Kapinan Hierakka

VH17-018-0639
SLA-II



Kapinan Hierakan kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.

FAKTAT FAKTOINA


Nimi Kapinan Hierakka Kutsumanimi Hierakka
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, ori Säkäkorkeus, väri 155cm, vaaleanpunarautias
Syntymäaika, -paikka 06.01.2017, Suomi Ikä 10-vuotias
Koulutus Helppo A, re. 120cm, CIC1 Painotus Esteratsastus
Kasvattaja Kapinan Suomenhevoset Omistaja Cherry, VRL-12299

HISTORIAN HAVINAA

rebely laittoi muutaman vanhemman kasvattinsa myyntiin uusien alta, ja sattuipa myytävien hevosten listalta löytymään myös Kapinan Hierakka. Orissa kiinnitin ensimmäisenä huomiota sen hauskaan nimeen, sitten sen komean ulkonäköön ja vasta viimeisenä sain kuulla sen olevan myös varsin potentiaalinen kilpahevonen. Hierakan lahjat ovat vahvasti hyppäämisen puolella, mikä vain sopi minulle loistavasti. Esitin hevosesta mielestäni aivan asiallisen tarjouksen ja pienen tinkaamisen jälkeen kaupat olikin saatu lyötyä lukkoon. Muutama päivä myöhemmin Hierakka muutti Kuuraan aloittaen vakavamielisen treenaamisen kohti kilpakenttiä vielä samana päivänä.

NE SANOVAT MINUN OLEVAN

Hierakka on mukavan simppeli hevonen, jonka kanssa tulee hieman yksinkertaisempikin ihminen hyvin toimeen. Rautiaan ei tarvitse pelätä käyttäytyvän orimaisesti sen enempää ihmisiä kuin muita hevosiakaan kohtaan, tai ylipäätään käyttäytyvän huonosti kaksijalkaisten läsnäollessa tai muutenkaan. Hierakan olemassaolo olisi helppo unohtaa, sillä se ei nostaisi meteliä mistään, ei edes unohdetusta ruokinta-ajasta tai yksin ulos jäämisestä. Sen voi huoletta jättää käytävälle odottelemaan kengittäjää tai solariumin alle kuivattelemaan sillä aikaa, kun käy ratsastamassa toisen hevosen tontin toisella puolella sijaitsevassa maneesissa. Ei siis liene mikään ihme, että Hierakka kuuluu niin tallityöntekijöiden kuin vierailevienkin tähtien lempihevosiin yksinkertaisuutensa ja helppoutensa vuoksi. Orin varustamiseen ei kovin montaa minuuttia kulu, sillä kuten sanottu, se ei edes hengitä, ellei sille erikseen anna siihen lupaa. Ei kuitenkaan ole mikään ongelma, vaikka varustaminen veisikin toista tuntia, sillä kärsivällisyyttä hevoselta kyllä löytyy. Samat periaatteet Hierakalla on niin kengittäjän kuin eläinlääkärinkin suhteen, eikä se pane hierojan vierailuja ollenkaan pahakseen, vaan nauttisi käsittelystä mielellään pidempäänkin.

