tutkimustensa perusteella kovasti sitä mieltä, että ori oli elämänsä kunnossa ja heti valmis kohti uusia seikkailuja. Näin positiivista klinikkareissua ei aivan hetkeen ollut ollutkaan! Käynnin koko raportin voit halutessasi lukea täältä.