VH24-018-0206
Kuuran Tahitin kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kuuran Tahiti | Kutsumanimi | Hitti |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 150cm, tummanrautias |
| Syntymäaika, -paikka | 09.04.2024, Suomi | Ikä | 15-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 90cm, me. 60cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Kuuran Suomenratsut | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Kuuran Tahiti eli tutummin Hitti jäi suunnitelmien mukaisesti isänsä Utusaaren Oodin viimeiseksi jälkeläiseksi. Monipuolisten sukulinjojen säilyttämiseksi hevosen emäksi valikoitui Varismäen Taiga, vaikka jälkiviisaana voidaankin todeta, että liisinkitamman käyttäminen olisi myös ollut perusteltu ratkaisu tulevien sukupolvien sukukatokertoimen vaalimiseksi. Mielipiteeni Hitistä on todennäköisesti puolueellinen, mutta mielestäni se on onnistuneen jalostustyön lopputulos: kaunis, helppo kouluttaa ja suvullisesti sopiva myös tulevaisuuden siitostammaksi.
Hitti on vahva persoona, joka saattaa jyrätä aran ja varovaisen ihmisen ylitse liikoja kyselemättä. Määrätietoisella ja itsevarmalla hoitajalla ei tamman kanssa ole ongelmia, vaan kaapin paikan kuullessaan rautias on oikeasti ihan helppo ja miellyttävä hevonen tilanteessa kuin tilanteessa. Suomenhevonen ei karta mitään hoitotoimenpiteitä, mutta ei sen myöskään voi sanoa nauttivan klippaamisesta tai kengittämisestä - tamman kärsivällisyys hädin tuskin riittää tavalliseen varustamiseen, saati sitten pidempikestoiseen puunaamiseen. Taluttaessa Hitti on vauhdikas, minkä vuoksi ketjunarun käyttäminen on kotitallillakin ihan perusteltu päätös. Oman tontin ulkopuolella rautias on aluksi eläväinen, mutta se asettuu kyllä nopeasti, minkä jälkeen tamman käsittely ei eroa kotioloista mitenkään. Matkustajana Hitti on hieman levoton, mutta se malttaa kuitenkin seistä aloillaan heinäpussin houkuttelemana.
Ratsastaessa Hitti on eteenpäinpyrkivä hevonen, jolla on taipumusta nojautua vahvalle ohjastuntumalle. Etenkin laukassa rautias on luonnostaan ryhdikäs, kun taas ravissa se painuu helposti alas lavoistaan valuen samalla myös luotiviivan taakse. Hitin ratsastajalta vaaditaankin hyvää tilannetajua ja laajaa työkalupakkia, joiden avulla tammasta saa tuotua sen vahvuudet esille. Suomenhevonen oppii niin hyvät kuin huonot tavat nopeasti, minkä vuoksi se vaatii säännöllisesti hyvää ratsastusta pysyäkseen parhaassa terässä. Koulutustasonsa mukaiset tehtävät Hitti taitaa hyvin tai jopa erinomaisesti, mutta niiden suorittaminen sujuvasti yksi toisensa perään tuottaa välillä kiireen tunnun kokonaisuuteen. Sileällä suomenhevonen on kohtalaisen vakavamielinen suorittaja, mutta esteiden puolelle siirryttäessä rautiaasta kuoriutuu varsinainen huumoriveikko. Tamma hyppää teknisesti hyvin ja sillä riittäisi kapasiteettia pidemmällekin, mutta hevosesta ei koskaan tiedä suorittaako se kiltisti vai lopettaako se yrittämisen jo alkuverryttelyissä. Hitti toisaalta pitää esteiden hyppäämisestä, mutta se on myös epävarma omien ratkaisujensa suhteen ja ehkä juuri siksi sen suorittamisen taso vaihtelee täysin päivän kunnon mukaan.
