Helmiahon Saarnisaituri

VH19-018-0194
ERJ-I, SLA-II, EV-I, SV-II



Helmiahon Saarnisaiturin kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.

FAKTAT FAKTOINA


Nimi Helmiahon Saarnisaituri Kutsumanimi Saituri
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, ori Säkäkorkeus, väri 161cm, punarautias
Syntymäaika, -paikka 06.01.2019, Suomi Ikä 16-vuotias
Koulutus Helppo B, re. 110cm, me. 80cm Painotus Esteratsastus
Kasvattaja Helmiahon Suomenhevoset Omistaja Cherry, VRL-12299

HISTORIAN HAVINAA

Helmiahon Saarnisaituri on niitä harvoja hevosia, jotka eivät muuttaneet talliin heräteostoksina. Itseasiassa pidin sitä silmällä viikkoja ennen ostotarjouksen tekemistä. Kovapäisen suomenhevosen kohdalla minua miellytti kaikkein eniten sen suku, josta löytyy toinen toistaan hienompia hevosia. Olen ollut orin kasvattajan kanssa tekemisissä aikaisemminkin, joten uskalsin luottaa hänen sanaansa, kun hän lupasi hevosesta kasvavan oikein pätevä kilpapeli esteradoille.

NE SANOVAT MINUN OLEVAN

Saiturin kanssa toimeentulemiseen ei aina riitä kauniit pyynnöt ja pienet eleet. Suomenhevonen tiedostaa hyvin kokonsa ja kykynsä, eikä pelkää käyttää niitä saadakseen oman tahtonsa läpi. Rotutyypilliseen tapaan se osaa jyrätä tiensä tarvittaessa vaikka läpi harmaan kiven, eikä se anna periksi vaikka kivi vaihdettaisiin lennossa timanttiin. Oria ei yksinkertaisesti saa eikä voi pelätä tai se ottaa tilanteen herruuden hetkessä haltuunsa, tehden sen jälkeen aivan mitä mieli sattuu tekemään. Saituri ei ole tahallaan vaarallinen ihmisille, mutta itsepäisyydenpuuskassaan se saattaa jyrätä pienemmän hoitajan ylitse aivan huomaamattaan. Kuuluva metelöinti, ilmassa vinhaa vauhtia heiluvat kädet sekä tarvittaessa kädenjatkeena oleva piiska saavat orin kuitenkin yleensä pysähtymään, tai vähintäänkin vaihtamaan suuntaa. Käytävällä seisoskeleminen ei kuulu Saiturin mielipuuhiin, mutta koska se ei suostu seisomaan yhdellä narulla kiinni sidottuna paikallaan, kannattaa se kaiken uhallakin laittaa kuntoon sellaisessa paikassa, jossa sen saa turvallisesti kiinni kahdella narulla. Harjaaminen on orin mielestä turhaa, pesemisestä se ei pidä senkään vertaa ja klippaaminen ei vain onnistu, ellei domoa ole mennyt reipasta annosta hevosen suuhun jo puolta tuntia operaation aloittamista aikaisemmin. Varustamista rautias ei varsinaisesti protestoi, mutta tilanteen pitkittyessä se kyllä kertoo mielipiteensä turhanpäiväisestä odottelusta. Saituri onkin juuri niitä hevosia, joita kukaan ei halua vapaaehtoisesti käsitellä.

