Villahaan Salama

VH19-018-0143
SLA-I, EV-II, SV-I



Villahaan Salaman kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.

FAKTAT FAKTOINA


Nimi Villahaan Salama Kutsumanimi Salama
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, ori Säkäkorkeus, väri 160cm, rautias
Syntymäaika, -paikka 23.11.2018, Suomi Ikä 12-vuotias
Koulutus Helppo A, re. 120cm, me. 100cm Painotus Esteratsastus
Kasvattaja Villahaka Omistaja Cherry, VRL-12299

HISTORIAN HAVINAA

Villahaan Salama on toinen, muttei suinkaan viimeinen villahakalainen, jonka olen Kuuraan ostanut. Kun Harmi muutamia kuukausia aikaisemmin saapui täydentämään kouluhevosjoukkoa, oli tällä kertaa estesukuisen Salama-varsan aika tulla vahvistamaan Kuuran estekalustoa. Bongasin orin suoraan Villahaan kasvattimyynneistä, ja pienten sopimusteknisten neuvottelujen jälkeen saimme asiat kasvattajan kanssa järjestymään ja orivarsa pääsi muuttamaan tallikaverinsa naapurikarsinaan Kuuraan. Sen tulevaisuus estehevosena on valoisa ja jäämme odottamaan innolla, millainen tykki pienestä rautiaasta vielä kasvaakaan!

NE SANOVAT MINUN OLEVAN

Rempseistä nuoruusvuosistaan valtavasti tasoittunut Salama on tutuissa piireissä kiltti ja toimiva hevonen - suuresti pidettykin yksilö omalla asuintallillaan. Aina ei asianlaita ole näin kuitenkaan ollut: orilla oli vaikea vaihe kolmivuotiaasta viisivuotiaaksi saakka, eikä rautiaan kanssa työskentelystä pitänyt silloin kukaan. Hevonen oli käsittelijöitään kohtaan röyhkeä, eikä se kunnioittanut yhteisiä pelisääntöjä edes kotioloissa. Kaikki toiminta Salaman kanssa päätyi turhaan tappeluun ja kaikkien osapuolten huonoon mieleen, eikä vaikean vahvaluontoisen otuksen ruunaaminen ollut enää pelkkää sanahelinää; aika leikkuupöydälle oli jo varattu, mutta yhteistyöstä kieltäytynyt oripa ei suostunut reissuun lähtemään ollenkaan. Tätä nykyä onkin onni, että hevonen sai pitää miehuutensa, vaikkei sitä omalla käytöksellään ehkä olisikaan ansainnut; pitkällisen koulutuksen jälkeen Salamasta kuoriutui mielettömän lahjakas kilpahevonen, jonka luonnekin tasoittui ihanasti säännöllisen treenin sekä huolellisen koulutuksen myötä. Joskus arkipäivää olleet vilkkuvat silmänvalkuaiset ovat käytännössä jo kadonneet kuvioista kokonaan, vaikka pieniä vaikeuksia hevosen kanssa joskus harvoin onkin. Nykyään Salaman saa tolaltaan vain viemällä sen todella sekavaan ja vieraita hevosia vilisevään tilanteeseen, jossa hevonen ei pysty ymmärtämään omaa paikkaansa ihmisten palvelijana. Suomenhevosen jokapäiväinen hoito onnistuu kotona sujuvasti jo kokemattomammankin hoitajan toimesta, mutta reissussa ori tarvitsee määrätietoisen käsittelijän. Villahakalainen tiedostaa oman oriutensa yhä erinomaisesti, mutta ilmaisee sitä lähinnä kauniilla höpöttelyllä; liian orimaiseksi käytöstä ei kuitenkaan ole viisasta päästää edes vahingossa.

