Dare Stable

DOUBLE-CHECK

VH19-011-0052


Double-Checkin kuvat © Bob Langrish

Name Double-Check Spitzname Tupla
Züchten, Geschlecht Hannoverinhevonen, ori Widerristhöhe, Farbe 175cm, mustankimo
Geburtsdatum, -ort 25.07.2017, Saksa Alter 12-vuotias
Ausbildung Vaativa B, re. 160cm, me. 90cm Betonung Esteratsastus
Züchter Tim Lucius EVM Eigentümer Cherry, VRL-12299

DIE ART DER BESCHREIBUNG

Dalerianin poika Double-Check päätyi Dare Stablen asukkaaksi kuusivuotiaana, joten aivan vihreä se ei enää ollut. Ori oli jo ehtinyt kilpailla nuorten hevosten luokkia kohtalaisella menestyksellä, sekä se oli jo ehditty hyväksymään jalostusoriksi muutamaan kantakirjaan. Siitosorin hommia se ei kuitenkaan ollut aloittanut, sillä hevosen kasvattanut ja ennen minua omistanut Tim Lucius päätti panostaa kimon kanssa ensin täysillä kilpailemiseen.

Tupla on melko suurikokoinen esteori, jonka käytös on nuorehkosta iästä huolimatta oikein korrektia. Hevosella ei ole huonoja tallitapoja, mitä nyt se on todella hyvä sotkemaan karsinansa joka ikinen yö. Puoliverinen on kotioloissa hyvin ruunamainen tekemättä oikein mistään asiasta monimutkaista. Sen pystyy laittamaan kuntoon niin karsinassa kuin hoitopaikallakin, eikä varustamisessa ole mitään vaikeaa. Ratsastukseen sille kannattaa ehdottomasti pukea korvahuppu, sillä hevonen on ääniherkkä ja reagoi kuulemaansa yleensä toivottua voimakkaammin. Klippausta Tupla hieman jännittää, mutta rauhallisessa ympäristössä ja kiireettömän ihmisen käsissä se selviää tilanteesta kyllä ilman rauhoitusta. Taluttaessa Tupla on kiltti, mutta vieraissa paikoissa sillä kannattaa silti pitää varmuuden vuoksi ketjunarua. Täysin tuntemattomat hevoset saavat hannoverilaisen tiedostamaan oriutensa ja vaikkei siitä silloinkaan hullua hormonihyrrää tule, niin hoitaja saa kuitenkin olla koko ajan hereillä pysyäkseen perillä hevosen ajatuksista. Matkustajana Tupla on rauhallinen, onhan se ehtinyt viettää kuljetusautossa elämänsä aikana runsaasti aikaa. Se myös lastautuu lähestulkoon lähettämällä, joten ylimääräistä aikaa orin lastaukseen ei tarvitse varata.

Ratsastessa Tupla on hyvin miellyttämisenhaluinen ja kohtelias hevonen: se kuuntelee ratsastajansa apuja tarkasti ja pyrkii noudattamaan niitä parhaan taitonsa mukaan. Ori on tyypillisesti hitaasti lämpenevä malli, jonka verryttelyyn kannattaa varata aikaa selvästi keskivertohevosta pidempään – verryttyään kimo on kuitenkin varsin letkeäliikkeinen ja näyttäväkin hevonen, jota kouluratsastajatkin jaksavat kentän laidalta ihastella. Sileällä Tupla osaa perusasioiden lisäksi vähän vaativampiakin temppuja, mutta painotuksensa vuoksi sen koulutus on päätetty verrattain vaatimattomalle tasolle: joidenkin asiantuntijoiden mukaan orissa olisi riittänyt paukkuja aina GP-radoille saakka. Hyppäämisen suhteen puoliverista ei kuitenkaan ole säästelty, ja se onkin lajissa varsin ilmiömäinen suorittaja. Tuplan jalkatekniikka on huippuunsa hiottua laatua, eikä se juuri tee virheitä esteiden päällä tai niiden väleissäkään. Suuren mutta sitäkin hitaamman laukkansa vuoksi Tupla on kuitenkin usein vaikeuksissa enimmäisajan kanssa ja ratsastaja saakin olla tarkkana, mikäli mielii luotsata komean puoliveriorin täysin virheittä maaliin. Ajassa pysyessään Tupla on melko varma menestyjä, eikä se näin ollen ole ollenkaan harvinainen esiintyjä palkintojenjakoseremonioissa ympäri maailman. Rentojen päivien treeneihin kimo osaa suhtautua asiaan kuuluvalla vakavuudella, eikä se ala käyttäytyä huonosti pidempienkään treenittömien kausien aikana. Myös maastoilu kuuluu tärkeänä treenimuotona osaksi Tuplan viikko-ohjelmaa, eikä hevonen ilman säännöllistä aivojen tuulettamista ehkä niin lunki tapaus muussa arjessaan olisikaan.

