AT Hulihevinä

VH18-018-0738
ERJ-I



AT Hulihevinän kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.

FAKTAT FAKTOINA


Nimi AT Hulihevinä Kutsumanimi Helinä
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, tamma Säkäkorkeus, väri 156cm, rautias
Syntymäaika, -paikka 05.06.2010, Suomi Ikä 19-vuotias
Koulutus Helppo A, re. 100cm, me. 80cm Painotus Esteratsastus
Maahantuoja Humutin, VRL-14618 Omistaja Cherry, VRL-12299

HISTORIAN HAVINAA

AT Hulihevinä päätyi Kuuraan oltuaan jo tovin teurasuhan alla. Tamma oli muuttaessaan jo 9-vuotias ja ainoa asia, mitä se oli elämällään siihen mennessä saanut aikaiseksi, oli orivarsa Hallankaiun Kurarokki. Näin hevosessa kuitenkin paljon potentiaalia esteratsastukseen puhumattakaan sen arvokkaasta ja harvinaisesta suvusta, joka suorastaan kuhisee AT-hevosia. Helinä saakin ensitöikseen aloittaa kunnonkohotuksen ja suunnata kilpakentille, ennen kuin sen on aika saada vielä pari jälkeläistä ennen näyttäytymistä laatuarvostelussa.

NE SANOVAT MINUN OLEVAN

Helinä on peruskiva suomalainen, jolla on omat hyvät ja huonot puolensa. Se on hevoseksi todella ennustettava, sillä tammalla ei ole tapana säikkyä saati temppuilla huvin vuoksi. Käsiteltäessä sen kanssa tulee toimeen jokainen, joka osaa tarvittaessa korottaa ääntänsä pysäyttääkseen ruohotupsulle suuntaavan nälkäisen hevosvoiman. Helinä osaa halutessaan olla varsinainen maantiejyrä, joka eteenpäin vyöryessään vie kaiken irtaimen mukanaan. Se on useampaan otteeseen rikkonut aitoja, ovia ja puutarhapöytiä keksiessään itselleen määränpään, jonne se sitten on suunnannut rauhallisesti mutta päättäväisesti suorinta mahdollista tietä. Helinä saattaa kokeilla myös ihmisten yli kävelyä, mutta oikein ajoitettu selkeä viesti saa sen mielen muuttumaan. Rautias on helpoin ja nopein varustaa käytävällä tai pesupaikalla kahdelta puolelta kiinni sidottuna, mutta tarvittaessa sille saa varusteet niskaan myös karsinassa. Kahden narun varassa ollessaan hevonen seisoo melko asiallisesti aloillaan käyttäen aikansa lähinnä harmittomaan lattian kuoputteluun. Tamma on niin pitkään tyytyväinen, kun se saa nauttia hoitajansa huomiosta, mutta mesoaminen alkaa heti, kun ihmiset jättävät sen hetkeksi yksikseen. Yhden narun varassa esimerkiksi karsinassa Helinällä on tapana hyöriä ja pyöriä hyvin ärsyttävällä tavalla ja vaikka se ei mitään ilkeää teekään, hidastaa sen raskas käytösmalli hevosen hoitamista merkittävästi.

