Kuuran Suomenratsut

Kuuran Lipstikka

Kuuran Lipstikan kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.

FAKTAT FAKTOINA

Nimi	Kuuran Lipstikka	Kutsumanimi	Lipsanen
Rotu, sukupuoli	Suomenhevonen, ori	Säkäkorkeus, väri	156cm, tummanpunaruunikko
Syntymäaika, -paikka	06.04.2022, Suomi	Ikä	12-vuotias
Koulutus	Helppo A, re. 110cm, me. 100cm	Painotus	Esteratsastus
Kasvattaja	Kuuran Suomenratsut	Omistaja	Cherry, VRL-12299

HISTORIAN HAVINAA

Kuuran Lipstikan takaa löytyy pitkä ja komea lista hienoja suomenhevosia, ja perustellusti Lipsanen itsekin on laadukas ja kapasiteetikas urheiluhevonen. Se kävi selväksi jo orin syntymäpäivänä, kun pitkäjalkainen mutta jäntevä varsa leiskautteli emänsä ympärillä kalpenematta ollenkaan naapurissa syntyneelle puoliverihevoselle. Ruunikko vakuutti nuoruusvuosinaan monet ammattilaiset, ja siksi se omaan talliin jäikin. Lipsasessa on todistettavasti paljon hevosta, mutta sen herrasmiesmäinen luonne tasapainottaa kokonaisuuden erittäin miellyttäväksi paketiksi.

NE SANOVAT MINUN OLEVAN

Lipsanen on viisas hevonen, jonka kanssa on kiva toimia. Ori kunnioittaa ihmistä kaikissa tilanteissa, eikä se siksi aiheuta harmaita hiuksia vieraillekaan hoitajille. Ruunikolla ei ole tarvetta mesota vieraissakaan paikoissa, vaan se hallitsee tilanteet kylmänviileällä itsevarmuudellaan. Talutustilanteissa Lipsanen on reipas, eikä sitä turhan tähden kannata yrittää hidastella. Ori menee minne sen turpa osoittaa, mutta ei kuitenkaan röyhkeällä tavalla. Lipsasta saa kyllä ojentaakin, se ei ota helposti itseensä. Turhaa niuhottamista tulee kuitenkin välttää, sillä yritteliäänä ja miellyttämisenhaluisena hevosena ruunikko silminnähden turhautuu joutuessaan jatkuvasti ristiriitatilanteiden keskelle. Hevosseurassa ori käyttäytyy herrasmiehen tavoin, ja sitä voikin esimerkiksi kuljettaa lajitoveriensa kanssa huoletta.

Ratsastaessa Lipsanen on energinen ja vauhdilla virheensä korjaava touhottaja. Orin keskittymiskyvyssä on hieman toivomisen varaa, mutta vaihtamalla välikäynnit tehokkaaseen työskentelyyn saa ruunikon ehtymättömän puurtamisenhalun kanavoitua järkevästi työskentelyyn. Suomenhevosen kaikki neljä jalkaa pysyvät tukevasti maan kamaralla – paitsi silloin, kun se suorittaa elementissään esteradoilla. Lipsanen on rohkea ja lahjakas hyppääjä, jonka pettämätön tuuri paikkaa satunnaisia virheitä sopivasti. Orin kanssa on mukava suorittaa, sillä se on sopivan herkkä ja rehellisesti työn touhussa, hukkaamatta kuitenkaan pientä pilkettä silmäkulmistaan. Se taas pitää Lipsasen kanssa työskentelyn aina mielenkiintoisena ja sopivan haastavana.

PERHE ON PAINAJAINEN

i. Liljan Lystikäs SLA-II, EV-II, SV-II sh, 156cm, tprn	ii. Keikarin Jörö SV-III sh, 156cm, prt	iii. Varismäen Mökötys KTK-III, SV-III
		iie. Hupilan Vesseliina
	ie. Fiktion Minerva ERJ-II, SLA-II sh, 154cm, tprn	iei. Toivon Salaisuus KTK-III, ERJ-I, SLA-I, SV-II
		iee. Koistilan Miina KTK-II, ERJ-I, KERJ-I
e. Myrskylän Kamomilla SLA-II, EV-II, SV-II sh, 158cm, klm	ei. Myrskylän Kaamos KTK-II, SV-II sh, 159cm, klm	eii. Kaihon Kekrituli KTK-I, ERJ-I, SLA-I
		eie. Helmiahon Talventaika KTK-II, SLA-II, EV-II, SV-II
	ee. Villahaan Kanerva SV-III sh, 157cm, rt	eei. Villahaan Aleksis ERJ-I, SLA-I
		eee. Villahaan Kuisku KRJ-I, ERJ-I, SLA-I

