VH24-018-0003
Kuuran Sakariaan kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kuuran Sakarias | Kutsumanimi | Sakke |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 151cm, tummanpunaruunikko |
| Syntymäaika, -paikka | 02.01.2024, Suomi | Ikä | 13-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 100cm, me. 90cm | Painotus | Esteratsastus |
| Kasvattaja | Kuuran Suomenratsut | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Kuuran Sakarias syntyi heti vuoden vaihduttua, mikä teki orivarsasta myös Kuuran ensimmäisen vuonna 2024 syntyneen kasvatin. Lähes olemattomaksi jääneen kasvatusvuoden 2023 jälkeen Sakken syntymä lupaili hyvää: ryhdikkään ruunikon myötä halu jatkaa jo vuonna 2018 aloitettua kasvatustyötä teki paluutaan voimakkaampana kuin aikoihin. Odotukset Sakken suhteen ovatkin enemmän kuin korkealla: sille povataan menestystä niin kilparadoilta kuin siitosorinakin. Sukujuurtensa puolesta suomenhevosesta ei voi tulla muuta kuin menestyjä!
Sakke on kohtelias hevonen käsitellä; ei pystyyn kuollut, mutta ei myöskään röyhkeä tai karjas. Orille on ollut pienestä pitäen helppo opettaa käytöstapoja ja vaikka se onkin virtaisa, onnistuu sen energian kanavointi oleelliseen useimmiten vaivatta. Muista hevosista Sakke on kiinnostunut, mutta ei kuitenkaan liian innokkaalla tavalla. Ruunikko pysyy helposti vähän kokemattomammankin käsittelijän näpeissä, eikä se rynni tai riehu taluttaessa vieraissakaan paikoissa. Sakke nauttii pitkistä hoitotuokioista, eikä se pistä pahakseen esimerkiksi klippausta tai kylpytuokiota. Ori on myös helppo varustaa, kengittää ja kuljettaa. Ruuistaan Sakke ei ole tarkka - päinvastoin - välillä hevonen on jopa työläs pitää hyvässä lihassa, kun se nirsoilee rehujensa kanssa eikä aina edes muista maistaa sille tarjottuja eväitä. Runsaalla heinäruokinnalla, energiarikkailla palautusjuomilla ja erityisen maistuvilla ylläpitorehuilla ori pysyy kuitenkin kohtalaisessa kunnossa ja jaksaa vielä tehdä työnsäkin.
Ratsastaessa Sakke liikkuu korvat pystyssä tarmokkain askelin. Orissa on sen verran showmiestä, että se viihtyy parrasvaloissa ja nauttii esiintymisestä täysin siemauksin. Ratsastajalle tuntuma ruunikkoon on kevyt, mutta ei kuitenkaan olematon. Suomenhevonen on herkkä istunnalle, mutta myös ratsastajansa energialle. Mikäli pilotti hevosen satulassa siis jännittää tiettyä estettä kilparadalla, saattaa siitä Sakkenkin mielessä muodostua tarpeettoman pelottava mörkö. Normaalisti hevonen on ennakkoluuloton etenijä, eikä sitä tarvitse patistella erikoistenkaan esteiden ylitse. Hevosen kapasiteetti ei varsinaisesti ole rajoittunut, mutta estekorkeuden noustessa hevosen tekemien huolimattomuusvirheiden määrä kuitenkin nousee selvästi. Maastoratsuna Sakke on liikennevarma ja se sopiikin parhaiten letkan vetohevoseksi. Orilla on vahva kilpailuvietti, joka laukkasuorilla saattaa hetkeksi ottaa vallan muutoin niin kuuliaisesta suomenhevosesta.
| i. Villahaan Salama sh, 160cm, rt |
ii. sh, 156cm, vprt |
iii. |
| iie. |
||
| ie. sh, 157cm, prt |
iei. |
|
| iee. |
||
| e. Kuuralehdon Yvonna sh, 150cm, trn |
ei. sh, 150cm, rt |
eii. |
| eie. |
||
| ee. sh, 150cm, rnvkk |
eei. |
|
| eee. |
|
iiii. Rönsyrölli iiie. Toivon Kipinä iiei. Kuusvelho iiee. Nokihelmi ieii. Heijaus ieie. Hippunen ieei. Pikku-Valio ieee. Heinistön Kerttu |
eiii. Sananlasku eiie. Vinkas eiei. Kahlitun Savumerkki eiee. Viiman Melda eeii. Sumuharja eeie. Virili eeei. Tjefred eeee. Ikihelmi |
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 31.01.2024: EV-I (8 + 10 + 5 + 1 + 5 + 9 = 38p)
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.03.2024: SV-II (6,4 + 10 + 7 + 6,75 + 7,5 + 5 = 42,65p)
| Ominaisuuspisteet (ERJ) | Taso |
| 1914.95 | 5/4 |
22.06.2025 - Estevalmennus
Jonna ja Sakke olivat tuttu näky viikoittaisissa valmennuksissani ja heidän yhteistyönsä olikin kehittynyt kuluneen syksyn aikana paljon. Sakkella tietysti oli jo paljon kilometreja takanaan ja se tykkäsi hyppäämisestä kovasti, mikä teki siitä loistavan treenikaverin vasta 14-vuotiaalle ratsastajalleen. Pienen kokonsa vuoksi Sakke oli kovin ponimainen ilmestys, eikä se siksikään ollut liian suuri harppaus poneista hevosiin siirtyvälle tytölle. Jonna taas oli nuoresta iästään huolimatta huolellinen ja määrätietoinen ratsastaja, jonka paneutumisesta lajiin voisi moni kanssaharrastaja ottaa mallia.
