VH24-018-0126
Kuuran Nokivalkean kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kuuran Nokivalkea | Kutsumanimi | Valle |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 150cm, musta |
| Syntymäaika, -paikka | 20.02.2024, Suomi | Ikä | 15-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 80cm, me. 60cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Kuuran Suomenratsut | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Nokisutari oli asunut Kuurassa jo vuosikaudet, mutta koska sen jälkeläiset menivät poikkeuksetta kaupaksi yhdessä hujauksessa, ei omaan talliin jäävää kasvattia ikinä ollut orista syntynyt. Kuuran Nokivalkea korjasi viimein tämän tilanteen ollen samalla isänsä viimeinen jälkeläinen. Emäksi varsalle valikoitui tuore tuontitammani Tanhumartta, jonka arvelin muodostavan kivan yhdistelmän yhdessä Nokisutarin kanssa. Näin kävikin, kun Vallesta kasvoi täysin vanhempiensa veroinen harrastekumppani, kilpahevonen ja vielä kirsikkana kakun päällä jalostusorikin.
Valle on rauhallinen ja järkevä hevonen, jonka kanssa on kiva elellä niin arjessa kuin juhlassakin. Orilla on ihmisiä kunnioittavat käytöstavat ja se tulee toimeen myös muiden hevosten kanssa, kunhan vastapuolen asenne ei ole liian tungetteleva hevosta kohtaan. Kotioloissa Valle on tyytyväisin, kun päivissä on selkeä rytmi ja elämä on ennustettavaa. Valmennus- ja kilpareissut suomenhevonen pystyy kuitenkin ottamaan seikkailun kannalta, jolloin rutiineista joustaminen onnistuu Vallelta vaivattomasti. Matkustajana ori on hiljainen ja huomaamaton, eivätkä pitkätkään matkat rokota hevosen jaksamista määränpäässä.
Vallen paras osaaminen löytyy ehdottomasti kouluratsastuksen puolelta. Hevosen liikkeet ovat melko tavanomaiset, mutta kompaktin runkonsa vuoksi orin on helppo kantaa itsensä oikein ja siten suorittaa erilaisia liikkeitä vaivattomasti. Vallen vahvuuksiin lukeutuvat siirtymiset sekä sivuttaisliikkeet, mutta se selviytyy kunnialla myös muista tasollaan vaadittavista tehtävistä. Ratsastajansa avuille suomenhevonen on hieman passiivinen, muttei kuitenkaan vastusteleva. Ori tulee parhaiten toimeen sellaisen kuskin kanssa, joka vaikuttaa ratsuunsa tehokkaasti jäämättä kuitenkaan puskemaan samaa asiaa askel toisensa jälkeen.
Sileällä työskentelyn lisäksi Valle kykenee hyppäämään pieniä esteitä niin kentällä kuin maastossakin. Ori ei varsinaisesti syty esteiden ylittämisestä, mutta suorittaa kuitenkin kuuliaisesti kaikki sellaiset tehtävät, joihin sen selviytymisedellytykset riittävät. Hevonen ei mielellään ota kontaktia esteisiin: se kieltäytyy hyppäämästä sellaisissa tilanteissa, joissa puomin pudottaminen on syystä tai toisesta todennäköistä. Maastoratsuna Valle on rauhallinen haaveilija, jota ympäristön häiriötekijät eivät hetkauta suuntaan jos toiseenkaan. Lisäksi ori on nuoruudessaan ajokoulutettu, eli sen kanssa voi halutessaan käydä hölkkäilemässä lenkin myös kärryiltä. Valle on hyväajoinen hevonen, joka etenee tasaisen verkkaisesti eikä välitä muusta liikenteestä juuri lainkaan.