Ratsain Salama on eteenpäinpyrkivä ja komealiikkeinen hevonen, jonka kanssa treenaisi mieluusti missä lajissa tahansa. Orin laatu on ollut siinä nähtävissä jo hyvin pienestä pitäen, mutta oma aikansa on mennyt sen kouluttamisessa; hevosen oli pitkään vaikea hahmottaa, kuinka se pystyisi kantamaan niin itsensä kuin ratsastajansakin omilla lihaksillaan pelkän niveten varassa juoksemisen sijaan. Ryhdikkyys ei kuulu orin luontaisiin vahvuuksiin, mutta taitava ratsastaja saa hevosen viritettyä erinomaisesti takaosalleen: silloin ongelmia eivät aiheuta suuretkaan esteradat ja Salama pystyy tarjoamaan varteenotettavan vastuksen rotunsa kärkikastia vastaan. Esteiden välissä ori on usein hieman kiireinen, mutta omista virhearvioistaan huolimatta se ei kieltäydy ikinä yrittämästä esteiden ylitse: rautias ei kyttää eikä kiemurtele, eikä sen valtava itseluottamus tunne minkäänlaisia rajoja. Salaman kanssa pystyykin tekemään hyvin rohkeita ratkaisuja, jotka onnistuessaan mahdollistavat erittäin nopeat uusintaradat, ja usein myös lunastavat hevoselle paikan kunniakierrokselta. Suomenhevonen ei varsinaisesti ole tuhma ratsu, mutta se on tottunut ratsastajansa osalta tiettyyn taitotasoon, eikä oikein siedä selkäänsä sählääviä tai vasta nuottienlukua harjoittelevia ratsastajia. Vakaaistuntaisen ja johdonmukaisen ratsastajan kanssa Salama työskentelee mielellään niin sileällä kuin estetehtävilläkin, eikä se koskaan pahoita mieltään mahdollisuudesta lähteä maastoon seikkailemaan. Liikenteen seassa ori on melko varma etenijä, mutta tuttujen polkujen varrella vastaan tulevat odottamattomat ilmestykset saavat hevosen sydämen pamppailemaan dramaattisen voimakkaasti.

PERHE ON PAINAJAINEN

i. Kaunon Sammeli
sh, 156cm, rt
ii. Toivon Salaisuus
KTK-III, ERJ-I, SLA-I, SV-II
sh, 152cm, prt
iii. Rönsyrölli
ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I
iie. Toivon Kipinä
SLA-II, YLA2, KERJ-III, ERJ-II
ie. Vähäpellon Marenki
KTK-III, KRJ-I, SLA-I, YLA2
sh, 158cm, rt
iei. Kuusvelho
KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I
iee. VSN Ch Nokihelmi
KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, SLA-I
e. Villahaan Kerttuli
ERJ-I
sh, 157cm, prt
ei. Villahaan Heijalivei
sh, 155cm, prt
eii. Heijaus
eie. Hippunen
ee. Villahaan Kuisku
KRJ-I, ERJ-I, SLA-I
sh, 156cm, rn
eei. Pikku-Valio
KRJ-II, ERJ-II, SLA-II
eee. Heinistön Kerttu
KRJ-II, ERJ-II, SLA-II

Villahaan Salaman vanhemmat ovat vielä raakoja hevosia, mutta niiden takaa löytyvät hevosyksilöt ovat saavutuksiltaan todella vakuuttavia ja lupailevat meidän Salamimakkarallekin loisteliasta kilpauraa. Kolmannen polven hevosista hurjia palkintolitanioita ovat keräilleet iie. Toivon Kipinä, iei. Kuusvelho, iee. Nokihelmi sekä eee. Heinistön Kerttu. Toisen polven hevosista mainittavia palkintoja ovat keränneet ii. Toivon Salaisuus sekä ie. Vähäpellon Marenki. Kantakirjahevosia Salaman suvusta löytyy isän puolelta useita: ii. Toivon Salaisuus, ie. Vähäpellon Marenki, iei. Kuusvelho sekä myös VSN Champion palkittu iee. Nokihelmi.