Muiden hevosten kanssa Helinä tulee toimeen loistavasti. Se viihtyy ulkona säässä kuin säässä, eikä niin välitä karsinaelämästä, vaikka sinne olisi jatkuva ruokatarjoilukin. Hevosen mielialasta ja työmotivaatiosta huomaa selvästi, onko se poimittu treenivuoroon karsinasta, vai onko se haettu duuniin kesken tarhavuoron. Kotioloissa tamma ei ole läheisriippuvaista nähnytkään, vaan se lähtee ongelmitta pois muiden hevosten luota, ja osaa tarvittaessa myös olla yksinään niin tallissa kuin ulkonakin. Tien päälle lähdettäessä se kuitenkin leimaantuu matkakumppaneihinsa välittömästi, vahtien tarkasti koko matkan, etteivät kumppanit vain pääse katoamaan sen silmistä. Tämä vaikeuttaa huomattavasti Helinän kanssa elämistä kilpailuissa, sillä sitä on vaikea saada toimimaan missään ilman tiettyjen hevosten seuraa. Tämä vaikeuttaa merkittävästi myös itse kilpasuoritusta, joten tamman ratsastajan tulee tiedostaa ongelma ja toimia sen sallimissa rajoissa parhaansa mukaan. Hyvä puoli Helinän kanssa reissaamisessa on se, että yksin matkassa ollessaan ei samanlaista kiintymistä tapahdu, ja yleensä silloin kaikki sujuu huomattavasti helpommin ja vähemmän äänekkäästi. Rautiaan kanssa saattaakin olla viisasta kuljettaa se kisapaikalle yksinään, vaikka mukana olisikin monipäinen lauma myös muita saman tallin asukkaita.

Ratsastaessa Helinä on melko eteenpäinpyrkivä, eikä se ole koskaan kuullutkaan kevyestä ohjastuntumasta. Tamma makaa ohjalla minkä jaksaa antaen ratsastajansa mielellään kantaa koko etuosansa painoa käsiensä varassa. Tämä johtaa luonnollisesti siihen, että jo valmiiksi etupainoinen suomenhevonen romahtaa entistäkin etupainoisemmaksi, jolloin jo sileän työskentely aiheuttaa akuutin kaatumisvaaran. Helinän saaminen avuille ja etenkin kantamaan itsensä vaatii kolmivaiheisen lähestymistavan: ensin se pitää saada rehellisesti pohkeen eteen, sitten kuuntelemaan puolipidätteitä ja viimeiseksi, kun tamma on rauhoittunut työskentelemään ilman turhaa säheltämistä, se pitää saada vielä ottamaan paino takajaloillensa pienten kokoavien tehtävien avulla. Jokaisella ratsastuskerralla tämä ei onnistu, mutta mitä kokeneempi ratsastaja hevosen selässä istuskelee, sitä todennäköisemmin tavoite tulee saavutettua. Kouluratsastus on Helinän mielestä pidemmän päälle tylsistyttävää, eikä se jaksa sitä montaakaan päivää putkeen. Tamman kanssa kannattaa pitää tehtävät vaihtelevina ja keskittyä määrän sijaan laatuun, mikäli mielii saada hevosen lähtemään treenistä edes lähes hyvällä mielellä.

Paljon kouluratsastusta paremmin Helinälle sopii estehevosen rooli. Toki se on yhä toivottoman etupainoinen, raskas kädelle sekä muutenkin kehnosti avuilla, mutta esteiden loikkimisesta se kuitenkin pitää. Liika treenaaminen hyppäämisessäkään ei ole hyväksi, mutta pari kertaa viikossa ei tamman mielestä ole vielä liikaa. Rautiaan kanssa kannattaa keskittyä pääasiassa tarkkuutta, terävyyttä ja nopeita reaktioita vaativiin tehtäviin, sillä ne palvelevat treenaamisen tarkoitusta paljon päätöntä ratojen hyppelyä enemmän. Helinästä löytyy tarvittaessa paljon pomppua, mutta korkeushyppyä sen kanssa ei kannata liian usein harrastaa. Kokemuksen perusteella kilparadat sujuvat parhaiten, kun treenit pidetään maltillisen korkuisena, jolloin hevosella pysyy koko ajan itseluottamus vahvana. Helinän kanssa hyppäämisessä on mukana tekemisen meininkiä, mutta vielä enemmän sitä löytyy maastoesteradalta. Tammalla on tapana innostua tallin pihalta poistuttaessa, eikä se aina reagoi pidätteisiin toivotulla tavalla. Ratsastaja saakin olla aikamoinen velho pystyäkseen hyppäämään edes pienen tukin yli tällä pienellä ja menohaluisella suomalaisella. Helinä ei liene ihanteellinen opetusratsu aloitteleville ratsastajille, mutta jo kokeneemmille hevosihmiselle se tarjoaa mukavaa haastetta elämään.

