Utusaaren Oodi

VH17-018-0536
KRJ-I



Utusaaren Oodin kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.

FAKTAT FAKTOINA


Nimi Utusaaren Oodi Kutsumanimi Oodi
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, ori Säkäkorkeus, väri 154cm, tummanrautias
Syntymäaika, -paikka 04.01.2017, Suomi Ikä 21-vuotias
Koulutus Vaativa B, re. 90cm, me. 80cm Painotus Kouluratsastus
Kasvattaja Utusaari Omistaja Cherry, VRL-12299

HISTORIAN HAVINAA

Kauniin tumma ja uljas suomenhevosori on kotoisin Etelä-Suomesta, josta sen löysin aivan sattumalta. Vaikka isä onkin menestynyt monitoimiheppa ja Vähäpelto itselle jo tuttu paikka, katseeni tähän ihanan väriseen varsaan kiinnitti emä sekä uusi kasvattaja. Oodiksi ristitty orivarsa ja sen valkea emä olivat hauskan näköinen pari Utusaaren tarhassa, kun eksyin niitä katsomaan. Yhtään ostotarjousta varsasta ei vielä ollut, joten paperit saatiin kirjoitettua heti.

Historiateksti © VRL-11523

NE SANOVAT MINUN OLEVAN

Vieroituksen jälkeen Järvi-Suomeen matkannut orivarsa oli erittäin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, mutta leikkisä. Koulutusvaiheessaan Oodi oli hyvin helppo opettaa, mutta jos sen keskittyminen herpaantui hetkeksikään johonkin hauskempaan tekemiseen, oli työt sitten tehty. Nykyään orin kanssa työskenteleminen ei tapahdu enää pätkissä, vaan se osaa palauttaa keskittymisensä meneillä olevaan tehtävään. Laitumella ja tarhassa Oodi mielellään leikkii nelijalkaisten lajitovereidensa kanssa niin kuin ne olisivat edelleen pieniä varsoja.

Hoitaessa Oodi on hyvä ottaa käytävälle kiinni, että se pysyy paikallaan – karsinassa ori tahtoo nimittäin liikuskella aika paljon. Käytävällä se sitten seisookin nätisti korvat höröllä ja seuraa uteliaat silmät tarkkana, mitä hoitaja sen ympärillä puuhailee. Kun kuumina kesäpäivinä ja kurakeleillä viilentää tai huuhtelee oria vesiletkulla, voi olla takuuvarma, että pesuhetken jälkeen hoitaja on myös itse märkä. Oodi innostuu aina leikkimään vedellä, oli se sitten ämpärissä tai tuli letkusta. Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa Oodi on lähes poikkeuksetta nätisti.

Ratsastaessa ori on rauhallinen, mutta sopivan reipas. Oodi saattaa ulkopuolisen silmään näyttää hieman jäykältä, mitä se alkuun yleensä onkin. Hyvien verryttelyjen kanssa orista saa irti liikettä vaikka kuinka paljon: sen ravi on lennokasta ja laukka pyöreää. Lisäyksissä Oodia saa pyytää ihan reippaasti eteenpäin, jotta sen moottori hyrähtää kunnolla käyntiin ja liike lähtee takapäästä. Taivutusliikkeissä pitää olla huolellinen, että taivuttaa orin molempiin suuntiin. Muuten Oodi jää helposti jäykäksi ja edestä epätasaiseksi, jolloin myös ratsastajalla on hieman hankala istua. Ori on erittäin kärsivällinen, jonka ansiosta se on hyvä ratsu esimerkiksi oman istunnan kehittämiseen tai pitkille sunnuntaikävelyille. Maastossa ori jaksaa kulkea maltillisesti pidemmänkin lenkin. Kaverin kanssa se innostuu helpommin, mutta pysyy silti hyvin hyppysissä.

Luonne © VRL-11523

PERHE ON PAINAJAINEN

i. VSN Ch Mestiikki
KTK-II, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, SLA-I
sh, 157cm, m
ii. Rustiikki EVM
sh, 158cm, m
iii. Tarmokki EVM
iie. Ruskotelma EVM
ie. Unimaakari EVM
sh, 155cm, m
iei. Sampioni EVM
iee. Uninuttu EVM
e. Seljan Illuusia
sh, 157cm, rtkm
ei. Kuutamo EVM
sh
eii. Kuunkajo EVM
eie. Jääleinikki EVM
ee. Vanamo EVM
sh
eei. Hahtuvainen EVM
eee. Luhtavilla EVM

