Kuuralehdon Yvonna

VH21-018-0237



Kuuralehdon Yvonnan kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.

FAKTAT FAKTOINA


Nimi Kuuralehdon Yvonna Kutsumanimi Vanni
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, tamma Säkäkorkeus, väri 150cm, tummanruunikko
Syntymäaika, -paikka 15.01.2021, Suomi Ikä 3-vuotias
Koulutus Helppo A, re. 100cm, me. 90cm Painotus Esteratsastus
Kasvattaja Siguri, Kuuralehto Omistaja Cherry, VRL-12299

HISTORIAN HAVINAA

Kasvattaja kuvaili Kuuralehdon Yvonnaa vanhempiensa tapaan energiseksi hevoseksi, jonka potentiaali riittänee tulevaisuudessa helposti metrin luokkiin asti. Kuuraan muuttaessaan ruunikko suomenhevostamma oli juuri kääntynyt kolmevuotiaaksi ja sen selässä oli käyty muutamia kertoja. Sisäänratsastus oli sujunut ongelmitta ja Vanni oli vaikuttanut mukavan iloiselta ja eteenpäinpyrkivältä ratsunalulta, joten kotiutumisen jälkeen sitä odottaisi ratsuhevosen jatkokurssin suorittaminen. Ostopäätöstä suomenhevostammasta ei tällä kertaa tehty sekunneissa eikä edes tunneissa, vaan harkinta-aika venyi viikkojen mittaiseksi paremman puoliskoni jarrutellessa vastaan: lopulta sain kuitenkin oman tahtoni läpi puoltaessani Vannin erinomaisuutta muun muassa sen erisukuisuudella.

NE SANOVAT MINUN OLEVAN

Vanni on iloinen ja reipashenkinen suomenhevonen, jonka kanssa puuhastellessa huonokin päivä muuttuu hetkessä iloiseksi. Pirteä ja aina yhtä sosiaalinen kuuralehtolainen on paitsi positiivista seuraa, myös turpaterapiaa sen parhaassa mahdollisessa muodossa. Vannin kanssa kaikki hoitotoimenpiteet ovat helppoja, eikä se valita tai vänkeröi vastaan ikävämpienkään toimenpiteiden aikana. Jalat ruunikko nostaa tomerasti heti pyydettäessä ja se myös kannattelee koipiaan omatoimisesti juuri niin pitkään kuin tarve vaatii. Tamma käyttäytyy fiksusti huolimatta siitä, onko se tallissa yksin vai kokonaisen hevoslauman keskellä, ja sen kärsivällisyys riittää helposti monen tunnin hoito- ja puunaussessioihin. Vanni käyttäytyy asiallisesti myös reissussa ollessaan matkustaen rauhallisesti ja suhtautuen tallivierailuihin uteliaan tervejärkisesti. Hevosen kanssa on aina mukava olla tien päällä sen ollessa hyvin helppo ja huoleton kuljetettava, eikä ruunikon kanssa tarvitse stressata ylimääräistä myöskään kisapaikoilla hyöriessä.

Ratsain Vanni on touhukas suorittaja, jonka yrittäminen lähtee helpolla lapasesta. Ruunikko liikkuu tarmokkaasti ja säännöllisin liikkein, eikä se ole hassumpi peli koulukentilläkään. Jokainen kehu ja kiitos nostaa tamman motivaatiota hurjasti ylöspäin saaden sen yrittämään aina parhaansa – ja yleensä hieman enemmänkin, jolloin suorittamisesta katoaa rentous ja tasaisuus. Hyppyhevosena Vanni on innokas ja nopea jaloistaan ollen parhaimmillaan teknistä tarkkuutta vaativilla radoilla. Hevosessa riittää vaihteita niin isoon kuin pieneenkin laukkaan, eikä se herkästi haparoi ratkaisujensa kanssa kesken ratojen. Vannilla on kova luotto omiin kykyihinsä, eikä se helposti lopeta yrittämistä. Kilpailuissa ruunikko on erityisen tyytyväinen itseensä aina silloin, kun se onnistuu varmistamaan paikkansa kunniakierroksella onnistuneen suorituksen päätteeksi. Maastoratsuna suomenhevonen on liikennevarma ja erehtymätön jaloistaan. Vanni nauttii niin rauhallisista sunnuntaimaastoista kuin railakkaammista revittelylenkeistä, eikä se ikinä pistä pahakseen loppuverryttelyjä maastopolkujen puolella.