POJASTA POLVI PARANEE

00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-0000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-0000

RUUSUKEHAI VAUHDISSA

Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.06.2019: SV-I (7,4 + 9 + 7 + 9 = 32,4)
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 30.06.2019: EV-II (8 + 9 + 5 + 1 + 4 + 3 = 30)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.05.2021: SLA-I (16 (4 + 8 + 4) + 20 + 21,5 + 20 + 13 + 90,5p)

ERJ: 40 sijoitusta

29.03.2020 Safiiritiikerin Kilpailukeskus 120cm 3/22
30.03.2020Safiiritiikerin Kilpailukeskus120cm3/22
24.04.2020Team J&K120cm5/40
26.04.2020Team J&K120cm5/40
28.04.2020Team J&K120cm2/40
12.05.2020Tuontikeskus Vertigo120cm6/36
14.05.2020Tuontikeskus Vertigo120cm4/36
18.05.2020Tuontikeskus Vertigo120cm1/36
19.05.2020Tuontikeskus Vertigo120cm3/36
01.06.2020KK Bailador120cm3/46
07.06.2020KK Bailador120cm1/46
11.06.2020KK Bailador120cm4/46
14.06.2020KK Bailador120cm6/46
17.06.2020KK Bailador120cm1/46
02.07.2020Kilpailukeskus Lupin120cm6/50
07.07.2020Kilpailukeskus Lupin120cm4/50
14.07.2020Kilpailukeskus Lupin120cm2/50
15.07.2020Kilpailukeskus Lupin120cm4/50
27.07.2020Kilpailukeskus Lupin120cm4/50
27.07.2020Kilpailukeskus Lupin120cm2/50
18.09.2020Nessinjärven kilpailukeskus120cm6/37
15.10.2020Chersey120cm2/34
16.10.2020Kilpailukeskus Lupin120cm6/45
17.10.2020Kilpailukeskus Lupin120cm5/45
18.10.2020Chersey120cm2/34
19.10.2020Chersey120cm4/34
20.10.2020Chersey120cm2/34
21.10.2020Yemene120cm2/16
21.10.2020Yemene120cm3/16
22.10.2020Yemene120cm1/16
23.10.2020Yemene120cm1/16
28.10.2020Kilpailukeskus Lupin120cm6/45
29.10.2020Kilpailukeskus Lupin120cm6/45
30.10.2020Kilpailukeskus Lupin120cm2/45
03.11.2020Chermia120cm1/7
04.11.2020Chermia120cm2/7
05.11.2020Chermia120cm1/7
06.11.2020Chermia120cm1/7
07.11.2020Chermia120cm2/7
08.11.2020Chermia120cm2/7

LAHJATTOMAT TREENAA

00.00.0000 - Valmentajana Valmentaja (000 sanaaa)
Tekstiä tekstiä tekstiä...

