Tuiskulan Lumiloitsu, “Loitsu”
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori |
| Säkäkorkeus, väri | 157 cm, rautias |
| Syntynyt, ikä | 09.05 2017, Suomi, 5-vuotias |
| Kasvattaja | Tuiskulan Talli |
| Omistaja | Minttu Haapanen |
| Koulutustaso | Helppo A, re. 100 cm, me. 90 cm, Helppo |
| Rekisterinumero | VH17-018-0970 |
| Meriitit | SV-II |
Loitsun pääkuva © VRL-04000, rakennekuva © Suomen Hippos / Pirje Fager-Pintilä
Luonnekuvaus
Loitsu on melko simppeli "kaikki käy" -tyyppinen hevonen, jonka kanssa pienempikin muksu voi huoletta puuhastella. Ori pitää ihmisistä ja heidän tarjoamasta huomiosta, ja haluaa mielellään miellyttää heitä parhaansa mukaan. Rautias on suomenhevoselle tyypilliseen tapaan monipuolinen harrastuskaveri, jonka kanssa voi ratsastuksen lisäksi harrastaa myös kärryttelyä sekä talvisin rekiajeluja. Ihan pelkkä humputteluhevonen Loitsu ei kuitenkaan ole, vaan kisakentillä siitä löytyy juuri sopivasti tulta ja tappuraa menestymistä ajatellen.
Loitsun hoitaminen on tavallisesti hyvin helppoa ja yksinkertaista orin seistessä naruissa hievahtamatta. Vapaana sitä ei edes kannata yrittää harjailla, sillä silloin hevonen varmasti käyttää tilaisuuden hyväkseen pyörien kuin hyrrä paikallaan. Karkuteille ori tuskin halajaa, mutta kovin raskas se on touhutessaan omiaan vähät välittämättä hoitajansa toiveista seistä aloillaan. Lasten kanssa hyvin toimeentuleva rautias antaa heidän harjata ja varustaa itsensä ongelmitta, mutta erityisesti silloin kiinni sitominen on turvallisuussyistä ehdottoman tärkeää.
Suomenhevonen tulee erinomaisesti toimeen kengittäjien ja eläinlääkärien kanssa. Se osaa ottaa huoltotoimien aikana rennosti ja hierojan käsittelyssä ori suorastaan nukahtaa seisaalleen. Hauskoilla ja persoonallisilla ilmeillään hevonen viestii tyytyväisyyttään, ja samalla se tarjoaa omistajalle loistavia tilaisuuksia ikimuistoisten valokuvien nappaamiseksi. Loitsu on asiallinen hevonen myös taluttaessa, vaikka sen tahti usein varsin reipas onkin. Pienempien ihmisten kannattaa varmuuden vuoksi pitää sillä ketjunarua turvan päällä, sillä hevosen heikko tahdonvoima tuppaa usein taipumaan herkullisten ruohotupsujen edessä, eivätkä sitä silloin lasten komentelut juuri liikuta. Ruokapaikalta seuraavalle kiikuttamisen lisäksi ori ei kuitenkaan harrasta ihmisten taluttamista, joten esimerkiksi siirtymiset paikasta toiseen sujuvat napakan taluttajan kanssa ilman ongelmia.
Loitsu lastautuu sekä traileriin että hevosautoon esimerkillisesti yhdenkin ihmisen lastaamana. Se on kokenut matkustaja, mutta hikoilee silti etenkin kauden ensimmäisten matkojen aikana jonkin verran. Rutiinin karttuessa tilanne yleensä tasaantuu, eikä loimittaminen tuota enää muutamien matkojen jälkeen yhtään niin paljoa harmaita hiuksia, kuin aikaisin alkukeväästä. Vieraissa paikoissa Loitsu on usein melko virtaisa ja vaikkei se varsinaisesti olekaan tuhma, pitää sen kanssa ehdottomasti pitää silmät jatkuvasti auki. Kovaa meteliä ori ei yleensä saa itsestään tehtyä, mutta sitäkin päättäväisemmin se hyörii ja pyörii narussa yrittäen epätoivoisesti havainnoida kaikkia ja kaikkea samaan aikaan. Muutaman minuutin säheltämisen jälkeen ori onneksi yleensä rauhoittuu pystyen siten keskittymään omaan olemiseensa ja suorittamiseensa sataprosenttisesti.