iiii. Kitinäkeisari SV-III
iiie. Punas-Tutti KTK-II, EV-III
iiei. Eri-Vesseli VSN Champion, KTK-II
iiee. Tiuran Wilhelmiina KRJ-I
ieii. Rönsyrölli ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I
ieie. Toivon Kipinä ERJ-II, KERJ-III, SLA-II, YLA2
ieei. Suippo KTK-II, ERJ-II, KERJ-II
ieee. Melmiina VIR MVA Ch, KTK-II, ERJ-I, KERJ-I

eiii. Tappurainen KTK-II, ERJ-I
eiie. Leonia KTK-II, KRJ-I, ERJ-I
eiei. Tulentekijä KTK-II, ERJ-I
eiee. Tiikerililja KTK-III, ERJ-I, SLA-II
eeii. Aslakki ERJ-I, SLA-I
eeie. Esteliina KRJ-I, ERJ-I, SLA-II
eeei. Pikku-Valio KRJ-II, ERJ-II, SLA-II
eeee. Heinistön Kerttu KRJ-II, ERJ-II, SLA-II

POJASTA POLVI PARANEE

00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000

RUUSUKEHAI VAUHDISSA

Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.11.2022: SV-I (7,4 + 10 + 9 + 6 + 7,2 + 7 = 46,6p)
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 30.11.2022: EV-II (6 + 10 + 1 + 4 + 1 + 9 = 31p)

Ominaisuuspisteet (ERJ)	Taso
2462.02	6/5

LAHJATTOMAT TREENAA

26.01.2023 - Valmentajana Hanna Elonen (366 sanaaa)
Kuuran omille ratsukoille järjestetyssä estevalmennuksessa teemana oli ratsukoiden rento ja täsmällinen suorittaminen, jota lähdettiin hakemaan yksinkertaisten puomijumppatehtävien avulla. Korkeushypystä tai aikaratsastuksesta ei siis tällä kertaa ollut kysymys, vaan tavoitteena oli keskittyä tasalaatuisen suorittamiseen ja ratsukoiden välisen vuorovaikutuksen hiomiseen. Tätä tavoitetta palvellakseen maneesiin oli rakennettu kavaletit kummallekin pääty-ympyrälle sekä yksittäiset esteet lävistäjille sekä toiselle pitkälle sivulle. Osallistujia iltapäivän valmennuksessa oli yhteensä neljä: tallin omistaja ja valmennukseen osallistuneiden ratsujen kasvattaja Cherry nelivuotiaalla Shotilla, Kuuran päävastuullinen ratsuttaja Anna niin ikään 4-vuotiaalla Turolla, junioriratsastaja Hilla hoitohevosellaan Floralla sekä tallin aikuisia hevosia satunnaisesti ratsasteleva Joona Lipsasella. Päivän kattaus piti siis sisällään sekä nuoria tekijöitä että jo kokeneempia konkareita; valmennuksen tehtävät kuitenkin sopivat sellaisinaan kaikille, huolimatta sen enempää ratsukoiden yhteisistä kilometreistä, kehityskohteista kuin päivän vireestäkään.

Joona ja Lipsanen olivat keskenään verrattain tuore pari, sillä kertoman mukaan ratsukolla oli takanaan vain pari yhteistä ratsastuskertaa – eikä vielä yhtä ainutta hyppyä. Tämähän ei tietysti ollut mikään ongelma, sillä niin hevonen kuin ratsastaja olivat minulle entuudestaan tuttuja ja uskoin heidän löytävän yhteisen sävelen nopeasti: Joonahan tunnetusti rakasti vauhdin hurmaa, jota Lipsanen enemmän kuin mielellään tarjoili. Alkuverryttelyissä pieni ruunikko ja pitkäjalkainen aikuinen mies näyttivät hieman huvittavilta, mutta kun orin lihakset lämpenivät ja se alkoi kantaa itsensä ryhdissä, ei hienoista epäsopusuhtaisuutta ollut enää huomata. Joonan ratsastustyylissä minua miellyttivät pehmeys ja vakaus sekä tarve esiintyä parempana kuin olikaan: mies oli amatööri ja ylpeä siitä. Puomiharjoituksilla Lipsanen oli välillä hieman huolimaton, mutta kuitenkin suoraviivainen menijä. Välillä orin ajatukset karkasivat ratsastuksesta aivan muihin aiheisiin, mutta lempein ottein Joona palautti sen jälleen takaisin tehtäviensä tasalle. Kokeneelle ratsulle harjoitukset eivät olleet vaikeita eikä ratsastajakaan kokenut niitä työläiksi, vaikka alla olikin vielä tuntemattomampi hevonen.

