Tuulenpesän Ikitieran kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Tuulenpesän Ikitiera | Kutsumanimi | Tiira |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 156cm, ruunivoikko |
| Syntymäaika, -paikka | 17.02.2024, Suomi | Ikä | 3-vuotias |
| Koulutus | Vaativa B re. 80cm, me. 50cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Tuulia T, Tuulenpesän Kartano | Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Tuulenpesän Kartanon kasvattama Ikitiera oli Tuulian myyntiin laittamista varsoista sellainen, jonka tiesin välittömästi haluavani osaksi Kuuran tammavahvuutta. Tiirassa yhdistyivät omiin hevosiini verrattuna piristävän erilaiset sukulinjat, joista isälinjaa pitkin kulkeutui myös harvinaisempi voikko väritys, joka kaikeksi onneksi oli Tiirallekin periytynyt – vieläpä pienellä ruunikkotvistillä. Erityisen iloinen olen Tiiran Mollamaijaan menevästä emälinjasta, mutta muitakin hyviä, ellei jopa erinomaisia, periyttäjiä hevosen sukutaulusta löytyy: esimerkkeinä vaikkapa orit Maanan Untamo, Velmeri ja Mörk Strumpa sekä tammat Fridan Räsynukke ja Unelmiina.
Tiiran sielunelämän ymmärtäminen on yleensä helppoa ja tamman kanssa tulee toimeen ongelmitta, mutta välillä hevosen elämään mahtuu sellaisiakin päiviä, jolloin sen mielenliikkeistä ei ota selvää kukaan. Pääsääntöisesti ruunivoikko on sosiaalinen ja kaikkeen toimintaan myötämielisesti suhtautuva lempeyden ja kärsivällisyyden perikuva, mutta aivan pienten lasten viihdyttäjäksi hevosen hermot eivät kuitenkaan taivu. Hapanta naamaa Tiira näyttää usein myös varustettaessa: kyseessä on jo nuorena opittu tapa, joka ei johda mihinkään, mutta mikä saattaa kuitenkin jännittää tammaa tuntemattomia ihmisiä. Hankalina päivinään hevonen pyrkii välttelemään sosiaalisia kontakteja kaikkien kanssa, mutta tarvittaessa se taipuu pakollisiin rutiineihin hampaitaan kiristellen. Tärkeinä päivinä jokaisesta asiasta kiukuttelu on ongelmallista, mutta onneksi Tiira on yleensä vieraissa paikoissa hieman vieraskorea, mikä lopulta vie suomenhevosen huonotuulisuudesta kaikkein terävimmän kärjen pois. Lähes jokaisena vuoden päivänä Tiira on kuitenkin mukava matkakumppani, joka lastautuu helposti, matkustaa hiljaa ja käyttäytyy oppikirjamaisesti vieraissakin ympäristöissä.
Ratsastaessa tamma on pyrkivä, toisinaan jopa liian menevä, mutta kuitenkin suoraviivainen ja rehellinen hevonen. Tamma kuuntelee ratsastajaansa tarkalla korvalla ja tekee siltä pyydetyt asiat ratsastajantasoisesti. Tiira voi siis vaikka saman päivän aikana tehdä töitä niin alkeisratsastajan kanssa opetustunnilla kuin kilpakuskinsa kanssa kouluaitojen sisällä. Kokemattomamman ratsastajan kanssa tamma ei näytä ihmeelliseltä: se puksuttaa tasaisesti eteenpäin sietäen pitkän liudan satulan päällä tehtyjä virheitä tarjoten kuitenkin oikeita fiiliksiä silloin, kun ratsastaja onnistuu pyytämään jotakin oikealla tavalla. Jo enemmän kilometrejä keränneen ratsastajan kanssa Tiira on paljon herkempi ja se reagoi myös ulkopuolisiin ärsykkeisiin voimakkaammin. Toisaalta tamma on tällöin myös näyttävämpi liikkuessaan pontevan ryhdikkäästi taituroiden vaativan tason liikkeitä yksi toisensa perään kuin niissä ei mitään vaativaa olisikaan. Kouluratsastuksen lisäksi Tiiralla voi hypätä pieniä esteitä sekä maastoilla huoletta niin kavereiden kanssa kuin yksikseenkin.
| i. Myrskylän Uuno sh, 151cm, vkk |
ii. sh, 155cm, vkk |
iii. Kirpakan Utu |
| iie. Valonna |
||
| ie. sph, 148cm, prt |
iei. Puhti |
|
| iee. |
||
| e. Kuuralehdon Marionetti sh, 161cm, rn |
ei. Viehättävän Valori sh, 158cm, rt |
eii. Velmeri |
| eie. |
||
| ee. Fridan Räsynukke sh, 163cm, rn |
eei. Mörk Strumpa |
|
| eee. |
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
| Ominaisuuspisteet (KRJ) | Taso |
| 00.00 | 0/5 |
00.00.0000 - Valmentajana Valmentaja
Tekstiä tekstiä tekstiä...