Saituria ei kannata edes ajatella taluttavansa ilman ketjunarua, raippaa sekä kestäviä hanskoja. Orilla on tapana puskea milloin mihinkin, eikä se usko aivan pientä piipitystä riimunnarunsa toisesta päästä. Kun hevosen kanssa on joka päivä yhtä tiukka yhteisistä säännöistä, alkaa sen kanssa eläminen pikkuhiljaa sujua kivuttomammin, mutta ikinä ei rautiaan kanssa elämisestä tule auvoista kiiltokuvaelämää. Saituri on orina muille hevosille melko tiukka, eikä sen välittömään läheisyyteen kannata ehdoin tahdoin sijoittaa muita hevosia. Se tarhaa luonnollisesti yksinään, jonka lisäksi se asuu tallissa rauhallisessa nurkkakarsinassa, jossa seinänaapuri löytyy vain toiselta puolelta. Näillä järjestelyillä kaikkien terveys on suurin piirtein turvattu, eikä ikäviä vahinkoja pitäisi päästä sattumaan. Vieraissa paikoissa Saiturin kanssa pitää tietysti olla vielä paljon tarkempi, sillä vieraat hevoset ovat aivan eri asia kuin kotitallin tutut eläimet. Kisapaikoilla adrenaliini ottaa orista vallan usein jo ennen autosta ulos tuloa, joten se on muutenkin aivan erityisen raskas ja arvaamaton käsitellä, eikä se kuuntele käsittelijäänsä sitäkään vähää kuin kotona. Matkustaminen Saiturilta kuitenkin sujuu yleensä hyvin ja ilman haavereita. Parhaiten matkasta selviävät kaikki, jos orin viereen ei sijoita hevosta ollenkaan, mutta hätätilanteessa myös järeät orilevyt sekä kuljettajan raskas kaasujalka saavat Saiturin pidettyä kiireisenä muiden asioiden parissa. Käsiteltävyydeltään hevonen on siis kaukana ihanteellisesta kilpahevosesta, mutta ratsastettavuudellaan ja erityisesti potentiaalillaan se kuitenkin hieman kompensoi merkittävää miinuspuoltaan.

Saiturin ratsastaminen ei ole mikään suuri nautinto, eikä ori sovi aloittelijoiden lisäksi kokeneemmillekaan ratsastajille. Sen selässä keikkuvan ihmisen pitää paitsi hallita ratsunsa, myös osata lukea tilanteita ennakoiden. Saiturin kanssa seinän ja toisen hevosen väliin jääminen on huono juttu, jonka ori myös ilmoittaa varsin selvästi välittämättä siinä vaiheessa tuon taivaallista selässään kantamastaan lisätaakasta. Ammattilaisen uskoisi selviävän pienen voimanpesän kanssa kohtuullisesti niin jokapäiväisestä treenaamisesta kuin näytön paikoistakin, mutta siitäkin huolimatta hevonen pääsee välillä tekemään asioita, joita kanssaharrastajat eivät kovin suopeasti katso. Ollessaan edes joten kuten avuilla, on Saituri kuitenkin keskivertotasoa hieman pätevämpi peli. Se liikkuu melko korrektissa muodossa näyttäen aktiiviselta työntekijältä, vaikka roikkuukin todellisuudessa ratsastajansa kannettavana suurimman osan ajasta. Rautiasta kannattaa ehdottomasti ratsastaa kuolaimilla, joiden toiminta perustuu vipuvaikutukseen, sillä esimerkiksi kangessa ja pelhamissa on tarvittaessa paljon enemmän jarrua kuin tavallisessa nivelessä. Askellajit Saiturilla ovat kohtuullisen laadukkaat, mutta ne pääsevät kouluradalla vain harvoin esiin tavalla, jolla ori niitä esittelee irtona liikkuessaan. Ilman kannuksia hevonen on varsin hidas pohjeavuille, mutta riittävän pitkä piikki tai käyttötarkoitukseen sopivat rissat saavat maantiejyränkin hetkeksi keskittymään olennaiseen.

Hyppääminen on paljon enemmän orin mieleen kuin valkoisten aitojen sisällä siivosti tassutteleminen. Pienestä kavalettitreenistä se ei niin välitä, vaan juoksee niiden yli juuri jalkojaan nostamatta. Ajatuksen tasolla hyvät kavalettitreenit päättyvätkin usein epätoivoisiin tunnelmiin, kun harjoittelun saldona on vain kasa keskeltä katkenneita puomeja kentän laidalla. Esteiden noustessa hypättävälle tasolle, alkaa Saituri ottamaan ne enemmän tosissaan. Se ryhdistäytyy hetkessä ja jo muutaman verryttelyhypyn jälkeen maata pitkin viistävä etupainoinen suomenjyrä on muuttunut huomattavasti sporttisemmaksi versioksi itsestään. Pienillä esteillä Saiturin estetekniikka vaikuttaa lähinnä kömpelöltä, mutta esteiden noustessa se paljastaa tarkan etujalkatekniikkansa sekä hyvän selänkäyttönsä esteiden päällä. Saituri on parempi tarkkuutta vaativilla radoilla, ei sillä että se ratsastajaansa silloinkaan kuuntelisi kunnolla, kuin aikaluokissa, sillä orin hyvä estesilmä pelittää parhaiten teknisten tehtävien parissa. Kokoamis- ja lisäyskykyä orista löytyy tarvittaessa paljonkin, eikä se epäröi tehdä rohkeita ratkaisuja hankalista paikoista. Maastossa hyppääminen ei innosta Saituria samalla tavalla, mutta rataesteillä hevosella todellakin on hetkensä. Maastossa esiin tulee jälleen enemmän ohjalle painava ja ratsastajasta vähät välittävä jyrä, joka painelee hyvin pitkälti sinne, minne turpa sattuu osoittamaan. Sattuneesta syystä Saituri maastoilee hyvin harvoin, eikä se oikeastaan koskaan poistu tallipihalta kuin hevosauton kyydissä.