| i. Utusaaren Oodi sh, 154cm, trt |
ii. sh, 157cm, m |
iii. Rustiikki |
| iie. Unimaakari |
||
| ie. sh, 157cm, rtkm |
iei. Kuutamo |
|
| iee. Vanamo |
||
| e. Varismäen Taiga sph, 148cm, prn |
ei. Vienolan Priimus sh, 157cm, m |
eii. Patriarkka |
| eie. Pohjolan Kiritta |
||
| ee. Talventuike sh, 161cm, trtkm |
eei. Kuuraparta |
|
| eee. Lumienkeli |
14.02.2025 t. Kuuran Tulipunaruusu (i. Tuulenpesän Mesikarhu) om. Katri, VRL-12299
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus 20.04.2024: KV-II (7 + 1 + 2 + 4 + 3 + 6 = 23p)
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.10.2024: SV-I (6,8 + 9 + 9 + 7,3 + 7,2 + 10 = 49,3p)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.11.2025: SLA-I (12 (3+6+3) + 20 + 25 + 20 + 20 = 97p)
| Ominaisuuspisteet (KRJ) | Taso |
| 1858.08 | 5/4 |
19.05.2025 - Kouluvalmennus
Hitti oli viikoittaisissa valmennuksissa vakiokasvo, sillä aina yhden ongelman ratkettua löysi se edestään kolme muuta huomionarvoista ongelmakohtaa. Sitkeästi mukana riippuvia perisyntejä hevoselle olivat liiallinen tomeruus (tamma sieti huonosti vaatimustason nostamista, sillä se halusi aina onnistua tekemisissään) ja ainainen kiire ehtiä kauas työmaalta heti ensimmäisten joukossa. Vaihtelevia teemoja Hitin treeneissä olivat puolestaan yleinen toispuoleisuus, ravin etupainoisuus ja luotilinjan taakse vetäytyminen. Näiden ongelmien esiintyminen vaihteli kuitenkin ihan päivittäin; toisinaan Hitti oli erittäin ravivarma ja tasainen suustaan, kun taas seuraavana päivänä se saattoi purra kiinni kuolaimeen ja taipua huomattavan heikosti toiseen kierrokseen. Mitään selkeää syytä hevosen ailahtelevalle ratsastettavuudelle ei koskaan ollut löytynyt, sillä ratsastajan tai varusteiden vaihtaminen ei testailujen perusteella vaikuttanut Hittiin juuri lainkaan.
Tänään hevosen selässä istui tamman kasvattaja-omistaja Katri itse. Hän tunsi rautiaansa luonnollisesti koko sen elämän ajalta ja oli ratsastanutkin sitä säännöllisesti aina kolmevuotiskeväästä alkaen. Siitäkin huolimatta nainen myönsi heti kättelyssä, että ”ymmärrän tätä hevosta ihan yhtä vähän kuin kaikki muutkin meillä”. Onneksi tilanne ei käytännössä ollut aivan niin dramaattinen kuin pohjustuksesta saattoi ymmärtää, sillä olihan tamma jo debytoinutkin aivan onnistuneesti kilpakentillä. Hitin kanssa ratsastajalle jäi helposti paljon pientä pureskeltavaa hampaankoloihin, mutta suurempaa kokonaisuutta katsottaessa ei hevonen ollut sen enempää katastrofi kuin toivottomuuskaan. Rautias oli niitä hevosia, jotka tuntuivat opettelevan samoja asioita päivästä toiseen, mutta käytännössä ero vuoden takaiseen oli valtava: tamma teki nykyään rauhallisia siirtymisiä, eikä se lähtenyt rynnistämään lävistäjille enää entiseen tapaansa. Kehitys Hitin kanssa oli ehkä hidasta ja toisinaan junnaavaakin, mutta pidemmällä aikavälillä sitä kuitenkin tapahtui.
Alkuverryttelyjen jälkeen Katri ja Hitti pääsivät työskentelemään pääty-ympyrälle, jossa huomio kiinnitettiin ensimmäiseksi hevosen suoruuteen. Hitin kompaktista koosta huolimatta Katrin oli hankala pitää kaikki ratsunsa ulottuvuudet hallinnassaan: jos etupää ja lavat pysyivätkin toivotulla reitillä, saattoi takapää vähin äänin ajautua ulos linjalta. Kun takapäätä sitten loivalla väistöllä ja vasta-asetuksella korjattiin, muuttui halutunkokoisen ympyrän säilyttäminen haasteelliseksi. Ravissa vaikeudet olivat kaikkein selkeimpiä, mutta kyllä laukassakin oli vinoutta havaittavissa. Käynnissä asiaan ei edes ehtinyt kiinnittää kovinkaan paljon huomiota, sillä tuttuun tapaansa rautias pisteli sen verran rivakasti töppöstä toisen eteen, että sekä ratsastajan että valmentajan huomio ajautui suoruudesta nipottamisen sijaan tahdin säilyttämiseen.