STAMMBAUM

i. Dalerian EVM
hann, 177cm, mkm
ii. Domino II EVM
hann, 182cm, m
iii. Domino EVM
iie. Tempest EVM
ie. Jewelry EVM
hann, 175cm, rtkm
iei. Priceless EVM
iee. Black Moon EVM
e. Lupine EVM
hann, 171cm, trt
ei. Ceasar EVM
hann, 170cm, prt
eii. Checkmate EVM
eie. Roxanne EVM
ee. Black Rose EVM
hann, 175cm, m
eei. Judgement Day EVM
eee. Himalaya EVM

FAMILIENBEZIEHUNGEN

Tuplan isä Dalerian oli legendaarinen estehevonen, jonka myyntihinta pyöri sadoissatuhansissa jo ennen mustankimon puoliverivarsan syntymää: ori oli ainut laatuaan, sillä isänsä Domino II menehtyi tapaturmaisesti vain 11 vuoden iässä jättäen jälkeensä vain kourallisen tarkkaakin tarkemmin harkittuja jälkeläisiä. Dalerian oli yksi näistä jälkeläisistä, ja valehtelematta myös pienen poppoon paras yksilö. Dalerianilta löytyivät kaikki kilpahevoselle halutut piirteet niin luonteesta kuin rakenteestakin, eikä hevonen antanut kilpakumppaneilleen tasoitusta kapasiteetinpuutteellakaan. Hannoverilainen esiintyi aina puolivuotiaasta alkaen kaikissa mahdollisissa näytöksissä ja kilpailuissa, jalostusoikeuden se pokasi itselleen vain kolmivuotiaana, ja ensimmäisen kerran se hyppäsi kotimaansa mestaruuksissa nuorten luokassa vain viisivuotiaana. 12 vuoden iässä Dalerian oli voittanut kymmeniä GP-luokkia ympäri maailman sijoittuen lähes jokaisessa starttaamassaan luokassa ruusukkeille. Pari vuotta myöhemmin hevonen siirtyi kokonaan siitoskäyttöön, eikä tällä ilmiömäisellä kilpahevosella ainakaan pulaa ollut tammoista: kimolle syntyi seuraavien kuuden vuoden aikana lähes 800 jälkeläistä, joista pieni osa nousi isänsä tapaan kilpailemaan kansainvälisiin kilpailuihin saakka. Pääasiassa Dalerianin jälkeläiset ovat olleet helpostikoulutettavia ja nöyriä puurtajia, joiden kanssa myös normaali hevosharrastaja on selvinnyt ongelmitta. Dalerian itse eli lopulta 23-vuotiaaksi, kunnes se eräänä aamuna löydettiin kuolleena omasta karsinastaan.
