VH24-018-0159
Tuulenpesän Ikitieran kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Tuulenpesän Ikitiera | Kutsumanimi | Tiira |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 156cm, ruunivoikko |
| Syntymäaika, -paikka | 17.02.2024, Suomi | Ikä | 13-vuotias |
| Koulutus | Vaativa B re. 80cm, me. 50cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Tuulia T, Tuulenpesän Kartano | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Tuulenpesän Kartanon kasvattama Ikitiera oli Tuulian myyntiin laittamista varsoista sellainen, jonka tiesin välittömästi haluavani osaksi Kuuran tammavahvuutta. Tiirassa yhdistyivät omiin hevosiini verrattuna piristävän erilaiset sukulinjat, joista isälinjaa pitkin kulkeutui myös harvinaisempi voikko väritys, joka kaikeksi onneksi oli Tiirallekin periytynyt – vieläpä pienellä ruunikkotvistillä. Erityisen iloinen olen Tiiran Mollamaijaan menevästä emälinjasta, mutta muitakin hyviä, ellei jopa erinomaisia, periyttäjiä hevosen sukutaulusta löytyy: esimerkkeinä vaikkapa orit Maanan Untamo, Velmeri ja Mörk Strumpa sekä tammat Fridan Räsynukke ja Unelmiina.
Tiiran sielunelämän ymmärtäminen on yleensä helppoa ja tamman kanssa tulee toimeen ongelmitta, mutta välillä hevosen elämään mahtuu sellaisiakin päiviä, jolloin sen mielenliikkeistä ei ota selvää kukaan. Pääsääntöisesti ruunivoikko on sosiaalinen ja kaikkeen toimintaan myötämielisesti suhtautuva lempeyden ja kärsivällisyyden perikuva, mutta aivan pienten lasten viihdyttäjäksi hevosen hermot eivät kuitenkaan taivu. Hapanta naamaa Tiira näyttää usein myös varustettaessa: kyseessä on jo nuorena opittu tapa, joka ei johda mihinkään, mutta mikä saattaa kuitenkin jännittää tammaa tuntemattomia ihmisiä. Hankalina päivinään hevonen pyrkii välttelemään sosiaalisia kontakteja kaikkien kanssa, mutta tarvittaessa se taipuu pakollisiin rutiineihin hampaitaan kiristellen. Tärkeinä päivinä jokaisesta asiasta kiukuttelu on ongelmallista, mutta onneksi Tiira on yleensä vieraissa paikoissa hieman vieraskorea, mikä lopulta vie suomenhevosen huonotuulisuudesta kaikkein terävimmän kärjen pois. Lähes jokaisena vuoden päivänä Tiira on kuitenkin mukava matkakumppani, joka lastautuu helposti, matkustaa hiljaa ja käyttäytyy oppikirjamaisesti vieraissakin ympäristöissä.
Ratsastaessa tamma on pyrkivä, toisinaan jopa liian menevä, mutta kuitenkin suoraviivainen ja rehellinen hevonen. Tamma kuuntelee ratsastajaansa tarkalla korvalla ja tekee siltä pyydetyt asiat ratsastajantasoisesti. Tiira voi siis vaikka saman päivän aikana tehdä töitä niin alkeisratsastajan kanssa opetustunnilla kuin kilpakuskinsa kanssa kouluaitojen sisällä. Kokemattomamman ratsastajan kanssa tamma ei näytä ihmeelliseltä: se puksuttaa tasaisesti eteenpäin sietäen pitkän liudan satulan päällä tehtyjä virheitä tarjoten kuitenkin oikeita fiiliksiä silloin, kun ratsastaja onnistuu pyytämään jotakin oikealla tavalla. Jo enemmän kilometrejä keränneen ratsastajan kanssa Tiira on paljon herkempi ja se reagoi myös ulkopuolisiin ärsykkeisiin voimakkaammin. Toisaalta tamma on tällöin myös näyttävämpi liikkuessaan pontevan ryhdikkäästi taituroiden vaativan tason liikkeitä yksi toisensa perään kuin niissä ei mitään vaativaa olisikaan. Kouluratsastuksen lisäksi Tiiralla voi hypätä pieniä esteitä sekä maastoilla huoletta niin kavereiden kanssa kuin yksikseenkin.