| i. sh, 156cm, klm |
ii. Nokikolari sh, 158cm, klm |
iii. Iki-Riehu |
| iie. Nokimusta |
||
| ie. Mustamaija sh, 154cm, m |
iei. Onnenpekka |
|
| iee. Leppäsaaren Lempi |
||
| e. Tanhumartta sh, 150cm, prn |
ei. Suvisalmen Rumba sh, 155cm, prn |
eii. Ruskaluhdan Ruletti |
| eie. Suvisalmen Polka |
||
| ee. Usvakummun Tuiskutar sh, 150cm, prt |
eei. Runorinteen Hämminki |
|
| eee. Talviriihen Trombi |
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus 20.03.2024: KV-III (7 + 2 + 3 + 2 + 3 + 2,5 = 19,5p)
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.09.2024: SV-I (5,4 + 10 + 4 + 7,8 + 8 + 10 = 45,2p)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.09.2025: SLA-I (9 (4+3+2) + 17 + 25 + 20 + 20 = 91p)
| Ominaisuuspisteet (KRJ) | Taso |
| 1807.89 | 5/4 |
24.06.2025 - Kouluvalmennus
Vallessa vara parempi – tai niin ainakin luulin valitessani keskikesäisen valmennukseen ratsukseni mustan ja rehellisesti sanottuna vähän pihaton taakse unohdetun pikkuhevosen. Orin piti kilpailla kuluvalla kaudella jo kovasti, mutta jostain syystä sen treenaaminen oli aina vähän unohtunut muiden kiireiden keskellä. Lyhyiden jalkojensa ja tukevan vartalonsa puolesta Valle olisi ollut minulle ulottuvuuksiltaan juuri passeli ratsuvalinta, mutta jos valmennuslistalta löytyi jo vähän toistakymmentä hevosta, olisi ori kenties kannattanut antaa ratsastettavaksi jollekin sellaiselle, jolla olisi ollut hevoselle aikaa muutoinkin kuin teoriassa. Summa summarum, Vallella oli huono kunto ja se oli varmasti ruosteessa taidoiltaan, mutta oma kohtalaisen miellyttävä, ehkä jopa vähän yksinkertainen itsensä se kuitenkin edelleen oli.
Valmennuksen teemaksi Elina oli tällä kertaa kaavaillut erilaisia taivutuksia, joita alkuverryttelyjen jälkeen saikin tehdä kaikissa askellajeissa ja vähän jokaiseen ilmansuuntaan. Vallelle tehtävät tuottivat vaikeuksia jo pelkästään pömpöttävän kesämasun vuoksi – kuka muka pystyy rehellisesti taipumaan rungostaan, jos ensimmäisenä edessä on oma vaivalla kasvatettu uimarengas! Mitään ihmeellisyyksiä orin kanssa ei kuitenkaan tullut eteen, sitä tavallista yksityiskohtien viilailua ja paremman tasapainon etsimistä. Huono kunto hevosella näkyi vaikeuksina kantaa itsensä rehellisesti, mistä selkein indikaatio oli luotilinjan taakse vähän väliä nuokahtava turpa. Juuri ennen loppujäähdyttelyä Vallelta alkoi loppua paukut jo toden teolla, mutta sitkeästi se taapersi vielä viimeisetkin avotaivutukset ennen (ainakin omasta mielestään) kovalla työllä ansaittuja loppukäyntejään.
21.08.2025 - Kouluvalmennus
Nyt, kun Valle oli ainakin ulkoiselta habitukseltaan elämänsä kunnossa, oli sen aika kerätä natsansa kilparadoilta. Se onnistui tietysti vain ahkeralla valmentautumisella (ja ripauksella hyvää tuuria), joten tässä sitä taas oltiin, lepakkovuoron valmennuksessa, vaikka päivä oli ollutkin pitkä ja tuhannet kipitetyt askeleet painoivat jaloissa jo kovasti. Vallen jaloissa ei painanut tällä hetkellä yhtään mikään, sillä siltä oli testimielessä juuri poistettu rautakengät kavioistaan; orilla oli nimittäin erinomaisen vahva kavioaines, eikä se kengittäjämme mukaan välttämättä tarvinnut hevosenkenkiä mihinkään. Ensivaikutelma kengättömästä Vallesta oli ainakin mitäänsanomaton – en huomannut alkuverryttelyjen aikana orissa mitään eroa aiempaan. Elina puolestaan väitti, että hevonen liikkui kevyesti ja tyytyväisellä ilmeellä, eikä hevosen historiassa esiintyneestä kompuroinnistakaan ollut nyt mitään tietoa.