PERHE ON PAINAJAINEN

i. AT Ruupertti EVM
sh, 158cm, prt
ii. Robertin-Virta EVM
sh, 157cm, vprt
iii. Forssan Henkiolento EVM
iie. Sislariina EVM
ie. AT Purukuminpinkki EVM
sh, 155cm, prn
iei. AT Wäinö EVM
iee. Helvetär EVM
e. Hemmikön Helinä EVM
sh, 156cm, rt
ei. Hemmikön Haraldi EVM
sh, 159cm, rtkm
eii. PER Viikinkikuningas EVM
eie. Salamanterin Sissi EVM
ee. Mymmin Malla EVM
sh, 155cm, trt
eei. Arvokkaan Pohjanpoika EVM
eee. Mymmi I EVM

i. AT Ruupertti oli melko huumorintajuinen hevonen, jonka kanssa elämä ei ikinä ehtinyt käydä tylsäksi. Ori tunnettiin melkoisena naistenmiehenä sen hurmatessa leikiten jokaisen vastaantulevan naisen; oli kyseessä sitten kaksi- tai nelijalkainen sellainen. Nuoruusvuosinaan Ruupertti pidettiin tietoisesti poissa suuren yleisön tietoisuudesta, sillä se kasvoi hitaasti, eikä ennen seitsenvuotiskauttaan suorittanut kilpahevoselta vaaditulla tasolla, saati näyttänyt potentiaaliselta jalostusmateriaalilta. Huolellinen ja kärsivällinen valmistelu maksoi itsensä kuitenkin takaisin, kun rautias sitten kymmenvuotiaana debytoi mestaruustasolla sijoittuen estekarkeloissa lopulta toiselle sijalle; tuloksissa korkeammalle ylettyi vain aikansa legendaarisin menestyjä ja kilpailun ehdoton ennakkosuosikki Tosi-Turbo. Seuraavina vuosina Ruupertti kiersi ahkerasti Suomea putsaten palkintopöytiä paitsi estekilpailuissa, myös rotunäyttelyissä ja 13-vuotiaana kantakirjatilaisuudessakin. Orille myönnettiin jalostukseenkäyttöoikeus koko sen loppuiäksi, ja tammoja sille riittikin sopivasti aina viimeiseen kesäänsä saakka. Ruupertin kuolema koitti täysin yllättäen sen suorittaessa siitosorin velvollisuuksiaan tammalaumassa: se nimittäin sai sydänkohtauksen ilman pienintäkään ennakko-oiretta ja lyyhistyi niille sijoilleen kesken unelmien kesätöidensä. Seuraavana vuonna rautiaalle syntyi vielä kolmetoista perillistä, joka tarkoitti sitä, että 19-vuotiaana menehtyneelle suomenhevoselle kertyi vuosien aikana yhteensä kunnioitettavat 81 jälkeläistä.

ii. Robertin-Virta eli tutummin Vitja oli komea, melko vankkarakenteinen vaaleanpunarautias suomenhevosori, joka aloitteli uraansa ravivalmennuksessa. Starttiin saakka se ei kuitenkaan ikinä ehtinyt sen vauhtien jäädessä puutteellisiksi vielä nelivuotiskaudellakin. Hevosen myyminen ei ollut aivan yksinkertaista, mutta lopulta ori päätyi yksityisen hevosharrastajan pihankoristeeksi. Pari vuotta kului eikä Vitja tehnyt käytännössä mitään, ennen kuin se sitten vaihtoi uudelleen omistajaa tavoitteellisempaan kotiin. Huolellisen laittamisen jälkeen orista kuoriutuikin pätevä yleishevonen, joka kilpaili pääasiassa esteratsastuksessa mutta kokeili siipiään muutamaan otteeseen myös kenttäratsastuksen saralla. Vanhoina päivinään hevosta käytettiin hieman kotisiitokseen, mutta yleiseen jakoon Vitjaa ei ikinä markkinoitu tai edes suunniteltu. Jälkeläisiä rautiaalle syntyi viisi kappaletta, kaikki varsin selväpäisiä ja palvelualttiita yksilöitä. Vitja lopetettiin 21-vuotiaana lisääntyneiden suolistovaivojen vuoksi.