PERHE ON PAINAJAINEN

i. VIR MVA Ch Turmeltajan Sadonsurma
KTK-II, SV-I
sh, 164cm, tprt
ii. VIR MVA Ch Pahankantaja
KTK-I, SLA-I*, ERJ-I, KRJ-I
sh, 159cm, klm
iii. Pahankannattaja
KTK-III, SLA-II, ERJ-I, KERJ-II, KRJ-I
iie. Aamukakkukahvi
ERJ-I, KRJ-II, KERJ-II, SLA-I, YLA1
ie. Turmeltajan Rokkirella
ERJ-I, SLA-I
sh, 161cm, tprt
iei. Rokkenrollii
YLA1, SLA-I, ERJ-I
iee. Astarella
KTK-III, ERJ-I, SLA-I
e. Helmiahon Karamelli
ERJ-I
sh, 157cm, rt
ei. Moon Kaappari
KTK-III, ERJ-I, YLA1
sh, 158cm, rt
eii. VIR MVA Ch Koijjari
KTK-II, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I, YLA2
eie. Helmiina
ERJ-I, SLA-I, YLA2
ee. Moon Kamomilla
ERJ-I, SLA-I
sh, 156cm, rt
eei. Myrskyherran Osku
KTK-III, ERJ-I, SLA-II, YLA2
eee. Auroora
ERJ-I, SLA-II, YLA1

Helmiahon Saarnisaiturin suku on täynnä runsaan meriitein palkittuja, toinen toistaan hienompia hevosia. Orin vanhemmat Turmeltajan Sadonsurma sekä Helmiahon Karamelli ovat vielä aavistuksen raakoja, mutta niiden takaa löytyvät hevoset eivät jätä ketään kylmäksi. Joka ikinen hevonen Saiturin suvun toisessa ja kolmannessa polvessa on palkittu ERJ-I -palkinnolla. Suurin osa niistä on myös kantakirjattu, jonka lisäksi ne ovat saavuttaneet palkintoja erityisesti SLA:n sekä YLA:n laatuarvostelutilaisuuksissa. Jälkeläisluokka C:n ovat saavuttaneet isän puolen suvusta ii. Pahankantaja, iie. Aamukakkukahvi sekä iee. Astarella. Ensimmäiseksi mainittu saavutti eläessään myös ihailtavan SLA-I* -palkinnon. Mainittavan arvoista on vielä sekin, että sekä Saiturin isä Turmeltajan Sadonsurma että ii. Pahankantaja ovat yhdessä eii. Koijjarin kanssa saavuttaneet ihailtavan VIR MVA Ch -palkinnon.

POJASTA POLVI PARANEE

06.09.2022 t. Kuuran Yamina (e. Kuuralehdon Yvonna) om. Cherry, VRL-12299 EV-I, SV-II
21.03.2024 o. Kuuran Sanaharkka (e. Hiivurin Kaamostonttu) om. Cherry, VRL-12299

RUUSUKEHAI VAUHDISSA

Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.07.2019: SV-II (5,2 + 9 + 9 + 5,5 = 28,7)
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 30.09.2019: EV-I (6 + 10 + 3 + 5 + 4 + 7 = 35)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.05.2021: SLA-II (17 (4 + 9 + 4) + 19 + 20 + 20 + 7 = 83p)
Esteratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 29.02.2024: ERJ-I (8 + 40 + 25 + 21 + 15 = 109p)