Tämän päivän valmennuksella ei ollut mitään ennalta määrättyä teemaa, vaan minulla oli mielessäni pieni radanpätkä, jota ratsukko pääsisi omalla tasollaan harjoittelemaan. Sitä ennen oli kuitenkin verryteltävä huolellisesti. Heti alkuraveista lähtien otin ravipuomit osaksi työskentelyä. Niiden etäisyys toisistaan oli Sakkelle hieman pitkä, mutta reippaalla lähestymisellä se ei ollut mikään ongelma. Yhtä kompurointia lukuun ottamatta puomit sujuivat ongelmitta, minkä jälkeen oli aika siirtyä kevyen laukkatyöskentelyn pariin.
Hyppääminen aloitettiin omalla suosikkitehtävälläni, ravilähestymisellä olevalla ristikolla. Harjoitus oli mitä mainioin niin hevoselle kuin ratsastajallekin, sillä siinä missä se opetti Sakkelle malttia ja oikeaoppista hyppytekniikkaa, opetti se samalla Jonnalle kärsivällisyyttä ja kehitti hänen tasapainoaan erityisesti ponnistuksessa ja esteen päällä. Tehtävän onnistuessa heti kolmannella yrityksellä kauniisti, oli aika siityä seuraavan harjoituksen pariin.
Tässä tehtävässä pientä pystyä edelsi kolme innarivälein kentälle aseteltua kavalettia, joiden tarkoituksena oli rytmittää ratsukon menoa ja saattaa heidät automaattisesti optimaaliseen ponnistuspaikkaan. Sakkea kavaletit auttoivat tasaisen rytmin ylläpitämisessä, vaikka kyllähän ori sen olisi osannut ilman “apupyöriäkin”. Jonna puolestaan sai keskittyä jumppasarjan ajan erityisesti levottomiin jalkoihinsa, jotka mielellään heiluivat edestakaisin ponnistusten ja laskeutumisten mukaan. Lonkkia ja polvia avaamalla tilanne rauhoittui heti vähän, mutta riittäisi ratsastajan istunnassa hienosäätämistä vielä tulevillekin valmennuksille.
Alkujumppien jälkeen oli aika siirtyä oikeiden hyppyjen pariin. Rata piti sisällään yksittäisen okserin lävistäjällä, innarijumpan toisella ja yhden askeleen sarjaesteen pitkällä sivulla. Tärkeää oli pitää hevonen suorana, pohkeen edessä ja silti kuuliaisena. Se ei saanut kiirehtiä kohti esteitä, eikä ratsastajakaan saisi hätäillä hevosen satulassa, vaan hänen tulisi säilyttää vakaa ja tasainen istunta aina laukannostosta radanjälkeiseen käyntisiirtymiseen saakka. Ensimmäisellä kierroksella esteet olivat hyvin maltillisella korkeudella, vain reilun puolen metrin verran irti maasta. Koska hyppääminen sujui heti alusta asti kivasti, nostettiin puomeja seuraavaa kierrosta varten heti useamman pykälän verran.
Toisella kierroksella ensimmäinen okseri oli hyvä, mutta epäselvyys ponnistuspaikasta johti kieltäytymiseen kavaletteja seuraavan pystyn eteen. Toisella yrityksellä Jonna yritti vähän liikaakin, jolloin askelmerkit sekosivat jälleen ennen kavaletteja. Vaikka tällä kertaa pysty ylittyikin puhtaasti, oli se lopulta pelkästään Sakken ansiota. Kolmannella yrityksellä jonkinlainen rytmi oli jälleen löytynyt, sillä sujuvat hypyt vain seurasivat toisiaan ensin kavalettien yli, sitten pystyllä ja kaarteen jälkeen vielä sarjan kummallakin osalla. Samalla korkeudella suoritettu sakkokierroskin sujui suuremmitta ongelmitta, joten viimeistä kierrosta varten esteitä nostettiin vielä vähän lisää.