Tämän illan agendana oli tehdä kokonainen vaativan tason kouluohjelma pätkissä: ensin sisäänratsastus ja raviohjelma sulkutaivutuksiin asti, sitten käynnistä aina ohjelman loppuun saakka. Radan ratsastamiseen valmistauduttiin yhdessä vain juuri sen verran, että radan aikana eteen tulevat liikkeet oli käyty toiston tai parin verran lävitse. Tällä kertaa Elina ei ollut kiinnostunut hiomaan yksittäisten liikkeiden laatua loputtomiin, vaan nyt hän halusi keskittyä siihen, kuinka onnistuneesti saisimme Vallen kanssa niputettua yksittäiset tehtävät yhdeksi (tai oikeastaan kahdeksi) eheäksi kokonaisuudeksi.
Radan ensimmäisen puoliskon aikana Valle oli mielestäni hieman pohkeen takana, vaikka esityksemme päätyttyä Elina väittikin muuta. Hänen mielestään olin tuupannut ratsuni kiireiseksi jo sisäänratsastuksessa ongelman korostuessa entisestään keskiravia esittäessä. Kehuja saimme kuitenkin huolellisesta avotaivutuksesta sekä hienosti hyödynnetystä voltista ennen siirtymistä sulkutaivutukseen. Lisätty ravi oli valmentajan mielestä jäänyt jopa vaatimattomaksi, mutta sen puolustelin tehneeni aivan tahallani: tarkoitus oli pitää ori huolellisesti avuilla, jotta myös jälkimmäiset taivutukset onnistuivat huolitellusti.
Radan jälkimmäistä osaa lähdin ratsastamaan tietoisesti oikein rauhallisesti, mistä saimmekin sitten noottia suorituksen päätyttyä. Olisi kuulemma pitänyt kävellä tarmokkaammin, olihan ohjelmassa sentään lisättyäkin käyntiä esitettävänä. Laukannosto suoraan peruutuksesta onnistui tällä kertaa hyvin, joskin minulle tuli hieman kiire pyytää hevosta nostamaan laukka, kun omissa ajatuksissani ratsastin hetken väärää ohjelmaa, jossa peruutuksesta siirrytään tuttuun ja turvalliseen laukkaan. Laukkaohjelmassa itsessään ei ollut mitään erityisen epäonnistunutta, mutta ei myöskään mitään säväyttävän onnistunuttakaan. Ihmekös tuo, sillä olihan Valle ennen kaikkea tunnettu juuri tasaisuudestaan.
21.02.2024 - Valloittava Valle
Vallen emä Tanhumartta ei ehtinyt asustaa Kuuran Suomenratsutilalla kauaakaan, kun se jo astutettiin Nokisutarilla kesken hyvin alkaneen kilpailukautensa. Tamma tiinehtyi heti ensimmäisestä siemennyksestä ja koska kaikki sujui normaalisti, sai Tanhumartta rauhassa viimeistellä kilpauransa ennen mammalomalle jäämistä. Martta voi koko tiineytensä ajan erinomaisesti ja myös lopputalveen ajoittunut varsominen sujui täysin oppikirjojen mukaisesti. Mustalle pikkuvarsalle pakkassäät olivat tietysti oma haasteensa, mutta lyhyillä ulkoiluajoilla ja huolellisella loimituksella parivaljakko pääsi ulkoilemaan lähes päivittäin. Martasta kuoriutui ensimmäisten viikkojen jälkeen hyvin huolehtiva, muttei kuitenkaan ylisuojeleva emä, jolle varsan kasvu ja hyvinvointi olivat tärkeintä maailmassa. Valleksi ristitty varsa puolestaan keskitti suuren osan energiastaan tehden tuttavuutta uuden kotinsa, naapurikarsinoiden asukkien sekä hoitohenkilökunnan kanssa. Varhaisvarsasta tuli nopeasti koko tallin lellikki, joka ei vahingossakaan jäänyt ilman huomiota ja runsaita rapsutuksia.
