EV-I
Ginger Sorbet v. Helmwaldin kuvat © Benny de Ruiter Stables (with permission)
| Name | Ginger Sorbet v. Helmwald | Spitzname | Ginger |
| Züchten, Geschlecht | Hannoverinhevonen, tamma | Widerristhöhe, Farbe | 167cm, mustankimo |
| Geburtsdatum, -ort | 03.06.2018, Saksa | Alter | 5-vuotias |
| Ausbildung | Helppo A, re. 160cm, me. 100cm | Betonung | Esteratsastus |
| Züchter | Gestüt Helmwald | Eigentümer | Cherry, VRL-12299 |
Ginger Sorbet v. Helmwald oli lähellä livetä hyppysistäni, kun ohitin sen huomaamattani toistuvasti Helmwaldin kasvattimyynnin hevosia tutkiessani. Lopulta tamma kuitenkin osui silmiini, eikä paluuta entiseen enää ollut. Erityisesti rakastuin kimon omaan nimeen, sekä sen aivan ihanaan emään Heidelbeereen. Lisäksi Ginger osoittautui tarkemmissa tutkimuksissa lähtökohtaisesti oikein ideaaliksi estehevoseksi, jolla on voimakas hyppy ja terve suhtautuminen elämään. Samasta myynnistä mukaan tarttui myös aivan ihana Fudge ja tätä vauhtia talli onkin täyttymässä hyvää vauhtia mitä hienoimmista kilpahevosista!
Vanhemmiltaan Ginger on perinyt mutkattoman luonteen, joka harvemmin tuottaa hoitajalle harmaita hiuksia. Yleensä tamma on oikein ihmisystävällinen ja seurallinen, eikä se tiedä mitään mukavampaa kuin ihmisten kanssa puuhailu. Toisinaan sillä on huonojakin päiviä, kenelläpä naisella ei olisi, mutta silloinkin se on täysin käsiteltävissä. Kimon harmistuksen huomaa lähinnä pettyneenä tai suutahtaneena ilmeenä, mutta mitään tuhmaa se ei edes osaa tehdä. Puremista tai potkimista ei siis Gingerin seurassa tarvitse pelätä, vaan tammaa hoitamaan uskaltaa päästää kokemattomammankin kaksijalkaisen. Harjaaminen ja varustaminen ovat tammalle arkipäivää, eivätkä ne herätä siinä minkäänlaisia tunteita. Klippaamisesta ja pesemisestä se ei erityisesti pidä, mutta sietää kyllä nekin toimenpiteet näyttäen tosin varsin ahdistuneelta. Sen sijaan kengittäjän ja eläinlääkärin kanssa hevonen tulee hyvin toimeen, eikä sillä olekaan kuin hyviä kokemuksia kyseisistä henkilöistä. Kimoutuva unelmahevonen seuraa taluttajaansa minne ikinä tämä päättääkään kulkea ja näin ollen myös Gingerin lastaaminen sujuu käden käänteessä. Kokeneena matkustajana se osaa seistä hiljaa ja rauhassa kyydissä pitkilläkin matkoilla, eivätkä pysähdyksetkään ole mikään ongelma hevoselle. Jos kuskinpenkille istuu ajaja, jonka ajolinjat ja kiihdytykset ovat tavallista rajumpia, alkaa tämäkin hevonen varmasti protestoimaan kyydissä. Yleensä se kuitenkin pysyy aina tyytyväisenä ja vähintäänkin on lahjottavissa tyytyväiseksi pienellä annoksella heiniä. Vieraissa paikoissa Ginger viihtyy hyvin ja se nauttii huomion keskipisteenä olemisesta suuresti. Tamman ei tarvitse pelätä liimautuvan muihin hevosiin kiinni, sillä se ei erityisesti pidä niistä. Erityisesti toiset tammat ovat hevosen mielestä vastenmielisiä, eikä sitä voikaan päästää liian lähelle vieraita sen enempää kuin tuttujakaan hevosia.
