VH16-018-1989
Kettuhovin Leimahduksen kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kettuhovin Leimahdus | Kutsumanimi | Masa |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 162cm, musta |
| Syntymäaika, -paikka | 01.06.2016, Suomi | Ikä | 15-vuotias |
| Koulutus | Vaativa B, re. 80cm, me. 60cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Kettuhovin Tila |
Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Se oli ihan tavallinen aurinkoinen keskiviikko, kunnes Juulia pudotti foorumille pommin: Varismäki ajaa toimintansa alas, ja sen seurauksena myyntiin pamahti kertalaakista nelisenkymmentä suomenhevosta. Itse ehdin osallistua ostoryntäykseen sen toisessa aallossa hamstraten mukaani peräti viisi kouluratojen taitajaa; pari kappaletta Varismäen omia kasvatteja, sekä tuontisukuisia helmiä Kettuhovin Leimahdus mukaan lukien. Masa oli entisen omistajansa kanssa ehtinyt jo hankkia kilpailukokemusta, joten meillä se sai siirtyä heti jatkamaan lupaavasti alkanutta siitosorin uraansa.
Masa on kerrassaan ihastuttava ori. Se hurmaa jokaisen vastaantulevan ihmisen herrasmiehen luonteellaan ja komeilla askellajeillaan. Kun tulet moikkaamaan sitä sen karsinalle tai haet sisälle, se tervehtii suloisella hörinällä. Mustan orin silmät ovat todella lempeät, kuten koko orikin. Hoitaminen on sen kanssa oikeasti miellyttävää puuhaa ja siihen voisi uppoutua moneksi tunniksi. Monesti Masa lepuuttelee toista takastaan, nuokkuu silmät kiinni ja alahuuli roikkuu, kun hoitotuokiossa kestää enemmän kuin kymmenen minuuttia. Varustamisenkaan kanssa ei ole mitään ongelmia, ori ei pullistele ja itse hamuaa kuolaimet suuhunsa. Melkein ennen kuin saa hihnat järjestykseen. Taluttaessa ei välttämättä tarvitsisi edes pitää kiinni, niin Masa vain tallustelisi perässä kiltisti kuin koiranpentu.
Ratsastaessa ori on ihanan yritteliäs. Se haluaa kaikin keinoin miellyttää ratsastajaansa, ja tekeekin usein juuri niinkuin ratsastaja pyytää. Tämä luonteenpiirre tuo myös haasteita, sillä orilta täytyy osata pyytää asioita oikein, jotta se tekee ne niinkuin on tarkoitus. Kun ratsastaja osaa hommansa, löytyy Masalta aivan upeat liikkeet ja se tekee ties mitkä koulukiemurat ongelmitta. Masan koulusatulassa on aivan ihana istua, kun orilla on todella tasaiset askellajit. Ja se eisttelee niitä miellellään! Esteitä mennään kyllä, mutta niillä Masa yrittää aivan liikaa. Usein puomit tulevat helposti alas ja ori niin sanotusti masentuu siitä. Se ei tykkää, jos se ei osaa tai tekee mielestään väärin. Maastossa Masa on aivan ihana kaveri, sen kanssa voi käydä parinkin tunnin köpöttelymaastossa tai nopeassa menomaastossa.
Traileriin tai rekkaan Masa astelee kiltisti ja varmasti. Matkustamisessakaan ei ole ongelmaa, on sitten mukana ketään tai ei. Ori itseasiassa tykkää matkustella yksin, omassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Vieraissa paikoissa Masa ottaa rennosti ja seuraa paikaltaan ihmisten ja hevosten menoa. Valmennuksissa ja kisoissa mennään yhtä hyvin kuin kotona, todella harvoin Masa ottaa stressiä mistään. Vieraissa karsinoissa ollaan kuin kotonaan ja ratsastuksesta suoriudutaan ilman ongelmia. Kisahevosena Masa onkin aivan omaa luokkaansa.
