VH21-018-0244
Kuuran Casanovan kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kuuran Casanova | Kutsumanimi | Kassu |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 158cm, punaruunikko |
| Syntymäaika, -paikka | 14.02.2021, Suomi | Ikä | 16-vuotias |
| Koulutus | Vaativa B, re. 80cm, me. 60cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Kuuran Suomenratsut | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Kuuran Casanova oli haluttu ja toivottu varsa jo kauan ennen syntymäänsä. Missään vaiheessa ei ollut puhettakaan syntyvän hevoslapsen myyntiin laittamisesta, vaan tämä hevonen tehtiin puhtaasti omaan käyttöön. Synnyttyään Kassu osoittautui vielä aika paljon haaveiltua paremmaksi yksilöksi, eikä ollut epäilystäkään, etteikö siitä aikanaan kasvaisi upea kilpahevonen. Kassun varaan on laskettu paljon haaveita ja suunnitelmia paitsi kilpailuraansa, myös Kuuran kehittyvää kasvatustoimintaa ajatellen.
Ystävänpäivänä maailmaan tupsahtanut Casanova on synnynnäinen naistennaurattaja ja ylpeä siitä. Huomion keskipisteessä mielellään paistatteleva seurapiirisankari on tyytyväinen kerätessään ympäriltään katseita ja kaihoisia huokauksia – ja riittäähän Kassussa huokailtavaa! Ori on komeaa katseltavaa, luonteeltaan suhteellisen kunnollinen yksilö ja sukujuurtensa velvoittamana myös erinomainen kilpapeli koulukentille. Ruunikko suomenhevonen tietää itsekin olevansa keskivertoputtea parempi yksilö, eikä siksi suostu sietämään aivan luokatonta palvelua. Kauniisti kohdeltuna ja hyvin ravittuna Kassu on helppo hevonen käsitellä, kunhan muistaa pitää mielessä nuoren miehen näyttämisenhalun sellaisissa tilanteissa, joissa paikalla on silmäätekeviä enemmänkin. Miesmäisiä piirteitä tässä kansallisen tason menopelissä riittää erityisesti kilpapaikoilla, mutta rusettihain työnkuvaansa ori suhtautuu kuitenkin aina riittävällä vakavuudella.
Ratsuna Kassu on mahtipontisen tuntuinen ja siksi se onnistuu tekemään pilotteihinsa lähes poikkeuksetta lähtemättömän vaikutuksen. Orissa riittää puhtia kuin pienessä kylässä, mutta joutavaan pullikointiin se ei energiaansa vaivaudu tuhlaamaan. Epämotivoivissa tilanteissa hevonen voi yrittää mennä aidan matalammasta päästä ylitse, mutta tosipaikan tullen siinä riittää yrittämistä aina vaativien kouluratojen vaatimalle tasolle saakka. Teknisesti Kassu on varma suorittaja, eikä se juuri haparoi tehtäväksi esitettyjen liikkeiden suorittamisessa. Suurin vaikeus ruunikon kanssa on pitää se riittävän rentona ja tasaisena läpi radan, sekä tietysti saattaa se lähtöviivalta maaliin saakka ilman häiritsevää huutelua. Suomenhevosen vahvinta osaamista on ehdottomasti suorittaminen kouluaitojen sisällä, mutta tarpeen vaatiessa se ylittää myös pieniä esteitä niin kentällä kuin maastossakin. Kassun kanssa harvoin on tylsää sen ollessa varsin hauska ratsu ja korskeaa seuraa, ja vaikka miehestä voimakkaita maskuliinisiä piirteitä löytyykin, on se kuitenkin sisimmiltään varsin pehmoinen ja hellyyttävä hevonen.
| i. Villahaan Charmantti sh, 157cm, tprn |
ii. sh, 159cm, prn |
iii. Carosello |
| iie. |
||
| ie. sh, 157cm, km |
iei. Talismaani |
|
| iee. |
||
| e. Morsiusvatukka sh, 163cm, trt |
ei. Viinmarj sh, 169cm, trt |
eii. |
| eie. |
||
| ee. Näkin Muisto sh, 158cm, rt |
eei. Näkinkenkä |
|
| eee. |
Casanovan kolmipolvinen sukutaulu sisältää muutaman upean meriittihain, kuten orit Viinmarj, Valarna sekä Näkinkenkä. Lisäksi suvusta löytyy useita kantakirjattuja sekä näyttelymenestystä haalineita hevosia, kuten ensimmäisen palkinnon kantakirjaori Carosello, sekä toisen palkinnon kantakirjatammat Ninetta sekä Ruusuraivo. Kassun vanhemmat ovat vielä sen verran nuorempaa polvea, että niiden meriitit rajoittuvat toistaiseksi varsana ansaittuihin palkintoihin sekä menestykseen kilpakentillä.