Sakke oli aina hypännyt sitä paremmin, mitä uskottavampia esteet sen mielestä olivat. Ei siis ollut lainkaan ihme, että sen hypyt olivat viimeisellä kierroksella kaikkein ponnekkaimpia ja ilmavimpia, eikä se näillä korkeuksilla säästellyt itseään enää yhtään. Myös Jonnan oli selvästi helpompi hahmottaa ponnistuspaikkoja noin 90 senttimetrin korkuisille esteille, sillä vaikka ratsukko nyt löysikin tiensä perille kavaleteille, oli se selkeästi edelleen haastavin osuus koko radasta. Estevirheitä ei tällä kierroksella sattunut lainkaan, enkä myöskään kokenut tarpeelliseksi lähteä hiomaan mitään osaa radasta tämän enempää. Hetken hölkkäilyn jälkeen Jonna ja Sakke lähtivät maastoon kävelemään loppukäyntejään luvaten kuitenkin palata asiaan seuraavan kerran heti ensi viikolla.
04.01.2024 - Kirjoittanut omistaja
Sakke aloitti harjoittelun tulevaa urheiluhevosen uraansa varten jo nuorena sällinä. Vajaan neljän kuukauden ikäinen varsa teki emänsä Vannin kanssa pari reissua klinikalle - kaikeksi onneksi kuitenkin Vannin terveyshuolien vuoksi, ei omiensa. Nämä reissut sujuivat aina hyvin, sillä sosiaalinen ja luottavainen varsa paineli korvat tötteröllä sinne minne emänsäkin, eivätkä kuljetukset tai tutkimukset klinikalla siten tuottaneet pienintäkään ongelmaa. Vieroituksensa jälkeen noin vuoden iässä Sakke jatkoi matkustusharjoituksiaan yksikseen, ja vaikka ori ei yleensä herkkujen perään kovin perso ollutkaan, tykkäsi se kuitenkin käydä kuljetusautossa makustelemassa omenoita. Lopulta varsa ehdollistui lastaukselle niin vahvasti, että se lähestulkoon juoksi autoon avoimen lastaussillan nähdessään. Myöhemmällä iällä Sakkesta tulikin luottohevonen, jonka rento ja itsevarma olemus kuljetuksen aikana riitti rauhoittamaan kokemattomammatkin kanssamatkustajat iästä ja elämänkokemuksesta huolimatta.
07.01.2024 - Kirjoittanut omistaja
Sakkea oli jo joitain kertoja ratsastettu, myös maastossa, mutta tänään tiedossa oli ensimmäistä kertaa reippaampi maastolenkki kavereiden seurassa. Alkumatka sujuikin rattoisasti kolmevuotiaan orin kulkiessa reippain askelin omalla paikallaan letkassa. Ravipätkien aikana hevonen ravisteli päätään innostuneena, mutta ei kuitenkaan näyttänyt mitään merkkejä liiasta innostumisesta tai uppiniskaisuudesta. Myös rauhalliset laukat menivät hyvin, vaikka ensimmäinen reaktio Sakkella olikin tarjota laukan sijaan raviradoillekin piisaavaa kiitoravia. Välikäyntien jälkeen edessä oli lenkin vauhdikkain osuus, joka olikin lopulta vähän suunniteltuakin villimpi iloittelu ainakin Sakken ja aisaparinsa Saiturin välillä. Ensimmäistä kertaa elämässään ruunikko suomenhevonen nimittäin osoitti kilpailuhenkisyytensä ampaisten letkaa vetäneen rautiaan ohi hetkeäkään epäröimättä. Olo nuoren orin selässä oli hetken aikaa melko avuton, mutta niin vain huono kunto alkoi nopeasti painaa Sakken jaloissa, jolloin jarrutkin alkoivat pikkuhiljaa palailla toimintakuntoisiksi. Vanhalta Saiturilta olisi toki voinut odottaa vähän parempaa käytöstä kuin haastajansa innokasta kirittämistä, mutta toisaalta eläköitynyt kilpahevonen oli tunnettu periksiantamattomuudestaan. Vauhdin huuman jälkeen orit vaikuttivat enemmän kuin tyytyväisiltä suorituksiinsa ja loppulenkki sujuikin jälleen hallituimmissa merkeissä: laukkaakin mentiin vielä kotimatkalla, eikä villistä menosta ollut Sakken kohdalla enää tietoakaan.