Domino II oli pitkäjalkainen puoliverinen, joka leipätyönään hyppäsi 150-160cm -luokkia ympäri maailman. Hevonen tunnettiin hyvin rohkeana hyppääjänä ja voitontahtoisena taistelijana, jonka kanssa verrattain kokematonkin ratsastaja pystyi menestymään ranking-listan parhaimpien kilparatsastajien joukossa kohtalaisesti. Musta hannoverilainen nousi ensimmäisen kerran esteratsastuskansan tietoisuuteen sen käännyttyä nelivuotiaaksi ja suoritettua oritestinsä erinomaisin hyppypistein. Hevonen menestyi silloisen ratsastajansa Jette Staufferin kanssa mukavasti amatöörisarjassa hypätessään, mutta vasta Lotta Springerin kanssa ori todella puhkesi kukkaan. Puoliveristä käytettiin sen kilpavuosien aikana säästeliäästi myös siitoksessa, mutta tarkoituksena oli jättää hevosen varsinainen siitoskäyttö sen eläkevuosille: toisin kuitenkin kävi Domino II:n kuoltua traagisesti kuljetusonnettomuudessa. Hevosta kuljettanut kuorma-auto suistui kovassa vauhdissa tieltä ja vaikka kaikki neljä kyydissä ollutta hevosta olivat vielä hengissä apujoukkojen saapuessa paikalle, jouduttiin kolme niistä Domino mukaan lukien lopettamaan välittömästi paikan päälle vakavien vammojen vuoksi. Valitettavasti turmassa sai surmansa myös autoa kuljettanut hevosenhoitaja, sekä hänen kyydissään matkustaneet tallikoirat Charlie ja Brandon. Suru-uutiset koskettivat laajasti koko hevosmaailmaa, mutta aivan erityisesti puoliveritamma Jewelryn omistajaa. Paul Heitmann tunsi henkilökohtaisesti niin onnettomuudessa kuolleen nelikymppisen naisen kuin tämän pomon sekä Domino II:n omistajan. Kaikeksi onneksi omassa nuoruudessaan erinomaisin meriitein palkittu Jewelry oli menehtyneestä orista tukevasti tiineenä, eikä vuotta aikaisemmin sattunutta keskenmenoa kaikeksi onneksi tapahtunut uudelleen: nyt maailmaan saatiin ainutlaatuiseksi jäänyt tulevaisuuden menestyjähevonen, jonka tuottamilla rahoilla sen kasvattaja pystyi tukemaan rakasta ystäväänsä jatkamaan elämäänsä valtavasta takaiskusta huolimatta. Dalerian jäi harmillisesti Jewelryn ainoaksi jälkeläiseksi sen tiinehtymisongelmien vuoksi, ja lopulta tamma päädyttiinkin lopettamaan vain 15-vuotiaana sen jäätyä tyhjäksi jo toinen vuosi peräkkäin.