Sukuselvitys
Loitsu on pitkäsukuinen ja tarjolla jalostukseen suomenhevostammoille.
|
i. Ricotan Lumileija sh, 157 cm, rt |
ii. Runon Haaremihemmo sh, 153 cm, tprt |
iii. Haavelaakson Harmo sh, 153 cm, prt |
iiii. Haavelaakson Hohto sh, 155 cm, rt |
|
iiie. Haavelaakson Amelia sh, 155 cm, rt |
|||
|
iie. Vaniman Rosette sh, 150 cm, vprt |
iiei. Vaniman Tuuria sph, 146 cm, rt |
||
|
iiee. Hetken Ruusumieli sh, 152 cm, prt |
|||
|
ie. Kitin Riemu sh, 158 cm, rt |
iei. Hemmo-Herkules sh, 160 cm, prt |
ieii. Kevätrinteen Hemmo sh, 163 cm, prt |
|
|
ieie. Viljalan Romina sh, 158 cm, vprt |
|||
|
iee. Huvitutin Railakas sh, 156 cm, rt |
ieei. Huvitutin Sankari sh, 156 cm, rt |
||
|
ieee. Huvitutin Ryöväritär sh, 156 cm, rt |
|||
|
e. Rohkean Taikatossu sh, 154 cm, vprt |
ei. Vennamon Rietas sh, 155 cm, rt |
eii. Roistomatti sh, 152 cm, prt |
eiii. Konstikas sh, 151 cm, prt |
|
eiie. Yövilkka sh, 156 cm, prt |
|||
|
eie. Arkentum sh, 156 cm, rt |
eiei. Hiprakan Hopia sh, 153 cm, prt |
||
|
eiee. Arkajalka KP sh, 157 cm, prt |
|||
|
ee. Joogin Taikakulta sh, 152 cm, rt |
eei. Riiviöiden Kultaleijona sph, 146 cm, rt SLA-I, YLA2, SV-II |
eeii. Lakean Arpia sph, 146 cm, trt |
|
|
eeie. Kaarnan Halla sh, 153 cm, rt |
|||
|
eee. Joogin Taiga sh, 160 cm, vprt |
eeei. Nefertarin Merlin sh, 159 cm, tprt |
||
|
eeee. Derbyn Inke-Asteri sh, 161 cm, rn |
Kuvagalleria
06.12.2019, Itsenäisyyspäivä (626 sanaa)
Mikä olisikaan sen parempi tapa viettää kotimaamme Suomen itsenäisyyspäivää, kuin pyhittää se omalle suomenhevoselleen. Näin ollen Loitsu pääsi tänään oikein tehopuunaukseen, ja sen päälle vielä nautinnollisen pitkälle ja rauhalliselle maastolenkille. Tallille tullessani oli Irene juuri jakanut hevosille tarhoihin päiväheinät, joten kiirettä pitämättä suuntasin ensin talliin ottamaan varusteita esille. Puolisen tuntia kuhnailtuani lähdin hakemaan viisivuotiasta kansallisrotumme edustajaa tarhastaan. Ori olikin jo ehtinyt ahmia suurimman osan kaksikiloisesta päiväannoksestaan, eikä se pannut pahakseen töihin lähtemistä.
Tyypilliseen tapaansa hevonen marssi talliin varsin reippaasti, mutta viimeaikaisista tempauksistaan poiketen tällä kertaa pääsimme perille saakka hyvässä yhteisymmärryksessä. Ehkä Loitsukin aisti päivässä olevan jotain erityisen arvokasta, ja päätti näin ollen käyttäytyä hevosiksi. Käänsin hevoseni seisomaan käytävälle ja riisuin siltä ensitöikseni niin ulko- kuin sisätakinkin päältä. Loimien alta paljastui jo kertaalleen klipattu, mutta jälleen varsinaisen puuhkan ylleen kasvattanut orinkuvatus. Koska näin pyhäpäivänä aikaa kerrankin oli, päätin aloittaa hevosen kanssa karvojen pudottamisella. Seuraavan tunnin sain kulutettua orin ajelemiseen, vaikka rajojen murehtiminen olikin saatettu loppuun jo edellisellä kerralla. Loitsu käyttäytyi koko operaation ajan erinomaisesti, mitä nyt meinasi loppua kohden hieman kyllästyä paikoillaan seisomiseen.