Suoruuden lisäksi ympyrällä kiinnitettiin huomiota siirtymisiin: Hitti kiirehti mielellään reippaampaan askellajiin ja jarrutteluhommissa se muuttui helposti tahmeaksi suustaan. Teoriassa tamma oli kohtalaisen herkkä myös istunnalle, mutta käytännössä se tapasi tulkita ratsastajansa istuntaa lähinnä oman etunsa mukaisesti. Katrin yritykset jarruttaa Hittiä istuntaa tiivistämällä kaikuivat siis kuuroille korville, kun tamman mielessä ainoa merkitsevä asia ratsastajan istunnassa oli liikettä sinnikkäästi eteenpäin puskevat istuinluut. Toisaalta siirtymiset reippaampaan askellajiin tapahtuivat jo aivan pienestä ”hellityksestä”, eli mitään sen kummempaa siirtymistä ei ratsastajan tarvinnut edes suorittaa. Huolimatta siitä, että Katrin istunta lähtökohtaisesti oli melko vakaa ja oikeaoppinen, löytyi siitä tietysti aina jotakin viilattavaa matkalla kohti entistäkin parempaa ratsastusta. Näitä asioita kävimme läpi ihan viikoittain niin teoria- kuin käytännöntasollakin, ja tänään huomio säilytettiin niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin ratsastajan katseessa. Katrilla oli paha tapa kurkistella hevosensa kaulan asentoa, mikä tietysti johti koko ylävartalon ryhdin lysähtämiseen. Toisaalta naisen esteratsastustausta näkyi hänen tekemisessään vahvasti, sillä ajoittain hän harhautui katseellaan jo vähän liiankin kauas käsillä olevasta tehtävästään. Esimerkiksi keskiympyrältä poistuttaessa hän saattoi olla ajatuksissaan jo seuraavalla lävistäjällä, jolloin hänen katseensakin oli jo yhtä kulmaa liian pitkällä. Tällöin ensimmäinen kulma tuli ratsastettua huolimattomasti, minkä lisäksi sivusuuntainen kuikuilu vaikutti myös ratsastajan kylkien suoruuteen ja siten painon jakautumiseen satulassa.
Valmennuksen lopulla ratsukko pääsi pois ympyrältä, mikä sekin tuotti vähän ylimääräistä hämminkiä ratsukon väliseen yhteistyöhön. Ympyrällä Katrilla oli ollut käytössään täysi pakillinen erilaisia työkaluja, mutta suoralla uralla niistä ei voinutkaan käyttää enää kuin muutamaa: Hittiä ei voinut väistättää kuin uralta sisäänpäin (eikä sitäkään tehty huomaamattomasti kuten kaarevalla uralla), eikä taivutusta voinut juuri hyödyntää kuin korkeintaan kulmien aikana. Sen sijaan vasta-asetus oli suoralla uralla jopa ympyrätyöskentelyä hyödyllisempi työkalu rautiaan suoristeluun, sillä seinästä saatu tuki auttoi hevosta jo luonnostaan liikkumaan uraa pitkin poikittamatta. Alkutunnin huolellisesta suoristelusta oli kuitenkin selvästi ollut hyötyä, sillä toisinaan melkoisena makaronina tunnettu Hitti ei edes pyrkinyt kuin muutamaan otteeseen seilaamaan vähän sinne kuin tännekin.
Valmennuksen viimeisenä asiana ratsukko sai tehdä vielä muutamat keskiravit keventäen. Katri olisi kyllä mielellään istunut alas satulaan, mutta perusteltuani kevennyksen ravin tahtia auttavana ja ylläpitävänä keinona, suostui nainen tekemään kuten pyydetty. Pitkäksi venähtäneestä työskentelytuokiosta huolimatta Hitti oli edelleen hyvävoimainen ja innokas tekemään töitä, koska se reippaasta viipottamisesta kieltäytyisikään. Ensimmäiset toistot sujuivat ratsukolta tällä kertaa kaikkein parhaiten, sitten alkoivat toinen toisensa perään kertautuvat hankaluudet: ensin tamma pyrki juoksemaan ratsastajansa alta, sitten se puri kiinni kuolaimeen ja tippui luotilinjan taakse ja lopulta protestoi kuria, jonka alaisena se joutui työskentelemään, loikkaamalla keskiravista suoraan laukan puolelle. Parin pitkin ohjin kävellyn kierroksen jälkeen saimme kuitenkin vielä ihan kohtalaisen suorituksen, johon tämä lähes hevosen tunteita kuumentanut valmennus oli hyvä lopettaa: työnsarkaa riittäisi vielä pitkälle tulevaisuuteen, vaan kaikkien osapuolien ikuisena oppimisenahan ratsastus tunnettiinkin.
