VH17-018-0604
Kaunon Virvaliekin kuvat ovat Cherien käsialaa (CC BY-NC 2.0). Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kaunon Virvaliekki | Kutsumanimi | Eki |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 156cm, voikko |
| Syntymäaika, -paikka | 16.02.2017, Suomi | Ikä | 23-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 90cm, me. 70cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Kaunovaara | Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Kaunon Virvaliekki löysi tiensä Kuuraan siinä vaiheessa, kun Kaunovaara lähti vähentämään hevosmääräänsä omia kasvattejaan maailmalle myymällä. Eki oli myyntiin päätyessään jo kilpaillut, kantakirjattu ja palkittu parissa varsa-arvostelussa. Kaikista näistä saavutuksista, sekä jo yhdestä olemassaolevasta jälkeläisestä huolimatta koin vahvasti, että voikolla komistuksella olisi vielä paljon annettavaa Kuuran yhä lapsenkengissä olevalle kasvatusohjelmalle. Ostotarjoukseni Ekistä sekä Kaunovaaran Pakkasrallista hyväksyttiin nopeasti, ja niin kaksikko pääsi muuttamaan talliin.
Kaunon Virvaliekki on pikkuisen hurja, enimmäkseen lempeä, mutta rasittavuuteen asti halittava. Ekiksi ristitty voikko varasti sydämet jo syntyessään. Edelleen se katselee vaalean harjansa alta hurmaavilla silmillään vieden sydämiä mennessään. Helpoimmaksi hevoseksi ei Ekiä voi kehua vaikka se näyttääkin ihanan leppoisalta. Ori seisoo käytävällä paikallaan ehkä noin nanosekuntin kunnes pitäisi päästä lähtemään. Ei malttaisi olla paikallaan vaikka käsketään. Eki kuopii lattiaa, yrittää syödä narut, joilla se on kiinni ja haluaa nähdä kaiken mitä tallissa tapahtuu. Kuolaimet suuhunsa saatuaan ori kolistelee niitä mielenosoituksellisesti. Varustaminen on muutenkin hermoja raastavaa, sillä ori nostaa pään kattoa kohti kun sille yrittää saada suitset päähän. Satulan kanssa se pullistelee minkä ehtii. Jalat eivät varmasti nouse kun kavioita tarvitsee putsata, mutta suojia jalkoihin laittaessa polkee ori paikallaan niin ettei sen jalkoihin tee mieli koskea ollenkaan. Eki tarvitsee kunnollista kuria eikä sitä saa päästää liian helpolla. Pienelle kultaiselle hurmuripojalle oli turhan helppoa antaa periksi ja nyt se kostautuu. Isompi kultapoika ei enää kuuntele. Töitä orin kanssa saa siis tehdä.
Ratsuna Eki on oikeastaan ihan mukiinmenevä. Selästä käsin oria on helpompi komentaa, se kuuntelee vaikka joskus vähän pistääkin hanttiin. Kouluratsuna se on oivallinen kaveri. Vauhtia löytyy juuri sopivasti, ei tarvitse potkia oria eteenpäin. Eki kuuntelee, puurtaa sen mitä pyydetään eikä mene aina sieltä mistä aita on matalin. Reipas käynti on erityisesti Ekin parhaita puolia. Se ei jää matelemaan vaan meno on näyttävää ja käyntiä on helppoa työstää. Ravityöskentelyssä Eki tuppaa hieman hätäilemään. Sen kanssa täytyy tehdä paljon kokoavia harjoituksia ennen kuin voi tehdä juuri muuta. Vauhdinpuute ei kuitenkaan ole ongelma. Laukka on Ekille hankala, se etsii vielä tasapainoaan eikä jaksa tehdä töitä laukassa kovinkaan pitkään. Laukkaa saa treenata aika paljon, jotta hommat alkaisivat sujua. Eki kuitenkin yrittää aina parhaansa vaikka kaikki ei ihan ensimmäisellä kerralla menisikään putkeen.
Esteille Eki on joutunut vasta muutaman kerran. Se ei malttaisi kunnolla keskittyä esteitä nähdessään vaan painaltaa pää viidentenä jalkana eteenpäin. Kunnollinen alkuverryttely tulee muistaa, ratsastaa avut varmasti läpi, jotta ori ei juoksisi esteille aivan huolimattomasti. Hurjapäinen ori menee kyllä minkä tahansa esteen yli, tyyli voi olla hyvinkin erikoinen, mutta sinne se silti painaltaa. Maastoesteetkin se hyppää. Kultaisella orilla ei ole tähän lajiin tarvittavaa maalaisjärkeä vaan se menee eikä meinaa. Tuskin miettii edes, että mitähän siellä esteen toisella puolella mahtaa olla. Suoraan sudenkitaan juoksevaa puttea ei voi suositella maastoratsuksi sellaiselle, joka jännittää kaikkea edessä olevaa.