ie. AT Purukuminpinkki oli melko vahvaluonteinen, mutta hyvin suorituskykyinen suomenhevostamma, joka nuoruusvuosinaan kilpaili kouluratsastuksessa aina maajoukkuetasolla saakka. 12-vuotiaana ruunikko eläköityi kilpaurheilusta melko harmittomien, mutta kuitenkin jatkuvien terveyshuolien vuoksi, ja seuraavat vuodet se ahkeroi ratsastuskoulun parempana opetushevosena. 16-vuotiaana Pumpkin varsoi ensimmäisen ja ainoaksi jääneen varsansa AT Ruupertin, jolle tamma oli erinomainen emä. Lukuisista yrityksistä huolimatta hevosta ei saatu enää toistamiseen tiineeksi, joten siitoshaaveiden sijaan arvokassukuinen tamma palasi siitosleasingista takaisin Korkeamäen ratsastuskouluun, jossa se juoksi tunteja vielä parin vuoden ajan. Pumpkin jouduttiin lopettamaan vakavan suolenkiertymäepäilyn vuoksi juuri ennen sen 20-vuotissyntymäpäivää.

e. Hemmikön Helinä oli kaunis liinaharjainen rautias, jonka elämäntyönä oli toimia Ruutimäen Kartanon maisemanhoitajana sekä maskottina. Ratsukoulutusta hevosen kanssa ei ikinä aloitettukaan, mutta valjakkokärryjen eteen se kyllä laitettiin kartanon edustustilaisuuksia silmällä pitäen. Joitain keikkoja tamma heitti myös Ruutimäen kirkolla, milloin hääparin kulkupelinä ja milloin vainajan viimeisenä taksikyytinä. Suurimman osan ajasta Hellä sai kuitenkin nauttia lajinmukaisesta elämästä ilman ylimääräisiä velvoitteita, useina talvina vieläpä maha-asukkia hissukseen kasvatellen. Kaiken kaikkiaan tamma varsoi elämänsä aikana yhteensä kahdeksan kertaa: kuusi sen jälkeläisistä myytiin jo nuorena eteenpäin, mutta Ruutimäen Hymni sekä Ruutimäen Haiku jätettiin synnyintallilleen emänsä jalanjälkiä seuraamaan. Hellä eli koko 18-vuotisen elämänsä melko terveenä, kunnes se sitten viimeisenä kesänään sairastui metaboliseen oireyhtymään ja siitä seuranneeseen kaviokuumeeseen: hevosta ei ollut syytä lähteä kuntouttamaan, vaan se saatettiin kunniakkaasti sateenkaarisillan toiselle puolelle.

ei. Hemmikön Haraldi oli sporttinen rautiaankimo, ja se tunnettiin erityisen hyvin kestävänä ja voitontahtoisena estehevosena. Ori kilpaili parhaina vuosinaan aina mestaruustasolla saakka, mutta pääasiassa se keräili rusetteja maltillisemmalla metrin tasolla junioriratsastajansa Emma Rengon kanssa. Haraldi kantakirjattiin jo nuorena miehenä, minkä jälkeen sitä käytettiin jalostuksessa joka vuosi hyvin harkiten: pitihän orin jaksaa siitosorin velvollisuuksiensa lisäksi myös kilpailla ahkerasti. Tammoja hevosella riitti jonoksi asti, ja toisin kuin valtaosa orinpitäjistä olisi tehnyt, puntaroivat Haraldin omistajat hyvin tarkkaan jokaisen yhdistelmän hyvät ja huonot puolet kieltäytyen kyseenalaisista yhdistelmistä lempeän ehdottomasti. Koska suurta suosiota nauttineen orin elämä jäi valitettavan lyhyeksi tapaturmaisen kuoleman vuoksi, ei sille lopulta syntynyt jälkeläisiäkään kuin 17 kappaletta kymmenen vuoden aikana. Haraldi oli kuollessaan vain 13-vuotias, ja kaikin tavoin uransa huipulla.