18.05.2024 - Kevätvarsa
Hitti syntyi huhtikuun alkumetreillä; aikana, jolloin kevät jo kolkutteli ensimmäisten hiirenkorvien muodossa, mutta lähestyvään laidunkauteen tuntui olevan matkaa vielä ainakin valovuoden verran. Ensimmäisten viikkojen karsinassa seisominen ei kuitenkaan rautiaan tammavarsan kasvua hidastanut: Taiga tarjoili järjestyksessään toiselle jälkeläiselleen kerman veroista evästä, jonka vauhdittamana Hitti keräsi sekä massaa että korkeutta ennätysmäisellä tahdilla. Kuukauden iässä varsasta pystyi jo arvioimaan, että pienhevosen mittoihin se tuskin tulisi jäämään, vaikka rungoltaan nuori hevosenalku varsin ponimainen ilmestys olikin. Myös luonteensa puolesta Hitti kävisi aivan sataprosenttisesti ponista: sillä on ollut pienestä pitäen aimo annos pilkettä silmäkulmissaan ja toisinaan tamma on koetellut hoitajiensa hermoja varsin lennokkailla tempauksillaan; esimerkkeinä mainittakoon karkureissu naapurin huvimajaan sekä koko tallikäytävän järjesteleminen uuteen uskoon yön tavallisesti niin pitkäveteisten tuntien aikana.
21.08.2024 - Koulurataharjoitus
Kolmevuotiaaksi kääntynyt pieni mutta sitäkin paksumpi tamma oli tänään yllättävän kevyt ja kuuliainen ratsastaa, mutta tilanne eskaloitui nopeasti, kun koitti aika jättää kaverit taakse ja suunnata yksinään valkoisten aitojen sisäpuolelle. Päivän agendana oli tehdä rataharjoitus syksyllä suomenhevosraadille esitettävästä kouluohjelmasta; ohjelmasta, jossa ei kerta kaikkiaan tapahtunut mitään mielenkiintoista ja mikä juuri siitä syystä oli varsin hankala suorittaa hevosen heikkouksia peitellen ja parasta osaamista alleviivaten. Hitti ei myöskään ollut sieltä helpoimmasta päästä nuoriso-osastoa, joten sen kanssa edessä voisi olla huippuonnistuminen tai täysi pohjanoteeraus. Nyt ei kuitenkaan ollut vielä totuuden hetket käsillä, vaan tänään harjoiteltaisiin h-hetkeä varten.
Parin kierroksen keventämisen jälkeen käänsin tammani pituushalkaisijalle. Hevonen kipitti kyllä eteenpäin, mutta tunsin sen sulkeutuvan kuoreensa ja tiesin, että viimeistään laukkojen kanssa olisin ongelmissa. Tervehdykseen pysähdyttäessä tunsin Hitin purevan kiinni kuolaimeen ja valuvan sen seurauksena luotilinjan taakse, mutta ainakin olimme lähes suoria ja melkein oikealla reitillä. Takaisin kevyeen raviin siirryttyä edessä oli keskiympyrä, jonka aikana Hitti vähän huojui tuntumalla, mutta selvitti tehtävän kuitenkin ikätasoisesti. Askeleen pidennys, joka ei edes valmennuksissa kuulunut rautiaan vahvuuksiin, meni tällä kertaa kokonaan rikki laukan puolelle. Onnistuin kuitenkin nollaamaan tilanteen niin, että seuraavaksi vuorossa ollut tarkoituksenmukainen laukannosto tuli esitettyä - huonosti valmisteltuna ja epätasapainossa, mutta kuitenkin.
Laukkaympyrälläkin tunnelma oli hätäinen, vaikka muutaman puolipidätteen tunsin menevän jopa perille asti. Laukan kokoaminen, tai edes hidastaminen, oli kuitenkin Hitiltä vielä aivan liian paljon vaadittua, emmekä siis päivän kunnolla kyenneet kuin räpiköimään tehtävästä lävitse. Käynti laukan jälkeen ei Hitin mielenmaisemaan ollut oikein koskaan sopinut, eikä rennosta ja matkaavoittavasta askeleesta voinut tänään kuin haaveilla. Pysähdyksessä suomenhevonen malttoi kuitenkin seistä yllättävän rauhassa ja jopa pitäytyä tasaisella tuntumalla - siitä täydet pisteet tulevalle kouluratsulle!
Käynnin jälkeinen vasen laukka oli ensimmäisten askelien ajan oikeasti laadukasta, mutta ympyrälle ehtiessä kiireen tuntu ja taipumus nelitahtisuuteen olivat jälleen läsnä. Nämä olisivat onneksi täysin koulutuksellisia asioita; vasta tovi sitten sisäänratsastetun nuorukaisen ei vielä pienessä tilassa tämän parempaan tarvinnut pystyäkään. Ohjelman päätteeksi vuorossa oli vielä perinteiseen tyyliin lopputervehdys pituushalkaisijalla. Nyt Hitti tuntui jo rehellisesti väsyneeltä, mutta samalla myös aavistuksen rennommalta. Se kiemurteli linjalla alkurataa voimakkaammin ja painui myös niskastaan tarpeettoman matalaksi, mutta selkäänsä se käytti nyt rehellisemmin. Ehkä Hitti vielä kunnostautuu suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa - sitä jäämme nyt jännityksellä odottamaan!