RAKAS PÄIVÄKIRJA

15.06.2019 - Kirjoittanut omistaja (603 sanaa)
Villahaan kasvattipäivä oli mainio tekosyy jatkaa Salaman kanssa hieman tauolle jääneitä harjoituksia. Ori oli tehnyt talven aikana kaikenlaista, mutta muiden kohtalotovereidensa tavoin se oli jäänyt kiireiden iskiessä melko vähälle huomiolle. Irtohypytykset ja ohjasajoharjoitukset jätettiin tällä kertaa valmistelutreeneissä tekemättä, sillä etukäteen oli tiedossa, että Villahaassa harjoiteltaisiin vasta kaksivuotiaan pikkupojan kanssa näyttelyissä esiintymistä. Edellisen päivän treenit sujuivat kohtalaisesti, joten luottavaisin mielin pakkasin varhain lauantaiaamuna Salaman autoon Harmin ja Auriinan turvalliseen seuraan ja suuntasin auton nokan kohti kotoisaa Villahaan tallia, jonka muistin sijaitsevan idyllisessä maisemassa aivan Vihlajärven rannalla. Villahaan omistajan pitämä hivenen pitkäveteinen puhe kasvattipäivän alkajaisiksi herätti minussa ja kanssaosallistujissa paljon ajatuksia ja tunteita. Päälimmäisenä mielessä oli tietysti kunnioitus Uppea ja hänen tekemäänsä työtä kohtaan, sillä harva kasvattaja pääsee uransa aikana sellaisiin saavutuksiin, kuin mihin hän on näiden varsantäyteisten vuosien aikana päässyt. Silmäkulmat liikutuksesta kastuneina kuuntelin tarinaa kasvattajalle itselleen tärkeimmistä saavutuksista, joihin kuului paitsi erilaisten kasvattaja-arvonimien saavuttamiset, myös pelkästään se tosiasia, että hän oli onnistunut tuomaan maailmaan niin suuren määrän monipuolisia, hyväluontoisia ja erinomaisesti menestyneitä Villahaan kasvatteja, joita tänäänkin oli saapunut paikan päälle ihmettelemään toistakymmentä kappaletta. Meillä oli aamupäivällä aikaa kiertää tallin tiloja ja tutustua nykyiseen hevoslaumaan. Kiitos alkumaljan, tulin kierroksen aikana puolitosissani pohtineeksi asuisiko Villahaassa joku sellainen tamma, jonka tulevaisuudessa haluaisin liisata pikku-Salamalleni ensimmäistä jälkeläistä varten. Pienessä päässäni yritin kuitenkin järkeillä, että hienoja hevosia löytyy kyllä muualtakin ilman sitä riskiä, että kaikkien sukutaulut täyttyvät pelkistä villahakalaisista. Siltikään en suostunut kokonaan sulkemaan pois sitä vaihtoehtoa, että yksi Salaman morsiamista tulisi olemaan jokin toinen Upen kasvatti, sillä tottahan toki rooliin kelpaavia tammoja olivat tarhat ja laitumet pullollaan.

Osallistuimme tunnin mittaiseen näyttelytreeniin. Olin valmistautunut tilanteeseen sangen huonosti lähinnä kaivamalla takkuisen ja sangen keskenkasvuisen karvapalleron laitumelta. Edellisenä päivänä olin toki pukenut varsalle suitset päähän ja pyöräyttänyt sitä kentällä sen verran, että tarkistin liikkeen olevan puhdas ja orivarsan käsiteltävässä mielentilassa. Kumpikin kohta meni läpi, joten jollain asteella Salamaa siis olikin valmisteltu ensimmäiseen näyttäytymiseensä ulkomaailmassa sitten lähes kaksi vuotta takaperin tapahtuneen muuton. Juuri ennen onnistunutta kehästä poistumista hevoseni päätti asiallisen käytöksen jo riittävän ja tilanteen pitkittymiseen selvästi hieman turhautuneena loikkasi takajaloilleen sen enempää varoittelematta. Näyttelyohjat vain luistivat kädestäni, kun vaistomaisesti peruutin kauemmas nuorikon villisti ilmassa huitovista etujaloista. Luojan lykky oli se, että olimme suljetulla kentällä, josta poistuminen ei tainnut käydäkään Salamalla mielessäkään. Muut näyttelyharjoitukseen osallistuneet keskittyivät huitomaan tilapäisestä vapaudestaan nauttinutta oria kauemmas, kun itse naama punaisena yritin yhdessä Upen ja muutaman tallitytön kanssa ahdistaa suomenhevosta kohti kentän nurkkaa. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen onnistuimmekin blokkaamaan mahdolliset poistumisreitit ja jo suurimmat energiansa purkanut pikkumies antoikin sen jälkeen itsensä ongelmitta kiinni. Ohjat menivät rytäkässä aivan roskiskuntoon ja myös suitsista oli toinen poskihihna katkennut, mutta Uppe lohdutti minua nuorten orien olevan usein juuri tällaisia.

