VH19-018-0135
Lopetettu tapaturman vuoksi 28.12.2021 ♥
Villahaan Auriinan kuvat ovat Cherien käsialaa (CC BY-NC 2.0). Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Villahaan Auriina | Kutsumanimi | Auriina |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 156cm, voikko |
| Syntymäaika, -paikka | 11.11.2016, Suomi | Ikä | 20-vuotias |
| Koulutus | Vaativa B, re. 70cm, me. 50cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Villahaka | Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Villahaan Auriina on jälleen yksi niistä hevosista, joissa kolahtaa ensimmäisenä erityisen kaunis tai mieleenpainuva nimi. Kiireisiini vedoten uskottelin itselleni, että tamma menee kaupaksi parissa päivässä, ja minä säästyn uuden hevosen tuomalta vaivalta. Näin ei kuitenkaan ollut tarkoitettu, vaan muutaman todella pitkältä tuntuneen päivän jälkeen annoin itselleni luvan kirjailla kauniista voikosta ostotarjouksen. Villahaassa vallinneen konmarituksen, kuten Uppe asian muotoili, ollessa valloillaan ei tarjouksen hyväksymiseen kulunut montaakaan hetkeä, ja pian löysinkin itseni jo surffailemasta pitkin poikin internetiä etsien uusimmalle hankinnalleni yhden yön seuraa - olihan Auriina jo saavuttanut kilpakentillä kaiken saavuttamisen arvoisen kasvattajansa Upen kanssa.
Hyviä sitostammoja on moneen lähtöön: löytyy niitä, jotka periyttävät jälkeläisilleen hyviä ominaisuuksia, ja sitten on niitä, jotka opettavat jälkeläisilleen esimerkilliset käyttäytymismallinsa näiden ensimmäisistä minuuteista alkaen. Ja sitten on niitä, jotka periyttävät varsalleen jo valmiiksi haastavan luonteen ja vahvistavat tätä ominaisuutta intensiivisesti aina vieroituspäivään asti. Auriinan tapauksessa kyse on viimeisimpänä kuvatusta tilanteesta, sillä vaikka tammassa olisikin kaikki maailman potentiaali olla kultaakin arvokkaampi kilpa- ja siitoshevonen, ei se kuitenkaan nauti suuresta suosiosta ailahtelevaisen luonteensa ansiosta. Emänsä Astriinan opettamana voikko oppi inhoamaan Suomen olosuhteita jo ensimmäisten elinkuukausiensa aikana: se ei voi sietää kesän kärpäsiä, muttei myöskään talven pakkasia. Vesisade on hevosen mielestä loistava syy pysytellä visusti neljän seinän sisällä, eikä se arvosta yhtään sen enempää kovaa tuultakaan. Ja ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi haastetta tallinpitäjälle, on tamma myös äärimmäisen läheisriippuvainen toisista hevosista. Se ei voi jäädä yksinään tarhaan muttei myöskään sisälle talliin, eikä se välttämättä edes kelpuuta kumppanikseen tallin piskuista shetlanninponia, vaan vaatii naapurikarsinansa asukin pitämään itselleen seuraa päivin ja öin. Haaveile siinä sitten onnistuneista kilpareissuista hevosen kanssa, kun ilman kaveriaan se ei suostu edes marssimaan trailerin kyytiin saati käyttäytymään reissussa hetkeäkään.
