VH22-018-0880
Kuuran Yaminan kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kuuran Yamina | Kutsumanimi | Yamina |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 157cm, punarautias |
| Syntymäaika, -paikka | 06.09.2022, Suomi | Ikä | 8-vuotias |
| Koulutus | Helppo B, re. 100cm, me. 90cm | Painotus | Esteratsastus |
| Kasvattaja | Kuuran Suomenratsut | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Kuuran Yamina ei välttämättä ole ihan sitä, mitä suomenhevoskasvatuksellani pyrin saavuttamaan. Tamma on ollut pienestä pitäen melkoinen hulivili, pahimpina teinivuosinaan melkeinpä pitelemätön ja nyt vanhemmalla iälläkin vielä energiaa täynnä. Tykkään kuitenkin Yaminan työtä vieroksumattomasta asenteesta ja etenkin sen valloittavasta suvusta, niin että ei sen myyminen missään vaiheessa ollut oikeasti edes vaihtoehto.
Yamina on topakka suomenhevonen, jonka pään sisällä tuntuu alati kaikuvan mantra ”mitä nopeammin, sitä nopeammin”. Tamma on hätäinen liikkeissään, eikä se siksi sovellu aivan jokaisen jantterin käsiteltäväksi. Tuhmaksi Yaminaa ei voi kuvailla, mutta epähuomiossa se saattaa kyllä aiheuttaa varomattomille sivullisille mustelmia ja irtoilevia varpaankynsiä. Ruoka-aikaan rautias on oikea ahmatti, eikä se ainakaan riemastu, jos joutuu poistumaan ateriansa äärestä. Hevosen lastaaminen traileriin vie yleensä hieman aikaa, sillä Yamina on lievästi laitakammoinen. Isompiin kuljetusvälineisiin tamma marssii kyselemättä viettäen matkansa turpa tiukasti kiinni heinäverkossa. Vieraissa paikoissa Yamina on tyypillisesti kärsimätön, ja vaikka se suorittaakin innokkaasti, on se rehellisesti sanottuna melko raskasta reissuseuraa.
Ratsastaessa Yamina on lähinnä jarruteltava hevonen, joka juoksee aina vähän liian kovaa. Rautias ei todellakaan loista kouluratsastuksessa, sillä se on kuuliaisuudeltaan varsin suurpiirteinen. Tamma painaa aina enemmän tai vähemmän kädelle, eikä se ole niskastaan erityisen pehmeä koskaan. Pohkeita ja istuntaa rautias tulkitsee useimmiten omaksi edukseen ollen herkkä ja kuuliainen silloin, kun sitä pyydetään etenemään reippaammin, ja kuuro ja kova silloin, kun siltä pyydetään mitä tahansa muuta. Hevonen peilaa vahvasti ratsastajansa tunteita, joten onnistunut treeni vaatii ratsastajalta rautaisten hermojen lisäksi positiivista ja kannustavaa asennetta. Vielä ei ole löytynyt sellaista ratsastajaa, joka edes puolitosissaan haluaisi harrastaa Yaminan kanssa kouluratsastusta, mutta aivan perusasiat se kuitenkin osaa välttävällä tasolla suorittaa.
Hyppääminen tammalta kyllä onnistuu, vaikkei sekään aina niin kovin tyylipuhtaasti. Yamina ei ole tekniikkaihme eikä sillä ole mainittavaa esteälyäkään, mutta se kompensoi puutteitaan pelottomalla asenteellaan ja valtavalla innokkuudellaan. Omasta mielestään rautias on etenkin pienillä esteillä kuolematon, jolloin se ottaa mielellään typeriä riskejä ja kuuntelee ratsastajansa mielipiteitä vielä tavallistakin vähemmän. On siis viisasta nostaa puomit heti kättelyssä sellaiselle korkeudelle, ettei Yaminalle jää muuta vaihtoehtoa kuin uskoa ratsastajaansa edes toisinaan. Kilpaileminen tamman kanssa on aina jännittävää – toki ratsastajalle itselleenkin, mutta ennen kaikkea sureville omaisille, jotka joutuvat seuramaan ratsukon holtittomalta vaikuttavaa kaahotusta sivusta.