Ratsastaessa Ginger on enemmän isänsä kaltainen haahuilija, jonka töihin laittamiseen saakin keskittyä vähintään sataprosenttisesti. Tamma jää helposti hillumaan pohkeen taakse ja liian kevyelle tuntumalle ja ilman säännöllistä läpiratsastusta se on suoraan sanottuna hirveä ratsastaa. Siitä kyllä löytyy laatua ja liikettä vaikka muille jakaa, mutta itseään säästelevänä laiskamatona se ei ole sieltä miellyttävimmästä päästä ratsastaa. Erityisesti sileän työskentelyä tamma pitää puuduttavana ja turhana, eikä se jaksa innostua minkäänlaisista tehtävistä. Teknisesti se osaa paljon kaikenlaista ja voisi periaatteessa kilpailla kouluratsastuksessakin, mutta koska lajin treenaaminen on hevoselle pelkkää pakkopullaa, ei sillä kuitenkaan kilpakentille tähdätä. Esteitä nähdessään ei huomattavissa ole valtavaa kuumumista, mutta Ginger on kuitenkin paljon helpompi saada syttymään esteiden parissa. Se pitää paljon enemmän hyppäämisestä, vaikka kaikkein mieluiten se lomailisikin laitumella ja unohtaisi kokonaan mokomat ratsastustouhut. Tammalla on luonnostaan kaunis estetekniikka ja hyvä estesilmä, jotka yhdistettynä taitavaan ratsastajaan ovat lopulta avain onneen. Kun hevosen liikunta ja ruokinta ovat täydellisessä balanssissa ja se on oikein viritetty, on Ginger oikeasti ihan toimiva estepeli, jonka kanssa pystyy kilpailemaan suuriakin luokkia menestyksekkäästi. Oikotietä onneen ei kuitenkaan ole, vaan hevosen nappulat on maltettava opiskella kunnolla mikäli sen kanssa mielii niittää menestystä. Kimon kanssa hyppääminen on kuitenkin paljon helpompaa kilpailuissa, sillä pelkkä kilpailujen tunnelma on omiaan nostattamaan hevosen vireystilaa ja motivaatiota ylöspäin. Ginger kuuluukin niihin harvoihin hevosiin, jotka kannattaa ilmoittaa kilpailuihin siitä huolimatta, että kotona ei aina treenit mene aivan nappiin. Maastoilustakin tamma pitää kovasti, niin kauan kuin siltä ei vaadita siellä liikaa. Kovaa kiitäminen harvemmin on hevosen mieleen, mutta rauhalliseen tahtiin suoritetut maisemienkatselureissut sopivat Gingerille paremmin kuin hyvin.
| i. Greyback hann, 167cm, mkm KTK-III, ERJ-I, YLA2, HANN-II |
ii. Attack EVM hann, 169cm, km |
iii. Ironclaw EVM |
| iie. Dreamcatcher EVM | ||
| ie. Twilight EVM hann, 162cm, rn |
iei. Monstersball EVM | |
| iee. Grey Lady EVM | ||
| e. Heidelbeere hann, 167cm, mkm KTK-III, ERJ-I, YLA3, HANN-II |
ei. Kürbis EVM hann, 164cm, rn |
eii. Leidenschaft EVM |
| eie. Apfel EVM | ||
| ee. Karotte EVM hann, 169cm, mkm |
eei. Kartoffel EVM | |
| eee. Rübe EVM |
Isälinja: Greyback
Emälinja: Heidelbeere
Greybackin isä Attack on kimo, 169cm korkea ori, joka on kilpaillut menestyksekkäästi esteratsastuskilpailuissa kansallisella tasolla 160cm luokissa. Orilla on lukuisia voittoja sekä sijoituksia kilpailuistaan. Nykyään ori viettää ansaittuja eläkepäiviään toimien jalostusorina. Attack on siittänyt laadukasta jälkikasvua ja periyttää erinomaista hyppykykyä jälkeläisilleen. Luonteeltaan ori on hyvinkin rento ja samaan aikaan voimakastahtoinen, jonka johdosta se onkin menestynyt kilparatsu. Greyn emä Twilight on ruunikko, 162cm korkea tamma, joka on saanut nimensä kasvattajaperheen tyttäreltä. Tamma kilpaili esterastastuskilpailuissa pitkin saksan maata melko menestyksekkäästi, kunnes siirtyi siitostammaksi. Nykyään se elelee kotitilallaan toimien siitostammana ja talon tyttärien ratsuna. Luonteeltaan hyvä sydäminen ja rakastava perheratsu. Periyttää hyvää kordinaatiokykyä ja todella mahtavaa ruokahalua.