Auriina ei ole käsiteltäessä mikään sädekehä päänsä päällä viattomasti hymyilevä enkeli, vaan vaatii hoitajaltaan rautaista kokemusta ja pitkiä hermoja. Periaatteessa se on saanut elämänsä aikana riittävän monesti selkäänsä tietääkseen miten sen kuuluisi käyttäytyä, mutta on täysin eri asia, viitsiikö tamma tästä tiedosta välittää. Raipan pitäminen kädessä hevosta harjatessa lienee hieman yliampuva varustus, mutta taluttaessa se on toisinaan hyvinkin tarpeellinen apuväline pienen mutta pippurisen hevosen kontrollointiin. Auriinalla on toisinaan vakavia ongelmia ihmisten kunnioituksen kanssa ja se vaatiikin säännöllisen palautuksen maanpinnalle pysyäkseen jokseenkin nöyränä. Toisinaan jääräpäisellä suomalaisella on hyviäkin päiviä, jolloin sen kanssa touhuaminen on melkein siedettävää. Varusteet Auriinalle kannattaa pukea turhia viivyttelemättä, sillä se ei pidä käytävällä seisoskelusta, eikä yleensä vaivaudu harjoittamaan sitä kuin korkeintaan kymmenen minuutin verran. Tamma osaa roikkua naruissa kylmän viileästi niin pitkään, että jokin osa antaa periksi ja pieni pirulainen pääsee vapauteen. Alku- ja loppukäyntien taluttaminen on sekin varsin mielenkiintoista, kun samaan aikaan vastahakoinen mutta kuitenkin yli-innokas Jaamelainen toimii täysin oman päänsä mukaan välittämättä ohjissaan roikkuvasta ihmisestä tuon taivaallista.
Ratsastaminen Auriinalla on vähintäänkin ikimuistoinen kokemus, eikä toista samanlaista varmasti koe elämänsä aikana. Tamma on samaan aikaan hyvin lahjakas ja motivoitunut työntekijä, mutta kuitenkin vielä miellyttämistä enemmän se on motivoitunut haraamaan joka askeleella vastaan. Kyse ei suinkaan ole siitä, etteikö voikko hevonen viihtyisi töissä; sitä vain harvemmin huvittaa nähdä onnistuneen treenikerran vaatimaa vaivaa ilman riittävän vahvaa motivaattoria. Sellaiseksi kelpaa esimerkiksi riittävän napakka valmentaja kentän keskellä, tai hätätapauksissa jopa tavallisesta viisi senttiä pidemmät kannukset, joilla hevoselle saa osoitettua työnteon olevan ainoa suotava vaihtoehto. Kovakourainen ratsastus ei kuitenkaan saa missään nimessä olla ensimmäinen vaihtoehto tamman ongelmia vatvoessa, sillä jo muutama ratsastuskerta käyttäen liioiteltuja apuja tai lievää väkivaltaa saa hevosen vain vastustelemaan entistä enemmän. Epätoivon hetkillä hevosen hidastaessa pohjeavusta ja purressa kuolaimeen kiinni, kannattaa keskittyä miettimään Auriinan positiivisia puolia ratsuna. Se ei nimittäin koskaan näytä sivustaseuraajalle niin kamalalta, miltä se varmasti selkään tuntuu. Sillä on myös kauniit, säännölliset liikkeet ja luonnostaan aktiivinen takaosa. Kokoaminen onnistuu hevoselta kuin leikki sen kantaessa itseään lähes poikkeuksetta jo valmiiksi ryhdikkäänä. Se osaa alkeet jopa pirueteista, eikä pidä yksittäisiä laukanvaihtoja lainkaan ongelmallisina. Ratsastajalle kenties vaikein tehtävä on siis pitää leveä hymy kasvoillaan silloinkin, kun kesken suorituksen kaikki tuntuu menevän päin helvettiä.
Auriinan lahjat ovat hyvin rajoittuneet kouluratsastuksen puolelle, mistä saa mahdollisesti syyttää sen selvästi koulupainotteisia sukujuuria. Tamma pitää hyppäämistä kuitenkin mukavana mielenvirkistyksenä toteutettuna muutaman kerran kuussa. Se ei pääse avuttomalla tekniikallaan järin korkeiden esteiden ylitse, mutta pitää yleisesti kavalettijumppaa pohkeenväistötreeniä mielekkäämpänä treenimuotona. Se ei juuri hyppäämisestä lämpene ja esteratsastaja varmasti tuntee istuvansa maratonia juoksevan etanan selässä, mutta kouluratsastajan makuun Auriinan esteiden ylittäminen on mukavan rauhallista ja harkittua toimintaa. Estesilmää voikolla ei ole sitten ollenkaan, vaan se vaatii jatkuvasti tukea ja apua selässään istuvalta pilotilta. Hevonen ei myöskään ole erityisen varovainen jaloistaan, joka kostautuu kompuroimisena etenkin maastoesteillä. Parhaimmat suoritukset sisältävät kompastumisen jo estettä lähestyttäessä, jalkojen kolauttamisen hypättävään esteeseen kesken sen ylityksen ja lopulta vielä toisen kompastumisen hypystä laskeuduttaessa. Lienee selvää, ettei Auriina tule ikinä starttaamaan yhtä ainutta kenttäkilpailua näillä eväillä, mutta joka kesä se pääsee pariin otteeseen virkistävään mieltään näihin erilaisiin treeniolosuhteisiin maastojen puolelle. Maastoilu ilman esteitä sujuu hevosen kanssa jokseenkin mallikkaasti, vaikka epätasaisessa maastossa se onkin aivan mahdoton kompuroimaan. Vauhdin lisääminen vain pahentaa tilannetta, jonka luulisi vihjaavan yksinkertaisemmallekin ratsastajalle, että Auriinan paikka on tasaiseksi lanatuilla ja sopivasti kastelluilla koulukentillä, joiden pohja antaa maksimaalisen edun hevosen liikkumiselle.
