Myrskylän Kamomilla

VH20-018-0989
EV-II, SV-II



Myrskylän Kamomillan kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.

FAKTAT FAKTOINA


Nimi Myrskylän Kamomilla Kutsumanimi Milla
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, tamma Säkäkorkeus, väri 158cm, kulomusta
Syntymäaika, -paikka 08.11.2020, Suomi Ikä 3-vuotias
Koulutus Helppo A, re. 120cm, me. 100cm Painotus Esteratsastus
Kasvattaja Myrskylä Omistaja Cherry, VRL-12299

HISTORIAN HAVINAA

Myrskylän laittaessa syksyisiä kasvattejaan maailmalle päädyin lähtemään ihan paikan päälle tutustumaan tarjolla oleviin varsoihin. Netti-ilmoituksen perusteella kiinnostuin erityisesti Villahaan Kanervan mustasta tammavarsasta, jonka sukutaulusta löytyi mm. pitkään himoitsemani esteori Aslakki (jota vuosia sitten yritin saada kantatammani Voiton Kultakutrin sulhoksi, valitettavasti tuloksetta). Kamomillaksi ristitty hevoslapsi osoitti nopeasti omaavansa mielipiteitä, mutta vastoin kasvattajan epäilyksiä, en todellakaan säikähtänyt tulevan estetähden vahvaa persoonaa – päin vastoin, Millan osoittaessa selkeästi mieltään tylsästä esittelytilanteesta, esitin minä hevosesta samalta seisomalta ostotarjouksen, jota Sylvi ei kerta kaikkiaan voinut olla hyväksymättä.

NE SANOVAT MINUN OLEVAN

Milla on topakka tamma, joka tietää tasan tarkkaan mitä se haluaa. Suloisesta ulkomuodostaan huolimatta se ei ole mikään rakastettava halinalle, vaan arvostaa kovasti sitä, jos hoitotoimenpiteet tehdään mahdollisimman nopeasti ja ilman turhaa hipelöintiä. Tamma ei myöskään pidä lapsista, vaan haluaa hoitajakseen kokeneen ja suomalaisia naisia ymmärtävän groomin. Muiden hevosten kanssa tamma sen sijaan tulee toimeen loistavasti, onhan se elänyt koko pienen ikänsä erilaisissa pihattolaumoissa. Tarpeen vaatiessa Milla ei pelkää näyttää mielipiteitään, mutta mikäli sen kanssa ei aja väkisin suksia ristiin, voi sen kanssa selvitä myös täysin ilman konflikteja. Happamasta ilmeestään huolimatta tamma on perusluonteeltaan kiltti ja osoittaa mieltään vain erittäin painavien syiden vuoksi. Tällaisia syitä ovat esimerkiksi ruoka-ajoista viivästyminen tai turha läheisyyden osoittaminen ihmisten puolelta.

Tallikäytökseltään Milla voisi olla hieman mallikelpoisempikin, sillä raivoisan mekkaloinnin lisäksi tamma halutessaan kaivaa tiensä Kiinaan saakka. Suomenhevonen on tunnettu jonkinlaisena mielensäpahoittajana ja sillä menee nopeasti tunteisiin niin väärä tarhausjärjestys kuin epäoikeudenmukainen ruokintakin. Joku voisi kuvitella mustikin olevan vain piloille lellitty, mutta oikeasti se pyritään pitämään tyytyväisenä tarjoamalla sille etuja, joihin muilla hevosilla ei ole osaa eikä arpaa. Vieraissa paikoissa hevosen diivailu jatkuu, mutta tosipaikan koittaessa se ymmärtää tyytyä tilanteeseensa napisematta. Ehkä tamma siis oikeasti on kotioloissa turhan spoilattu, kun kilpailuissa se kestää paitsi komentamista, myös rutiinien rikkomista lähes ongelmitta. Toki hevosen ilme on reissussa vielä tavallistakin pahantuulisempi, mutta ilkeään käytökseen Milla ei sorru ilman provosointia.