15.02.2025 t. Valokylän Kylmänkukka (e. Kaarnan Silkkiunikko) om. Katri, VRL-12299
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus 20.11.2021: KV-I (10 + 2 + 5 + 2 + 4 + 16,5 = 39,5p)
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.11.2021: SV-II (8 + 8 + 9 + 8,5 + 8 + 0 = 41,5p)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.11.2025: SLA-I (15 (3+8+4) + 18 + 25 + 21 + 20 = 99p)
VSR-CUP - 30.04.2025 - Kuuran Suomenratsut - Vaativa B - 1/79
| Ominaisuuspisteet (KRJ) | Taso |
| 2410.48 | 6/5 |
11.11.2021 - Kouluvalmennus
Kolmevuotias Casanova oli ilmestys, jollaista kaikki valmentajat eivät pääse näkemään koskaan: se oli tasapainossa, ryhdikäs ja erittäin sujut oman kroppansa kanssa. Kevyemmälle ja nopeammin kehittyvälle puoliverisellekin Kassun ulkoinen habitus olisi ollut kunnioitusta herättävää, mutta että kyseessä oli vielä suomenhevonen! Jäitä sai valmennuksen aikana laittaa niin ratsastajan hattuun kuin omaankin, sillä nuoren hevosen treenistä oli useampaan kertaan hukkua ilo ja leikki vaatimustason karattua kuin huomaamatta jo enemmän kilometrejä tarponeen ratsun tasolle. Mitä vasta ratsuntaipalettaan aloittelevalle kolmevuotiaalle sitten voi opettaa, kun se jo työskentelee näyttävämmin, kuin suurin osa aikuisista kouluratsuista? Kassun tapauksessa vastaus on malttia.
Punaruunikolla lapsihevosella oli erinomaiset perusaskellajit, joista vielä erityisesti korostuivat tarmokas käynti sekä soljuva laukka – ei sillä, että svengaavassa ravissakaan olisi varsinaista moittimista ollut. Kiire Kassulla oli kuitenkin kova, minkä vuoksi askellajit eivät aina päässeet oikeuksiinsa. Orin komea yliastunta kutistui silmissä hevosen alkaessa vastustella tuntumaa, eikä ravin tahtia ollut helppo pitää samanlaisena edes ympyrän verran kokonaisesta kierroksesta uraa pitkin nyt puhumattakaan. Alusta asti oli selvää, että Kassu reagoi ratsastajansa istuntaan äärimmäisen herkästi: Katri saattoi jarruttaa ratsuaan aivan huomaamattaan polvia puristamalla, ja välillä hän tuuppasi oria eteenpäin istuinluidensa asennon vuoksi. Ei nainen turhaan ollut minulle sanonut, että Kassu toimii ratsastaessa ajatuksen voimalla. Toisinaan ratsastajan ja ratsun ajatukset sattuivat vain eroamaan toisistaan, eikä kumpikaan osannut sanoa, mitä toisen päässä silloin liikkui.
Kokonaisuutena ajatellen ori oli kuitenkin niin hyvässä vaiheessa niin koulutuksellisesti kuin kasvunsakin suhteen, että neuvoin Katria laittamaan sen lomalle välittömästi. Sisäänratsastusvaiheessa hevosta ei ratsastettu metriäkään turhan takia, vaan asiat kirjaimellisesti ajettiin sille sisään: Kassu osasi selvästi jo mennä molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa (ja jopa leikkiä vähän muodollaan ja askelpituudellaan), joten ori oli jo ehdottomasti loppuvuoden lomansa ansainnut. Tällaisen superlahjakkuuden kanssa riski asioiden edelle kiirehtimiseen oli valtava; jos Katri jaksaisi hevosensa ratsastusta nyt, lähtisi hän aivan huomaamattaan opettamaan Kassulle jo nelivuotiskauden asioita ja vaatimaan suorittamista tasolla, johon harva viisivuotiaskaan vielä kykenee – ja sellainen olisi pitkällä tähtäimellä haitallista niin nuoren hevosen kropalle kuin pääkopallekin.
20.08.2023 - Kouluvalmennus
Aika näytti, millainen kouluratsu varhaislahjakkaasta Kassusta kasvoi: hieman takakireä mutta sitäkin tunnollisempi katseiden kääntäjä, jolle työnteko oli mieluista ja vaativankin tason temput teknisesti helppoja. Herkkyys ja taipumus kiirehtimiseen eivät kuitenkaan koskaan olleet hevosesta kadonneet, vaikka koulutuksen ja kokemuksen myötä ne olivatkin väistyneet onnistumisten tavoittelun tieltä taka-alalle. Kassu nautti esiintymisestä, mutta saattoi toisinaan unohdella aivan perusasioita näyttämisenhalun vääristäessä orin luuloja itsestään. Tällaiset virheet olivat kuluneen kauden aikana maksaneet hevoselle muutaman ruusukkeen liikaa, minkä vuoksi tämän päivän valmennuksessa päätettiin keskittyä aivan kouluratsastuksen ydinasioihin ja etsiä ratkaisua hyvin tiedossa oleviin, mutta sitäkin haastavammin ratkaistavissa oleviin ongelmiin.