| i. Kanervarannan Jaame sh, 159cm, vkk |
ii. Jaarami sh, 160cm, trt |
iii. Jeemias |
| iie. Milli-Magenta |
||
| ie. sh, 158cm, rnvkk |
iei. Fantomiuni |
|
| iee. Surusanoma |
||
| e. Villahaan Astriina sh, 158cm, prt |
ei. Lanervan Jooa sh, 158cm, prt |
eii. Lanervan Aksi |
| eie. Heijanhilla |
||
| ee. Aukustiina sh, 157cm, prt |
eei. Akusti |
|
| eee. Vänniina |
Villahaan Auriinan suku on muista Kuuran asukeista selvästi poikkeava sisältäen useamman mielenkiintoisen nimen vuosien takaa. Sen suku on selvästi enemmän palkittu emänsä Villahaan Astriinan puolelta, mutta mieleenpainuvan värityksensä Auriina on kuitenkin saanut isänsä Kanervarannan Jaamen puolelta. II-palkinnolla kantakirjattu ja Champion-arvonimellä palkittu isänemä Suru-Samea edustaa koko suvun puolesta näyttelykettua, kun taas emä Villahaan Astriina, emänisä Lanervan Jooa ja emänemä Aukustiina ovat enemmän palkittuja suorituksistaan kilpakentillä. Edellä mainituista molemmat tammat ovat myös kunnioitettavasti ansainneet itselleen jälkeläisluokituksen osoituksena hyvistä periyttäjätamman ominaisuuksistaan.
14.02.2019 t. Kuuran Aurelia (i. Vähäpellon Romanssi) om. Cherry, VRL-12299
14.06.2020 o. Kuuran Luukas (i. Vappulan Luttinen) om. Cherry VRL-12299
Kouluhevosten laatuarvostelutilaisuus 31.12.2021: KRJ-I (5,5 + 40 + 25 + 20 + 15 = 105,5p)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.10.2020: SLA-I (9 (2+2+2+3) + 20 + 23 + 20 + 20 = 92p)
KRJ: 40 sijoitusta
| 07.12.2016 | Cadogan Ponies | Helppo B | 3/40 |
| 08.12.2016 | Cadogan Ponies | Helppo B | 4/40 |
| 09.12.2016 | Cadogan Ponies | Helppo B | 5/40 |
| 14.12.2016 | Ventos | Vaativa B | 4/40 |
| 15.12.2016 | Cadogan Ponies | Helppo B | 1/40 |
| 17.12.2016 | Cadogan Ponies | Helppo B | 3/40 |
| 20.12.2016 | Cadogan Ponies | Helppo B | 1/40 |
| 26.12.2016 | Fiktio | Vaativa B | 3/40 |
| 30.12.2016 | Fiktio | Vaativa B | 2/40 |
| 04.01.2017 | Vähäpelto | Vaativa B | 1/30 |
| 05.01.2017 | Vähäpelto | Helppoa A | 4/30 |
| 07.01.2017 | Vähäpelto | Vaativa B | 4/30 |
| 08.01.2017 | Vähäpelto | Vaativa B | 2/30 |
| 11.01.2017 | Vähäpelto | Helppo A | 2/30 |
| 15.01.2017 | Vähäpelto | Vaativa B | 3/30 |
| 16.01.2017 | Vähäpelto | Helppo A | 1/30 |
| 20.01.2017 | Vähäpelto | Vaativa B | 5/30 |
| 02.02.2017 | Ventos | Helppo A | 3/40 |
| 04.02.2017 | Priton Budyonnys | Vaativa B | 2/40 |
| 06.02.2017 | Priton Budyonnys | Vaativa B | 6/40 |
| 07.02.2017 | Priton Budyonnys | Vaativa B | 1/40 |
| 07.02.2017 | Kievarinkuja | Helppo A | 1/50 |
| 07.02.2017 | Kievarinkuja | Vaativa B | 4/50 |
| 10.02.2017 | Priton Budyonnys | Vaativa B | 3/40 |