Luonne © Juulia
| i. Kettuhovin Salama sh, 163cm, klm |
ii. Ukkos-Myrsky sh, 160cm, klm |
iii. Ukkomyrsky |
| iie. Korpipolkka |
||
| ie. Kettuhovin Hilla sh, 164cm, tprn |
iei. Torpparin Poika |
|
| iee. Koivukummun Hairahdus |
||
| e. Kettuhovin Maisa sh, 160cm, trt |
ei. Raharuhtinas sh, 163cm, prt |
eii. Rehti-Rokki |
| eie. Hilmakka |
||
| ee. Pihlajan Selma sh, 160cm, rtkm |
eei. Kivinevan Helpposheikki |
|
| eee. Sulosointu |
i. Kettuhovin Salama oli pienestä pitäen selvää jalostusorimateriaalia. Hevosen musta karvapeite oli kiva bonus, mutta tärkeämpiä ominaisuuksia siinä olivat kuitenkin korrekti rakenne sekä palvelualtis luonne. Nuoruusvuosiensa aikana Salama kävi läpi perinteisen koulutuskimaran ohjasajoineen, irtohypytyksineen ja kärryttelyineen. Kolmevuotiaana ori laitettiin satulaan ja nelivuotiaasta eteenpäin se kiersi kilpakenttiä portfoliotaan kasaten. Salama hyppäsi mukavan notkeasti, mutta valkoisten aitojen sisällä se oli lyömätön: hevonen oli tasainen ja näyttäväliikkeinen, ja se sai kaiken suorittamisen näyttämään helpolta. 8-vuotiaasta eteenpäin Salama oli kesäisin tarjolla jalostukseen, ja kymmenen vuoden aikana sille syntyikin kaikkiaan 47 jälkeläistä. Suomenhevosen jälkeläisistä löytyy paljon kivoja harrastehevosia, mutta myös hyviä kilpahevosia ja jalostusurallakin kunnostautuneita periyttäjiä. Salama lopetettiin 19-vuotiaana ärhäkästi muuttuneen luonteen vuoksi. Ruumiinavauksessa orilta löytyi aivoista kasvain, joka selitti erinomaisesti kaikki hevosen elämänasenteessa tapahtuneet muutokset.
ii. Ukkos-Myrsky oli kulomusta suomenhevonen, joka oli aikanaan parhaiten tunnettu vähän erikoisemmasta väristään ja majesteetillisen upeasta harjastaan. Oli orilla myös jonkin verran lahjoja liikkumiseen, mutta suurin osa sen hyvistä tuloksista oli kuitenkin ratsastajansa rautaisen kokemuksen ansiota. Ukkos-Myrsky ei ollut ihan helppo luonne, mutta sen kanssa tuli kuitenkin sen verran toimeen, ettei jatkuvasti tapetilla ollutta ruunausta ikinä viety sanoista teoiksi. 16-vuotisen elämänsä aikana hevonen ehti touhuilla vaikka mitä, tärkeimpänä kuitenkin startit helpon tason koululuokissa sekä muutaman tamman astuminen kesälaitumella. Ukkos-Myrskyn suosio jalostusorina ei ollut suuri, mutta joitakin tammanomistajia kiehtoi hevosen halvat hinnat, mikä ehkä osaltaan selitti suomenhevoselle vuosittain syntyneet muutamat varsat.
ie. Kettuhovin Hilla oli pyöreä punainen tamma, joka käyttäytyi ulkomuotonsa velvoittamalla tavalla. Suomenhevonen oli äkäinen, äkkipikainen ja täynnä mielipiteitä. Sen käsittely ei ollut ikinä mitenkään mieltä ylentävää hommaa, mutta kun ratsastaessa Hillan heikkoudet kääntyivät vahvuuksiksi, oli se melko pitelemätön peli kilpakentillä. Nuoruudessaan hevonen vaihtoi kotia useaan otteeseen, kunnes löysi itselleen sopivan ratsastajan ja pääsi hänen luotsaamanaan kunnolla oikeuksiinsa. Hillan varsottamista ei voinut kukaan suositella, mutta kun tamma loukkasi puikkoluunsa laitumella, ei sille toipilasajaksi oikein parempaakaan tekemistä keksitty. Jälkiviisaana voitaisiin todeta, että varsoja olisi voinut tehdä vaikka enemmänkin, sillä Hilla periytti ainoalle jälkeläiselleen vain hyviä ominaisuuksiaan. Tamma eli tunteidensa ohjailemaa elämäänsä 18 vuotta, joiden jälkeen se laukkasi ikivihreille niin ikään laidunvammasta saadun tetanusinfektion vuoksi.