ee. Mymmin Malla oli hyvin tummanrautias suomenhevostamma, jota ihailijakunta usein hämääntyi luulemaan karvapeitteeltään täysin mustaksi. Tamma teki leipätyönsä ratsastuskoulussa, mutta kaikkia vuosiaan se ei suinkaan käyttänyt tunteja päivästä toiseen juosten, vaan se vuokrattiin useaan eri otteeseen yksittäisten harrastajien käyttöön vähintään puolen vuoden sopimuksilla: tällaisella järjestelyllä onnekas harrastaja pääsi kokeilemaan hevosenomistajuutta turvallisesti ja ammattilaisen valvonnassa saaden samalla ennenkuulumattoman mahdollisuuden kehittyä ratsastajana. Malla pyrittiin myös varsottamaan aina diilin niin salliessa, ja yhteensä se saikin elämänsä aikana nejä jälkeläistä. Kolme näistä jäivät synnyintalliinsa opetushevosiksi, mutta Helinä myytiin heti emänsä alta aivan erilaiseen edustustehtävään. Mallan ura oli ehjä ja yrittäjälle hyvin antoisa, eikä sen lopettaminen 17-vuotiaana alkaneiden terveyshuolien vuoksi ollut lainkaan helppoa: päätös oli kuitenkin tehtävä, kun oireilua ei saatu pidettyä hallinnassa enää kipulääkkeilläkään.

POJASTA POLVI PARANEE

02.04.2018 o. Hallankaiun Kurarokki (i. Räyhääjän Rapakinttu) om. VRL-15618
14.05.2019 o. Kuuran Marsalkka (i. Matkalaukkulapsi) om. Cherry VRL-12299 EV-I, SV-I
20.04.2020 t. Kuuran Harmonia (i. Verantatonttu) om. Cherry VRL-12299 EV-I, SV-II

RUUSUKEHAI VAUHDISSA

Estehevosten laatuarvostelutilaisuus 31.01.2021: ERJ-I (9,5 + 40 + 17 + 20 + 15 = 101,5p)
ERJ: 45 sijoitusta

18.01.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus 100cm 2/30
20.01.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus 100cm 5/30
21.01.2019 Decnen Virtuaaliset 100cm 5/30
21.01.2019 Rushock Bog 100cm 4/30
24.01.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus 100cm 1/30
24.01.2019 Rushock Bog 100cm 5/29
25.01.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus 100cm 1/30
28.01.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus 100cm 1/30
02.02.2019 Virtuaalitalli Chersey 100cm 3/50
03.02.2019 Kuuran Suomenratsut 100cm 5/40
04.02.2019 Kuuran Suomenratsut 100cm 3/40
07.02.2019 Kuuran Suomenratsut 100cm 3/40
08.02.2019 Kuuran Suomenratsut 100cm 3/40
08.02.2019 Virtuaalitalli Chersey 100cm 7/50
02.03.2019 Kuuran Suomenratsut 100cm 5/40
04.03.2019 Kuuran Suomenratsut 100cm 3/40
08.03.2019 Kuuran Suomenratsut 100cm 6/40
10.03.2019 Kuuran Suomenratsut 100cm 4/40
11.03.2019 Gestüt Helmwald 100cm 1/30
12.03.2019 Team J&K 100cm 5/40
13.03.2019 Team J&K 100cm 3/40
13.03.2019 Kuuran Suomenratsut 100cm 6/40
14.03.2019 Kuuran Suomenratsut 100cm 2/40
14.03.2019 Gestüt Helmwald 100cm 3/30
15.03.2019 Gestüt Helmwald 100cm 3/30
15.03.2019 Ristikallio 100cm 6/50
16.03.2019 Kuuran Suomenratsut 100cm 5/40
17.03.2019 Gestüt Helmwald 100cm 5/30
17.03.2019 Team J&K 100cm 6/40
19.03.2019 Kuuran Suomenratsut 100cm 5/30
19.03.2019 Ristikallio 100cm 6/50
23.03.2019 Ristikallio 100cm 7/50
24.03.2019 Ristikallio 100cm 1/50
25.03.2019 Ristikallio 100cm 5/50
28.03.2019 Ristikallio 100cm 1/50
01.04.2019 Caswell Sporthorses 100cm 5/30
04.04.2019 Caswell Sporthorses 100cm 1/30
05.04.2019 Hiivurin Suomenhevoset 100cm 1/40
07.04.2019 Caswell Sporthorses 100cm 4/30
09.04.2019 Caswell Sporthorses 100cm 3/30
09.04.2019 Caswell Sporthorses 100cm 2/30
10.04.2019 Caswell Sporthorses 100cm 1/30
15.04.2019 Caswell Sporthorses 100cm 4/30
16.04.2019 Caswell Sporthorses 100cm 3/30
17.04.2019 Hiivurin Suomenhevoset 100cm 3/40