| 19.02.2017 | Teilikorpi | Vaativa B | 6/50 |
| 22.04.2017 | Kettula | Vaativa B | 1/40 |
| 23.04.2017 | Kettula | Vaativa B | 4/40 |
| 23.04.2017 | Kettula | Vaativa B | 1/40 |
| 03.05.2017 | Wolf Sporthorses | Vaativa B | 1/40 |
| 09.05.2017 | Wolf Sporthorses | Vaativa B | 3/40 |
| 11.05.2017 | Wolf Sporthorses | Vaativa B | 6/40 |
| 15.05.2017 | Wolf Sporthorses | Vaativa B | 2/40 |
| 16.05.2017 | Wolf Sporthorses | Vaativa B | 4/40 |
| 19.05.2017 | Wolf Sporthorses | Vaativa B | 2/40 |
| 25.05.2017 | Wolf Sporthorses | Vaativa B | 3/40 |
| 26.05.2017 | Wolf Sporthorses | Vaativa B | 4/40 |
| 30.05.2017 | Wolf Sporthorses | Vaativa B | 4/40 |
| 13.06.2018 | Villahaka | Helppo B | 2/30 |
| 15.06.2018 | Villahaka | Helppo B | 4/30 |
| 17.06.2018 | Villahaka | Helppo B | 4/30 |
21.01.2019 - Valmentajana Kirsi Mikkonen (omistaja)
Auriina ei millään tavalla kuulunut valmennettavieni listalle, olihan se nimetty siitostammaksi jo ostotarjousta jätettäessä, mutta koska Cherry halusi hieman fiilistellä vanhan kisakonkarin kanssa treenaamista, suostuin tietysti auttamaan häntä ratsastuksen onnistumisen kanssa. Asia olikin paljon helpommin sanottu kuin tehty, sillä epäviralliselta eläkkeeltä takaisin satulan alle kiskottu tamma oli kaikkea muuta kuin innoissaan edessä olevasta valmennustunnista. Se pyöritteli korviaan epäuskoisena jo alkukäyntien aikana, ja rupesi vastahakoiseksi tasan sillä sekunnilla, kun Cherry keräsi ohjat tuntumalle. Oli vaikea kuvitella pyöreässä kunnossa olevaa suomenhevosta tanssahtelemaan kouluaitojen sisälle, kun katseli sitä nyt laahustamassa petetyn näköisenä ympäri maneesia: Auriina olisi todennäköisesti ollut mielummin missä tahansa muualla.
Vaikka tiesimme villahakalaisen osaavan kaikennäköistä hauskaa, päätimme hevosta sääliäksemme pitäytyä perusasioissa: taivutuksissa, siirtymisissä sekä laukanvaihdoissa. Tavoitteena ei ollut ratsastaa kokonaista vaativan tason kouluohjelmaa tamman kanssa, se olisi ollut sitä kohtaan tolkuttoman epäreilua, vaan tehdä pieniä pätkiä junnujen henkkarista. Alkuverryttely oli pitkälti hampaiden kiristelyä niin ratsastajan kuin hevosenkin osalta, mutta kun kävi selväksi, ettei Auriinalle voinut olla kuin armoton, alkoi työskentely sujua pikkuhiljaa paremmin. Emme keskittyneet vielä tässä vaiheessa mihinkään tiettyyn asiaan, vaan pyrimme saamaan ratsukon yhteistyön hieman kitkattomammaksi. Noin puolen tunnin jälkeen asetelma olikin muuttunut sellaiseksi, että pystyimme siirtämään ajatuksemme päämäärättömästä haahuilusta kouluradan osien ratsastamiseen.