Tuplan emä Lupine oli ryhdikäs puoliverinen mieleenpainuvalla tummanrautiaalla värityksellä. Hevonen oli hyvä ratsu, mutta vielä parempi siitostamma, ja siksi suurimman osan elämästään puhtaasti siitoskäytössä. Lupinen kilpaura oli lyhyt ja ytimekäs, mutta silti varsin menestyksekäs: kuusivuotiaana tamma kilpaili jo nuorten hevosten mestaruustasolla, ja kahdeksanvuotiaana se korkkasi onnistuneesti 150cm korkeuden omalla kotikentällään. Pian tämän jälkeen hevonen kuitenkin poistettiin kilpakäytöstä sen kolme- ja nelivuotiaana varsomien jälkeläisten kasvaessa ratsutusikään ja osoittautuessa erinomaiseksi kilpahevosaihioiksi: Lupine laitettiin jälleen tiineeksi, ja muutaman siitosvuoden jälkeen ei paluuta kilpaurheiluun enää ollut. Hannoverilainen ehti synnyttää elämänsä aikana kunnioitettavat 11 jälkeläistä viimeiseksi jääneen varsan syntyessä vielä tamman itsensä ollessa jo 23-vuotias. Hevonen kesti hyvin jatkuvaa tiineyttä ja imettämistä, eikä se päässyt missään vaiheessa kuihtumaan lihaksettomaksi tai muuten surkean näköiseksi. Iltatähtensä Shangain vieroituksen jälkeen oman arvonsa siitostammana monet kerrat todistanut puoliverinen saateltiin ikiuneen; sen ei tarvinnut elää päivääkään vanhan ja raihnaisen hevosvanhuksen elämää.
Lupinen isä Ceasar oli huumorintajuisena tunnettu estehevonen, joka hyvinä päivinään pystyi kamppailemaan sijoituksista aina maailman parhaiden kilpahevosten seurasssa. Aina ori ei kuitenkaan osannut suhtautua työhönsä asian vaatimalla vakavuudella, eikä sitä siitä syystä katsottu kovin suopeasti lajin eliitin parissa. Kapasiteetin- tai fysiikanpuutteesta ei punarautiaan menestys ikinä jäänyt kiinni, vaan ongelmat olivat puhtaasti hevosen pääkopan sisällä: se osasi halutessaan heittäytyä hankalaksi ja vaihtoikin siitä syystä ratsastajaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Yli kymmenen vuoden ajan hevonen kuitenkin kiikkui milloin kenenkin kilpalistoilla mukana, niin että myös hyviä tuloksia tallentui orin kilpahistoriaan lukuisia. Vasta 15-vuotiaana Ceasar jätettiin kokonaan pois ratsastuskäytöstä ja seuraavien viiden vuoden ajan sitä markkinoitiin ahkerasti siitoskäyttöön. Jälkeläisiä rautiaalle syntyikin lähes 50 kappaletta, vaikkei se ikinä mitään suurta suosiota tammanomistajien keskuudessa nauttinutkaan. Black Rose päätettiin astuttaa Ceasarilla sen periyttämän vahvan hypyn vuoksi. Tamma itse oli luonteeltaan hyvin tasainen ja suoraviivainen, eikä orin ailahtelevaista luonnetta siksi pelätty periytyvän syntyvälle varsalle. Vaikka yhdistelmästä syntynyt Lupine joinain päivinä muistuttikin isäänsä, sai se kuitenkin emältään huolellisen kasvatuksen normaalien hevosten käytöstapoihin. Myös muut Black Rosen viidestä jälkeläisestä olivat selväjärkisiä ja helppoja suorittajahevosia, joiden kanssa myös amatööriratsastajat pärjäsivät kilpakentillä mukavasti. Musta puoliveritamma itse kilpaili nuoruudessaan muutaman vuoden esteratsastuksessa, mutta siirtyi loukkaantumisen vuoksi nopeasti siitoskäyttöön. Tammalle jokainen varsominen ja sitä seurannut imetys kävivät vahvasti kunnon päälle, eikä sitä siksi voitu ikinä varsottaa useana vuonna peräkkäin: samaisesta syystä hevonen lopetettiin alle 20-vuotiaana, sillä vanhaa tammaa ei nähty enää kannattavaksi kuntouttaa sen yleiskunnon lähtiessä jälleen rankkaan laskuun.