Kassun ehdottomasti suurin kompastuskivi - sellainen, johon se sekaantui lähes aina ratsastajansa estelyistä huolimatta - oli sen rutinoitunut ote eri kouluohjelmiin. Keskihalkaisijalla se saattoi vielä arpoa seuraavaksi ratsastettavaa reittiä, mutta kun ohjelma sille muutaman liikkeen jälkeen valkeni, aloitti ori armottoman ennakoinnin. Jos ratsastaja yritti pakottaa liikkeet "perille asti", alkoi ratsastus näyttää työläältä ja ratsukon välinen vuorovaikutus kehnolta, ja jos hän tyytyi hevosen tekemiin ratkaisuihin, tapahtuivat liikkeet yleensä ennen pistettä ja puolihuolimattomalla tyylillä. Vaikka treeneissä Kassua pystyi jymäyttämään erilaisten ohjelmien treenaamisella, ei vaativalla tasolla lopulta ollut kuin muutama kilpailunjärjestäjien suosiossa oleva ohjelma, ja niistä jokaisen ruunikko osasi ulkoa alusta loppuun saakka.
Muita huomionarvoisia asioita olivat lisättyjen askellajien epätasainen laatu (toisinaan Kassu oli upean ryhdikäs ja säännöllinen liikkeissään ja toisinaan se jäi vinoksi ja kompuroi sen seurauksena omiin jalkoihinsa), pään nyökkääminen kohti ryntäitä aina askellajista alaspäin siirryttäessä sekä kuumuminen laukanvaihdoista niin, että ensimmäisen vaihdon jälkeen ori ei aina malttanut enää muita liikkeitä ajatellakaan. Nämä olivat kuitenkin suhteessa pieniä virheitä, jotka rokottivat pisteitä merkittävästi vasta kertautuessaan ohjelman aikana useaan otteeseen. Liikkeiden ennakointia Kassu sen sijaan harjoitti lähes radan alusta asti, mikä vaikutti kategorisesti käytännössä jokaiseen pisteytettävään kohtaan pöytäkirjassa ja oli siksi aivan erityisen haitallista vakavamieliselle kilpaurheilulle.
Lukuisten treenien ja kilpailujen mittaan orin kanssa oli jo löydetty joitain kohtalaiseen lopputulokseen johtavia toimintatapoja, kuten pitkien välikäyntien kävely heti laukanvaihtojen virittämisen jälkeen sekä ulos kulmasta ratsastaminen loivassa väistössä ennen lisätyn askellajin esittämistä lävistäjällä, mutta ennakointiin kovin toimintavarmoja keinoja ei vielä tähän mennessä ollut löytynyt. Mitään maata mullistavia ideoita en tähänkään valmennukseen keksinyt, vaan halusin Katrin jatkojalostavan jo aiemmin yrittämäämme tapaa edelleen: aiemmin nainen oli ratsastanut ylimääräisiä liikkeitä ohjelmaan kuuluvien liikkeiden välissä ja tänään halusin hänen tekevän ylimääräisen voltin aina silloin, kun Kassu omasta mielestään tiesi mitä seuraavaksi tapahtuisi.
Aluksi tämä ei oikein ottanut onnistuakseen, sillä Kassu oli liikkeissään paitsi nopeampi, myös paljon määrätietoisempi kuin ratsastajansa. Harjoitusohjelmaksi valikoitu Vaativa B:1 eteni pätkittäin hyvällä draivilla ja välillä ohjelmaan kuulumattomat voltitkin onnistuivat vaivattomasti. Ajoittain ratsukolla oli kuitenkin myös kommunikointivaikeuksia keskenään; ulkopuolisen silmään näytti siltä, kuin Kassu olisi ymmärtänyt harjoituksen idean jopa ratsastajaa paremmin. Raviohjelmaa pidemmälle ratsukko ei edes päässyt, sillä jälkimmäisen sulkutaivutuksen jälkeen Katri halusikin jo ottaa aikalisän saatesanoilla ”välillä mä onnistun ennakoimaan Kassun aikeita, mutta Kassu sen sijaan ennakoi mun tekemisiä ihan jokaiseen liikkeeseen lähdettäessä.” Varmistettuani vielä ymmärtäneeni ratsastajan sanoittaman asian oikein; siis sen, että Kassu ennakoi radalla ratsastettavien liikkeiden lisäksi myös rataan kuulumattomat voltit; luulen lopultakin keksineeni, missä ongelman ydin lymyili.