Klippauksen jälkeen harjasin hevosesta mahdollisimman tarkasti kaikki kutiavat irtokarvat pois, ja samalla totesin sen olevan erittäin kovasti pesun tarpeessa. Pesu saisi kuitenkin odottaa, sillä sitä ennen lähtisimme omassa ylhäisessä seurassamme metsään samoilemaan. Metsäretkeä silmällä pitäen puin rautiaalle jalkoihin suojukset, nostin satulan sen selkään sekä pujottelin hevosen kookkaan pään suitsien sisään. Kymmenessä minuutissa olimme valmiita lähtemään, joten ei muuta kuin kypärä päähän ja pihalle. Tapansa mukaan Loitsu seisoi paikallaan esimerkillisesti, kun pää punaisena kiskoin jalustinhihnoja hieman tavallista lyhyemmiksi. Sen jälkeen punnersin itseni kyytiin, kalastelin juuri säädetyt jalustimet jalkoihini, taputin ratsuani ja ohjasin sen kohti pihalta lähtevää peltotietä.
Päivän suunnitelmana oli tehdä pitkä ja rauhallinen lenkki, mahdollisesti suunnaten jopa Surkeen rannoille. Loitsu oli liikenteessä tavalliseen tapaansa hyvällä mielellä edeten varmajalkaisesti ajoittain epätasaisella polulla. Maisemat olivat verhoutuneet tunnelmalliseen lumikerrokseen, mutta varsinaisesti hankitreenistä saimme toistaiseksi vain haaveilla. Tomeralla ratsullani olisi riittänyt virtaa reippaampaankin menoon, mutta jääräpäisesti pitäydyin suunnitelmassani kävellä koko lenkin ajan. Muutaman sadan metrin jälkeen peltotie tuli risteykseen, josta rautias pyrki kääntymään oikealle metsän reunaa pitkin jatkuvalle tielle, jota pitkin lenkkimme yleensä kulkivat. Ohjasin sen kuitenkin suoraan metsään, jonne matka jatkuikin ensin hieman kiemurrellen, mutta sitten taas hyvällä energialla ja seikkailumielellä.
Matkan varrella näimme paljon kaikenlaista: metsän siimeksestä bongasimme pellolla rauhallisesti laiduntavan kaurislauman, tietä pitkin kulkiessamme ihailimme naapurien torppien itsenäisyyspäivän liputuksia, ja Surkeen rannalla nautimme virkistävästä tuulenvireestä jäätyneitä rantoja ja keskellä järveä liplattavia aaltoja ihmetellen. Loitsu eteni koko ajan tasaista tahtia hetkumatta sen enempää ohiajavia autoja kuin puista pyrähteleviä lintujakaan. Nautin koko retkestä suunnattomasti, enkä sillä hetkellä olisi voinut onnellisempi siitä faktasta, että juuri minä sain kunnian omistaa Loitsun kaltaisen suoraselkäisen suomenhevosen.
Maasto kesti lopulta hieman toista tuntia, mutta aika hevosen selässä oli kulunut kuin siivillä, ja paluu tallille oli jossain mielessä jopa hieman pettymys. Orini ei kuitenkaan vaikuttanut yhtään pettyneeltä, kun se pääsi alkaneesta lumipyrystä tallin katon alle suojaan. Irenekin oli ilmestynyt takaisin tallille, tällä kertaa hän puuhaili suloisen poninsa Hessun kanssa aikomuksenaan ilmeisesti lähteä kentälle harjoittelemaan kouluratsastusta. Tervehdin naista iloisesti jatkan sitten tasaista pälätystä aina siihen saakka, että Loitsu oli riisuttu varusteista ja talutettu pesukarsinaan alkavaa puunausta varten.
Ori ei juuri jaksanut hyöriä, vaan seisoi kiltisti sillä aikaa kun vaahdotin shampoota sen lyhyeksi leikatulle karvapeitteelle. Koko pesuoperaatio oli suoritettu reilussa puolessa tunnissa, vaikka pidempäänkin olisin voinut hevosta hemmotella. Karu fakta vain oli se, että myös itsenäisyyspäivänä omakin lapsi oli hoidettava, ja pikku hiljaa oli tullut aika hakea hänet isovanhempiensa hoivasta takaisin kotiin. Siitä syystä puin Loitsulle useamman kerroksen hengittäviä kuivatusloimia päälle ja laitoin sitten Irenelle viestiä, josko hän tai isänsä voisi myöhemmin illalla vaihtaa rautiaalle yöpuvun päälle. Loitsu sai jäädä karsinaansa seisomaan, vaikka kello oli vasta hieman yli kolmen iltapäivällä. Viimeisenä tekonani ennen autolle suuntaamista annoin suomenhevoselle vielä ekstraporkkanan, jonka se oli ansainnut saatuaan minut mitä parhaimmalle tuulelle maastoreissun ja oikeastaan aivan koko tallipäivän aikana.
Loitsu on virtuaalihevonen!