LAHJATTOMAT TREENAA

08.07.2019 - Valmentajana Aimo Laaksonen (omistaja) (159 sanaaa)
Helinän kanssa valmennusten teemana oli ollut jo pidemmän aikaa kavaleteilla suoritettava tekniikkaharjoittelu, sillä kokemuksen mukaan hevosen kompastuskivinä olivat esteiden koon tai ratojen sujuvuuden sijaan tarkka suorittaminen ja työntekoon rehellisesti keskittyminen. Cherry oli ehtinyt verrytellä ratsunsa jo ennen saapumistani, joten heti kuulumisten vaihdon jälkeen olimme valmiit aloittamaan harjoittelun. Aluksi Helinä kävi tyypilliseen tapaansa hyvinkin kuumana, mutta kaarevien linjojen sisällä harjoitetut askelmäärien säätelyt saivat sen yllättävän nopeasti kuuliaisemmaksi ja ryhdikkäämmäksikin. Hevosen pompuissa oli tänään erityisen paljon terävyyttä, mikä sai Cherryn helposti hieman horjahtamaan niin ponnistuksissa kuin esteiltä laskeuduttaessakin. Ilmiö oli omiaan horjuttamaan Helinän tasaisuutta, mutta toisaalta toivottu levollisuus saavutettiin tällä kertaa yllättävän helposti pelkästään ratsastajan istuntaan keskittymällä. Harjoitukset pyrittiin pitämään vaihtelevina, jotta Helinä joutui kokoamisasteen lisäksi keskittymään oikeasti myös ratsastettavaan tiehen sekä siihen, millaisessa temmossa Cherry halusi ratsunsa liikkuvan. Osa tehtävistä meni reilusti teknisen tekemisen puolelle, mutta ratsukolla oli tänään ilmeisen hyvä päivä, kun konflikteilta säästyttiin yhteistyön luistaessa kitkatta. Tällaisia valmennuksia vain lisää, niin kilparatojen suurimmat ongelmat on selätetty muutamassa kuukaudessa!

RAKAS PÄIVÄKIRJA

22.05.2020 - Kirjoittanut omistaja (307 sanaa)
Vanhojen hyvien aikojen kunniaksi päätin kaivaa Helinän naftaliinista ja käydä arvokkaasti ikääntyvän rouvashevosen kanssa leppoisalla maastoratsastuksella. Tamman viimeiseksi suunniteltu varsa Moona oli vieroitettu jo hyvä tovi sitten, mutta tiineyskilojaan rautias ei ollut onnistunut oma-aloitteisesti pudottamaan. Satulavyötä kiristäessä puhisi minun lisäkseni myös hevonen, kun ennen juuri täydellisesti sopinut nahkavyö ei enää ollut ylettyä hevosen ympäri. Hetken ähertämisen jälkeen satula oli kuitenkin kiinnitetty ja suomenhevonen muutenkin valmisteltu ratsastukseen, mikä tarkoitti sitä, että selkäännousun aika oli viimein koittanut. Helinä oli tällaisesta ohjelmanumerosta selvästi kummissaan, mutta ehdottomasti positiivisella tavalla: tamman mielestä oli mahtavaa päästä välillä tekemään töitä. Into ei suinkaan laantunut hevosen huomatessa rintamasuunnan olevan kohti pidempää maastolenkkiä, eivätkä kuljetut kilometrit painaneet lainkaan sen suunnatessa tarmokkain askelein kohti metsään johtavan polun alkupäätä. Ilmakin suosi meitä tänään täydellisesti: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta luonnon heräillessä kovaa vauhtia talven jäljiltä. Metsässä ei ollut hetkeäkään hiljaista lintujen laulaessa ja luonnon muutenkin ääntelehtiessä taukoamatta. Aina toisinaan Helinäkin liittyi kuoroon tyytyväisyyttään pärskähdellen.