Greyn isänisä Ironclaw oli kimo, 170cm korkea ori, jolta löytyy kilpailu taustaa rataesteiltä kansallisella tasolla 160cm luokissa. Ori on tullut maailmalla hyvin tutuksi menestyksensä vuoksi, joten se on ollut suosittu jalostusori ympäri maailman. Luonteeltaan hyvinkin oikea pässi, mutta oikean ihmisen kanssa oikea koiranpentu, huolehtiva ja rakastava. Ironclaw menehtyi vain 22 -vuotiaana tapaturmaisesti, ollessaan astuessa tammaa Ranskassa. Greyn isänemä Dreamcatcher oli kaunis musta, 167cm tamma, joka oli loistava hyppääjä, jos vain ratsastaja osasi asiansa. Ei mikään kovan tason estehevonen, lukuunotamatta paria aluetason voittoa. Luonteeltaan ei ehkä mikään parhain, koska näykki, pelkäsi ihmisiä ja oli aika laiska tapaus, mutta suvultaan ja menestyksensä johdosta mitä parhain siitostammaksi. Tamma kuoli lopulta vanhuuteen.
Greyn emänisä Monstersball oli nimensä mukaisesti melko monsteri pienestä pitäen. Tämä ruunikko, 167cm korkea ori, oli oikein monsteri estekilpailuissa. Kilpaili kansallisella tasolla 160cm luokissa. Lopulta kilpaura loppui lyhyeen vakavan loukkaantumisen vuoksi ja siirtyi jalostusoriksi. Luonteeltaan hyvin itsenäinen ja temperamenttinen, joskin suuri sydäminen. Greyn emänemä Grey Lady on kimo, 169cm korkea kaunis tamma, joka kiersi esteratsastuskilpailuja kansallisella tasolla asti 160cm luokissa. Hienon kilpauran jälkeen, se siirtyi vallan siitostammaksi ja nykyään viettää eläkepäiviä kotitallillaan. Luonteeltaan iso persoona, jolta ei vauhtia puutu.
Kürbis ylitti kevyesti isotkin esteet eikä karttanut erikoisesteitäkään. Sitä varmajalkaisempaa isojen ratojen hyppääjää sai hakea, oria ihailtiin ympäri Saksaa. Se nousi ratsastajansa kanssa vuosi toisensa jälkeen yhä uudelleen ja uudelleen huipulle, eikä pudonnut sieltä millään ennen eläköitymistäkään. Eläköidyttyään ori toimi siitoksessa neljän kauden ajan saaden runsaasti jälkeläisiä ennen menehtymistään äkillisesti ähkyyn. Hyväluontoista oria jäi kaipaamaan sen omistajan lisäksi moni tammanomistaja, sille olisi ollut jalostuksessa kysyntää vielä useamman kauden ajaksi. Karotte tuli kovasta suvusta, mutta tammasta itsestään ei koskaan kuoriutunu kilparatojen kuningatarta. Tamman psyyke ei yksinkertaisesti kestänyt kilpailutilannetta, se meni aivan lukkoon kilpailutilanteessa. Kotona se hyppäsi kevyesti 150cm radat, mutta kilpailupaikalla ei päässyt edes verryttelemään tamman ollessa niin lukossa. Tämän takia Karoten jalostuskäyttö oli riski - millaisia varsoja saisi siitostamma, jonka psyyke ei kestänyt kilpailujen vilinää ja jännitystä? Kaikkien onneksi Karoten varsoista tuli selväpäisiä tapauksia, joilla ei samanlaisia ongelmia ollut. Nykyisin kuuden varsan emä viettää hyvin ansaittuja eläkepäiviään pihattolaumassa.