NACHWUCHS

o. Barbarian DareEV-IIe. Hertzen Diamant
t. Destiny DareEV-IIe. Margarite

RENNEN

ERJ:n alaisia sijoituksia yhteensä 40kpl.

06.11.2019 Dare Stable ERJ 160cm 2/23
13.11.2019 Dare Stable ERJ 160cm 1/23
17.11.2019 Dare Stable ERJ 160cm 3/23
20.11.2019 Dare Stable ERJ 160cm 3/23
22.12.2019 Lallybroch ERJ 160cm 4/23
24.12.2019 Lallybroch ERJ 160cm 4/23
29.12.2019 Lallybroch ERJ 160cm 4/23
22.01.2020 Team J&K ERJ 160cm 3/40
22.01.2020 Team J&K ERJ 160cm 1/40
26.01.2020 Team J&K ERJ 160cm 2/40
01.02.2020 Cloverley ERJ 160cm 3/30
06.02.2020 Cloverley ERJ 160cm 3/30
07.03.2020 Elohilja ERJ 160cm 4/26
10.03.2020 Elohilja ERJ 160cm 1/26
02.04.2020 Chowter Sporthorss ERJ 160cm 1/40
04.04.2020 Chowter Sporthorss ERJ 160cm 3/40
05.04.2020 Chowter Sporthorss ERJ 160cm 1/40
14.04.2020 Chowter Sporthorss ERJ 160cm 3/40
14.04.2020 Chowter Sporthorss ERJ 160cm 6/40
16.04.2020 Chowter Sporthorss ERJ 160cm 2/40
16.04.2020 Chowter Sporthorss ERJ 160cm 4/40
18.04.2020 Chowter Sporthorss ERJ 160cm 6/40
19.04.2020 Chowter Sporthorss ERJ 160cm 6/40
19.04.2020 Chowter Sporthorss ERJ 160cm 6/40
20.04.2020 Dare Stable ERJ 160cm 3/30
23.04.2020 Chowter Sporthorss ERJ 160cm 5/40
26.04.2020 Dare Stable ERJ 160cm 5/30
27.04.2020 Chowter Sporthorss ERJ 160cm 3/40
30.04.2020 Dare Stable ERJ 160cm 4/30
16.05.2020 Chowter Sporthorss ERJ 160cm 4/40
03.06.2020 Dare Stable ERJ 160cm 4/30
05.06.2020 Dare Stable ERJ 160cm 3/30
07.06.2020 Dare Stable ERJ 160cm 4/30
08.06.2020 Dare Stable ERJ 160cm 5/30
09.06.2020 Dare Stable ERJ 160cm 4/30
10.06.2020 Dare Stable ERJ 160cm 2/30
10.06.2020 Dare Stable ERJ 160cm 2/30
11.06.2020 Dare Stable ERJ 160cm 5/30
13.06.2020 Dare Stable ERJ 160cm 1/30
16.06.2020 Dare Stable ERJ 160cm 4/30

TAGEBUCH

01.11.2019 - Muutonjälkeisiä fiiliksiä - omistaja - 198 sanaa
Kimon puoliveriorin muutosta ei ollut kulunut vielä puolta vuorokauttakaan, kun jo pääsimme tutustumaan uusimpaan hankintaamme paremmin. Pesupaikalle Tupla oli kävellyt rennon luottavaisesti, ja vaikka se tarkkaavaisesti ympäristönsä tapahtumia seurasikin, oli se kuitenkin koko varustuksen ajan kohteliaasti läsnä ja kuulolla. Hevosen varusteita jouduimme hetken miettimään, mutta lopulta päädyimme pukemaan sen mustiin jännesuojiin, kolmipalakuolaimellisiin perussuitsiin sekä Janinen omaan estesatulaan, joka istui sille kaikkein kauneimmin aivan tavallisen lampaankarvaromaanin kanssa. Maneesissa Tupla kaseli hetken ympärilleen, mutta todettuaan areenan vaarattomaksi se rentoutui tilanteeseen hyvin nopeasti. Katsomoon kertyi huomattava määrä yleisöä Janinen kiivetessä ensikertaa orin selkään, olihan puoliverinen ostettu talliin pelkästään videoiden perusteella. Koeratsastus oli kuitenkin kaikista peloista huolimatta jymymenestys kimon hurmatessa ratsastajansa lisäksi myös koko yleisön. Janine kehui Tuplan ratsastettavuutta hyväksi ja mainitsi erityisesti pitävänsä sen pyyteettömästä miellyttämisenhalusta. Cherry sai ehdottomasti olla tyytyväinen uuteen hevosvahvistukseensa, eikä pitäisi mennä aikaakaan kun Tupla jo pääsisi valloittamaan kilparatoja uuden ratsastajansa kanssa. Siitä tosin oli vielä hieman kiistaa, kuka hannoverilaista sitten pääsisi pääasiallisesti ratsastamaan: Cherry halusi itse ottaa orin kilpailtavakseen, mutta myös Janine ilmaisi kiinnostuksensa hevosen valmentamiseen. Tilanne kärjistyi lopulta pitkän tikun vetämiseen, minkä tällä kertaa voitti tallin omistajatar itse. Tupla tultaisiin siis ainakin ensimmäisissä kilpailuissaan näkemään Cherryn esittämänä, vaikka myöhemmin ratsastajaa voitaisiin vaihtaa myös Daren ratsuttajaan.