01.03.2024 - Kirjoittanut omistaja
Tiiran ja Tuulenpesän Tulisydämen muuttopäivä oli ikimuistoinen; ei varsinaisesti varsojen järjestämän ohjelman vuoksi, vaan koska pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan Tuulenpesän Kartanon tiluksiin ja siellä asuvaan valtavaan hevoslaumaan. Ilokseni pääsin myös tutustumaan Tiiran emään Kuuralehdon Marionettiin aivan henkilökohtaisesti. Ruunikko tamma miellytti luonnossa vähintään yhtä paljon kuin paperilla: Mari vaikutti kiltiltä ja sosiaaliselta hevoselta, jonka rakenne oli sopusuhtainen ja liikkeet (mitä niitä nyt tarhassa ehti näkemään) miellyttävät. Kartanon mailla olisi helposti saanut kulutettua useita päiviä, mutta koska vieroitusikäisillä varsoilla oli edessään pitkä matka uuteen kotiinsa, emme valitettavasti voineet käyttää määräänsä enempää aikaa sosialisoitumiseen.
Niin Tiira kuin Tuuvakin lastautuivat hevosautoon ennakkoluulottomasti, ja ne myös jaksoivat matkustaa koko kotimatkan hiljaa heiniä napostellen. Ehkä reippaat pikkuhevoset saivat tukea ja turvaa toisistaan, tai sitten ne olivat kumpainenkin vanhoja sieluja ja kokeneita konkareita jo syntyessään. Niin tai näin, lähes 16 tunnin mittaiseksi venähtänyt kotimatka vaikutti verottaneen varsojen voimia vain vähän. Kuuran Suomenratsutilalle saapuessaan valloittavat varsat ottivat tilanteen heti haltuunsa ilmoittamalla kimakalla äänellä saapuneensa paikan päälle. Vain minuutteja myöhemmin ne olivat kuitenkin rauhoittuneet vierekkäisiin karsinoihin nauttimaan ansaituista iltaheinistä sekä ylimääräisestä juomavellistä. Seuraavana aamuna, mikäli varsat olisivat yhä hyvävointisia ja vaikuttaisivat palautuneen pitkästä matkasta ongelmitta, pääsisivät ne tutustumaan uusiin pihattolaumoihinsa. Niissä hevoset saisivat kasvaa samanikäisten kaveriensa kanssa ainakin ratsukoulutuksen aloitukseen saakka – ja mahdollisuuksien mukaan pidempäänkin.
09.03.2024 - Kirjoittanut omistaja
Aina silloin kun maneesiin pystytetään täysimittainen irtohypytyskuja, päätyvät sinne uurastamaan kaikki vähänkään kynnelle kykenevät nelijalkaiset: pääsääntöisesti nuoret hevoset, mutta välillä aikataulujen salliessa mahtuu mukaan joku vanhempikin yksilö jumppailemaan. Tiiralle tämänpäiväinen oli ensimmäinen kerta kyseisen harjoituksen parissa, mutta koulusukuisen ruunivoikon kunniaksi on sanottava, ettei se juurikaan hävinnyt estepainotteisille lajitovereilleen suorittamisen laadussa. Tamma suhtautui harjoitukseen heti ensimmäisistä toistoista lähtien uteliaan rohkeasti; pienellä kannustuksella Tiira pääsi hyvin perille ponnistuspaikkoihin, eivätkä erilaiset estetyypit jännittäneet sitä ollenkaan. Vielä tällä kertaa tamman hypyt suuntautuivat enemmän ylös kuin eteenpäin, mutta itsevarmuuden ja kokemuksen karttuessa hevonen varmasti oppii hyppäämään taloudellisemmin ja teknisesti kauniimmin. Nuoresta hevosesta saisi halutessaan muovailtua mukavan harrastehyppääjän, mikäli aikaa ja resursseja vain olisi enemmän.