e. Kettuhovin Maisa oli mukavan mutkaton suomenhevostamma. Koska hevosen emälinja, jonka kantatamma on vuonna 1945 syntynyt Tarina, sattui olemaan yksi rodun parhaista, oli alusta saakka varsin selvää, että Maisaa tultaisiin käyttämään jalostuksessa avokätisesti. Tamma astutettiinkin ensimmäisen kerran vain 3-vuotiaana; tätä perusteltiin sillä, että se antoi hevoselle aikaa kasvaa ennen ratsukoulutusta. Ensimmäisen varsan jälkeen Maisa laitettiinkin suunnitellusti satulaan, se näytettiin muutamissa nuorten hevosten kinkereissä ja palkintopöydät putsattuaan se siemennettiin nopeasti uudelleen. 21-vuotisen elämänsä aikana Maisa ehti tehdä huimat 13 varsaa: 7 oria ja 6 tammaa. Erinomaisista jälkeläisistään tunnettu tamma lopetettiin vasta, kun se jäi jo toisen kauden putkeen tyhjäksi.
ei. Raharuhtinas oli aikanaan kova luu jopa puoliverisillekin vastustajilleen: orin tasapaino, liikkeet ja karisma hurmasivat paatuneimmankin koulutuomarin. Hevonen ei kuitenkaan ollut pelkästään näyttävä, vaan sillä oli myös mitä kohteliain luonne. Ei olekaan mikään ihme, että Raharuhtinaalla riitti tammoja jonoksi asti aina siitä lähtien, kun se vain 7-vuotiaana kantakirjattiin toisella palkinnolla ratsusuunnalle. Vanhemmalla iällään ori korotti ktk-palkintonsa vielä ykköseen kilpailusuoritustensa perusteella. Jalostusorin velvollisuuksiensa ohella Raharuhtinas myös kilpaili säännöllisesti aina 17-vuotiaaksi saakka. Hevosen tulostaso oli hyvin vakiintunut, vaativissakin luokissa se teki puhtaita 64 prosentin suorituksia tuon tuosta. Huonoksi onneksi ori sairastui ähkyyn vain pieni hetki aktiiviuransa päättämisen jälkeen, eikä sitä voitu pelastaa edes leikkauksella. Raharuhtinas jätti jälkeensä kaikkiaan 149 jälkeläistä.
ee. Pihlajan Selma oli kiva, kiltti ja luotettava tätihevonen, jonka elämän tärkein tehtävä oli nostaa omistajansa pohjamutiin vajonnut itseluottamus takaisin jaloilleen. Kyseisessä tehtävässä tamma onnistui äärimmäisen hyvin, sillä vaikka hevosella olikin nuoruusvuosinaan ollut villit hetkensä, oli se jo viisivuotiaana tasoittunut niin paljon, että pystyi muuttamaan kasvattajaltaan uuteen kotiin. Selmalla ei ole mitään merkittäviä kilpameriittejä, eikä sitä edes vaivauduttu kantakirjaamaan, mutta oman tärkeän työnsä se hoiti sellaisella pieteetillä, ettei enempää olisi voinutkaan pyytää. Tamma teki elämänsä aikana yhden leasing-varsan, mutta sen enempää hevosen omistaja ei suostunut silmäteräänsä muiden käyttöön lainaamaan. Selma eli huikeat 31 vuotta, ennen kuin se oli pakko lopettaa cushingin-syndrooman aiheuttamien oireiden vuoksi.