| i. Myrskylän Uuno sh, 151cm, vkk |
ii. sh, 155cm, vkk |
iii. Kirpakan Utu |
| iie. Valonna |
||
| ie. sph, 148cm, prt |
iei. Puhti |
|
| iee. |
||
| e. Kuuralehdon Marionetti sh, 161cm, rn |
ei. Viehättävän Valori sh, 158cm, rt |
eii. Velmeri |
| eie. |
||
| ee. Fridan Räsynukke sh, 163cm, rn |
eei. Mörk Strumpa |
|
| eee. |
29.01.2026 o. Kuuran Väinämö (i. Runon Vilho-Antero) om. Katri, VRL-12299
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus 20.03.2024: KV-I (6 + 5 + 4 + 4 + 3 + 15 = 37p)
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.04.2024: SV-II (8,2 + 9 + 3 + 7 + 7,8 + 5 = 40p)
VSR-CUP - 30.06.2025 - Kuuran Suomenratsut - Vaativa B - 6/60
VSR-CUP - 31.12.2025 - Kuuran suomenratsut - Vaativa B - 9/83
VSR-CUP - 30.04.2026 - Kuuran Suomenratsut - Vaativa B - 6/45
VSR-CUP - 31.08.2026 - Kuuran suomenratsut - Vaativa B - 2/38
| Ominaisuuspisteet (KRJ) | Taso |
| 2438.1 | 6/5 |
23.11.2025 - Valmentajana Salla Korpela (omistaja)
Tiira alkoi olla jo vanha kettu kouluratsastuksessa, mutta kuten vanha totuus kuului, ei ratsastaja tai hevonen koskaan tullut valmiiksi. Ruunivoikon suomenhevosen kohdalla se tarkoitti ennen kaikkea iänikuisen kärsivällisyyden harjoittamista sekä etupainoisuuden taklaamista, mutta myös tarkoituksenmukaisten apujen erottamista tarkoituksettomista. Täyteen kisakireyteen viritettynä tamma nimittäin luki viestejä helposti sieltäkin, missä niitä ei todellisuudessa ollut, jolloin ohjelmiin lipsui helposti mukaan pieniä rikkoja tai ennakointia - juuri niitä asioita, jotka välttämällä tulostasoa pystyi heti hilaamaan prosentin tai pari ylöspäin. Ajoittain myös hevosen keskittymiskyvyssä oli toivomisen varaa, mutta nuoruusvuosien sisäisen taivaanrannanmaalarinsa Tiira oli onneksi jättänyt jo aikaa sitten taaksensa.
Tänään valmennuksessa ei ollut mitään sen suurempaa teemaa, vaan tarkoituksena oli tehdä muutamaa hevosta vetristelevää liikettä samalla, kun hevonen pyrittäisiin pitämään mahdollisimman rentona, tyytyväisenä ja vastaanottavaisena. Alkuverryttelyksi Tiira ja ratsastajansa Katri saivat tehdä loivia kiemurauria ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi laukassakin. Lihasten lämpenemisen myötä harjoitukseen lisättiin myös siirtymisiä, mutta ei kuitenkaan mitään sellaista, joka turhanpäiten olisi ajanut hevosen tai ratsastajan kiirehtimään. Tiira oli aluksi vähän kiireisellä tuulella, eikä malttanut jäädä työskentelemään ratsastajaansa kantaen, mutta siirtymisten myötä tamman oli pakko alkaa keskittyä ratsastajansa apuihin huolellisemmin.
Kun taivuttelua ja herkistelyä oli takana noin vartin verran, oli aika ottaa sivuttaisaskeleet mukaan harjoitukseen. Lähtökohtaisesti Tiira oli väistöissä ja taivutuksissa taitava, eivätkä ne itsessään jarruttaneet hevosen etenemistä tai haastaneet sen omaa ajatuksenjuoksua juuri lainkaan. Yksikin unohtunut puolipidäte, ja tamma juoksi tehtävän läpi pää viidentenä jalkana, mutta pääasiassa ratsastus sujui tässäkin vaiheessa suuremmitta kommelluksitta. Katri sääteli hevosensa asentoa varsin taitavasti, ja pystyi samalla hienosäätämään omaakin istuntaansa, erityisesti nyrkkiensä sijaintia ja istuinluidensa asentoa, saamiensa ohjeiden mukaisesti. Ratsukon menoa oli jo tässä vaiheessa mukava katsella, ja arvelin parhaan fiiliksen olevan vielä edessä.