Vaikka Oodi itse onkin väritykseltään "vain" tavallinen tummanrautias, löytyy sen suvusta kummaltakin puolelta suomenhevoselle harvinaisempia värejä. Runsain meriitein palkittu Mestiikki oli väriltään musta, kun taas Oodin emä Seljan Illuusia on rautiaspohjainen kimo. Siinä missä Seljan Illuusian toistaiseksi ainoat saavutukset ovat kilpailusijoituksia, ehti Mestiikki neljässä lajissa kilpailemisen lisäksi myös käydä hakemassa laatuarvostelupalkinnon lähes jokaisesta mahdollisesta paikasta. Lajilaatuarvostelujen lisäksi se palkittiin SLA-I -palkinnolla suomenhevosten laatuarvostelussa sekä kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Näiden lisäksi Mestiikille myönnettiin vielä VSN Champion -arvonimi sekä Jälkeläisluokka C -arvonimi.

POJASTA POLVI PARANEE

20.03.2018 t. Kahmon Vaniljasävelmä (e. Runon Vanilja) om. Reprobate, VRL-01333
29.03.2020 o. Kuuran Oktaavi (e. Kuuran Hantikki) om. Cherry, VRL-12299 KV-II, SV-I

RUUSUKEHAI VAUHDISSA

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 31.03.2024: KRJ-I (9 + 7 + 40 + 22 + 21 + 15 = 106p)


Kilpaillut kouluratsastuksessa porrastetuissa

KRJ vaikeustaso 7/5 Ominaisuuspisteet kouluratsastus: 3160.35p

LAHJATTOMAT TREENAA

20.03.2019 - Valmentajana Mirja Peltola (omistaja) (369 sanaa)
Aamupäivän ensimmäiseksi ratsuksi Cherry oli valikoinut tallinsa uusimman vahvistuksen, jo 14 vuoden ikäisen Utusaaren Oodin. Ori oli muuttanut uuteen kotiinsa vasta edellisellä viikolla, eikä Cherryllä vielä ollut koeratsastusta enempää kokemusta tummanrautiaasta kouluratsustaan. Palapelin palasten toki olettaisi loksahtelevan paikalleen melko helposti, olihan Oodilla jo takanaan pitkä ja menestyksekäs kilpaura vaativalla tasolla. Turhien kiertoteiden välttämiseksi Cherry halusi tutustua tulevaan siitosoriinsa heti valvovan silmän alla, jotta ratsukon välinen kielimuuri murtuisi mahdollisimman helposti ja nopeasti. Vaikka Oodi olikin hankittu talliin sen tarjoamien jalostusmahdollisuuksien vuoksi, ei hyvällä hevosella ratsastaminen koskaan mennyt hukkaan ammattilaisellakaan – jokaiselta hevoselta kun tunnetusti pystyi oppimaan jotakin.

Alkuverryttelyissä Oodin tarjoama ensivaikutelma ei ollut erityisen säväyttävä. Ori liikkui puhtaasti ja siitä näki, että sitä oli ratsastettu edellisessä kodissaan hyvin. Hevosen liikkeet olivat kuitenkin korkeintaan keskinkertaiset, se nojasi helposti painonsa etuosalleen ja vaikutti tekevän pyydetyt asiat kuin hidastetussa elokuvassa. Toisaalta rautias vaikutti kohtalaisen suoralta ja tasapainoiselta, eikä se etupainoisuudestaan huolimatta nojannut ratsastajansa ohjastuntumaan. Cherry vaikutti viihtyvän Oodin satulassa hyvin: hevonen vaikutti sopivan simppeliltä, jotta sen kanssa pärjäsi mukavasti ihan kylmiltäänkin, mutta se tarjosi kuitenkin omanlaisensa tuntuman takapuolen alle – aivan kuten jokainen hevosyksilö nyt muutenkin.

Valmennuksen agendana ei ollut hioa mitään tiettyä temppua tai edes testailla hevosen rajoja, joten työskentelyssä keskityttiin alusta asti aivan perusasioihin: siirtymisiin, kulmien huolelliseen ratsastamiseen sekä hevosen vetristelyyn loivien väistöjen ja taivutusten avulla. Oodin kanssa sujuvan työskentelyn kantavaksi voimaksi paljastui tehokas pohkeenkäyttö: jalalla sai ratsastaa reilusti silloin, kun sitä tarvittiin, mutta rauhassakin piti osata olla, jotta suorittaminen ei muuttunut väkinäisen näköiseksi. Myös ratsastajan keskivartalon hallinta oli tärkeässä roolissa orin pitämisessä ryhdikkäänä; ohjalla Oodia ei tarvinnut kuin hieman hienosäätää asetusten ja taivutusten muodossa. Siirtymiset ori osasi tehdä puhtaasti hengityksen voimalla, mutta lisäyksiin kaivattiin ratsastajalta enemmän tukea riittävän energisyyden saavuttamiseksi.