ERJ: 40 sijoitusta

21.04.2020 Kototalli 110cm 5/47
05.05.2020Syyn Kartano110cm5/40
14.05.2020Syyn Kartano110cm5/40
16.05.2020Syyn Kartano110cm6/40
18.05.2020Syyn Kartano110cm2/40
20.05.2020Syyn Kartano110cm3/40
22.05.2020Syyn Kartano110cm2/40
28.05.2020De Civitate Deaorum110cm5/30
30.05.2020De Civitate Deaorum110cm4/30
01.06.2020Koemans Trakehners110cm5/40
02.06.2020Kannelniemi110cm1/40
05.06.2020Kannelniemi110cm5/40
05.06.2020Koemans Trakehners110cm5/40
07.06.2020Koemans Trakehners110cm1/40
07.06.2020Koemans Trakehners110cm5/40
10.06.2020Koemans Trakehners110cm5/40
11.06.2020Koemans Trakehners110cm3/40
12.06.2020Koemans Trakehners110cm1/40
13.06.2020Kannelniemi110cm6/40
13.06.2020Koemans Trakehners110cm1/40
15.06.2020Koemans Trakehners110cm6/40
17.06.2020Kannelniemi110cm6/40
19.06.2020Kannelniemi110cm6/40
19.06.2020Kannelniemi110cm1/40
20.06.2020Kannelniemi110cm2/40
22.06.2020Kannelniemi110cm2/40
25.06.2020Kannelniemi110cm2/40
27.06.2020Kannelniemi110cm3/40
28.06.2020Kannelniemi110cm5/40
28.06.2020Koemans Trakehners110cm6/40
05.07.2020Kilpailukeskus Lupin110cm5/50
08.07.2020Kilpailukeskus Lupin110cm5/50
08.07.2020Kilpailukeskus Lupin110cm1/50
14.07.2020Kilpailukeskus Lupin110cm2/50
20.07.2020Kilpailukeskus Lupin110cm7/50
26.07.2020Kilpailukeskus Lupin110cm3/50
27.07.2020Kilpailukeskus Lupin110cm4/50
28.07.2020Kilpailukeskus Lupin110cm7/50
29.07.2020Kilpailukeskus Lupin110cm7/50
12.10.2020Kilpailukeskus Lupin110cm2/50

LAHJATTOMAT TREENAA

05.01.2020 - Valmentajana Aimo Laaksonen (omistaja) (377 sanaaa)
Saiturin estetreeni oli varmasti kaikille osapuolille ikimuistoinen, eikä sitä näin jälkikäteen mietittynä olisi kannattanut koskaan edes aloittaa. Punarautias ori vaikutti jo sileällä ratsastettuna ikäistään keskeneräisemmältä, sekä selvästi keskivertosuomenhevosta haluttomammalta tekemään yhteistyötä. Cherryllä oli kolmevuotiaan suomenhevosen selässä selvästi kädet täynnä töitä, eikä hän pitkästä kokemuksestaan huolimatta meinannut löytää oikeita työkaluja hevosen energian koordinoimiseksi oikeaan paikkaan.

Valmennuksen aikana pääsimme näkemään kaikenlaista - ja rimanalituskin onnistui, vaikkei mokomaa edes korkealle ollut asetettu. Saiturin mielenkiinto valmennuksen tehtäviin oli alkuun hyvinkin kadoksissa, mutta löytyi kuitenkin harjoitusten muuttuessa hevoselle mielekkäämmiksi. Vaatimustasomme oli aluksi ehkä hieman korkealla, vaikkei sitä olisi neljää ravipuomia katsellessa heti tullutkaan arvanneeksi. Rautiaalle orille sinivalkoraitaiset, reilun metrin etäisyydellä toisistaan lojuvat rimat olivat kuitenkin täysin ylitsepääsemättömät; tai ainakaan niistä ei menty ylitse halutussa askellajissa. Saituri tarjosi tehtävälle ratkaisuksi niin kieltäytymistä, ohimenemistä kuin holtintonta pomppimistakin - kaikki tämä enemmän tai vähemmän jarrutellen. Sitten hevonen vaihtoi täysin varoittamatta ääntä kellosaan ryhtyen ryntäämään puomeille; ja taas oltiin harjoituksen aikana ongelmissa. Yritimme monin keinoin auttaa Saituria selviämään vaikeuksistaan, mutta ori ei selvästikään halunnut oppia virheistään. Lopulta jouduimme vähentämään puomien määrää neljästä vain kahteen, ja siitä vielä muutaman reisille menneen yrityksen jälkeen yhteen puomiin, ennen kuin onnistumisesta päästiin edes haaveilemaan.