20.12.2016 t. Varismäen Tähdenlento (e. Kuunsiirappi) om. Tuulia T., VRL-00084
15.01.2024 o. Kuuran Loimurohmu (e. Tanhumartta) om. Mari H, VRL-05704
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.04.2022: SLA-I (19 (5+10+4) + 23 + 19 + 20 + 19 = 100p)
Kouluhevosten laatuarvostelutilaisuus 30.04.2022: KRJ-I (8,5 + 40 + 20 + 19,5 + 15 = 103p)
Kilpaillut kouluratsastuksessa porrastetuissa
| KRJ vaikeustaso 6/5 | Ominaisuuspisteet kouluratsastus: 2408.61p |
01.11.2021 - Valmentajana Cherry
Jos ratsuttajana työskentelevä nuori (=25-vuotias useamman vuoden alaa opiskellutkin hevosnainen) alkaa epäilemään omaa kompetenssiaan, ei tehtävissä ole kuin yksi temppu. Hänen on syytä ratsastaa kiireesti työnantajansa silmien alle, jotta tilanne voidaan purkaa yhdessä ja hallitusti. Tällaisen vähän harvinaislaatuisemman ongelman eteen jouduimme tällä päivämäärällä, kun Suvi ihan todella kehtasi väittää olevansa ”kykenemätön jatkamaan hevosteni kouluttajana.” Väitteen todenperäisyyttä me sitten yhteistuumin rupesimme selvittelemään, demohevosena kuka muukaan kuin jo moneen kertaan eläkepäiviä viettämään päästetty Masa.
Musta suomenhevosori oli siinä mielessä Suville täydellinen näytönpaikka, ettei sen selässä ollut aikoihin käynyt osaavia ratsastajia. Hevonen oli viettänyt kuluneet kuukaudet lähinnä metsäpolkuja koluten, eikä sillä varmasti ollut päällimmäisenä mielessään mitään kouluratsastukseen liittyvää. Pitkästä tauostaan huolimatta ori vaikutti olevan innoissaan päästessään välillä tekemään ihan oikeita töitä. Suvin suunnittelemaa itsenäistä alkuverryttelyä seuratessani kiinnitin huomiota blondin kauniiseen istuntaan sekä hienovaraiseen apujenkäyttöön; niissä ei ollut merkittäviä ongelmia ainakaan ulkoisen vaikutelman perusteella.
Suvi onnistui vartissa jumppaamaan Masan yllättävänkin vetreään kuosiin. Hevonen liikkui riittävän lyhyessä raamissa ja vaikka sen lihaskunto olikin hieman puutteellinen, kantoi se itsensä niin hyvin kuin vain kykeni. Ori myös pärskähteli silminnähden tyytyväisenä, mikä kertoi minulle kaiken tarvittavan Suvin tyylistä pyytää asioita kauniisti ja kiittää onnistumisista vieläkin kauniimmin. Olisin voinut julistaa naisen työkelpoiseksi vaikka heti, mutta kohottaakseni hänen itsevarmuuttaan vielä vähän lisää, päätin ohjata häntä pienen hetken työskentelynsä kanssa. Ei mitään vaikeita juttuja, se olisi ollut Masalle vähän turhan epäreilua, mutta parit väistöt, taivutukset ja huvin vuoksi parit vaihdotkin.
Suvilla pysyi ohjat hyvin kädessä näiden tehtävien kanssa. Pieniä korjauksia sinne tänne, mutta ei mitään suurta, eikä etenkään mitään sellaista, minkä vuoksi hän ei enää olisi voinut jatkaa nykyisessä duunissaan ratsuttajana. Masalle tehtävät tulivat selkeästi jostain selkärangasta, sillä vaikka se oli vähän hapuileva ja loistovuosiinsa verrattuna varovainen, ei se kuitenkaan tehnyt mitään isoja virheitä. Suvi myös onnistui kannustamaan oria loistavasti, niin että viimeiseksi se tuli vaihtoihin jo sillä samalla itsevarmuutta puhkuvalla asenteella, jolla se oli aikanaan palkintopöydätkin putsannut. Kiva hevonen ja taitava ratsastaja, mitä muuta tähän pitäisi sanoa.