Ensimmäiseksi otimme kokeiluun taivutukset, joiden tiesimme olevan Auriinalle kohtalaisen helppoja. Henkkarissa ravitaivutusten välissä tapahtuu kaikkea kummallista, mutta me päädyimme jättämään niin keskiravit kuin lisätytkin myöhempään ajankohtaan. Ensimmäinen avo oikealle, sitä seuranneet puolivoltit sekä viimeiseksi vuorossa ollut sulkuväistö vasemmalle sujuivat vielä hieman jähmeästi, mutta sitten Auriinan päässä selvästi syttyi junioreiden henkilökohtaisen ohjelman kokoinen hehkulamppu, ja sitten se olikin täysin kartalla ja pätevänä suorittamassa käsillä olevaa tehtävää. Muutos hevosen asenteessa oli uskomaton, mutta hyvä tietysti näin. Vasemman kierroksen avo, tutut kymmenen metrin halkaisijalla olevat puolivoltit sekä sulkuväistö oikealle sujuivat kuin vanhalta tekijältä, ja sellainenhan Auriina tietysti olikin.
Käyntiä teimme vain sen verran, että tamma pääsi välillä hieman hengähtämään. Vaikka Auriina olikin nyt hyvällä mielellä tekemässä töitä, oli se kuitenkin niin pahasti rapakunnossa, että jo muutaman minuutin totinen vääntäminen sai sen silminnähden hengästyneeksi. Käynnistä pystyimme kuitenkin tekemään sellaisen huomion, että se oli varsin matkaavoittavaa ja rentoa, eikä sen kokoaminen ollut kovin monimutkaista. Mielenkiintoisempaa oli kuitenkin seurata hevosen laukkatyöskentelyä, sillä se vasta vakuuttavaa olikin. Tamma klaarasi niin myötä- kuin vastalaukankin tasapainoisesti ja tasaisen rytmikkäästi, vaikka hevosen edellisestä treenikerrasta oli varmasti vähintään kuukausia.
Uppe oli kehunut Auriinan helppoja ja näyttäviä laukanvaihtoja tammaa myydessään, eikä hän ollut liioitellut kehujensa kanssa ollenkaan. Voikko tiesi täsmälleen mitä odottaa, kun Cherry käänsi sen ensimmäisen kerran sulkutaivutukseen kohti keskihalkaisijaa. Varsin vakuuttava, vaikka luonnollisestikin hieman jäykkä taivutus päättyi täsmälleen oikeaan kohtaan, jonka jälkeen tamma selkeästi laski askeleita ennen odotettua laukanvaihtoa. Vaihto onnistui täydellisesti heti ensiyrittämällä, se oli tasapainoinen ja juuri sopivan ilmava. Kokeilimme samaa myös toiseen suuntaan, eikä vaihto vasemmasta laukasta oikeaan ollut Auriinalle yhtään sen vaikeampi. Tällaisiin onnistumisiin treenit oli erittäin hyvä lopettaa, ja myös Cherry vaikutti oikein tyytyväiseltä siihen, millaiselta hänen ratsunsa oli valmennuksen loppua kohden alkanut tuntumaan.
