Kullankallis
VH20-018-0161
Kullankalliin kuvat © AK
| Kutsumanimi | Iisa | Syntymäaika, -paikka, ikä | 10.11.2019, Suomi, 3-vuotias |
| Rotu | Suomenhevonen | Sukupuoli | Tamma |
| Väri | Tummanpunarautias | Säkäkorkeus | 162cm |
| Koulutus | Helppo A, 100cm, Helppo | Painotus | Yleispainotus |
| Kasvattaja | Cherry, VRL-12299 | Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
(7 + 5 + 4 + 4 + 2 + 1 + 10 = 33p)
31.05.2020: EV-II
(6 + 5 + 5 + 2 + 1 + 9 = 28p)
31.05.2020: KEV-II
(6 + 9 + 3 + 2 + 3 + 9 = 32p)
20.03.2020: SV-I
(7,2 + 10 + 10 + 8 + 7,5 + 10 = 52,7p)
Iisa ei ole luonteeltaan se kaikkein sovelian peli ratsastuskoulukäyttöön, vaan se sopii paremmin yhden ihmisen silmäteräksi. Nuorehko tamma on emänsä tapaan melko määrätietoinen ja vähän röyhkeäkin, mutta tiukalla kurilla se pysyy kuitenkin käsiteltävissä. Ratsastuksellisesti Iisa on suhteellisen simppeli, vaikka omia mielipiteitä sillä on usein työnteonkin suhteen. Ratsastuksen lisäksi tamma on koulutettu vetämään myös koppakärryjä.
Käsiteltäessä Iisa on kärsimätön ja usein myös vähän huonotapainenkin. Sillä on tapana kuopia etujaloillaan aina tilaisuuden koittaessa, tai jos se tuntee jääneensä liian pitkäksi aikaa huomiotta. Ohikulkevia hevosia tamma saattaa yrittää napsia hampaillaan, eikä täysin ennenkuulumatonta ole sekään, että purukaluston kohteeksi joutuu varomaton hoitaja. Sattuneista syistä rautias onkin parasta hoitaa syrjäisessä ja rauhallisessa paikassa turhien vaaratilanteiden välttämiseksi. Taluttaessa Iisan kanssa saa olla tarkkana, jotta määränpäähän päästään ilman ylimääräisiä kiemuroita. Ketjunaru turvan ympärillä on erityisen hyödyllinen kapistus kesäaikaan, kun jokainen vihreä ruohotupsu vetää suomenhevosta seireenin lailla puoleensa. Tamman varustaminen sujuu yleensä melko rutinoituneesti, mutta klippauksesta johtuva meteli tai pesemistä seuraava kastuminen harmittavat sitä kovasti. Uusia ihmisiä punainen tamma mielellään testailee, mikä kannattaa kertoa eläinlääkärille ja kengittäjälle hyvissä ajoin ennen vahinkojen sattumista, mutta välienselvittelyjen jälkeen yhteiselo usein hieman tasoittuu.
Ratsastaessa Iisa osaa paljon asioita, eikä se varsinaisesti ole tuhma. Ilmaiseksi tamma ei kuitenkaan mitään anna, vaan jokainen askel täytyy ratsastaa alusta loppuun saakka. Säännöllisesti vaihtuvat ratsastajat eivät hevoselle sovi ollenkaan, vaan se on ehdottomasti parhaimmillaan yhden, korkeintaan kahden ihmisen ratsuna. Rodulleen ominaiseen tapaan se jyrää helposti menemään etupainoisena, eivätkä kokoavat liikkeet ole sille rakenteen puolesta kovin helppoja. Kovakätinen ratsastaja pääsee nopeasti koettelemaan voimiaan vetokilpailussa hevosta vastaan, mutta pelisilmää omaava ja pieniä apuja käyttävä kuski saattaa päästä nauttimaan nautinnollisistakin kyydeistä punaisen paholaisen satulassa. Siinä mielessä Iisa on turvallinen ratsu kokemattomallekin ratsastajalle, että se ei ole ikinä ymmärtänyt kevätjuhlaliikkeistä tuon taivaallista. Talutusratsuna se on kuitenkin varsin epämiellyttävä yrittäessään jyrätä taluttajaa alleen, eikä se alkeisratsunakaan loista kiitäessään eteenpäin alati kiihtyvällä vauhdilla.