© Kasvattaja
| i. sh, 155cm, vkk |
ii. sh, 155cm, vkk |
iii. Harmoiri |
| iie. Univelka |
||
| ie. sph, 145cm, rn |
iei. Volkan Memori |
|
| iee. Selkouni |
||
| e. Pirunkorven Tango sh, 157cm, rt |
ei. Kodon Nuuttipukki |
eii. Penninki |
| eie. Koivuhaan Jilla |
||
| ee. Valssin-Taika sh, 157cm, rt |
eei. Pismanteri |
|
| eee. |
Ekin suku on täynnä toinen toistaan näyttävämpiä hevosia. Upean värityksensä se on perinyt isänsä Harmorhian puolelta. Orin koko isälinja on runsain meriitein palkittu ja erityisesti kantakirjahevosia löytyy pari kappaletta myös emän Pirunkorven Tangon puolelta. Suvun ehdottomasti menestynein hevonen lienee VIR MVA Ch -palkittu Harmoivale, joka palkittiin elämänsä aikana lähes kaikissa mahdollisissa laatuarvostelutilaisuuksissa. Harmoivaleen lisäksi myös hevoset Harmorhia, Harmoiri, Mortia, Selkouni sekä Valssin-Taika kävivät eläessään hakemassa palkinnon kouluratsastuksen laatuarvostelusta, joka aikanaan on tavoitteena myös Ekin kanssa.
20.06.2017 t. Kaunon Kultaliekki (e. Kaunon Kultapiisku) om. VRL-14510
10.11.2019 t. Kuuran Amorilla (e. Liljan Aarnivalkea) om. Cherry VRL-12299
11.03.2022 o. Kuuran Vainovalkea (e. Kuuran Haamumaili) om. Aino Kurkinen, VRL-12701
Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus 20.04.2017: KV-II (rakenne 6, käynti 3, ravi 5, lisäpisteet 1, suku 9,5 = 24,5p)
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.05.2017: SV-III (rakenne 7,6, suku 10, käytöskoe 5+6, ratsastuskoe 6,3+0 = 34,9p)
Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 20.06.2017 KTK-III (16 + 17 + 17 + 16 = 66p)
Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 31.03.2024: KRJ-II (7 + 7 + 40 + 10 + 21 + 15 = 93p)
Kilpaillut kouluratsastuksessa porrastetuissa
| KRJ vaikeustaso 5/4 | Ominaisuuspisteet kouluratsastus: 1824.61p |
20.07.2017 - Valmentajana Kaisa Peltonen (omistaja)
Eki oli jo saavuttanut vakaan 61% tulostason omalta koulutustasoltaan, mutta varaa parantaakin vielä oli. Hevosen tiedettiin suorastaan loistavan käyntiohjelmissa, mutta hätäilevän helposti muissa askellajeissa. Lisäksi orin kanssa tyypillisesti onnistuivat taivutukset ja väistöt, kun taas keskiaskellajit olivat yhä haparoivia ja päättyivät usein rikkeisiin. Vastalaukassa Eki oli useimmiten uskottavan näköinen, kunhan se oli ratsastettu huolellisesti takajaloilleen ja riittävän kootuksi. Muussa tapauksessa hevonen painui helposti etupainoiseksi kadottaen laukastaan selkeän kolmitahtisuuden. Nämä asiat huomioon ottaen päivän valmennuksen aiheeksi valikoituivat keskiaskellajit sekä vastalaukat unohtamatta myöskään huolellisten siirtymisten merkitystä.
Itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen Eki oli kohtalaisen kuuliaisen, vaikkakin ajoittain kiireisen oloinen. Korviensa perusteella voikko suomenhevonen kuunteli ratsastajaansa joka askeleella, mutta hevosen muu kehonkieli puhui kuitenkin ajoittaisen vastustelun puolesta. Ensimmäiseksi Cherry saikin siis kiinnittää huomionsa siihen, että Eki todella reagoi hänen apuihinsa oikein ja täsmällisesti silloin, kun käsky kävi. Oria ei kannattanut päästää haaveilemaan liiaksi omiin maailmoihinsa: se johtaisi vain entistä suurempiin ongelmiin työskentelyn edetessä.