Oria pystyy taluttamaan tarvittaessa vaikka harjasta, sillä sen miellyttämisenhaluisuus peittoaa mennen tullen sen kiinnostuksen ympäristön tapahtumiin. Hevonen tietää tasan tarkkaan reitit niin tarhaan kuin kentällekin, eikä yritä niiltä omia aikojaan poiketa. Rutiinien rikkoutuessa voi Hierakan narua joutua hetkeksi kiristämään, mutta uuden suunnan löydyttyä jatkuu matka yhtä seesteisesti kuin se aikaisemminkin sujui. Periaatteessa sen kanssa pystyisi viemään samalla toistakin hevosta, mutta turvallisuusaspektit huomioiden ei vieraita oreja saati kiimaisia tammoja kannata tuoda liian lähelle tätäkään oria, kuten ei ketään muutakaan tallin asukasta. Hierakan lastaaminen hoituu helposti yhden käsiparin voimin. Ori osaa mennä lähettämällä kyytiin niin traileriin kuin hevosautoonkin, joskin se matkustaa mieluiten jälkimmäisessä. Matkustajana rautias on hiljainen ja rauhallinen, eikä sitä haittaa, vaikka kyyti olisi toisinaan rajuakin tai ruoka loppuisi jo ennen määränpäähän saapumista kesken. Hierakan ja muiden hevosten väliin ei tarvitse tyhjiä looseja jättää, vaan sen viereen voi sijoittaa lähes kenet tahansa - tarvittaessa varmuuden vuoksi orilevyn kera. Vieraissa paikoissa Hierakka käyttäytyy tapansa mukaan kuin omistaisi koko paikan tekemättä kuitenkaan itsestään numeroa. Se ei stressaa käsittelyä kisapaikan hälinässä tai yöpymistä vieraissa talleissa, vaan keskittyy säästämään voimansa optimaalisen kilpailusuorituksen tekemiseen. Kaikki toiminta maastakäsin on siis Hierakan kanssa vaivatonta ja mukavaa, eikä muuta voi väittää orin ratsastamisestakaan.

Hierakan ratsastaminen on mukavaa, vaivatonta ja päivästä toiseen myös palkitsevaa touhua. Ori on juuri sopivan eteenpäinpyrkivä tekemättä kuitenkaan kiireistä vaikutelmaa tuomareihin. Sitä ei tarvitse väkisin pusertaa avuille, vaan se haluaa tehdä töitä ihmisten kanssa ja miellyttää ratsastajaansa niin hyvin kuin mahdollista. Roturasitteena Hierakalla on etupainoisuus, jota se kuitenkin kompensoi hienolla ja aktiivisella takaosallaan. Se on melko helppo saada liikkumaan ylämäkeen, vaikkei pystykään kilpailemaan puoliverisiä lajikumppaneitaan vastaan avoimissa luokissa. Hierakan kanssa on helppo tehdä rikkeettömiä ja täsmällisiä ohjelmia ja kerätä siten muutama ylimääräinen piste pöytäkirjoihin. Orimaista uljautta ei rautiaasta juurikaan löydy. Se toisaalta vie hieman mahtipontisuutta ratojen ratsastamisesta, mutta toisaalta mahdollistaa sen, että kokematonkin ratsastaja voi huoletta lähteä kokeilemaan Hierakan kanssa siipiään kilparatsastuksen maailmassa. Kotitreeneissä hevonen on varsinainen lapanen, jonka toivoisi toisinaan ottavan edes hieman kimmoketta katolta putoavasta lumesta tai tarhastaan karanneesta lajitoveristaan. Säikkymään tai hermostumaan Hierakkaa ei saa vaikka miten yrittäisi, mitä ei tosin sitäkään voi kovin huonoksi ominaisuudeksi väittää. Se pystyykin tarvittaessa tuuraamaan ratsastuskoulussa tai lähtemään talutusratsuksi maastoretkelle, aivan yhtä hyvin kuin sen kanssa voi treenata nuttura viimeiseen saakka tiukalle kiristettynä.