Hyppääminen Iisan kanssa vaatii rautaisia hermoja, sillä erilaisia tilanteita mahtuu jokaiselle treenikerralle kilpailuista puhumattakaan. Yleensä ongelmat johtuvat siitä, ettei tamma ole riittävästi ratsastajansa avuilla, ja kaahottaa siksi esteille vailla suurempaa ajatusta tasapainosta tai optimaalisesta ponnistuspaikasta, hypyn kaaresta puhumattakaan. Välillä tamma kuitenkin yllättää ja kyttäilee esteitä vähän turhankin paljon loikkien liioiteltuja hyppyjä tai jopa kieltäytymällä kokonaan hyppäämästä. Usein hevosen aikeita on mahdoton arvata etukäteen, joten ratsastajalta vaaditaan tasapainon lisäksi nopeita refleksejä ja rohkeutta tehdä ratkaisuja. Maastoratsuna Iisa on reipas etenijä, vaikka samaan aikaan se onkin melko säpsy ja liikenteen joukossa epävarma ratsu. Rennoimmin tamma maastoilusta selviää luotettavien kaverien seurassa, mutta vauhtiin päästessään se selviää maastossa hyppäämisestäkin kohtalaisesti. On kuitenkin selvää, että jännittävän tai aran ratsastajan kanssa Iisaa ei parane maastoon lähettää.
Suku & jälkeläiset
| i. Hanttimies sh, 161cm, prt |
ii. Jobbari sh, 160cm, vprt |
iii. Lobbari sh, 157cm, rt |
| iie. Nummikko sh, 160cm, vrt | ||
| ie. Jokkus Laiskuri sh, 159cm, rt |
iei. Hanslankari sh, 165cm, rtkm | |
| iee. Jokkus Eturi sh, 160cm, trt | ||
| e. Kullannuppu sh, 165cm, trt |
ei. Nöpönuuka sh, 166cm, sysrt |
eii. Piirun Poika sh, 165cm, sysrt |
| eie. Aamuvirkku sh, 163cm, vrt | ||
| ee. Karisija sh, 165cm, tprt |
eei. Kelokonkelo sh, 165cm, trt | |
| eee. Narisija sh, 164cm, prt |
Sukuselvitys
Jälkeläiset
| Syntymäpäivä | Sukupuoli | Nimi | Saavutukset | Isä | Omistaja |
Kilpailukalenteri
KRJ:n alaiset sijoitukset
ERJ:n alaiset sijoitukset
KERJ:n alaiset sijoitukset
Valmennukset
Ei vielä valmennuksia
Päiväkirja
17.04.2020, Ratsukoulutusta, kirjoittanut omistaja
Kolmevuotiaan punaisen paholaisen selässä on ehditty käymään muutamaan otteeseen, tosin ne harjoitukset on aina tehty turvallisesti tamman omassa karsinassa tai tallin käytävällä. Tänään koitti kuitenkin aika siirtyä pyöröaitauksen puolelle harjoittelemaan paitsi ratsastajan painon kantamista, myös sen kanssa liikkumista. Luonnollisesti virtaa täynnä oleva, tosin suhteellisen huonokuntoinen ja takakorkea tamma juoksutettiin kumpaankin suuntaan, ennen kuin stunttikuski edes harkitsi sen selkään nousemista. Juoksuttaessa ei ollut havaittavissa potentiaalisesti ongelmallisia rodeoliikkeitä, mutta se ei tietenkään tarkoittanut, etteikö tamma sellaisia halutessaan osaisi esittää. Satulaan saimme ihmisen melko helposti, kun Iisa sai ratsautumisen ajan ahmia ruokaa edessään olevasta ämpäristä. Harmitus iski sillä hetkellä, kun ämpäri vietiin kauemmas ja tamman olisi pitänyt kävellä kahden avustajan taluttamana muutama askel eteenpäin. Suomenhevosella hirttivät jarrut kunnolla kiinni, eikä se olisi viitsinyt totella enää ketään. Vasta raipan kanssa varustautunut avustaja sai hevosen liikuttamaan jalkojaan, mutta tyytyväinen se ei missään nimessä ollut vallitsevaan tilanteeseen. Positiivisena asiana voidaan kuitenkin pitää sitä, ettei tamma missään vaiheessa varsinaisesti välittänyt selässään istuskelevasta ihmisestä. Enemmän sitä harmittivat kaikki muut paikalla pyörivät ihmiset, jotka kaikki vaativat sitä tekemään asioita, joita Iisa ei millään olisi viitsinyt tehdä. Tammaa varten tarvinnee tehdä hieman erilainen sisäänratsastussuunnitelma, jotta homma ei olisi sille alusta saakka pelkkää pakkopullaa. Näillä näkymin rautiaasta kuitenkin saataneen ratsu, sillä ratsastajasta sillä ei toistaiseksi huonoja kokemuksia ole.