| i. Helmiahon Saarnisaituri sh, 161cm, prt |
ii. sh, 164cm, trt |
iii. |
| iie. Turmeltajan Rokkirella |
||
| ie. Helmiahon Karamelli sh, 157cm, rt |
iei. Moon Kaappari |
|
| iee. |
||
| e. Kuuralehdon Yvonna sh, 150cm, trn |
ei. Huvin Elmero sh, 150cm, rt |
eii. Elias Luned |
| eie. Huvin Melinda |
||
| ee. Murroksen Yanessa sh, 150cm, rnvkk |
eei. Koistilan Suutari |
|
| eee. Sylvin Ystävä |
|
iiii. Pahankannattaja iiie. Aamukakkukahvi iiei. Rokkenrollii iiee. Astarella ieii. Koijjari ieie. Helmiina ieei. Myrskyherran Osku ieee. Auroora |
eiii. Sananlasku eiie. Vinkas eiei. Kahlitun Savumerkki eiee. Viiman Melda eeii. Sumuharja eeie. Virili eeei. Tjefred eeee. Ikihelmi |
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-0000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-0000
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.11.2022: SV-II (7,4 + 10 + 10 + 6 + 8 + 0 = 41,4p)
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 30.11.2022: EV-I (6 + 10 + 5 + 2 + 5 + 9 = 37p)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.05.2025: SLA-I (13 (3+7+3) + 21 + 25 + 21 + 14 = 94p)
VSR-CUP - 30.04.2025 - Kuuran Suomenratsut - 100cm - 2/85
| Ominaisuuspisteet (ERJ) | Taso |
| 1861.94 | 5/4 |
00.00.0000 - Valmentajana Valmentaja
Tekstiä tekstiä tekstiä...
07.09.2022 - Pieni punainen läsipää!
Yamina oli hätähousu jo syntyessään. Varsa tunki pihalle emänsä kohdusta lähes kolme viikkoa ennen laskettua aikaa, mikä taas pääsi yllättämään kasvattajan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Yvonna ei ollut näyttänyt vielä pienintäkään varsomista enteilevää merkkiä, ja silti karsinasta löytyi aamulla yksi ylimääräinen pari karvaisia korvia. Kaikeksi onneksi toimitus oli mitä ilmeisemmin sujunut ongelmitta, ja rautias varsa oli tomerasti katsonut itsensä ensin jalkeille ja siitä edelleen maitobaarille. Ensikertalainen Yvonna oli hormonihuuruissaan melko suojelevainen varsaansa kohtaan, mutta päästi kuitenkin hetken miettimisen jälkeen jälkeläisensä moikkaamaan myös kasvattajaansa. Tallin uusin tulokas oli melko pienikokoinen, mutta kuitenkin ryhdikäs ja ensisilmäyksellä suorajalkainen hevosenalku. Havaittavissa oli jo ensimerkkejä Yaminan luonteenlujuudestakin: varsa ei värähtänytkään siihen koskiessani, mutta kun se hetkeä myöhemmin kyllästyi lääppimiseeni, lähti se mielenosoituksellisesti loikkien purkamaan turhautuneisuuttaan emänsä tissille. Sellainen oppikirjojen mukainen varsominen siis tällä kertaa.
09.11.2022 - Ratsuhevosen sisäänajo
Yaminan sisäänratsastus vasta mielenkiintoinen projekti olikin… Ensimmäiset (ja jälkikäteen todettuna myös merkittävimmät) ongelmat kohtasimme siinä vaiheessa, kun tamman selkään oli tarkoitus kavuta ensimmäisiä kertoja. Yamina vaikutti jo karsinassa hirmuisen stressaantuneelta ja ahdistuneelta, eikä se seissyt hetkeäkään aloillaan jakkaran vieressä. Kun perinteinen ”karsinassa selkään ja sitten menoksi” -kuvio ei oikein ottanut toimiakseen, muutimme taktiikkaamme hieman. En ole enää vuosiin mennyt nuorten selkään hoitopaikalla, mutta Yaminan kohdalla se tuntui kokeilemisen arvoiselta idealta. Kun nuori rautias oli käytävän naruissa kahdelta puolelta kiinni, ei se enää päässytkään seilaamaan edestakaisin yhtä paljoa kuin minuutteja aiemmin karsinassaan. Nyt pääsin varsin vaivattomasti ensin roikkumaan jalustimeen, sitten nojailemaan satulaan ja vain hetkeä myöhemmin istumaan Yaminan selkään. Vaikka selkäännousu selvästi ahdisti hevosta, rentoutui se kuitenkin sillä samaisella sekunnilla, kun painoni asettui kunnolla sen satulaan. Parin toiston jälkeen meille kävi hyvin selväksi, ettei rautias pelännyt ratsastajaa, vaan jännitti ainoastaan selkäännousua.