Leidenschaft oli nuorena lahjakas esteratsu ja haluttu siitosori. Tämä ei kestänyt ikuisuutta, yhdeksänvuotiaana orin kerrotaan yksinkertaisesti seonneen karsinassa ja potkineen hoitajansa hengiltä. Tämä tapaus yritettiin pitää salassa, mutta orin jatkaessa vaarallista käytöstään ja aiheuttaessa myös muita vakavia vaaratilanteita, ei kilpailuyleisölle jäänyt epäselväksi, mikä oli aiheuttanut orin kotitallilla erään hevosenhoitajan kuoleman. Asian noustessa tietoisuuteen ei Leidenschaft ollut kauaa enää keskuudessamme, vaan ori päätyi nopeasti eläinlääketieteellisen tutkimuslaitoksen ruumiinavauspöydälle. Näin päättyi tämän orin taru, aivokasvaimen aiheuttamiin käytöshäiriöihin. Apfel oli nätti tamma, joskaan ei mikään erityinen. Sen jälkeläisistä ei pitänyt koskaan tulla mitään suurta, sillä ei itse tammakaan ollut lahjakkuus esteillä eikä kyllä koulussakaan. Apfel suoritti varmasti 120cm-tasolla, mutta siitä ei ollut sen suurempia luokkia hyppäämään. Siitokseen se siirtyi omistajan elämäntilanteen takia, omistajan tullessa raskaaksi myös tamma pistettiin kantavaksi. Sen siitostamman ura kesti kahden varsan verran, jonka jälkeen se palasi kilpailemaan samalla tasolla kuin aiemminkin. Apfel kilpaili vielä muutaman kauden ennen kilpauralta eläköitymistä ja koulu- ja maastoratsuksi siirtymistä. Tamma eli pitkän elämän, se menehtyi vasta 26-vuotiaana.
Kartoffel on yksi niistä oreista, jotka nousevat esille joka ikinen kerta, kun keskustelu kääntyy legendaarisiin esteoreihin. Tämä hevonen voitti urallaan kaiken mahdollisen, olympiakullat ja maailmanmestaruudet olivat lahjakkaalle orille ratsastajineen lasten leikkiä. Se oli myös upea ilmestys, ruunikko ori hyväksyttiin oritesteissä hannoverkantakirjaan erityismaininnoin, niin upea se oli jo ennen kuuluisuuttaan esteradoilla. Nyt, muutamaa kymmentä vuotta nuoremmin runsaasti jalostukseen käytettyä oria löytyy hannover-suvuista lähes riesaksi asti, eivätkä muutkaan puoliverikantakirjat ole säästyneet Kartoffelin vaikutukselta. Rübe oli aito siitostamma. Nuorena kivasukuinen tamma starttasi parit ikäluokkakilpailut keskinkertaisella menestyksellä, mutta siirtyi pian siitoshevosen uralle. Varsojansa ylisuojelevasti kohdellut tamma ei ollut siittolan työntekijöiden suosikkeja, mutta periytti varsoilleen nättiä ulkonäköään ja kivaa, vaikkakaan ei mitenkään huippua, estetekniikkaa. Osa tamman varsoista kilpaili kovassakin seurassa, ja tamman yhdestätöista jälkeläisestä yhteensä 9 starttasi 140cm tai korkeammalla tasolla. Rübe menehtyi 20-vuotiaana vakavaan ähkyyn, tamma olisi saattanut selvitä leikkauksella, mutta eläkeläistamman leikkaaminen ei ollut taloudellisesti kannattavaa.