25.02.2024 - 1-2-3-AJA
Peruskiltti Valle oli aivan erityisen kiltti ja helppo hevonen laittaa kärryjen eteen. Se noudatti kuuliaisesti hyväksi toteamaamme 1-2-3-AJA -metodia, jossa onnistuneiden ohjasajoharjoitusten jälkeen varsa seisoo kerran käytävällä kärryt perässä, käy sitten kahden taluttajan avustamana kahdesti pienellä käyntilenkillä ja myöhemmin vielä kolmesti lenkillä yhden avustajan turvaamana. Tämän jälkeen edessä onkin vain kovaa ajoa (toki varsan mielentila ja kunto huomioiden) ja hevosen voidaan sanoa olevan peruskoulutettu ajolle. Aina koulutus ei etene yhtä nopeasti ja mutkattomasti, mutta Vallen tapauksessa mitään erityisiä ongelmia ei ollut. Ori ei missään vaiheessa jännittänyt valjaita, aisoja tai kärryjen vetämistä, eikä se myöskään juurikaan tarvinnut apua taluttajiltaan ymmärtääkseen ohjasapujen oleellisia perusteita. Alle kymmenen ajokerran jälkeen Vallen kanssa pystyi jo tekemään itsenäisiä kärrylenkkejä tavallisen maalaisliikenteen seassa. Ja mikä parasta: ori itse vaikutti nauttivan uudesta harrastuksestaan täysin siemauksin!
14.07.2025 - Ikipaksu Valle laihtui!
Pitkän ja kivisen laihdutusprojektin jälkeen Valle alkoi viimein muistuttaa enemmän urheiluhevosta ja vähemmän ylensyönyttä mursua, ja sehän näkyi positiivisesti myös orin suorittamisessa. Ei Valle koskaan ole ollut se porukan innokkain raskaan työn raataja, mutta kyllä se nyt sopusuhtaisissa mitoissaan huomattavan paljon enemmän mielellään töitä teki. Verryttelyjen jälkeen hevonen ei puhaltanut vielä lainkaan ja varsinaista työskentelyäkin se jaksoi painaa reippaasti vaikka tunnin putkeen. Ratsastajalle Vallen uusi tuleminen näyttäytyi kevyempänä ohjastuntumana ja helpompana ”pakassapidettävyytenä”. Ori ei yrittänyt jatkuvasti luistaa töistä vähän sieltä, täältä ja tuolta, vaan halusi usein itsekin keskittyä käsillä olevaan tehtävään ainakin kotvan verran. Tuhma Valle ei ollut edes nuoruusvuosinaan, mutta jos sillä olisi tuhmailuun taipumusta, olisi se varmasti tällä hetkellä erittäin kunnostautunut myös siinä lajissa.
23.09.2025 - Ura opetushevosena?
Valle muistuttaa mielestäni kovasti sellaista tasapaksua, yllätyksetöntä ja kenen tahansa käsiin soveltuvaa ratsastuskouluhevosta. Kun paikallinen opetuskeskus ilmoitti etsivänsä uutta nelijalkaista työtoveria riveihinsä, olin jo lähes esittämässä heille tarjousta parhaassa iässä olevasta pienestä ja söpöstä Vallesta. Ruunaamaan orin olisi kenties joutunut, mutta sehän on tänä päivänä aivan rutiinitoimenpide kohtuuhinnalla ja perusteltavissa olevilla järkiriskeillä. Lopulta kuitenkin luovuin ajatuksesta tehdä Vallesta vakituinen palkkatyöläinen, sillä niin ylimääräinen kuin se minulle tällä hetkellä olikin, oli sillä kuitenkin paikkansa omien hoitajatyttöjeni kasvattamisessa. Todennäköisesti vaativalla tasolla kilpaillut (lähes) pienhevonen ei edes ollut sitä, mitä ratsastuskoulu käyttöönsä etsi, mutta sitä en koskaan tulisi tietämään – jätinhän puhelimeni taskuuni juuri silloin, kun olisin voinut kasvatillani jopa tienata muutaman roposen pohjattomaan kirstuuni, jota myös hevoskasvatukseksi kutsutaan.