30.07.2021 - Kirjoittanut omistaja
Kettuhovin Leimahdus oli vähän sellainen heräteostos: erilainen suomenhevonen, jonka kanssa suurin työ oli jo entisen omistajan toimesta hoidettu. Vaikka orin tärkein työ Kuurassa tulisi liittymään tammojen palvelemiseen, halusin sitä kuitenkin parin päivän kotiutumisen jälkeen vähän koeratsastaa. Tarhasta haettaessa Masaksi kutsuttu suomimies tapaili jo jotain tuttavallisen hörinän tapaista, vaikka mistään kotiutumisesta tai kiintymisestä ei vielä tässä vaiheessa voitukaan puhua - ei todellakaan, kun ainoa henkilökohtainen kontaktini hevosen kanssa oli syntynyt lastatessani kokeneen kilpakonkarin hevosautoon sen vanhan kotitallin Varismäen pihalla. Kuurassa Masan hoitaminen jäi Millan harteille, ja olihan tyttö myös mukana varustamassa mustaa kouluoria sen kuuralaista neitsytratsastusta varten. Ratsastuskokemus Masan kanssa oli positiivinen, ylittäen skeptiset odotukseni lennokkaasti. Vaikka hevonen oli ollut jo pidempään hiljaisella käytöllä, osasi se aikoinaan oppimansa temput edelleen korrektisti; kuntoa orilla olisi suonut olla huomattavasti enemmän, mutta ilman tavoitteellisia kilpasuunnitelmia ei peruskunnon rakentamisen kanssa tarvitsisi edes pitää kiirettä. Masasta saisi hyvin pienellä vaivalla hyvän opetusmestarin työntekijöiden käyttöön, sekä tarvittaessa toimivan pelin myös asiakkaiden ratsastettavaksi.
11.10.2021 - Kirjoittanut omistaja
Kypsään ikään ehtinyt Masa ei varsinaisesti ollut meillä enää aktiivikäytössä, mutta koska sen haluttiin esiintyvän tulevassa orikavalkadissa edukseen, päätin ratsastaa orilla puolituntisen Riinan valmennuksessa. Oma kokemukseni hevosesta oli hyvin rajallinen: olin vetänyt yhteisen taipaleemme alkuaikoina sillä parit maastot, mutta sen jälkeen Masa oli jäänyt puolipäiväiselle eläkkeelle toimien vain silloin tällöin työntekijöideni virkistyskäytössä. Hevosen kunto ei ollut enää kovin kehuttava, mutta vaikka sen lihakset ajautuivat maitohapoille jo ensimmäisen harjoituksen aikana, tsemppasi ori kuitenkin kiltisti setin loppuun saakka. Riina ymmärsi Masan tilanteen hyvin, eikä turhaan lähtenyt sitä harjoitusten aikana prässäämään. Alustava suunnitelmani hevosen esityksestä kelpasi valmentajalleni oikein hyvin, joten kaikki askellajit kattaneen alkujumpan jälkeen keskitimme huomiomme heti parin minuutin näytökseemme. Sisäänratsastus tapahtuisi näyttävästi joka neljännellä esitettävien laukanvaihtojen saattelemina, jonka jälkeen Masa näyttäisi sujuvat väistöaskeleensa ensin vasemmassa kierroksessa, sitten oikeassa. Näiden jälkeen vuorossa olisivat vielä pätkät lennokasta keskiravia, joiden jälkeen ori pääsisi esittelemään selväpäistä luonnettaan kävellessään vapain ohjin pois areenalta. Esteitä ei Masan esittelyvuorolla tultaisi näkemään, sillä niiden ylityksessä riski epäonnistumisesta olisi tarpeettoman suuri. Sen sijaan suomenhevoskansa toivotettaisiin tervetulleeksi tutustumaan orin rakastettavaan persoonaan tallin puolelle, ja samalla sallisimme tietysti myös tutustumisen tilamme muihin hevosiin. Riinan mielestä tämä kaikki kuulosti hyvältä, minkä lisäksi hän hyväksyi parin harjoituskierroksen jälkeen Masan suorituksen esityskelpoiseksi: nainen ei epäillyt orin suoriutumista tehtävistä, mutta kehotti minua kasaamaan omat ajatukseni ennen areenalle ratsastamista.
13.03.2022 - Kirjoittanut omistaja
”Masa, älä anna periksi nyt”, kuiskasin mustan orini korvaan sen huohottaessa hiestä märkänä karsinansa alusilla. Hevonen oli alkanut oireilla ähkyä jo edellisenä iltana, mutta sen olo oli selvästi parantunut lisäjuotolla ja kävelytyksellä, joten eläinlääkäriä ei silloin ollut tarvinnut kutsua paikalle. Nyt tilanne oli toinen, sillä aamun pikkutuntien aikana hevosen kunto oli romahtanut uudelleen, tällä kertaa vielä puolet dramaattisemmin. Ori oli selvästi tuskainen, mistä kielivät niin kohonnut syke kuin kivusta kiristyneet lihaksetkin. Karsinassa oli selvästi myllerretty jo jonkin aikaa, mutta jostain syystä valvomaan asetettu kamera ei ollut hälyttänyt liikkeestä tätä aikaisemmin. Jonkin verran ähkyhevosia hoitaneena en ollut erityisen toiveikas: Masa oli jo maassa, eikä se sieltä ollut ainakaan omatoimisesti nousemassa tolpilleen.