20.02.2020, Ajokoulutusta, kirjoittanut omistaja
Iisa ei ole ollut aivan sieltä helpoimmasta päästä varsoja, mutta suunnitelmallisella ja täsmällisellä koulutuksella olemme lopultakin päässeet siihen pisteeseen, että ohjasajon sijaan on aika ryhtyä harjoittelemaan ajamista ihan oikeat kärryt perässä. Reilu kaksivuotias Iisa on jo pitkään mulkoillut kaveriensa vetämiä kärryjä epäluuloisena, joten mahdollisia ongelmia oli odotettavissa, kun kevyet kärryt ensimmäisen kerran lyötiin kiinni sen valjaisiin. Alkujärkytyksen ja siitä johtuvan totaalisen jäätymisen jälkeen tamma yrittikin poistua paikalta, mutta avustajien nopeat refleksit pysäyttivät sen kuin seinään. Uusi yritys päästä liikkeelle sujuikin jo huomattavasti rauhallisemmin, vaikka selvää jännitystä rautiaassa olikin havaittavissa. Jo noin sadan metrin jälkeen Iisa huomasi tilanteen vaarattomaksi, pärskähti rauhallisesti ja veti kärryjä lyhyen loppulenkin kuin vanha tekijä. Avustajia ei vielä hetkeen uskalla jättää pois matkasta, mutta tästä harjoituksesta tamma selvisi paljon odotettua paremmin!
15.12.2019, Ruokatorven tukos, kirjoittanut omistaja
Iisan terveyden kanssa on ollut paljon onnea, sillä tamma oli jo syntyessään varsin suorajalkainen ja elinvoimainen yksilö. Tänään rautias kuitenkin säikäytti meidät toden teolla ahmiessaan emänsä iltapöperöt parempiin suihin. Ruokatorven tukoshan siitä kehittyi, eikä nopea kipulääkityksen antaminenkaan pelastanut tilannetta. Eläinlääkäritapaushan asiasta kehittyi, eikä ihan pienikään, sillä tunti oireiden alkamisesta varsa emineen oli jo pakattu autoon klinikkareissua varten. Kotona letkuttaminen ei valitettavasti ollut mahdollista, sillä päivystävälle eläinlääkärille tuli vieläkin kiireellisempi hätäkutsu naapurikunnan maitotilalle. Matka klinikalle ei onneksi ollut järin pitkä, eikä sen aikana tapahtunut varsan tilassa muutosta huonompaan. Perille päästyämme Iisa pääsi heti hoidettavaksi: sitä rauhoitettiin vielä lisää ja tukosta alettiin letkuttamaan auki. Aikaa operaatioon meni reilusti toista tuntia, joten klinikalle lähtö ei todellakaan ollut tällä kertaa ollut hätiköityä tai turhaa. Varmuuden vuoksi Iisa sai mukaansa viiden päivän penisilliinikuurin, sillä oli olemassa pieni riski siitä, että keuhkoihin olisi joutunut jotain sinne kuulumatonta. Tulevaisuus näyttää, kuinka nopeasti tai hitaasti pieni ahmatti syömingeistään toipuu, mutta se on ainakin varmaa, että mammansa ruokakuppi nousee huomattavasti korkeammalle vastaavien ongelmien välttämiseksi tulevaisuudessa.