Sukuselvitys © sonya
| t. Dynasty Dare | EV-I | i. Pharaoh Dare |
| o. Bootlegger Dare | EV-I | i. Bourbon Couture |
ERJ:n alaisia sijoituksia yhteensä 40kpl.
|
|
31.01.2019 - Estevarsojen laatuarvostelu - 100-120cm - (8p+10p+2p+4p+5p+9p=38p) - EV-I (Tilaisuuden paras 2-vuotias)
02.09.2018 - Eroon kavereista - omistaja - 143 sanaa
Jokainen tämän hintaluokan hevonen joutuu ainakin meillä Daressa eroamaan jossain vaiheessa elämäänsä tarhakavereistaan turhien loukkaantumisten välttämiseksi. Gingerin kohdalla tämä tapahtui kuitenkin historiallisen aikaisin, jo ennen tamman ensimmäistä syntymäpäivää. Vain joitain kuukausia sen jälkeen, kun varsa oli vieroitettu emästään ja muuttanut talliini, ilmoitti se varsin selvästi saaneensa tarpeekseen niin tallikaveristaan Fudgesta kuin minunkin saman ikäluokan kasvateistani. Työntekijöideni kanssa mietimme kuumeisesti, kenen seuraan voisimme niin kiltin ja toimivan, mutta muita hevosia kohtaan suorastaan hirviömäisen hevoslapsen laittaa. Sukupuolensa vuoksi sitä ei uskaltanut laittaa vanhempien orien seuraan, vaikka niiden auktoriteetti olisikin voinut riittää kenkkuilevan pikkuhevosen aisoissa pitämiseen. Kilpakäytössä olevien tammojen loukkaantumista ei kukaan uskaltanut edes ajatella, ja jo siitokseen siirtyneet tammat puolestaan rikkoisivat todennäköisesti Gingerin. Lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tarhata viittä vaille vuotias varsa yksinään, ja tällä järjestelyllä joudumme jatkamaan tulevaisuudessakin. Vaikka me ihmiset olisimme toivoneet tilanteeseen toisenlaista ratkaisua, vaikuttaa Ginger itse enemmän kuin tyytyväiseltä omaan rauhaansa.
01.01.2019 - Reissu naapuritallille - omistaja - 205 sanaa
Kotitreenit Gingerin kanssa ovat sujuneet enemmän kuin mallikkaasti, sillä tamma on paljastunut suorastaan ilmiömäisen helpoksi oppijaksi. Sen tallikäyttäytyminen on parempaa kuin monen aikuisen kilpahevosen, eikä se ole ikinä naama nurinpäin päästessään tekemään "töitä". Irtojuoksutukset maneesissa ovat olleet ehdottomasti kimon mieleen, mutta kavereita se ei ole huolinut seuraansa silloinkaan. Muutamaan otteeseen se on päässyt harjoittelemaan irtohyppäämistäkin, jonka idean se on tajunnut jo hienosti. Nyt kun estevarsojen laatuarvostelutilaisuus alkaa olla Gingerin kanssa ajankohtainen asia, oli aika käydä tekemässä irtohypytysharjoitus vieraassa maneesissa. Suunnaksi otimme naapuritallin, jonne periaatteessa olisi hevosen voinut vaikka taluttaa, mutta harjoittelun vuoksi lastasimme tamman traileriin ja opetimme sen samalla matkustamaan. Ginger otti asian varsin rennosti, eikä kymmenminuuttisen ajomatkan aikana ehtinyt vielä edes kyllästyä kyydissä tasapainottelemiseen. Perille päästyämme oli hevosen käytös lähes yhtä asiallista kuin kotonakin, vaikka toki ilmassa oli pientä hämmennystä, olihan varsan edellisestä reissusta jo parisen vuotta aikaa. Itse hyppääminen sujui myös hienosti ja vaikka esteet pidettiinkin yhä maltillisen kokoisena, osoitti tamma varsin selvästi, että sen rahkeet riittäisivät paljon pidemmällekin. Hyvän mielen treenin jälkeen varsa lastautui traileriin kuin vanha tekijä, eikä se kotiin päästyään vaikuttanut edes järin väsyneeltä, kuten varsat yleensä tällaisten reissujen jälkeen. Gingerin kanssa suuntaamme enemmän kuin luottavaisin mielin loppukuusta sen ensimmäiseen viralliseen arvostelutilaisuuteen, josta kotiintuomisena on toivottavasti kaikkia osapuolia tyydyttävä palkinto.
Ei vielä merkintöjä