Ratsastaessa suomenhevosen voimakastahtoisuus nousee esiin oikein hyvällä tavalla: se on todella omistautunut asialleen, eikä anna ulkopuolisten asioiden häiritä suorittamistaan. Kouluratsastuksessa tamma osaa perusasiat, ja niiden lisäksi vähän vaativankin tason temppuja, mutta lajin hidastempoisuus ja ennalta-arvattavuus tuppaavat helposti tympimään sen mieltä. Milla liikkuu yleensä aluksi oikein hyvin omalla moottorilla, mutta nuupahtaa helposti kyllästyessään treenin teemaan. Parhaiten sille sopivat nopeatempoiset harjoitukset, joissa on paljon sovellettavissa olevia tehtäviä. Sopivan mielentilan saavutettuaan tamma on ihan kelvollinen kouluratsu, mutta sydän sillä kuitenkin sykkii sataprosenttisesti estekenttien puolelle.

Hyppääminen sopii Millalle kuin nappi otsaan, eikä se ikinä tunnu kyllästyvän puomien ylittämiseen. Innostuessaan se tuppaa änkemään mahanalusensa täyteen jalkoja, jolloin ratsastajan tehtäväksi jää lähinnä vauhdin jarruttelu ja esteeltä toiselle suunnistaminen: hyppäämisen Milla hoitaa oma-aloitteisesti ja itsevarmasti, eikä se kaipaa esteiden suorittamiseen tukea saati apua pilottinsa puolelta. Tamma ei katsele erikoisesteitä, eikä se ihmettele myöskään kiinteiden maastoesteiden ylittämistä – pääasia on, että jotain pääsee loikkimaan. Estetekniikka suomenhevosella on hyvin korrekti, eikä sillä myöskään lopu kapasiteetti kesken rodun pääluokkia hätyytellessä. Kaiken kaikkiaan Milla on hyvä kilpakumppani: se haluaa itsekin onnistua, eikä loukkaannu ratsastajansa virheistä, joita se tuskin edes omalta touhottamiseltaan huomaa. Tamman kanssa hypätessä ei kerta kaikkiaan voi olla hymyilemättä.

PERHE ON PAINAJAINEN

i. Myrskylän Kaamos
KTK-II, SV-II
sh, 159cm, klm
ii. Kaihon Kekrituli
KTK-I
sh, 152cm, trt
iii. Tappurainen
KTK-II, ERJ-I
iie. Leonia
KTK-II, KRJ-I, ERJ-I
ie. Helmiahon Talventaika
KTK-II, EV-II, SV-II
sh, 153cm, tprn
iei. Tulentekijä
KTK-II, ERJ-I
iee. Tiikerililja
KTK-III, ERJ-I, SLA-II
e. Villahaan Kanerva
SV-III
sh, 157cm, rt
ei. Villahaan Aleksis
ERJ-I, SLA-I
sh, 163cm, prt
eii. Aslakki
ERJ-I, SLA-I
eie. Esteliina
KRJ-I, ERJ-I, SLA-II
ee. Villahaan Kuisku
KRJ-I, ERJ-I, SLA-I
sh, 156cm, rn
eei. Pikku-Valio
KRJ-II, ERJ-II, SLA-II
eee. Heinistön Kerttu
KRJ-II, ERJ-II, SLA-II

Millalla on mukava estepainotteinen suku, ja erityisesti taaemmissa polvissa tammalta löytyy runsain meriitein palkittuja suorittajahevosia. Kantakirjapalkittuja hevosia sukutaulusta löytyy lähinnä i. Myrskylän Kaamoksen puolelta, kun taas e. Villahaan Kanervan puolelta löytyy mukavina yleishevosina tunnettuja perushevosia. Erityismaininnan ansaitsevia hevosia sukutaulussa ovat: iie. Leonia, iee. Tiikerililja, eie. Esteliina, ee. Villahaan Kuisku, eei. Pikku-Valio sekä eee. Heinistön Kerttu.