31.03.2024 - Kirjoittanut omistaja
Sakken kanssa kierretyt varsakarkelot olivat tulosten valossa pitkälti orin itsensä näköiset. Se palkittiin tammikuussa EV-I –palkinnolla, ja paria kuukautta myöhemmin se saavutti rotunsa varsa-arvioinnissa SV-II –palkinnon. Jälkimmäinen on hieman jäänyt harmittamaan, sillä vähän paremmilla rakennepisteillä ensimmäinenkin palkinto olisi ollut saavutettavissa. Toisaalta Sakke oli maaliskuussa niin kovin epäedustavassa kasvuvaiheessa, ettei sille hyvällä tahdollakaan kovin paljon korkeampia rakennepisteitä olisi voinut myöntää. Kouluratsastuskoe olisi ollut toinen paikka, josta irtopiste tai kaksi olisi ollut nyhdettävissä, mutta koska Sakken mielestä kuviokellunta oli tylsää, eikä se oikein malttanut tehdä ensimmäistäkään liikettä rauhassa, ei pisteitäkään siitä osiosta herunut lakisääteistä viittä enempää. Näiden kokemusten ja palkintojen pohjalta orin urapolku kuitenkin varmistui: se tulisi suuntaamaan vanhempiensa tapaan esteradoille ja jättäisi komeuskilpailut ja nutturankiristelyt sellaisille, jotka niitä enemmän osaavat arvostaa.
17.03.2025 - Kirjoittanut omistaja
“Jonna, et kuule usko miltä täällä näyttää!” hykertelin Sakken entiselle hoitajalle, nykyiselle ratsastajalle puhelimeen. “Mä luulen, että sun kannattaa tulla tänään ajoissa tallille.”
Varoitus meni selvästi hyvin perille, sillä kuinka ollakaan, kahdeksasluokkalainen tyttö jäi tallille poikkeuksellisesti suoraan koulubussinsa kyydistä - yleensä hän kävi kääntymässä kotonaan edes vaatteidenvaihdon verran. Jonnalla oli tänään kalenterissaan estevalmennus Sakken kanssa, aivan kuten oli ollut edeltävällä viikolla ja tulisi olemaan seuraavallakin. Ennen satulointia tytöllä riittäisi kuitenkin tekemistä, sillä kevään ensimmäisistä nakuilusta kaiken ilon irti ottanut Sakke näytti tällä hetkellä enemmän kävelevältä mutapatsaalta kuin estehevoselta. Sen harja ja häntä oikein valuivat harmaata liisteriä, eikä siitä pystynyt kunnolla erottamaan edes valkoista päämerkkiä.
“Mä vähän luulen, että joudut viemään sen tänään pesulle”, naureskelin varmasti vahingoniloisen kuuloisena silmiään epäuskoisesti pyörittelevälle teinitytölle.
“Joo, niin mäkin luulen”, kuului vaimea, vähän jopa epätoivon suuntaan taittava vastaus.
Jonna tiedettiin tallilla ahkerana ja aikaansaavana ihmisenä, eikä hänellä lopulta mennyt kauaakaan huuhdella suurimmat kurat pois ratsunsa päältä. Tämän jälkeen tyttö ryhtyi hankaamaan hevosta juuriharjalla vuoroin myötä- ja vuoroin vastakarvaan. Sakke silminnähden nautti saamastaan huomiosta, eikä jynssäämisen sivutuotteena syntynyt hierontakaan vaikuttanut harmittavan sitä ollenkaan.
“Kai muistit ottaa siitä kuvan?” kysyin Jonnalta työntäessäni heinäkärryä pesupaikan ohi kohti nälkäisenä odottavia iltavuorolaisia.
“No tietty, eihän tätä muuten usko todeksi kukaan!” puhahti tyttö vastaukseksi. Nyt äänensävy oli kuitenkin jo iloinen, olihan urakka jo lähes maalisuoralla. Edessä oli enää kierros shampoopesua, huolellinen huuhtelu ja pikainen kuivaus. Sen jälkeen Sakke pääsisi karsinaansa syömään välipalaa, ja Jonna itsekin ehtisi haukata jotain ennen kuudelta alkavaa valmennustaan.
“Kiitos, kun varoitit tästä ajoissa! Ei oltais mitenkään ehditty tänään hyppäämään, jos olisin tullut tänne tavallisen aikatauluni mukaan.”
“Tiedän, eipä kestä!”
“Oliskohan mitenkään mahdollista siirtää Sakkea edes hetkeksi vähän kuivempaan tarhaan?” kuului vielä varovainen tiedustelu. “Viikonloppuna olisi ne rataharkatkin...”
“Katsotaan, mitä voimme tehdä. Ainakin Sakke voi jättää nakuilun vielä hetkeksi pois päiväjärjestyksestään - eihän tällaista porsasta jaksa kukaan katsella!” Siitä asiasta olimme Jonnan kanssa täysin samaa mieltä molemmat.