Noin kahden kilometrin kävelyn jälkeen tamman onnettoman huono kunto alkoi jo ilmoitella itsestään, minkä huomasi hyvin siitä yksinkertaisesta seikasta, että rautiaan tavallisesti niin kovin hätäinen olemus alkoi nopeasti rauhoittumaan. Koska Helinä oli ollut oloneuvoksena jo pitkään, en halunnut hoputtaa sitä ollenkaan: tamma sai edetä polulla juuri haluamaansa vauhtia, kunhan vain päivän tavoitteeksi otetut viisi kilometriä tulisivat kuljettua. Matka taittuikin sujuvasti ilman ylimääräisiä ohjelmanumeroita, ja vaikka mieli kovasti olisikin tehnyt, onnistuin juuri ja juuri olemaan kannustamatta tammaa seuraavaan askellajiin. Liian kova rasitus ei olisi ollut hevoselle reilua, olihan sen jo virallisesti julistettu jääneen eläkkeelle ratsunuraltaan. Koko reissuun tuhlaantui aikaa lopulta noin tunnin verran, mikä oli harjoittelematta ja Helinän historian tuntien melko hyväkin aika. Tamma itse vaikutti lenkin jälkeen hyvin tyytyväiseltä, olihan se päässyt pitkästä aikaa tekemään niin kovasti rakastamaansa työtä, enkä minäkään voinut olla lenkin jälkeen hymyilemättä. Jotkut hevoset vain olivat aina hieman erityisempiä kuin toiset, ja Helinä tulisi aina olemaan mielessäni yksi näistä erityisistä yksilöistä.

01.12.2020 - Kirjoittanut omistaja (129 sanaa)
Hulihevinä on osoittanut loistohankinnaksi, ja se on vuosien saatossa ehtinyt lunastaa sitä kohtaan asetetut tavoitteet moninkertaisesti: tamma kilpaili sijoituksensa kasaan reippaassa tahdissa siirtyen siitoskäyttöön vakuuttavan ruusukepinon saattelemana. Sen ensimmäinen jälkeläinen, Hallankaiun Kurarokki, on elänyt melko hiljaista elämää kasvattajansa hellässä huomassa, mutta Kuuran liitteen alle syntyneet Helinän varsat ovat olleet luonnostaan hyviä kilpahevosaihioita. Marsalkka on ehtinyt emänsä tapaan jo viimeistellä kilpauransa, kun taas Harmonia on vasta urakkaansa aloittelemassa. Niin Mara kuin Moonakin palkittiin aikanaan EV-I palkinnoilla, jonka lisäksi ne ovat esiintyneet myös suomenhevosten varsa-arviointitilaisuuksissa. Tämän hetken suunnitelmien mukaan Helinälle ei ole tiedossa enempää jälkeläisiä, vaan se saa tätä nykyä vietellä leppoisia vanhan rouvan eläkepäiviään niin pitkään kuin terveyttä vain riittää. Tulevaisuudessa siintävät vielä niin estehevosten laatuarvostelu kuin erikseen suomenhevosille tarkoitettu laatuarvostelukin, mutta niitä varten tammaa tuskin tarvitsee kovin järeästi valmistella.