Huolellisten valmistelujen jälkeen vuorossa olivat vielä pienet kahdeksanmetriset laukkavoltit, vastalaukat sekä laukanvaihdot askeleessa. Harjoituksen jokainen osatekijä oli Tiiralle ennestään tuttu, mutta tammalle rakenteilla olevan kür-ohjelman mukaisessa järjestyksessä niitä ei vielä koskaan oltu harjoiteltu. Tehtäväsarja alkoi vasemmassa laukassa, josta voltin jälkeen jatkettiin lyhyen lävistäjän kautta suoraan vastalaukkaan, jota kokonaisuudessaan esitettiin puolikkaan voltin verran niin, että laukanvaihto askeleessa tapahtui suoraan keskihalkaisijan päällä S-uraa seuraillen vaihdon tapahtuessa vastalaukasta toiseen vastalaukkaan. Tämän jälkeen tuli selviytyä vielä lyhyen lävistäjän kautta tehdyn suunnanvaihdon jälkeisestä voltista, joka pitkällä radalla sijoittui päätuomarista katsottuna areenan kauimmaiseen nurkkaan. Liikesarja oli kunnianhimoinen, mutta Tiiran tasapainolla ja kokoamiskyvyllä mielestäni täysin mahdollinen.
Ensimmäinen yritys oli kosahtaa jo laajahkoksi karanneeseen volttiin, mutta kananmunanmallisesta tiestä sisuunnuttuaan Katri ratsasti loput reitit tarkasti määrättyihin pisteisiin. Lävistäjällä ratsukolla ei ollut mitään hankaluuksia, mutta puolikas voltti vastalaukassa näytti työläältä ja varmasti olikin juuri sitä. Laukanvaihtokaan ei onnistunut puhtaasti hevosen poikittaessa vaihtohetkellä rajusti vasemmalle, mutta oikean laukan löydyttyä tehtävän loppuosa sujui yllättävänkin helpon oloisesti voltille ja siitä maaliin saakka. Toisella yrityksellä ratsukon molemmat osapuolet olivat jo paremmin tehtäviensä tasalla, eikä ensimmäisen kierroksen kaltaista haparointia laukanvaihdossa tai volteilla enää näkynyt. S-ura kymmenmetrisillä kaarilla ja vastalaukoilla tuotti edelleen eniten hankaluuksia, mutta jos luotilinjan alle painunutta muotoa ja ratsastajan liioitellun johdattelevaa istuntaa ei huomioinut, olivat liikkeen peruspilarit jo varsin vakaalla pohjalla.
Tämän enempää vaikeaa liikesarjaa ei tällä kertaa hiottu, mutta kotitehtäväkseen ratsukko sai kuitenkin käskyn leikitellä vastalaukkakaarilla ja vaihdoilla osana jokaista treeniään tulevan viikon aikana. Loppuverryttelyn aikana Tiira pääsi jälleen osoittamaan taipumuksensa reaktiivisuuteen silloin, kun se ratsastettiin oikein kootuksi ja viimeisen päälle viritetyksi: maneesin ovenpielestä pelmahti yllättäen linnunpoikanen lentoon, ja sehän innoitti kaikennähneen tamman spurttaamaan vauhdilla kentän päästä toiseen. Katria moinen tempaus ei juuri hätkäyttänyt, mutta tovin verran hän sai silti tehdä töitä tasatakseen niin oman sykkeensä kuin hevosensa höntyilytkin. Pääasiassa treenit olivat sujuneet kuten pitikin, ja vaikkei Tiira valmennuksen vaikeimpina hetkinä ollutkaan ollut kovin rento tai tyytyväinen, oli se sitä ehdottomasti nyt, kun ratsastusta oli takana kaikenkaikkiaan lähes tunnin verran.
01.03.2024 - Kirjoittanut omistaja
Tiiran ja Tuulenpesän Tulisydämen muuttopäivä oli ikimuistoinen; ei varsinaisesti varsojen järjestämän ohjelman vuoksi, vaan koska pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan Tuulenpesän Kartanon tiluksiin ja siellä asuvaan valtavaan hevoslaumaan. Ilokseni pääsin myös tutustumaan Tiiran emään Kuuralehdon Marionettiin aivan henkilökohtaisesti. Ruunikko tamma miellytti luonnossa vähintään yhtä paljon kuin paperilla: Mari vaikutti kiltiltä ja sosiaaliselta hevoselta, jonka rakenne oli sopusuhtainen ja liikkeet (mitä niitä nyt tarhassa ehti näkemään) miellyttävät. Kartanon mailla olisi helposti saanut kulutettua useita päiviä, mutta koska vieroitusikäisillä varsoilla oli edessään pitkä matka uuteen kotiinsa, emme valitettavasti voineet käyttää määräänsä enempää aikaa sosialisoitumiseen.