Ennen kaikkea Hierakka on kuitenkin estehevonen. Se rakastaa hyppäämistä enemmän kuin mitään muuta maailmassa, eikä suostu jättämään leikkiä kesken vielä silloinkaan, kun treenit on jo treenattu. Se lämpenee jo esteiden näkemisestä, mutta ratsastettavuus pysyy kuitenkin hyvänä aina siihen saakka, kun orin on aika ylittää itse kentällä olevat esteet. Etupainoisuudesta tai tahmaisuudesta ei ole enää tietoakaan siinä vaiheessa, kun Hierakka kuulee lähtömerkin soivan. Muutamaan otteeseen se on todistetusti jopa loikkinut takajaloilleen yrittäessään ottaa varaslähdön esteradalle. Edellä mainituista syistä muuten niin helppo ja kaikille soveltuva suomenhevonen ei valitettavasti ole aivan joka mimmin hypytettävissä, vaan vaatii selkäänsä kylmähermoisen ammattilaisen. Hierakan potentiaali ei lopu aivan lyhyeen ja sen kanssa tavoitteena onkin vaatimattomasti suomenhevosten estemestaruuden voittaminen vielä jonakin vuonna. Rautiaan kanssa on mahdollista tehdä yllättävän nopeita ratkaisuja, sillä vauhtiin päästessään se on paitsi vikkelä jaloistaan, myös ketterä puikkelehtimaan ahtaistakin koloista. Lisäksi se ei kieltäydy hyppäämästä juuri koskaan, jolloin sen kanssa on mahdollista tehdä rohkeitakin ratkaisuja. Hieman samaa uhkarohkeuden ja hulluuden sekoitusta Hierakassa on havaittavissa myös maastoesteiden puolella, mutta kun yhtälöstä jätetään pois esteet, palautuu ori jälleen omaksi luotettavaksi itsekseen. Se ei säiky maastossakaan mitään, vaan etenee tasaisen tappavaan tahtiin läpi niittyjen, metsien ja järvien.

PERHE ON PAINAJAINEN

i. Pikku Hiprakka
KTK-II, SV-I
sh, 155cm, trt
ii. Pieni Pelvoitus
KERJ-I, SLA-I
sh, 156cm, vrt
iii. Pikkuinen Pelästys EVM
iie. Tullee Sotkua EVM
ie. Bilehile
KTK-III, KERJ-I
sh, 153cm, vkk
iei. Liskodisko EVM
iee. Humputella EVM
e. Riiviöiden Karoliina
KTK-II
sh, 156cm, vrt
ei. Vitsin Vonkaaja
YLA2, SLA-II
sph, 144cm, prt
eii. Vitsin Viiksivallu EVM
eie. Rääväsuinen Nirppanokka EVM
ee. Kapteeni Karo
YLA2, ERJ-II, SLA-I
sh, 161cm, vprt
eei. Ennennäkemätön Keijo EVM
eee. Karon Kiljotiini EVM

Hierakan suku koostuu pitkälti este- ja kenttähevosista, jotka ovat kukin ansioituneet enemmän tai vähemmän elämänsä aikana niin kilpailumaailmassa kuin aivan laatuarvosteluissakin. Kantakirjahevosia Hierakan takaa löytyy pari kappaletta: orin isä Pikku Hiprakka (KTK-II) sekä isänemä Bilehile (KTK-III). Jälkeläisluokituksen ovat isän takaa saavuttaneet niin ii. Pieni Pelvoitus kuin ie. Bilehile. Suvun ainoa varsinaisesti ERJ-palkittu hevonen on ee. Kapteeni Karo, mutta myös KERJ-palkitut hevoset (ii. Pieni Pelvoitus, ie. Bilehile) ovat luonnollisesti olleet estelahjakkaita hevosia.

POJASTA POLVI PARANEE

22.03.2019 o. Kuuran Iltarusko (e. Adinan Iltatähti) om. Cherry, VRL-12299
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-0000

RUUSUKEHAI VAUHDISSA

Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.04.2021: SLA-II (13 (3+6+4) + 22 + 20 + 20 + 7 = 82p)