Muutamien päivien treenailun jälkeen Yamina alkoi suhtautua myötämielisemmin ratsautumiseen ja pääsin kiipeämään sen kyytiin myös niin, että pelkästään avustajat pitivät sitä aloillaan. Tämän edistysaskeleen jälkeen tamma suorittikin esikoulunsa ennätysnopeudella (kirjaimellisesti), niin että kahden viikon harjoittelun jälkeen se puksutteli jo kaikissa askellajeissa itsenäisesti ympäri areenaa. Fiilis Yaminan selässä oli varsin hauska: rautias oli koko ajan vähän kiireinen, muttei kuitenkaan missään kohtaa tuhma tai tottelematon. Tamman laukka tuntui alusta asti rullaavalta ja tasapainoiselta, mutta ravin kanssa olisi enemmän tekemistä tulevaisuudessa. Tämän kaiken kaikkiaan kolme viikkoa kestäneen rutistuksen jälkeen Yamina oli ansainnut itselleen ensimmäisen ihka oikean lomansa.
24.04.2025 - Omatoimitreeni Ruskamäessä
Aamupäivä tuttujen arkiaskareiden parissa hujahti hieman tavallistakin nopeammin ajatusten harhaillessa jo iltapäiväisen retkisuunnitelman ympärillä: Anna ja minä suuntaisimme konkaritammojen Viivin ja Yaminan kanssa Ruskamäkeen avoimiin esterataharjoituksiin. Tarjolla olisi ollut varsin ammattitaitoista valmennustakin, mutta aikataulujen ristikkäisyyden vuoksi jouduimme tällä kertaa tyytymään itsenäiseen omatoimitreeniin. Josefina ja Rasmus olivat tosiaan laittaneet parastaan rakentaessaan ulkokentälle täyspitkän esteradan ratapiirrustuksineen ja kukkaistutuksineen; paikalle oli järjestäjän toimesta löytynyt jopa avustaja puomeja nostelemaan, vaikkei sellaista tapahtumakutsussa ollut luvattukaan. Radalla avustamisen lisäksi Iida auttoi meitä myös ratsujemme varustuksessa, minkä ansiosta olimmekin lopulta tasan neljältä kävelemässä alkukäyntejä.
Yaminan edellisestä reissusta oli jo aikaa, eikä se suotta piilotellut innostustaan päästessään tuulettumaan vieraisiin maisemiin. Rennosta hölkkäilystä ei tamman kanssa meinannut tulla mitään hevosen hakeutuessa kohti esteitä heti alkuraveista lähtien. Rautias oli aikanaan ollut oma kilpakumppanini, eikä sen malttamattomuus tullut mitenkään yllätyksenä, mutta kieltämättä aika oli ehtinyt kullata muistoja sen suhteen, kuinka täpäkkä tamma tosiasiallisesti olikaan. Verryttelyhypyt Yamina teki liioitellun innokkaasti, mutta radalle päästyään jonkinlainen rytmi alkoi löytyä. Ensimmäiset yksittäisesteet ylittyivät vielä enemmän tuurilla kuin taidolla, mutta kaareville linjoille ehtiessään tamma oli asettunut ryhdikkääseen mutta tasapainoiseen muotoonsa, jossa se oli helppo tuoda esteille. Yamina ei tehnyt ongelmaa radan aikana mistään: se hyppäsi läheltä ja kaukaa, lyhyillä ja pitkillä teillä sekä suorilla että vinoilla lähestymisillä. Yhden huolimattomuusvirheen tamma teki sarjan A-osalla, mutta ”uusinnassa” se korjasi vahinkonsa itsenäisesti.
Välikäyntien jälkeen rautias pääsi tekemään saman radan vielä uudelleen, tällä kertaa jo reilun metrin korkeudessa. Hevonen ei ollut enää yhtä hyvässä kunnossa kuin aktiiviuransa aikana, joten toisella radalla se alkoi osoittaa jo pieniä väsymyksen merkkejä: horjahtaminen siellä, puomikosketus täällä ja niin edelleen. Varsinaisia virheitä Yamina ei kuitenkaan tehnyt, eikä se hetkeäkään tuntunut siltä, etteikö se olisi halunnut suorittaa rataa lähtöviivalta viimeiseen esteeseen saakka. Kahden hyvän, mutta selvästi rutiininpuutteisen radan jälkeen Yaminan oli aika siirtyä jäähdyttelemään ja antaa tilaa matkakumppanilleen Viiville, joka teki radan vielä kertaalleen korotettuna noin 115 cm korkeuteen. Yamina oli kauttaaltaan hikinen ja puhalsi edelleen voimakkaasti, mutta se ei hevosta hidastanut; vielä loppukäynneilläkin rautiaalla oli niin kova hoppu päällä, että Anna joutui ravuuttamaan Viiviä vähän väliä pysyäkseen kuumakallen vauhdissa mukana.