03.01.2020 - Klinikalla - omistaja - 240 sanaa
Tuplan klinikka-aika koitti vajaan viikon kuluttua Olivian hoitosuosituksesta, ja hieman huolestunein mielin me sitten aamulla Janinen kanssa hevosen autoon pakkasimme. Matka sujui tottuneesti, eikä ori ollut klinikkaympäristöstä kovin kummissaan: kimo oli vieraillut Hildesheimin klinikalla lukuisia kertoja aiemminkin. Tutkimus aloitettiin koko hevosen palpoinnilla, jolloin eläinlääkäri Nicolas Winzer teki huomiot nesteisistä takapolvista sekä aristavasta selästä. Hevosen refleksit olivat takaosasta myös hieman toispuoleiset, mikä selvästi huolestutti Nicolasta tavallista enemmän. Suoralla juostessa Tupla liikkui puhtaasti, mutta ympyrällä oli havaittavissa hienoista epämääräisyyttä etenkin vasempaan kierrokseen juoksuttaessa. Taivutuskoetta puoliverinen ei enää läpäissyt puhtain paperein, kuten se oli aina tähän saakka tehnyt leikiten. Reaktiot saatiin kummastakin takapolvesta, sekä lievempi epämääräisyys myös vasemman etujalan alanivelistä. Oli sanomattakin selvää, että ilman röntgenkuvia ei diagnoosia saataisi tarkennettua, joten nopean rauhoituksen jälkeen ori kiikutettiin kuvaushuoneeseen.

Reilun puolen tunnin kuluttua hevosen kuvat olivat valmistuneet ja niiden sanoma oli musertava: orista ei olisi enää kovaan kilpaurheiluun takapolvien (erityisesti oikean) nivelrikon vuoksi. Myös aiemmin mainitusta etujalasta löydettiin nivelrikkoa, kuitenkin vielä melko vähäisesti ja se pystyttäisiin vielä hoitamaan kortisonia piikittämällä. Takapään nivelvaivat selittivät melko yksiselitteisesti Tuplan haluttomuuden isompiin hyppyihin, sekä myös refleksien vahvan toispuolisuuden. Selkäkivutkin saattoivat heijastua hevosen kropan vääränlaisesta käytöstä sen yrittäessä suojella itseään kivulta liikkumalla väärällä ja vahingollisella tavalla. Niin tai näin, Tuplan kilpaura olisi näiden löytöjen jälkeen virallisesti taaksejäänyttä elämää: ori saisi keskittyä eläkevuotensa siitosorina toimimiseen, mikäli sen terveys vain suinkin pukille hyppäämisen tuoman rasituksen kestää. Alkuhätään orille määrättiin kipulääkekuuri, mutta hevosen vointia ja mielialaa tulisi seurata tarkasti sen koko loppuelämän ajan.

07.01.2020 - Siitosorin saavutuksia - omistaja - 170 sanaa
Tuplan siitosura alkoi jo kauan ennen sen nivelrikkodiagnoosia: orin ensimmäinen jälkeläinen Hertzen Diamantista syntyi jo vuoden 2019 alkupuolella. Kovasti odotettu orivarsa sai nimekseen Barbarian Dare, ja jo ensimmäisten päivien aikana kävi selväksi Brianin perineen isältään paljon muutakin kuin valkoisen aikuisiän karvapeitteen: varsassa riitti elämäniloa ja voimaa, eikä se turhaan peitellyt lahjakkuuttaan esteratsastusta silmällä pitäen. 3-vuotiaana Brian palkittiin toisella palkinnolla estevarsoille suunnatussa laatuarvostelutilaisuudessa, ja samaiseen palkintoon ylettyi myös Tuplan kesäkuussa 2019 syntynyt jälkeläinen Destiny Dare. Myös Destiny vaikuttaa kapasiteetikkaalta estehevosen alulta, mutta kilpailutuloksia tamma ei veljensä tapaan ole vielä ehtinyt haalia. Vauvaonni ei Tuplan kohdalla ole edes jäämämässä kahteen perilliseen, vaan orille odotetaan syntyväksi kolmatta jälkeläistä aivan lähiaikoina March Maprilin ollessa orista kymmenennellä kuukaudella kantavana. Tiineyttä on alusta asti seurattu tarkasti Marin tiinehtymisongelmien vuoksi, mutta toistaiseksi ultraäänikojeen kuvassa on köllötellyt terve ja normaalisti kehittyvä hevosenalku. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan varsa jäänee orin viimeiseksi, joten odotukset sitä kohtaan ovat aivan erityisen korkealla. Nähtäväksi jää, miten vielä syntymätön hevoslapsi ne onnistuu lunastamaan, mutta jo nykyisilläkin jälkeläisnäytöillään Tupla on todistanut oman arvokkuutensa estepainotteisten hannoverinhevosten jalostusohjelmassa.