Epäuskoisena mietin vielä autollakin, miten niin hyvin mennyt näyttelyharjoitus päättyi näin surkealla tavalla, vaikka muut osallistujat yrittivätkin lohduttaa kertomalla omien hevostensa kommelluksista vuosien saatossa. Vammat olivat tällä kertaa onneksi puhtaasti henkiset, paitsi tietysti niiden varusteiden osalta, jotka joutaisivat suoraan poistoon heti kotiin päästyämme. Seuraavalla kerralla ottaisin varsani suosiolla liinan jatkeeksi. Villahaan kasvattipäivä oli kokonaisuudessaan huikea kokemus paitsi ihmisille, myös hevosille, joista ainakin minun poikani olivat ensimmäistä kertaa tällaisessa tapahtumassa, jossa vilinää ja vilskettä riitti. Vaikka esiintymisemme ei tällä kertaa ollutkaan aivan oppikirjan mukainen, olin kuitenkin sangen tyytyväinen siihen, kuinka sujuvasti pärjäsin reissussa peräti kolmen hevosen kanssa ilman apukäsiä. Suureksi avuksi oli tietysti tälläkin kertaa Upen vieraanvaraisuus, sillä lyhytpinnaisia junioreja oli huomattavasti mukavampaa seisottaa tapahtumavieraille varatuissa tarhoissa kuin helteessä tukalan kuumaksi lämmenneessä hevosautossa. Myös eri ohjelmanumeroiden välillä oli sen verran aikaa, että hevosen ehti rauhassa vaihtaa toisen, ja jopa hevosten ruokahuollosta piti huolen Villahaan loistava henkilökunta, joka iloisena jaksoi auttaa vielä pitkän päivän päätteeksi hevosten autoihin pakkaamisessakin. Päivästä jäi loistava fiilis ja palaamme jollain kokoonpanolla aivan varmasti, mikäli tällaista vielä tulevaisuudessa järjestetään!

14.10.2019 - Kirjoittanut omistaja (239 sanaa)
Salama oli pienenä melko looginen koulutettava oppien niin jalkojen nostot kuin narussa kävelemisenkin melko nopeasti ja kivuttomasti. Sitten ori saavutti teini-iän, eikä halunnut tehdä ihmisten kanssa enää mitään yhteistyötä: rautias potki Millan useamman kuukauden mittaiselle sairaslomalle, karkasi talutustilanteista melko säännönmukaisesti eikä todellakaan halunnut oppia mitään uusia taitoja elämäänsä. Hevosen ilme muuttui vauhkoksi, eikä se vaikuttanut tyytyväiseltä oloonsa kuin korkeintaan omassa tarhassaan. Salamaa yritettiin pitkään kouluttaa lempein ottein ja herkuilla palkitsemalla; tämä johti siihen, ettei ori kunnioittanut ihmisiä enää sitäkään vähää, mitä se joskus aiemmin oli kunnioittanut. Koviakin keinoja yritettiin, mutta painiotteluissa hevonen voitti joka kerta moninkertaisen elopainonsa turvin. Tätä menoa jatkui aivan liian pitkään, lähes parin vuoden ajan. Sitten tallillemme tuli töihin Aino, joka jaksoi tehdä Salaman kanssa töitä pitkään ja hartaasti. Hevonen oli jo nelivuotias ja voimaa siitä löytyi kuin pienestä kylästä, mutta koko ikänsä ongelmahevosiksi luokiteltujen elikoiden kanssa työskenneltyään ei nelikymppisellä naisella ollut suurempia ongelmia pärjätä orin kanssa. Kuukaudessa rautias oli laitettu kärryjen eteen ja totutettu ratsastajaan, eikä sen tallikäytöskään ollut enää huonoa. Ori oppi luottamaan ensin Ainoon, ja pikkuhiljaa sen kanssa alkoivat tulla toimeen myös tallin muut työntekijät. Kuukausien kuluessa hevosesta ruvettiin jopa hieman pitämään; ei se varsinaisesti kenenkään suosikkeihin kuulunut, muttei hevosen käsittelemisestä enää seurannut valtavaa narinaakaan. Nykyhetki onkin sitten jo hyvin valoisa: viisivuotias Salama on täydessä treenissä oleva kilpahevosenalku, jonka käytös on nuorelle suomenhevoselle oikeinkin kelvollista. Vielä ei kaikki pilke ole orin silmistä kaikonnut, mutta vauhko valkuaisten vilkuttelu on poistunut kuvioista jo lähes kokonaan.