Ensimmäiseksi yhteiseksi työn aiheeksi valikoituivat keskiravit, joita tällä kertaa harjoiteltiin pitkillä sivuilla maneesin seinää tukena hyödyntäen. Tapansa mukaan Eki tarjosi ensimmäiseksi kiireistä töpöttämistä, joka ei johtanut askeleen tai hevosen rungon venymiseen – ehkä jopa päinvastoin orin vetäytyessä kuoreensa odottamaan jännittyneenä ratsastajansa vastareaktiota. Seuraavalla yrityksellä ohjeistin Cherryä pistämään hevoseen vain minimaalisen vähän painetta. Tämä auttoikin hieman, mutta kun ratsastaja jätti Ekin enemmän oman onnensa nojaan, haparoi se askelten rytmin kanssa paljon. Luonnostaan ryhdikkäänä hevosena ori piti etuosansa ylhäällä silloinkin, kun ratsastajansa käsi ei siitä jatkuvasti muistuttanut. Toisto toisensa jälkeen hevonen alkoi rentoutua, jolloin sen liike kulki rehellisemmin läpi voikon koko rungon.
Keskilaukkaa työstettäessä Eki pyrki jälleen kiireiseksi, mutta ei enää yhtä paljon kuin ravityöskentelyn aikana. Aluksi ori jaksoi kantaa itsensä hyvin, mutta toistojen lisääntyessä se painui luotilinjan taakse ja antoi väsymyksen näkyä myös liikkeidensä ilmavuudessa. Ennen lopullista väsähtämistä työn alle otettiin kuitenkin vielä vastalaukat. Niiden esittämisessä Cherryllä oli erityisen tärkeä rooli ratsunsa valmistelussa ja tukemisessa: huonolla ratsastuksella Ekillä oli vakavia ongelmia selvitä vastalaukkakaarteista, mutta hyvin ratsastettuna se oli kohtalaisen tasapainoinen ja selvitti kaarteet rikkeittä. Koska Ekin kunnossa oli yhä petraamisen varaa, ei toistoja vastalaukan parissa tällä kertaa tehty kuin muutama kumpaankin suuntaan. Kotiläksyksi ratsukko sai paitsi kuntokuurin sisältäen niin pitkiä maastoja kuin puomijumppaakin, myös paljon työskentelyä keskiaskellajien parissa. Cherryn tulisi oppia luottamaan ratsuunsa ja antaa sille rauha liikkeen esittämiseen; toisaalta Ekin tarvitsisi löytää rauha tekemiseensä ja uskaltaa käyttää koko kroppaansa liikkeen alusta loppuun saakka.
02.03.2024 - Kirjoittanut omistaja
Ekin muuttaessa Kuuraan oli se jo kilpauransa paketoinut ja aloitellut siitosuraansakin yhden jälkeläisen verran. Silloisen aloittelevan kasvattajan näkökulmasta oli tietysti mukava ostaa kantakirjattu ori, jolla oli jo vähän jälkeläisnäyttöäkin omien saavutusten lisäksi. Vaikka Kaunon Kultaliekki ei Kaunovaarassa enää silloin asunutkaan, kun kävin Ekiä ja toveriaan Rallia siellä katsomassa, sain kuitenkin nähdä videoita rautiaasta tammasta niin pikkuvarsana kuin myös ratsukoulutuksen alkutaipaleelta. Näin Lissessä paljon hyvää – ja paljon samaa kuin isässään – mikä tietysti puolsi ostotarjouksen esittämistä Ekistä entisestään. Myöhemmin seurasin mielenkiinnolla Lissen kilpauran aloitusta: hevonen menestyi erittäin vakuuttavasti kouluratsastuksessa, mutta teki muutamat hyvännäköiset suoritukset myös estekilpailujen puolella.
Kuuran kasvatusliitteen alle syntyneitä jälkeläisiä Ekillä on kaksi kappaletta: voikko tamma nimeltään Amorilla sekä samanvärinen ori nimeltään Vainovalkea. Ensimmäisellä palkinnolla sekä kouluvarsojen että suomenhevosvarsojen laatuarvosteluissa palkittu että vaativissa koululuokissa tasaisen varmasti menestynyt Rilla on edelleen yksi suosikkikasvateistani. Siinä on paljon samoja hyviä ominaisuuksia kuin isässään Ekissä, mukaan lukien sporttinen rakenne ja erinomainen käynti. Aino Kurkisen omistuksessa nykyään vaikuttava Volka kävi myös aikanaan suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa, jossa se palkittiin toisella palkinnolla. Nuoren orin ura ratsuna on vielä niin lapsen kengissä, että kilpakentille sillä on matkaa. Myös Volkassa on paljon samaa kuin isässään: sen liikkeet muistuttavat Ekin askellusta, minkä lisäksi molemmissa hevosissa on temperamenttia aivan riittävästi. Täydellisiä kopioita Eki ei kuitenkaan itsestään ole tuottanut, vaan se päästää mukavasti läpi myös varsojensa emätammoja hyvine ja huonoine ominaisuuksineen.