Estetehtävillä Lipsanen oli vähällä kuumua liikaa, mutta hiljaisen istuntansa ja vahvan keskivartalonsa turvin Joonan oli helppo pitää ori apujensa välissä. Miehen ei tarvinnut jarrutella suomenhevosta ohjilla, vaan hän pystyi ylläpitämään oikein kevyttä tuntumaa silloinkin, kun Lipsanen kävi tuntuman suhteen epävakaaksi. Harrasteratsastajaksi Joona teki erittäin vakuuttavaa työtä ohjaillessaan orin tehtävältä toiselle tasapainossa ja kauniissa rytmissä. Tehtävät eivät olleet ratsukolle vaikeita ja koska perusasiat olivat hyvin hallussa, pystyimme valmennuksen aikana keskittymään pikkuasioiden hienosäätämiseen, kuten Joonan istuntaan esteiltä laskeuduttaessa että Lipsasen asettumiseen kaarteiden läpi tehtäviä lähestyttäessä. Kokonaisuudessaan ratsukon työskentelyä oli ilo seurata, ja kuten vähän valmennuksen alussa olin ennustanutkin, sopivat miehet toisilleen erinomaisesti.

RAKAS PÄIVÄKIRJA

22.07.2022 - Kirjoittanut omistaja (163 sanaa)
Lipsanen oli varsana rohkea ja sosiaalinen – juuri sellainen tyyppi, joka norkoilee aina siellä missä tapahtuu. Yksi asia orille oli kuitenkin vaikea: ruunikko ei olisi ensimmäisenä elinvuotenaan halunnut katsoakaan loimia päin. Ei meillä suomenhevosvarsoja yleensä puetakaan, mutta koska Lipsanen sairasti jo pienenä ärhäkän flunssan, olisi se ollut kiva pitää paksun pompan alla lämpimänä. Kaikkeen muuhun niin uteliaasti suhtautunut orivarsa ei voinut sietää ajatustakaan loimesta päällään, joten ilman apukäsiä takki jäi pukematta. Se, millaiset mittasuhteet loimikammo tämän luovutusvoiton jälkeen sai, tuli ihan jokaiselle valtavana yllätyksenä. Seuraavan kerran Lipsasta loimittaessa – yli puoli vuotta edellisen yrityksen jälkeen – se oli tilanteesta edelleen kauhuissaan. Lähes vuoden ikäisessä orivarsassa vasta pitelemistä olikin, ja vaikka sille lopulta saatiinkin takki niskaan, ei operaatio sujunut kenenkään mielestä kivoissa tunnelmissa. Vaikka loimituksesta tämän jälkeen tehtiin Lipsasen kohdalla päivittäinen rutiini, kesti lähes kuukauden päivät ennen kuin sen sai laitettua tarhakuntoon ilman avustajaa. Nykyään ongelmaa ei onneksi enää ole, vaikka edelleen orin silmissä on havaittavissa lievää huolestumista silloin, kun loimituksen suorittaa joku hevoselle entuudestaan tuntematon ihminen.

10.10.2022 - Kirjoittanut omistaja (113 sanaa)
Lipsasen ensimmäinen irtohypytys oli hupaisaa katseltavaa. Ori, joka oli koko tähänastisen elämänsä asunut tasapohjaisessa tarhassa nostellen jalkojaan vain silloin tällöin karsinansa kynnyksen ylitse, ei selvästikään osannut päättää, kuinka olisi jalkansa keppien yli asetellut. Yrityksenpuutteesta hevosta ei kuitenkaan voinut moittia: se kokeili joka rundilla uutta taktiikkaa, josko esimerkiksi vauhtia lisäämällä olisi tehtävästä selvinnyt paremmin. Vaikka Lipsanen ei vielä hyppykyvyillään päässytkään loistamaan, osoitti se kuitenkin erinomaista ongelmanratkaisukykyä kujaa pitkin koikkelehtiessaan. Apupuomien avulla myös hevosen askeleet alkoivat osua paremmin puomeille, jonka jälkeen ori itsekin alkoi päästä harjoituksen ideasta jyvälle. Tai omasta mielestäänhän Lipsanen oli ymmärtänyt jutun juonen heti ensimmäisellä kierroksella: kujanjuoksusta tulee selviytyä tavalla tai toisella maaliviivalle saakka, jotta turpansa pääsee upottamaan syvälle herkkuja pursuavaan ämpäriin.