POJASTA POLVI PARANEE

00.00.0000 o./t. Varsan nimi (i. Isän nimi) om. omistaja VRL-00000
00.00.0000 o./t. Varsan nimi (i. Isän nimi) om. omistaja VRL-00000

RUUSUKEHAI VAUHDISSA

Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.11.2020: SV-II (7,2 + 7 + 4 + 7,25 + 7 + 7 = 39,45p)
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 31.03.2021: EV-II ((7 + 10 + 1 + 1 + 2 + 9 = 30p)
ERJ: 0 sijoitusta

00.00.0000 Kilpailupaikka 120cm 0/00

LAHJATTOMAT TREENAA

Ei vielä merkintöjä

RAKAS PÄIVÄKIRJA

20.11.2020 - Kirjoittanut omistaja (156 sanaa)
Milla ei ehtinyt kovin pitkiä aikoja homehtumaan tallin takanurkassa, kun se jo kiikutettiin suomenhevoslautakunnan eteen arvioitavaksi kolmevuotiaana ratsuvarsana. Pitkässä takkutukassaan ja pinttyneissä mutajaloissaan se ei ollut kovin kummallinen ilmestys, mutta muutaman tunnin kuuraamisen jälkeen tamma näytti jo huomattavasti enemmän arvostelukelpoiselta. Matka tilaisuuden järjestyspaikalle sujui Taalerin tutussa seurassa pääasiallisesti asiallisissa tunnelmissa, mutta perille päästyä nuoret unohtivat viimeisetkin käytöstapansa kokonaan. Mittauksessa ja rakennearvostelussa Milla hyöri ja pyöri täysin ihmisiä kunnioittamatta, eikä sen normaalisti rennosta olemuksesta ollut kehässä tietoakaan. Ratsain esitettynä tamma hieman skarppasi tehden Helppo C -tasoisen kouluohjelman yhteisprosentein 67,857 häviten lähes kymmenellä prosentilla ikäryhmän ratsastuskokeen voittaneelle Linnunradalle, joka mustan suomineitoni tapaan oli syntyjään myrskyläläinen. Millan kärsimätön ja ajoittain röyhkeäkin käytös maksoi meille tällä kertaa ensimmäisen palkinnon tamman kokonaispistemäärän jäätyä vain 39,45 pisteeseen. Positiivista ja kannustavaakin palautetta papereista onneksi löytyi, kuten esimerkiksi maininta hevosen sporttisesta rakenteesta sekä lupaavista ratsastusominaisuuksista. Myös Taaleri suoritti tilaisuuden toisella palkinnolla, joten palkintoseremonioiden sijaan saimme pakata suoraan ratsastuskokeesta suoraan autoon ja kotimatkalle.

24.12.2020 - Kirjoittanut omistaja (116 sanaa)
Millan selvitettyä ensimmäisen näytönpaikkansa kunnialla, alkoi sen kova valmistelu seuraavaa laatuarvostelutilaisuutta varten. Koska tulevaisuudessa häämötti juuri estehevosille suunnattu tapahtuma, alkoi meillä olla lähes kiire opettaa irtohypytyksen salat nuorelle esteprojektillemme – tamma ei ollut kasvattajalta saatujen tietojen perusteella vielä koskaan ylittänyt yhtä ainutta estettä, ja nyt sen pitäisi kuukaudessa saada riittävästi itsevarmuutta lähes metrisen okserin ylitykseen. Ensimmäinen harjoituskerta ei vielä suurta luottamusta herättänyt Millan sekoillessa laukkansa kanssa ja lähinnä keilaillessa puomeja etujaloillaan, mutta jo toisella kerralla rytmi alkoi löytyä ja tekemiseen siten tulla vähän järkeäkin. Kolmannella harjoituskerralla suomenhevonen alkoi jo innostua hyppäämisestä, ja neljännellä kerralla tammaa ei tarvinnut enää rohkaista kujalla lainkaan. Ylimääräisiä valmistelukertoja ei kalenteriin enää mahtunutkaan, joten näillä pohjilla Milla vajaan viikon päästä estevarsojen laatuarvostelutilaisuudessa esitettäisiin.