PERHE ON PAINAJAINEN

i. Huvin Elmero
SV-I
sh, 150cm, rt
ii. Elias Luned
ERJ-I, SLA-II
sh, 153cm, vrt
iii. Sananlasku
iie. Vinkas
ie. Huvin Melinda
KTK-III, ERJ-I, SLA-I, EV-I, SV-I
sh, 150cm, vprt
iei. VIR MVA Ch Kahlitun Savumerkki
KTK-II, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I*, YLA3
iee. Viiman Melda
ERJ-I, SLA-II
e. Murroksen Yanessa
KTK-II, SV-II
sh, 150cm, rnvkk
ei. Koistilan Suutari
KTK-II
sh, 150cm, vkk
eii. VSN Ch Sumuhurja
KTK-II, KRJ-I
eie. VIR MVA Ch Virili
KTK-II, KRJ-I, ERJ-I
ee. Sylvin Ystävä
sh, 151cm, klm
eei. Tjefred
KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, SLA-I, YLA2
eee. Ikihelmi
KRJ-II, KERJ-II, SLA-II, YLA2

Vannin suku ulottuu kolmeen enemmän ja vähemmän palkittuun polveen, jossa erityismaininnan ansaitsevia meriittihirmujakin riittää useita: henkilökohtainen suosikkini iei. Kahlitun Savumerkki sekä eei. Tjefred, pitkään ja hartaasti kuolaamani periyttäjäori. Lähempi suku Vannilla on vielä meriiteiltään hieman vaatimattomampi, vaikka niin kantakirjahevosia kuin esteratsastuksen laatuarvostelupalkinnolla muistettuja yksilöitä riitääkin ihan jonoksi asti.

POJASTA POLVI PARANEE

00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000

RUUSUKEHAI VAUHDISSA


ERJ: 0 sijoitusta

00.00.0000 Kilpailupaikka 100cm 0/00
00.00.0000 Kilpailupaikka 100cm 0/00

LAHJATTOMAT TREENAA

00.00.0000 - Valmentajana valmentaja (000 sanaaa)
Teksti tulee tähän

RAKAS PÄIVÄKIRJA

17.09.2021 - Kirjoittanut omistaja (123 sanaa)
Nuorten suomenhevosten ratsastamisessa on omat haasteensa, sitä ei käy kieltäminen, mutta kivat hevoset erottuvat aina joukosta edukseen. Vanni on ehdottomasti yksi esimerkki näistä yksilöistä, jotka alusta asti antavat lupaavan fiiliksen ratsastajalle: ei ole missään määrin itsestäänselvyys, että kolmevuotias suomenhevonen tuntuu selkään tasapainoiselta tai ryhdikkäältä. Ruunikko tuntui kuitenkin, jos nyt ei aivan ensiratsastuksista lähtien niin varsin pian kuitenkin, erikoisen valmiilta ja älykkäältä hevoselta, joka oppi nopeasti ja oli oman kroppansa kanssa ihmeellisen hyvissä väleissä. Tammalta tuntui ratsastajan kantaminen luonnistuvan ihan luonnostaan, eikä se ratsastustouhua noin muutenkaan pitänyt huonona tai vastustamisen arvoisena ideana. Jos pidin Vannista kovasti jo sen muuttaessa Kuuraan, nyt aloin suorastaan rakastua hevosen haluun yrittää aina parhaansa. Nuoren suomenhevosen tarjoama perstuntuma kertoi minulle jo nyt, että siitä kasvaisi aikanaan aivan huikea kilpahevonen.

22.10.2021 - Kirjoittanut omistaja (156 sanaa)
Vannin kanssa ensimmäiset hypyt selästä sujuivat, jos eivät nyt aivan tragikoomisesti, niin ainakin mieleenpainuvasti. Tammalla oli luonnollisesti jo paljon kokemusta keppien ylittämisestä irtohypytyskujan puolelta, mutta jostain syystä se ei aivan tajunnut samaisen tehtävän ideaa enää silloin, kun sen ohjailu tapahtui selästä käsin. Ensimmäisen kerran puomit ylittyivät kiemurrellen ja kolistellen, sitten enää hieman kopautellen. Ruunikko kuitenkin petrasi kerta kerralta niin, että hetken kuluttua seinän viereen rakennetut esteet uskallettiin korottaa pieniksi ristikoiksi. Virhe, sillä jostain syystä Vannin pasmat menivät tästä aivan sekaisin, niin että ennen kuin kukaan ehti edes tajuta, oli tamma solminut jalkansa puomeihin sillä seurauksella, että nuorikko tumpsahti tantereeseen ratsastajineen päivineen. Kehenkään ei onneksi sattunut, mutta olihan tilanne nyt yllättävä: vielä koskaan ei näin ollut meillä käynyt, päinvastoin, yleensä nuoret hyppäsivät liioitelluin ilmavaroin esteisiin kompuroimisen sijaan. Treeniä jatkettiin vielä yhden puomikierroksen verran, jonka jälkeen Vanni pääsi talliin sulattelemaan kokemaansa. Tämänpäiväinen oli kieltämättä pieni takaisku hevosen esteuraa ajatellen, mutta eiköhän pohjalta vielä entistä päättäväisempinä tulevissa harjoituksissa noustaisi.