15.06.2019 - Kirjoittanut omistaja
Villahaan kasvattipäivä oli mainio tekosyy etsiä Kuuraan siitostammaksi ostetulle Auriinalle edes hieman sinnepäin selkään sopiva satula. Sellainen löytyikin niin nopeasti, että ehdin iltatallin päätteeksi jopa käydä keventämässä pari kierrosta maneesin ympäri. Auriina oli varustaessa hieman ihmeissän, sillä olihan edellisestä ratsastuskerrasta jo useampia vuosia. Aikanaan kuitenkin sangen hyvin koulutettu tamma muisti homman nopeasti, ainakin sen verran, että jarrut ja ohjaus löytyivät. Tammaa en ollut edes ajatellut ottaa mukaan Villahaan kasvattipäivään, mutta koska autossa oli vielä tilaa ja Auriinalle täydellinen ohjelmanumerokin oli listoilla, päätin ottaa kultaisen rakkauspakkauksenkin vielä sen kummemmin asiaa ajattelematta mukaan. Miksi viedä vain kaksi villahakalaista näytille, kun kattoni alla niitä kerran asusteli kolmin kappalein. Villahaan omistajan pitämä hivenen pitkäveteinen puhe kasvattipäivän alkajaisiksi herätti minussa ja kanssaosallistujissa paljon tunteita ja ajatuksia. Auriinan osalta ajatukset keskittyivät luonnollisesti kasvatuspuuhiin, sillä olihan hevonen varsahommiin aikanaan hankittukin. Oli erittäin mielenkiintoista kuunnella Upen tarinaa tallin kasvatustavoitteista ja -periaatteista, eivätkä tunteelliset muistelut nyt jo edesmenneistä hevosista jättäneet ketään kylmäksi. Meillä oli aamupäivällä aikaa kiertää tallin tiloja ja tutustua nykyiseen hevoslaumaan. Kiitos alkumaljan, tulin kierroksen aikana puolitosissani pohtineeksi laittaisinko Auriinan seuraavan kerran jollakin Villahaan kasvatilla tiineeksi. Tällä hetkellä tallilla vaikuttaviin oreihin en kuitenkaan ehtinyt tutustua niin ajan kanssa, että olisin asiaa ottanut sen enempää puheeksi Upen kanssa, mutta lupasin kuitenkin itselleni palaavani tutkimaan tarjontaa vielä tulevaisuudessa tarkemmin. Auriinallahan on vasta yksi varsin nuori jälkeläinen, joten lisää jälkikasvua tammasta haluan varmasti, ennen kuin sen on aika siirtyä kokoaikaiselle eläkkeelle.
Osallistuin rauhalliselle maastolenkille, joka todella tuli tarpeeseen, sillä näyttelyharjoituksen katastrofin, estevalmennuksen seuraamisen ja istuntavalmennuksessa urakoimisen jälkeen olin jo aivan kaikkeni antanut. Onneksi välillä sangen eksoottinen Auriina oli useamman vuoden oloneuvostelun jälkeen niin huonossa kunnossa, ettei se ajatellutkaan ottavansa ylimääräisiä askelia suuntaan tai toiseen. Sille sopi paremmin kuin hyvin rento maastolenkki, jonka aikana kenelläkään ei ollut kiire minnekään. Letkassa kulkiessaan sitä ei tarvinnut edes potkia eteenpäin, vaan hevosen korvat kääntyivät ajoittain jopa höröön sen nauttiessa yllättävästä huomiosta ja yhdessä touhuamisesta. Lenkille sai lähteä niin maastakäsin kuin ratsailta ja halukkaat saivat käydä rallittelemassa vehreällä pellolla kunnon laukkapätkätkin. Me olimme liikkeellä ratsain, mutta hevosen (ja vähän myös ratsastajankin) huonon kunnon takia jätimme rallittelut suosiolla muiden hommaksi. Päätöksessä oli mukana myös pieni turvallisuusaspekti, sillä Auriina ei varsinaisesti ole mikään varmajalkainen ratsu maastossa. Samaa muisteli myös Uppe, joka aikanaan ratsasti hevost hyvinkin ahkerasti kierrättäessään sitä kilpailuissa ruusukkeenkuvat silmissä vilkkuen. Kaiken kaikkiaan hän kehui Auriinan olevan juuri sellainen, kuin millaisena hän sen muistikin. Kaunis, mutta samperin itsepäinen ja tietoinen omista mielipiteistään. Villahaan kasvattipäivä oli kokonaisuudessaan mukavaa vaihtelua tavalliseen talliarkeen, vaikka tuuraajan järjestäminen lauantaiksi olikin tuottanut hieman ongelmia. Uppea sekä muita tuttuja ja tuntemattomia oli ollut mukava tavata ja omia hevosiaan oli erittäin mukava käydä näyttämässä oman tallinsa ulkopuolellakin. Vaikka Auriinalla ei reissussa sen suurempaa merkitystä ollutkaan, oli reissu tammalle itselleen kuitenkin todennäköisesti kivaa vaihtelua jokapäiväiseen tarhassa tai laitumella möllöttämiseen. Ikimuistoisesta päivästä olikin siis valtava kiittäminen paitsi Uppea, myös koko muuta Villahaan tiimiä sekä muita kasvattipäivään osallistuneita!