Pikainen keskustelu lähes ajatuksen voimalla ratsastettavasta Kassusta vahvisti epäilyksiäni entisestään. Päätelmäni mukaan ori reagoi pienimpiinkin istunnan muutoksiin niin vahvasti, että ratsastajalle jäi tunne siitä, kuin ruunikko lukisi hänen ajatuksiaan. Oikeasti kyse oli sellaisten nyanssien hiomisesta, ettei tavallisen kouluhevosen selässä tarvinnut miettiä niin tarkkaa hienosäätöä koskaan. Tähän päätelmään sopi myös Kassun nuoruusvuosien taipumus väärien laukkojen nostamiselle; ori peilasi kursailematta ratsastajansa vinoutta, eikä osannut vielä uransa alkutaipaleella kompensoida sitä samalla tavalla kuin nykyään; tänä päivänä ori vaihtoi jopa laukat siitäkin huolimatta, ettei ratsastaja aina osannut istua täydellisen keskellä satulaa paino liikkeen suuntaa koko ajan tarkasti seuraten.
Itsessään tämä oivallus ei muuttanut vielä mitään: Katrin istunta pysyi täsmälleen yhtä (epä)vakaana kuin tähänkin saakka, mutta oivallus siitä, että nainen itse aiheutti tekemisillään niin kutsutun ”ennakoinnin”, oli mentaalitasolla erittäin tärkeä. Tämän kokoluokan ilmiötä ei ratkaistaisi viikoissa eikä kuukausissa (eikä pelkästään ratsastamalla), mutta ainakin meillä oli nyt jotakin konkreettista, johon lähteä keskittymään. Testimielessä teimme valmennukseen loppuun muutaman yksinkertaisen harjoituksen sillä keskeisellä ajatuksella, ettei ratsastettavia liikkeitä saisi valmistella mitenkään. Käytännössä täydellinen valmistelemattomuus oli tietysti mahdotonta, mutta muutaman siirtymisen ja taivutuksen perusteella uskalsimme kuitenkin arvella, että nyt olimme oikeasti keksineet jotakin, joka mahdollisesti mullistaisi vielä koko Kassun kilpauran.
30.05.2021 - Raikulipojan elämää
Kassu the rakastajapoika saa hymyn venymään korviin saakka, oli sen käytös sitten kuinka hyvää tai huonoa tahansa. Pääsääntöisesti pikkupoika on kyllä käyttäytynyt siivosti: pieni rajojen testailu kuulunee minkä tahansa terveen hevoslapsen elämään. Parivuotisen elämänsä aikana ruunikko on jo ehtinyt minun lisäkseni hurmaamaan valtavan fanijoukon ihmisiä. Ihmekös tuo, kun oria on siunattu komealla rakenteella (Kassu on ehdottomasti paras kasvattini tähän mennessä!) ja vähintäänkin charmikkaalla luonteella. Toistaiseksi naistenmiehen hormonihuurut ovat pysyneet mukavasti kurissa sen viettäessä päivänsä pikkupoikien rymylaumassa, mutta muutto talliympäristöön häämöttää jo edessä. En yleensä juurikaan stressaa nuorten ajokoulutuksen kautta ratsutukseen siirtymistä, mutta Kassun kohdalla hieman mietityttää sen sopeutuminen rajoitetumpaan elämään. Kovin heppoisin perustein en oria kuitenkaan ryhdy myymään tai ruunaamaan; joitain kompromisseja on ainakin yritettävä ensin!
08.10.2021 - Alkukoulutusta
Kassun käännyttyä kolmevuotiaaksi koitti viimein se kauan odotettu päivä, jolloin stunttiharjoittelijamme Maija pääsi ensi kertaa katselemaan maailmaa orin pitkien korvien välistä. Vielä ei tosin treenattu varsinaista ratsastamista, vaan harjoiteltiin hoitopaikalla selkäännousun konseptia. Kassu otti homman yllättävän kypsästi, vaikka tilanne olikin sille täysin uusi. Alkujännityksen jälkeen ori rentoutui nopeasti, ja näyttikin oikein upealta ratsastaja selässään! Koska ori osoitti jälleen kerran olevansa mallikelpoinen oppilas tehtiin sen kanssa vielä samaan puhtiin muutamia toistoja lisää. Siinä missä ruunikko oli ensimmäisellä ja vielä vähän toisellakin kerralla huolestunut, ei se enää viimeistä ratsautumista noteerannut millään tavalla. Palkinnoksi urheudestaan ja nöyryydestään hevonen sai pussillisen oikein kaupasta kannettuja ykkösluokan porkkanoita, joiden tiesimme olevan Kassun ehdottomia lempiherkkuja. Tällä etenemistahdilla ei mene aikaakaan, kun ori on jo ihan oikeassa ratsukoulutuksessa!