Puolisen tuntia vaivaisten ravipuomien kanssa äherrettyämme oli aika siirtyä seuraavan haasteen pariin: Saiturin oli tarkoitus tämän samaisen tunnin aikana ylittää elämänsä ensimmäiseet esteet ratsastaja selässään. Orin mielestä ravissa lähestyttävä ristikko oli enemmän kuin luontaantyöntävä, mutta Matsin tarjoileman vetoavun turvin se uskaltautui kuitenkin kokeilemaan siipiään esteen ylittämisessä. Hurjasti liioiteltu ilmavara varmisti sen, etteivät rautiaan jalat päässeet kolhiintumaan estemateriaaliin. Cherryn tasapainoa kenguruloikka kuitenkin pääsi horjuttamaan, niin että seuraavaksi ratsastaja pääsi keräilemään luitaan omasta erinomaisuudestaan sokaistuneen Saiturin kaulalta.

Esteen onnistunut ylittäminen nosti nimittäin Saiturin itsevarmuuden kertaheitolla taivaisiin, niin että seuraavalla yrityksellä ei epäröimisestä tai varomisesta ollut enää tietoakaan; sillä seurauksella, että ori arvioi väärin omat askeleensa ja kompuroi puomeihin kohtalokkain seurauksin. Huonokuntoinen, äärimmäisen keskeneräinen ja suomenhevosille tyypilliseen tapaan etupainoinen Saituri ei saanut itseään pidettyä pystyssä, vaan se kierähti kauniin kuperkeikan sinne, mihin esteeltä jalat edelläkin olisi laskeuduttu. Ratsukon kummatkin osapuolet selvisivät rytäkästä ehjin nahoin, mutta Saiturin kuuhun asti kohonnut itsetunnonpuuska kyllä varisi nopeasti takaisin olemattomiin. Valmennuksen viimeiseksi jäänyt hyppy sujui jälleen paremmin, mutta nyt ori tarvitsi ratsastajaltaan hirveästi niin kannustusta, tukea kuin kehujakin. Aivan valmis estehevonen Saituri ei siis vielä ole; vain Luoja tietää mahtaako siitä sellaista ikinä tullakaan.

RAKAS PÄIVÄKIRJA

08.02.2019 - Kirjoittanut omistaja (217 sanaa)
Päivä, jolloin Saituri muutti asumaan Kuuraan, on varmasti tallentunut jokaisen sinä päivänä paikalla olleen verkkokalvoille ikuisiksi ajoiksi. Orivarsa aiheutti kohtauksen samalla sekunnilla, kun rymisteli alas trailerin ramppia pitkin. Vain pitkä liina esti sitä karkaamasta paikalta saman tien, kun täysin varoittamatta se ponkaisi tarhojen suuntaan välittämättä pätkääkään ympärillään, tai reitillään, olleista ihmisistä. Talliin varsa ei olisi suostunut tulemaan ollenkaan, sillä oviaukossa olleet epäonniset kestokukat, jotka olivat jääneet edellisen yön lumimyräkän kouriin, olivat rautiaasta niin pelottavia, ettei se tullut viittä metriä lähemmäs niitä. Muutaman minuutin maanittelun, usuttamisen ja pakottamisen jälkeen Saituri sitten muuttikin mieltänsä, löi korvat kiinni niskaan, otti vauhtia ja hyökkäsi kukkaparkojen kimppuun. Kenellekään ei tässä vaiheessa ollut epäselvää, että varsa oli jotain aivan muuta, kuin mitä aikaisemmin olimme Kuurassa nähneet. Kun varsa lopulta oli saatu työnnettyä karsinaansa saakka, pyöri se siellä varmasti monta tuntia taukoamatta. Varsaa ei kiinnostanut ruoka, ei juoma, eikä etenkään ihmisten seura. Muita hevosia se katseli boksistaan kyräillen, kuin miettien, kenen kimppuun se kävisi ensimmäisenä. Vielä sinä iltana tallissa kääntyi karsinajärjestys päälaelleen niin, että Saituri pääsi asumaan nurkkakarsinaansa ja naapurikseen se sai tallin leppoisimman hevosen Hatin. Mieheni oikein kädestä pitäen onnitteli minua uusimmasta hankinnastani, toivottaen samalla myös pitkää pinnaa sekä löysiä kukkaronnyörejä. Pakkohan minun on myöntää, etten minä ihan näin luonteikkaaksi osannut hevosta odottaa, vaikka olinkin siitä kuullut kasvattajalta juttuja jo ennen ostotarjouksen jättämistä.