ERJ: 40 sijoitusta

13.01.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus 120cm 2/30
20.01.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus 120cm 4/30
22.01.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus 120cm 5/30
23.01.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus 120cm 3/30
26.01.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus 120cm 4/30
29.01.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus 120cm 1/30
03.02.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus 120cm 2/30
06.02.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus 120cm 3/30
06.02.2019 Kuuran Suomenratsut 120cm 3/34
06.02.2019 Kuuran Suomenratsut 120cm 3/34
07.02.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus 120cm 1/30
09.02.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus 120cm 4/30
09.02.2019 Kuuran Suomenratsut 120cm 1/34
09.02.2019 Virtuaalitalli Chersey 120cm 5/50
10.02.2019 Virtuaalitalli Chersey 120cm 2/50
12.03.2019 Kuuran Suomenratsut 120cm 1/40
18.03.2019 Kuuran Suomenratsut 120cm 4/40
20.03.2019 Kuuran Suomenratsut 120cm 2/40
07.04.2019 Hiivurin Suomenhevoset 120cm 1/40
31.01.2020Team J&K120cm3/36
05.03.2020Kilpailukeskus Lupin120cm1/46
16.03.2020Kilpailukeskus Lupin120cm3/46
22.03.2020Adina120cm2/8
26.04.2020Cloudfield120cm4/50
27.04.2020Cloudfield120cm7/50
27.04.2020Moana part breds120cm1/40
29.04.2020Cloudfield120cm1/50
11.05.2020Aamun tila120cm1/46
12.05.2020Aamun tila120cm6/46
12.05.2020Tuontikeskus Vertigo120cm2/36
14.05.2020Tuontikeskus Vertigo120cm2/36
14.05.2020Tuontikeskus Vertigo120cm2/36
15.05.2020Farbranch Irish Draughts120cm5/43
17.05.2020Tuontikeskus Vertigo120cm1/36
23.05.2020Kuuran Suomenratsut120cm5/40
26.05.2020Kuuran Suomenratsut120cm2/40
16.06.2020Farbranch Irish Draughts120cm6/50
19.06.2020Farbranch Irish Draughts120cm2/50
22.06.2020Farbranch Irish Draughts120cm4/50
27.06.2020Farbranch Irish Draughts120cm7/50