Eläinlääkärin saapuessa tilanne oli yhä muuttumaton. Koska hevosta ei voitu tutkia maassa, sai se ensimmäiseksi kipulääkkeen, jonka vaikutusajan alkaessa ori saatiin komennettua ylös lattialta. Sen syke laski hetkellisesti, mutta koska suolisto oli oikealta täysin hiljainen, ei tilanne ollut vielä lähelläkään laukeamista. Ikävästä olostaan huolimatta Masa tsemppasi hienosti antaen eläinlääkärin tehdä työtään rauhassa. Muutaman minuutin miettimisen jälkeen hän antoi vaihtoehdot: ”Voitte lähteä klinikalle leikkaukseen, ja jos selviätte tämän kanssa hengissä perille asti, ovat sen selviytymismahdollisuudet silloin ehkä 50 prosenttia. Voidaan myös alkaa letkuttaa tässä ja nyt; se joko parantaa Masan oloa, tai sitten sen kunto romahtaa ja me joudutaan lopettamaan se tähän paikkaan. Sanoisin että aika 50/50 mahdollisuudet tässäkin vaihtoehdossa, sillä vaikka olen aika varma että tässä on kyse ummetusähkystä, en pysty lupaamaan että letkuttamalla saadaan enää ihmeitä aikaiseksi.”
Vaihtoehdot eivät olleet kummoiset, mutta koska näin kipeän hevosen kuljettaminen oli jo itsessään yksi iso riski, päädyin jatkamaan sen hoitoa kotioloissa: ”Tehdään se, mitä täällä kotona voidaan tehdä, ja loppu on sitten kohtalosta kiinni.” Muutamien minuuttien valmistelun jälkeen hoitopaikalle oli rakentunut varsin toimiva hoitotila tippatelineineen kaikkineen. Koska Masa oli ollut heikkokuntoinen jo illalla, nesteytettiin sitä letkutuksen ohella myös suonensisäisesti suolaliuoksella. Aina välillä Masaa pyrittiin kävelyttämään hieman, mutta suurimman osan ajasta se sai seistä hoitopaikalla kipulääkkeen tuoman helpotuksen voimalla. Oria voisi kyllä kuvailla oikeaksi mallipotilaaksi, sillä kaikista ikävistä toimenpiteistä huolimatta se ei ruvennut hankalaksi missään vaiheessa – ei se tosin ehkä olisi jaksanutkaan.
Aamun sarastaessa tilanne alkoi pikkuhiljaa näyttää paremmalta. Masa sai aina silloin tällöin likistettyä hieman ulostetta pihalle, jonka lisäksi sen samea kipuilme alkoi hitaasti kirkastua kohti normaalia. Yö oli ollut meille kaikille raskas, mutta työntekijöiden saapuessa aamutalliin oli meillä kuitenkin yhä elossa oleva siitosori käsissämme. Koettelemus ei tietenkään ollut vielä tässä vaiheessa ohi, mutta toistaiseksi olimme tilanteessa kuitenkin voiton puolella. Kun Masan tilanne oli pysynyt jo jonkin aikaa stabiilina eikä tiputusta enää tarvittu, keräsi eläinlääkäri kamansa suunnaten sitten päivän muiden askareiden kimppuun. Päivän aikana hevosta hoidettiin yhä kipulääkkein, jonka lisäksi sitä paastotettiin aina seuraavaan aamuun saakka. Kun suoli oli varmasti tyhjentynyt kokonaan, sai hevonen jälleen alkaa syödä pieniä suullisia heinää kerrallaan. Ähkyn syy jäi tällä erää mysteeriksi, mutta tärkeintä lienee kuitenkin se, että Masa on yhä mukana elävien kirjoissa.