11.09.2019 - Kirjoittanut omistaja
Auriina oli pyörinyt jo jonkin aikaa tallissani, mutta tiineeksi en tammaa ollut saanut suurista suunnitelmistani huolimatta laitettua. Kuuran oreista ei oikein yksikään soveltunut tammalle sulhaseksi, mutta sitten mieleeni tupsahti toisaalla asuva Vähäpellon Romanssi. Anssiksi kutsuttu ori oli kilpaillut laajasti neljässä eri lajissa, se tunnettiin varsin kivaluontoisena yksilönä, ja rakennekin sillä oli Auriinaa ajatellen melko passeli. Yhdistelmä päätettiin laittaa alulle, ja 335:n vuorokauden jälkeen maailmaan syntyi jälleen uusi kansallisaarre. Kovasti toivottu voikko väritys ei uudelle tulokkaalle valitettavasti ollut periytynyt, mutta tilauksessa ollut tammavarsa sentään saatiin talliin. Auriina oli kuin luotu äidiksi: se rakastui varsaansa heti hoitaen sitä ensikertalaisuudestaan huolimatta kärsivällisesti ja määrätietoisesti. Kuuran Aureliaksi ristitty rautias liikkui jo viikon ikäisenä melkoisilla jousilla, ja silloin uskalsimme ensimmäisen kerran povata siitä nousevaa kouluratojen tähteä. Uskomme vain lujittui, kun 2-vuotias Aurelia pokasi mukaansa ensimmäisen palkinnon sekä kouluvarsojen laatuarvostelusta, että nuorten suomenhevosten arviointitilaisuudesta ollen jälkimmäisessä myös ikäryhmänsä luokkavoittaja (sekä luonnollisesti paras suomenhevonen). Tästä Auriinan ensimmäisestä varsasta olimme niin haltioituneita, että päätimme tehdä siitä myöhemmin vielä ainakin toisen varsan omaan käyttöömme.
04.03.2020 - Kirjoittanut Helmi Kallio (omistaja)
Auriina oli siitostamma, ei se kuulunut kenenkään vastuulle. Kisahevosilla, treenattavilla nuorilla sekä varsoilla oli kaikilla omat vastuuhoitajansa, mutta siitostammoille sellaisia ei ollut tapana jaella. Tästä johtuen Auriinan hoito koostui pelkästään ruokkimisesta, tarhaamisesta ja karsinan puhtaanapitämisestä, mitään luksuksia sen luontaisetuihin ei kuulunut. Minun kuitenkin kävi tammaa toisinaan sääliksi: se oli mielestäni väärinymmärretty, ja joskus niin upea voikko näyttikin vain varjolta entisestä itsestään. Äläkä ymmärrä minua väärin, ei hevonen millään tavalla ollut kaltoinkohdeltu tai edes sen näköinen, mutta kyllähän takkuinen tukka, pörröinen talviturkki sekä kuraiset vuohiskarvat vähän säälittäviltä näyttivät.
Auriinan kohtalo vaivasi minua päivä päivältä enemmän, ja kun lopulta vastaan tuli se hetki, kun tehtävänä ei ollut mitään pakollista, päätin uhrata hevosen siistimiseen reilun vartin verran aikaa. Suomenhevostamma oli hyvinkin hämmentynyt saamastaan huomiosta, niin hämmentynyt itse asiassa, ettei se muistanut aluksi edes kiukutella hoitopaikalla. Vanhat tavat kyllä muistuivat hevosen mieleen, mutta niin hitaasti, että pahimman metelin alkaessa olin jo napsutellut sille kauniin niskasiilin, pessyt kuraiset jalat jälleen kauniin vaaleiksi sekä uittanut hevosen takkuiset harjakset kiillotusaineessa. Harjaa jouduin hieman avittamaan saksilla, mutta hännästä kaikki takut sai vielä auki jouhi kerrallaan selvittelemällä. Lopputulos oli varsin kehuttava vaikka itse sanonkin, etenkin kun ottaa huomioon, ettei aikaa ollut käytettävissä tälläkään kertaa liian paljoa. Myös Cherry huomasi Auriinan muodonmuutoksen, eikä ollut ollenkaan pahoillaan siitä, että työajasta tovi oli käytetty jo valokeilasta poistuneen varsantekokoneen huoltamiseen.