LAHJATTOMAT TREENAA

18.03.2019 - Valmentajana Aimo (467 sanaaa)
Hierakka osallistui päivän valmennukseen jo aikoja sitten tutuksi tulleen ongelman tiimoilta: ori oli ollut itsenäisissä treeneissä kiireinen ja esteitä kohti lähes ryöstänyt ratsastajansa avuilta, eikä kontrollin takaisin saaminen ollut onnistunut hyppyjen jälkeenkään kovin nopeasti. Rautiaan sileänverryttelyä seuratessa hallintaongelmia oli tosin vaikea kuvitella orin kuunnellessa ratsastajansa toiveita korvat rennosti sivulle lerpallaan. Ratsukko teki hyvin kattavan verryttelyn kaikissa askellajeissa, eihän kovakuntoisen kilpahevosen kanssa tarvinnut jännittää sen kunnon riittämisen kanssa. Sivusta seurattuna Hierakka vaikutti tänään varsin virkeältä ja hyväntuuliselta, mutta hieman myös toispuoliselta erityisesti oikeaan kierrokseen edetessään.
Koska ratsastaja kertoi hevosensa rynnänneen esteille aivan yhtä päättäväisesti riippumatta lähestyttävän tehtävän koosta tai muusta vaativuudesta, päätin aloittaa valmennuksen hypyt apupuomeilla höystetyillä linjoilla. Estekorkeudet eivät tässä vaiheessa juuri kavaleteista poikenneet, eikä niiden tarvinnutkaan: ne olivat esteitä, ja Hierakka oli jo rekisteröinyt ne sellaisiksi. Ensimmäisellä yrityksellä Cherry selvästi varautui hevosensa kiihdyttämiseen jännittäen oman vartalonsa jo kauan ennen Hierakan spurttia. Huomautin naiselle tästä, mutta tilanne oli jo päällä ratsastajan rekisteröidessä oman olemisensa vaikutuksen hevosen toimintaan. Aivan turhaan ei Cherry ratsunsa sinkoamista ollut ennakoinut, sillä melkoisen loppukirin ori ensimmäiselle kavaletille ottikin. Vauhtia ei puuttunut esteiden välissäkään, apupuomit vain lentelivät Hierakan jatkaessa määrätietoisena matkaansa. Epäröinnistä tai jännittämisestä tässä ei selvästikään ollut kyse, vaan hevosen vääristyneestä "vauhti virheet korjaa" ajatusmallista.
Saman yksinkertaisen tehtävän kanssa jatkettiin töitä lähes valmennuksen loppuun saakka. Ensin korjattiin Cherryn oma istunta sellaiseksi, ettei hän vahingossakaan patistanut hevostaan huomaamattaan eteenpäin. Myös kevyt istunta ja ohjan myötäys hypyssä käytiin läpi: tällaisessa tilanteessa kättä laskettiin vain alas, ei eteen, eikä ylävartalollakaan saanut yhtään sukeltaa eteenpäin. Istunnan käsittelyn jälkeen Hierakkaan yritettiin saada hieman jumalanpelkoa erilaisilla siirtymillä ja volteilla, mutta kaahaaminen ei yrityksestä huolimatta oikein ottanut loppuakseen. Ei auttanut kuin lisätä apupuomeja linjalle entisestään, osa maapuomin sijaan ihan uuden kavaletin muodossa. Materiaalia tälle 21 metrin linjalle oli lopulta laitettu niin paljon, että se muistutti ulkonäöltään enemmän jumppasarjaa kuin simppeliä kahden esteen suoraa linjaa. Kuuden sujuvan, mutta ei ryntäävän, askeleen sijaan välissä oli nyt paljon enemmän tekemistä, mutta se tuntui toimivan Hierakan kanssa hyvin. Pari kertaa tehtävän kompuroituaan se huomasi itsekin, että jalkoihin tuli keskittyä, mikäli turhilta kolhuilta halusi välttyä. Tästä eteenpäin meno paranikin toisto toistolta, eikä kaikkia maapuomeja enää hetken päästä olisikaan tarvinnut.
Mielenkiinnon vuoksi pyysin ratsukkoa valmennuksen päätteeksi hyppäämään vielä pienen, vain seitsämän esteen radan. Neuvoin Cherryä ratsastamaan Hierakkaa kuten mitä tahansa muutakin hevosta: ennakoimatta, patistamatta ja ennen kaikkea varmistelumielessä jarruttelemassa. Radn alkaessa ylimääräistä vauhtia oli yhä havaittavissa, mutta parin hypyn jälkeen meno alkoi tasoittua. Viimeiset kolme estettä ylittyivät jo melkein rennosti ja liikaa suorittamatta, mikä juurikin oli ollut päivän treenissä tavoitteena. Cherry vaikutti hevosessaan tapahtuneeseen muutokseen enemmän kuin tyytyväiseltä ja myönsi itsekin, että oli ollut tyhmää jäädä painimaan kerta kerralta enemmän ja enemmän eskaloituvan tilanteen kanssa yksin. Annoin naiselle luvan hypätä itsenäisesti esteitä toistaiseksi vain jumppasarjojen muodossa: ratatreenit ja muut tehtävät jäisivät toistaiseksi vain valvottujen harjoituksien teemoiksi, jotta orin tavaksi muuttunut ryntääminen saataisiin joskus jäämään kokonaan historiaan.