Niin Tiira kuin Tuuvakin lastautuivat hevosautoon ennakkoluulottomasti, ja ne myös jaksoivat matkustaa koko kotimatkan hiljaa heiniä napostellen. Ehkä reippaat pikkuhevoset saivat tukea ja turvaa toisistaan, tai sitten ne olivat kumpainenkin vanhoja sieluja ja kokeneita konkareita jo syntyessään. Niin tai näin, lähes 16 tunnin mittaiseksi venähtänyt kotimatka vaikutti verottaneen varsojen voimia vain vähän. Kuuran Suomenratsutilalle saapuessaan valloittavat varsat ottivat tilanteen heti haltuunsa ilmoittamalla kimakalla äänellä saapuneensa paikan päälle. Vain minuutteja myöhemmin ne olivat kuitenkin rauhoittuneet vierekkäisiin karsinoihin nauttimaan ansaituista iltaheinistä sekä ylimääräisestä juomavellistä. Seuraavana aamuna, mikäli varsat olisivat yhä hyvävointisia ja vaikuttaisivat palautuneen pitkästä matkasta ongelmitta, pääsisivät ne tutustumaan uusiin pihattolaumoihinsa. Niissä hevoset saisivat kasvaa samanikäisten kaveriensa kanssa ainakin ratsukoulutuksen aloitukseen saakka – ja mahdollisuuksien mukaan pidempäänkin.
09.03.2024 - Kirjoittanut omistaja
Aina silloin kun maneesiin pystytetään täysimittainen irtohypytyskuja, päätyvät sinne uurastamaan kaikki vähänkään kynnelle kykenevät nelijalkaiset: pääsääntöisesti nuoret hevoset, mutta välillä aikataulujen salliessa mahtuu mukaan joku vanhempikin yksilö jumppailemaan. Tiiralle tämänpäiväinen oli ensimmäinen kerta kyseisen harjoituksen parissa, mutta koulusukuisen ruunivoikon kunniaksi on sanottava, ettei se juurikaan hävinnyt estepainotteisille lajitovereilleen suorittamisen laadussa. Tamma suhtautui harjoitukseen heti ensimmäisistä toistoista lähtien uteliaan rohkeasti; pienellä kannustuksella Tiira pääsi hyvin perille ponnistuspaikkoihin, eivätkä erilaiset estetyypit jännittäneet sitä ollenkaan. Vielä tällä kertaa tamman hypyt suuntautuivat enemmän ylös kuin eteenpäin, mutta itsevarmuuden ja kokemuksen karttuessa hevonen varmasti oppii hyppäämään taloudellisemmin ja teknisesti kauniimmin. Nuoresta hevosesta saisi halutessaan muovailtua mukavan harrastehyppääjän, mikäli aikaa ja resursseja vain olisi enemmän.
15.09.2026 - Kirjoittanut omistaja
Tiiran kanssa on pitänyt kiirettä rotuyhdistyksen cup-kilpailuissa edustaessa, vaan mukavaahan tuo on ollut, kun vuosien aikana huippuunsa viritetyn yhteistyön turvin on kotikisoissa päässyt edustamaan. Tulostaso Vaativa B -tasoisessa luokassa on vuosien mittaan kyllä kasvanut, sillä siinä missä aikanaan ehjä kuudenkymmenen pinnan suoritus riitti ruusukkeeseen, ei edes yli 68 prosentin lopputuloksella ole aina ollut asiaa palkintojenjakoon. Tiiran uran viimeiseksi jääneessä kilpastartissa elokuussa tamma jäi harmillisen täpärästi mutta kuitenkin selkeästi toiselle sijalle, joka kovatasoisessa lähes neljänkymmenen ratsukon luokassa oli jo saavutus itsessään. Alun alkaen tamman kanssa oli tarkoitus tavoitella viittä ruusuketta rotuyhdistyksen järjestämissä kilpailuissa, mutta kun yritystä oli jatkunut jo pidemmän aikaa, oli Tiiran kohdalla tyydyttävä neljään sijoitukseen – joka sekin oli varmasti enemmän, kuin ratsastamillani hevosilla keskimäärin! Sen verran paljon kyseisissä kilpailuissa riitti tekemistä myös järjestäjän roolissa, että omat suoritukset tuppasivat menemään useammin enemmän tai vähemmän vihkoon. Näin kävi Tiiran kanssa viimeksi tammikuussa, kun pari typerää väärinratsastusta ja huolimaton laukannosto maksoivat hevoselle varman ruusukkeen… Menneitä oli kuitenkin turha jäädä murehtimaan, sillä kokonaisuutena arvosteltuna ruunivoikon suomenhevosen kilpailutulokset olivat erinomaisia, ja seuraavaksi sen olisi aika siirtyä täysipäiväisesti siitostamman virkaan. Siinä sivussa se saisi käydä kiertämässä myös parit arvostelutilaisuudet tavoitteenaan tulla palkituksi sekä rotupuolella että lajilaatuarvostelussa kummassakin vähintään toisella palkinnolla. Ehkä Tiira palkittaisiin aikanaan myös jälkeläistensä hyvästä menestyksestä, kuka tietää?