30.07.2020 - Kirjoittanut omistaja
Auriinan ensimmäisen jälkeläisen saavutuksista vakuuttuneina päätimme etsiä tammalle uuden treffikumppanin, tällä kertaa huutelemalla asiasta yleisillä foorumeilla. Ilokseni sain huomata, että kollegani tarjosivat omia kansallisaarteitaan varsin auliisti jalostukseen, niin että lopulta jouduin tekemään vaikean päätöksen kahden uskomattoman upean suomenhevosorin väliltä. Auriinan toisen varsan isäksi valikoitui lopulta Valokylän Tallin omistama kolmannen palkinnon kantakirjaori Vappulan Luttinen. Luttisen valintaa puolsivat sen kilpailutulokset, kerrassaan ihana luonne sekä voikko väritys. Salaa toivoin varsan perivän voikkogeenin kummaltakin vanhemmaltaan, vaan niin hyvää tuuria meillä ei sentään ollut. Kesäkuun puolivälissä maailmaan tupsahtanut orivarsa oli vain yksinkertainen voikko, mutta voikko kuitenkin, ja siksi jalostusohjelmallemme erittäin arvokas. Varsa ristittiin nopeasti Kuuran Luukaaksi, se vain tuntui heti oikealta nimeltä touhukkaalle pikkumiehelle. Kasvaessaan Luukas seuraili hyvin tarkkaan isosiskonsa jalanjälkiä liikkuen näyttävästi ja keräten plakkariinsa kolmevuotiaana KV-I sekä SV-II -palkinnot. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Auriinan piti eläköityä kokonaan toisen varsan jälkeen, mutta nyt sen jälkeläisiä ihmetellessä on pakko pohtia vakavasti, kannattaisiko se kuitenkin varsottaa vielä ainakin kertaalleen.
11.08.2020 - Kirjoittanut omistaja
Auriinalla ei Kuurassa asuessaan ollut ikinä ollut suurempia murheita terveytensä suhteen: sen hampaat oli raspattu kerran vuodessa rokotuksen yhteydessä ja kaviot vuoltu säännöllisesti parin kuukauden välein, ja siinä olivatkin kaikki huoltotoimenpiteet mitä hevoselle oli tehty. Tamma oli myös tullut tiineeksi aina ensimmäisellä siemennyksellä, eikä sen tiineyksiin tai varsomisiin ollut ikinä liittynyt mitään ongelmia. Nyt hevonen oli kuitenkin muutaman päivän ollut hieman tavallista vaisumpi ja myös hoitajat olivat kiinnittäneet asiaan huomiota. Normaalisti niin kärttyisä ja läheisriippuvainen Auriina oli sulattanut ongelmitta sen tiedon, että se joutui seisomaan hetken yksinään tallissa, ja se jos jokin oli epätyypillistä käytöstä tälle hevoselle. Varmuuden vuoksi suomenhevoselle soitettiin eläinlääkäri, vaan ei hänkään havainnut hevosessa mitään ilmiselvää syytä kummalliselle käytökselle. Vaihtoehtojen puutteessa Auriinalta päätettiin ottaa verikoe, jonka tuloksien saamisessa kesti muutama päivä. Testin tulosten odottaminen kuitenkin kannatti, sillä niistä selvisi että hevonen oli sairastunut anemiaan eli raudan puutteeseen. Ongelma oli siis oikeasti olemassa, sen havaitsemisesta täydet pisteet tunnolliselle tallitiimillemme, mutta onneksi myös varsin helposti korjattavissa lisäämällä pieni rautalisä hevosen ruokintaan. Auriina piristyikin pikkuhiljaa takaisin normaaliksi itsekseen, ja nyt se jaksaa taas oikein helposti jatkaa vanhaa raivostuttavaa nirppanokkailuaan päivästä toiseen.