RAKAS PÄIVÄKIRJA

15.04.2019 - Kirjoittanut omistaja (221 sanaa)
Kilpailukausi oli Hierakan kanssa lähtenyt sujuvasti käyntiin, mutta siitä huolimatta minulle tuli toisinaan tunne siitä, ettei orilla ollut nyt kaikki hyvin. Se teki töitä aina kiltisti ja kuuliaisesti, mutta jokin viimeinen ripaus sen suorituskyvystä oli kateissa. Pari viikkoa näitä ajatuksia pyöriteltyäni soitin hevoselle ajan klinikkatutkimuksiin, ihan vain kaiken varalta.
Tutkimuspäivän koittaessa rautias käveli autoon kuin minä tahansa muunakin päivänä. Se matkusti lyhyen, noin puolen tunnin mittaisen matkan rauhallisesti, ja käyttäytyi klinikan tutkimustiloissakin erinomaisesti. Hevonen suhtautui sille tehtyihin tutkimuksiin asiaankuuluvalla vakavuudella juosten taivutuskokeissa tarmokkaasti ja seisten tovia myöhemmin röntgenkuvauksissa täysin hievahtamatta. Kaksi tuntia myöhemmin diagnosoitu vaiva ei tullut minulle yllätyksenä, vaan sitä olin alusta asti itse epäillytkin: suomenhevosen kaviorustot olivat alkaneet luutumaan, ja nyt luutumisvaiheessa ne hieman vihoittelivat aiheuttaen hevoselle ikäviä tuntemuksia erityisesti esteiden yli hypätessä. Vaiva oli minulle tuttu jo vuosien takaa, eikä sen hoitaminen tulisi olemaan mikään ongelma: akuutin vaiheen jälkeen luutuneen ruston puuttumaan jäävää joustoa kompensoitaisiin pohjallisilla tai tarpeen mukaan erikoiskengityksellä, ja sen jälkeen elämä jatkuisi ennallaan. Taivutuskokeesta Hierakka oli saanut puhtaat paperit, mikä myös puolsi orin pikaista paluuta takaisin kilpaurheilun pariin. Ori kengitettiin vielä saman reissun aikana, vaikka edellisestä kenkäyksestä vasta muutama viikko oli kulunutkin. Rautias saa jäädä nyt pienelle huililomalle, jotta sen motivaatio työntekoon pysyy yllä jatkossakin: kipeän hevosen treenaaminen ei palvele ketään, vaikkei vaiva suurensuuri onneksi olekaan. Omaa intuitiotaan kannattaa kuunnella, vaikkei vaiva kotikonstein todennettavissa olisikaan.