COACHING

02.01.2020 - Estevalmennus - valmentajana Olivia Wilson (omistaja) - 307 sanaa
Cherry oli ilmoittanut edellisenä iltana vaihtavansa aamun valmennuksen ratsua Lilystä Tuplaan, sillä orin kanssa oli edellisissä kilpailuissa tullut eteen odottamaton ongelma: hevonen oli vuosien mutkattoman puurtamisen jälkeen ruvennut yhtäkkiä empimään esteiden välissä, ja tällaisen ongelmallisen kierteen nainen halusi päästä katkaisemaan ennen kuin se pääsisi kunnolla alkamaankaan. Hevosen vaihto sopi minulle paremmin kuin hyvin, sillä tottahan toki tuollaiseen ongelmaan olisi parasta päästä paneutumaan viivyttelemättä: tässä vaiheessa pääsisimme käsiksi ongelmiin, jotka jo kuukauden päästä voisivat olla huomattavasti vaikeammin oikaistavissa. Valmennuksen alkupuoliskolla en vielä huomannut ratsukon yhteistyössä merkittävää muutosta huonompaan. Cherry saattoi hieman jännittää Tuplan mahdollista mietiskelyä esteiden välissä, mutta hevosessa itsessään ei näyttänyt olevan selkeää syytä jarrutteluille ja ratkaisujen kyseenalaistamisille. Puomien kohotessa noin 130cm korkeuteen ilmenivät kuitenkin ensimmäiset selkeät merkit siitä, ettei yhteistyö enää pelannutkaan toivotulla tavalla. Ratsastaja joutui selvästi puskemaan ratsuaan tavallista enemmän, jotta se pääsi kunnolla perille esteille. Myös Tuplan hyppy muuttui laadultaan huonommaksi sen jännittäessä omaa suoriutumistaan sille normaalisti niin helpontasoisilla esteillä.

Selkeää syytä vaikeuksille ei sen sijaan ollut näköpiirissä lainkaan, päinvastoin, minusta vaikutti siltä kuin mikään kokonaisuudessa estekorkeutta lukuunottamatta olisi muuttunut lainkaan. Hetken pohdiskelun jälkeen päätin laskea esteet takaisin metriin ja tarkkailla Tuplan suorittamista sille naurettavan helpolla tasolla vielä entistäkin tarkemmin. Ensimmäisellä kierroksella orin paras itsevarmuus oli vielä hakusessa, mutta jo seuraavalla rundilla hyppääminen vaikutti jälleen helpolta ja mielekkäältä ratsukon kummallekin osapuolelle. En muistanut hevosen historiasta lainkaan tällaisia ongelmia, eikä muistanut myöskään Cherry. Rutiinia ja itsevarmuutta voisimme tietysti hakea pienemmiltä tehtäviltä vaikka kuinka pitkään, mutta ensimmäiseksi neuvoin naista kuitenkin soittamaan Tuplalle ajan hevosklinikalta: oman näkemykseni mukaan ori olisi syytä tutkia huolella ennen rasituksen lisäämistä, oma veikkaukseni kohdistui mahdollisesti sen takapolviin tai alaetuniveliin, mutta ilman taivuttamista ja röntgenkuvia olisi kaikki tämä vain arvailua. Valmennus lopetettiin tähän Cherryn ollessa samaa mieltä kanssani Tuplan tutkituksen tärkeydestä, ja vielä saman päivän aikana sain naiselta viestin koskien hevosen lähestyvää tutkimusaikaa. Parempi katsoa kuin katua, kuten vanhassa sananlaskussakin niin viisaasti neuvotaan.