Kokonaisuudessaan arvioisin Oodin olevan perusteellisesti koulutettu ja kyvykäs hevonen, joka ikänsä ja kilometriensä puolesta oli kuitenkin jo uransa ehtoopuolella. Rautiaalle riittäisi varmasti kysyntää opetusmestarina, sillä se vaikutti osaavan kaikki tasollaan vaadittavat temput enemmän tai vähemmän itsenäisesti. Mitä todennäköisimmin ori kaipaisi kuitenkin myös säännöllistä läpiratsastusta pysyäkseen riittävässä vireessä: hevosella vaikutti olevan taipumusta mukavuudenhaluisuuteen, mikä pitkässä juoksussa tietysti johtaisi hevosen ratsastettavuuden merkittävään heikkenemiseen. Tällaisessa kunnossa ja hyvällä ratsastuksella suomenhevosella olisi varmasti vielä joitain käyttövuosia edessään, eikä näillä näkymin mikään estänyt sitä ottamasta vanhoilla päivillään osaa vielä pikkukilpailuihinkin, vaikka varsinainen kilpaura hevosella olikin jo takanapäin.

RAKAS PÄIVÄKIRJA

07.03.2024 - Kirjoittanut omistaja (266 sanaa)
Oodi tuli meille siitosoriksi, vaikka sen silloiset jälkeläisnäytöt olivat vähän heikolla tolalla. Orilla oli kyllä yksi jälkeläinen, Divisioonassa vaikuttava tamma Kahmon Vaniljasävelmä, mutta mitään kovin merkittävää se ei ollut elämänsä aikana saavuttanut. Vähän samanlainen tapaus oli orin oma emä Seljan Illuusia, joka kuitenkin oli aikanaan kilpaillut kohtalaisen menestyksekkäästi kouluratsastuksessa. Oodin isä Mestiikki sen sijaan omasi pitkän listan omia meriittejä ja myös orin jälkeläisistä löytyi useita kilpailuissa erinomaisesti menestyneitä hevosia: suurin osa Mestiikin jälkeläisistä oli myös meritoitunut erilaisissa kinkereissä erinomaisin tuloksin. Perustelut Oodin siitosoriksi hankkimiselle olivat siis olemassa, vaikka niitä joutuikin etsimään suvusta vähän syvemmältä.

Kuurassa ensimmäinen Oodille syntynyt jälkeläinen oli Oktaavi, Kuuran Hantikin (joka aikanaan oli koko tallin ensimmäinen kasvatti!) toinen ja todennäköisesti myös viimeinen varsa. Taavin erikoislaatuisuus ei jäänyt kenellekään epäselväksi, sillä KV-II ja SV-I palkittu varsa oli kolmevuotiaana paras rotunsa edustaja sekä suomenhevosten arviointitilaisuudessa että kouluvarsojen laatuarvostelussa. Molemmista tilaisuuksista hevoselle napsahti myös luokkavoittajan ruusuke, jota rautias enemmän kuin ylpeästi kantoi vähäisestä kokemuksestaan huolimatta. Vanhemmalla iällä Taavi on pärjännyt erinomaisesti kouluradoilla sijoittuen vaativissa luokissa säännöllisesti kovasta seurasta huolimatta.

Oodille kaavailtu viimeinen jälkeläinen ei vielä tähän maailmaan ole ehtinyt, sillä sen laskettu syntymäaika osuu vasta huhtikuulle 2024. Emäksi Oodin iltatähdelle valikoitui punaruunikko Varismäen Taiga, jolla on jo ennestään orivarsa (Raharuhtinas) Rohkea-Vekarasta. Tulevassa varsassa yhdistyy usean jo toimintansa lopettaneen vanhan tallin tekemä kasvatustyö, mikä puolestaan tuo kovasti kaivattua erilaista verta Kuuran kasvattien joukkoon. Tähtien ollessa kohdallaan varsan voidaan olettaa kasvavan kompaktin kokoiseksi mutta kyvykkääksi kouluratsuksi, joka parhaassa tapauksessa perii näyttävän tummanrautiaan värityksensä suoraan isältään. Näillä näkymin piakkoin syntyvä varsa saa jäädä asumaan synnyintilalleen vanhempiensa eläköityessä jalostuskäytöstä ja suunnatessa laatuarvostelujen kautta kohti leppoisia (ja enemmän kuin ansaittuja) eläkepäiviä.