14.02.2020 - Kirjoittanut omistaja (610 sanaa)
Hierakka osallistui oriparaatiin hetken mielijohteesta: orilla on vasta yksi varsaikäinen jälkeläinen, sillä ei ole kovin montaa kilpailuisijoitusta eikä etenkään minkään valtakunnan palkintoja tai arvosteluja laatuarvosteluista luettavaksi. Hevonen sattui kuitenkin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja verrattain pienellä vaivannäöllä se olisi laitettu riittävän edustavaan kuntoon pyöriäkseen muutaman minuutin ajan potentiaalisten tammanomistajien edessä. Operaatioon ryhdyttiin välittömästi: paraati järjestettäisiin jo seuraavana päivänä, ja vaikka tapahtumapaikka sijoittuikin omille tiluksillamme, oli ylimääräisen hevosen ohjelmaan tunkeminen silti useamman puhelinsoiton takana. Tapahtuman koordinaattorina toiminut Julia ei viimehetken yllättäjästä ollut kovinkaan innoissaan, mutta suostui kuitenkin änkemään Hierakan Talvituiskeen ja Kievarin Korpraalin väliin jätettyyn vessatauoksikin ajateltuun kymmenen minuutin väliin.
H-hetki yllätti nopeasti, ja vaikken Hierakan kanssa esiintymistä ollutkaan oikeastaan ehtinyt jännittää (esitettävänäni oli myös liuta tallin jo hieman enemmän ansioituneita siitosoreja), oli karu fakta se, ettei esiintymistä rautiaan kanssa oltu myöskään kertaakaan harjoiteltu. Esitettävä koreografiakin oli raavittu kasaan muutamassa minuutissa. Tarkoitus oli esitellä Hierakan monipuolisia käyttöominaisuuksia ensin kaikissa askellajeissa sileällä ja sitten puissance-tyyliin toteutettavassa näytöksessä esteillä. Aikaa tähän koko komeuteen olisi kaikkiaan kahdeksan minuuttia, joten jokaisen liikkeen tuli olla ennalta suunniteltu ja esityksen kannalta tarpeellinen, turhia voltteja areenalla ei saisi pyöriä ensimmäistäkään.
Verryttelytilassa Hierakka tuntui tuttuun tapaansa yhteistyöhaluiselta ja sen suorittaminen katkeamattoman sujuvalta. Vartissa olin ratsastanut askellajit lävitse, testaillut ohjauksen lisäksi myös ratin ja jarrujen toimivuuden, sekä ottanut pari verryttelyhyppyä noin 90cm korkealle pystylle. Viimeviikkojen estetreenit olivat menneet perille hyvin, sillä vaikka ori imikin estettä kohti voimakkaasti, ei se kuitenkaan pyrkinyt karkaamaan avuilta kokonaan. Kolme hengenvetoa myöhemmin olimmekin jo näytösareenalla, joka Hierakan mielestä oli paljon tavallista jännittävämpi paikka: tuttu maneesi oli verhoiltu sponsorien mainoksiin, eikä väenpaljoutta pullisteleva katsomokaan ollut hevosen mielestä heti mikään läpihuutojuttu.
Pienestä haparoinnistaan huolimatta Hierakka pysyi toimintakuntoisena ja esitti siltä pyytämäni asiat kiltin kuuliaisesti. Ori ei jokaisella askeleellaan yltänyt parhaalle suoritustasolleen saakka, mutta näissä kinkereissä se olikin hieman toissijaista: tärkeintä olisi tarjoilla yleisölle yhtenevä ja harmoninen suoritus, jonka aikana ei sattuisi kovinkaan mieleenpainuvia kömmähdyksiä. Sileän askellajit oli esitetty verrattain nopeasti, mikä tarkoitti hyppynäytöksen alkavan aivan näillä näppäimillä. Ensimmäisen kerran areenalle rakennettu muuri ylitettiin noin 80 senttisenä, sitten metrisenä ja kolmannella kerralla vielä kymmenen senttiä korkeampana. Hierakka olisi voinut ryhdistäytyä kantamaan itsensä hieman paremmin, mutta tällaisenaankin se ylitti nämä korkeudet vielä helposti. Esteen ylärajan kivuttua sataankahteenkymmeneen senttimetriin oli yleison mielenkiintokin jo herännyt: aivan mikä tahansa suomenhevonen ei tällaista estettä enää onnistuneesti selvittänytkään.
Hierakalle korkeus ei kuitenkaan ollut mikään ongelma, olihan se koko alkuvuoden kilpaillut puoliveristen kilpakumppaniensa kanssa tämän kokoluokan ratoja. Aikaa esityksellemme oli enää noin minuutin verran, minkä vuoksi pyysin avustajia nostamaan estettä heti kymmenellä sentillä. Korotus oli suuri, enkä ollut ikinä harjoitellut Hierakan kanssa näin isojen esteiden hyppäämistä. Orilla ei selvästikään ollut tällaisia epäilyksiä omasta suoriutumisestaan sen lähestyessä punaista muuriestettä aivan yhtä tohkeissaan kuin aikasemmillakin kerroilla. Esteen ylittäminen ei enää ollut aivan helppoa, mutta esteen kaikki osat jäivät kuitenkin omille paikoilleen hypystä laskeutumisen jälkeenkin.
Onnistumisista ja erityisesti suoritusta nyt jo suurella mielenkiinnolla seuraavista ihmisistä intoutuneena pyysin nostamaan estettä vielä kertaalleen. Tarkistusmittauksen jälkeen esteen korkein kohta oli nyt 138 senttimetrin korkeudessa, joka tämänkokoiselle suomenhevoselle oli jo ihan todella korkealla. Estettä lähestyessä en enää osannut tehdä järkeviä ratkaisuja vaan annoin Hierakan hoitaa homman kotiin, ja niinhän ori kaikkien ihastukseksi hoitikin. Ponnistus hyppyyn oli niin uskomattoman voimakkaan tuntuinen, etten koskeen ennen ole sellaista tunnetta päässyt suomenhevosen selässä tuntemaan. Rautiaan jalat kyllä kopisivat esteeseen, mutta palaset pysyivät siitä huolimatta paikoillaan kuin liimattuina. Aikamme tuli täyteen samanaikaisesti hevosen etujalkojen osuessa maahan muurin toisella puolen, mikä olikin esityksemme kannalta aivan täydellistä. Tämän parempaan suoritukseen en oria varmaankaan enää saanut kannustettua, vaan olimmepahan silti onnistuneet tekemään edes joihinkin ihmisiin vaikutuksen hevosen kapasiteetilla ja ennen kaikkea yrittämisenhalulla. Ei ollut ollut turha idea änkeä hevosta paraatiin mukaan, vaikka sen järjestäminen paljon sähläämistä vaatikin. Hieno Hierakka, isänsä kaltaisia suorittajahevosia ori toivottavasti jättäisi jälkeensä siitoskäyttöön saakka ehtiessään.

17.07.2020 - Kirjoittanut omistaja (214 sanaa)
Hierakalla on ollut ilo ja kunnia tulla isäksi jo varsin nuorena: se pääsi treffailemaan kauniin ja kokeneen adinalaisen kanssa vain viisivuotiaana. Yhdessä vietetyn rakkaudentäyteisen kesän jälkeen ori joutui jättämään jäähyväiset tyttöystävälleen, mutta lehtolapsi oli jo tulossa. Seuraavana keväänä syntyi rautias suomenhevosori, joka emän nimeä mukaillen nimettiin Iltaruskoksi. Ensimmäisen kesänsä Rusko vietti tietysti äitinsä hellässä huomassa ja vieroituksen jälkeen se muutti suunnitelmien mukaisesti ikäistensä pojankloppien kanssa pihattoon kasvamaan. Parin vuoden kuluttua ori siirtyi kuitenkin talliin koulutettavaksi, ja silloin pöydälle nostettiin kysymys mahdollisen tarhakaverin järjestämisestä. Nuorella miehellä oli selvästi tylsää yksinään, mutta aivan kenen tahansa kanssa ei vireää nuorukaista uskaltaisi yhteen laittaa. Ratkaisu ongelmaan löytyi pienen miettimisen jälkeen yllättävänkin läheltä: Ruskoa kokeiltaisiin samoihin aitoihin isänsä Hierakan kanssa. Isäukko oli tähän mennessä vältellyt kasvatusvelvollisuuksiaan kaikissa mahdollisissa käänteissä, ja asiaan oli nyt korkea aika tehdä muutos. Heti seuraavan tarhavuoron alkaessa isä ja poika esiteltiin toisilleen ensikertaa kunnolla, eikä miesten välillä kovinkaan suurta draamaa alkuun ollut havaittavissa. Päivän edetessä välejä kyllä selviteltiin useaan otteeseen, mutta liian väkivaltaiseksi touhu ei ajautunut missään vaiheessa. Iltaan mennessä Hierakka oli jo pistänyt nuoren poikansa ojennukseen, vaikka suostuikin tämän kanssa leikkimielisesti hetkittäin nujuamaankin. Ensimmäisen päivän perusteella kokeilu oli äärimmäisen onnistunut ja kaikkia osapuolia tyydyttävä: orit saivat toisistaan seuraa ja erityisesti nuoren Ruskon pää pysyi paremmin kasassa sen päästessä välillä päästelemään höyryjä yhdessä isäukkonsa kanssa.