VH25-018-0031
Syyn Talvihurmoksen kuvat © Vvapaat. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Syyn Talvihurmos | Kutsumanimi | Hurma |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 157cm, tummanrautias |
| Syntymäaika, -paikka | 13.01.2025, Suomi | Ikä | 12-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 110cm, me. 100cm | Painotus | Esteratsastus |
| Kasvattaja | Syyn Kartano | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Edellinen omistamani Syyn Kartanon kasvatti, iki-ihana Vimma, oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen jo tovi sitten, joten luonnollisesti talliin järjestyi vapaa karsina heti, kun Hurma ilmestyi vapaille markkinoille myyntiin. Suunnitelmat nuoren, vain kolmevuotiaana Kuuraan muuttaneen orin varalle olivat suuret, suuremmat kuin yhdenkään omistamani hevosen kohdalla aiemmin: vakaa aikomukseni oli pyrkiä Hurman kanssa kantakirjaan, kun kerran sukukin siihen velvoitti. Kuka tietää, vaikka kipinä kohti laajempaakin kantakirjaharrastusta roihahtaisi liekkeihin orin ansioiden myötä - olettaen tietenkin, että Hurma kirjoihin ja kansiin hyväksytään, vaan miksi ei hyväksyttäisi; onhan se ollut nuoresta asti komea ja katseita kääntävä ilmestys!
Hurma on kotioloissa leppoisa hevonen, jonka kanssa kaikki vauvasta vaariin tulevat toimeen ongelmitta. Vielä kuljetusautoon kavutessaankin rautias on oikea tyyneyden perikuva, mutta määränpäähän saapuessaan se herää eloon tehden vallan selväksi sen, että oman elämänsä kruunaamaton kuningas on saapunut tontille. Kotona niin rennosta ja rauhallisesta hevosesta kuoriutuu kilpailupaikoilla vireä, välillä vähän röyhkeäkin hevonen, jonka taukoamaton kailotus ei jää keneltäkään huomaamatta. Suomenhevosen varustaminen hektisessä ympäristössä ei ole nautinto kenellekään, mutta liikkeelle päästessään Hurma kuitenkin asettuu sen verran, että sen kanssa on turvallista liikkua ahtaillakin varikkoalueilla.
Ratsailta käsin orin egon ohjaaminen olennaiseen on paljon helpompaa: Hurmaa voisi kuvailla jopa vähän tosikoksi ylisuorittajaksi. Kilpa-areenalle astellessaan se keskittyy sataprosenttisesti suoritukseensa tehden parhaansa ja vähän enemmänkin. Maaliviivan ylitettyään Hurma muistaa jälleen ottaa yleisön omakseen, ihan vain ettei kenellekään jää epäselväksi, millainen macho heille esiintyikään. Kotitallillaan Hurmassa on paljon vähemmän ratsastettavaa - sen etenemistä voisi alkuverryttelyjen aikana kuvailla jopa verkkaiseksi, ja vaikka ori kyllä käynnistyy miellyttävän pyrkiväksi treenin edetessä, ei se koskaan kiihdy sellaiseksi sähikäiseksi, kuin se reissussa ollessaan on alusta alkaen.
Hurma on isoliikkeinen hevonen, jonka selässä hyötyy valtavasti vahvasta keskivartalosta ja vakaasta vartalonhallinnasta. Rautiaalla on paha tapa pyrkiä rullaamaan pois tuntumalta, ja vaikka sen saakin korjattua pohkeella takaisin luotilinjan etupuolelle, valuu se herkästi jo seuraavasta puolipidätteestä jälleen kuolaimen taakse. Sileällä Hurma osaa perusasioiden lisäksi vähän temppuja, mutta sen kyky suoriutua erilaisista tehtävistä riippuu vahvasti ratsastajan osaamistasosta. Esteillä ori on vähän anteeksiantavampi, mutta aloittelijoiden ratsu se ei kuitenkaan ole. Hevonen pitää ratsastaa hyvin ohjan ja pohkeen väliin, jotta se suorittaa esteet tasaisen varmalla otteella. Hurma ei pelkää erikoisesteitä, mutta sillä on hauska tapa tehdä niistä mörköjä silloin, kun tilaisuus sellaiseen koittaa. Sama pätee myös maastoesteillä, ja maastossa liikkuessa vähän muutenkin: suomenhevonen ei varsinaisesti pelkää mitään, mutta epävarma ratsastaja saa varmasti jännittävää kyytiä hyvän tekosyyn ilmaantuessa.
| i. Helmiahon Talvitaituri sh, 154cm, rt |
ii. Hengenvaaran Talventuoja sh, 150cm, rt |
iii. |
| iie. Talvitaru |
||
| ie. Mörkövaaran Tähtivimma sph, 143cm, prt |
iei. Tähtiensota |
|
| iee. |
||
| e. Kallaisten Vaapulavissun sh, 160cm, prt |
ei. Vähäpellon Lapinpeikko sh, 162cm, rtkm |
eii. |
| eie. Lapintaika |
||
| ee. Hissunkissun sh, 161cm, rt |
eei. TYH-II, SLA-I, YLA1 |
|
| eee. Heljäke |
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (e. Hevosen Nimi) om. Omistaja, VRL-00000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (e. Hevosen Nimi) om. Omistaja, VRL-00000
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.01.2025: SV-I (7,6 + 10 + 6 + 8,5 + 8,5 + 7 = 47,6p)
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 31.01.2025: EV-I (8 + 17 + 3 + 4 + 2 + 9 = 43p)
Suomenhevosten kantakirjatilaisuus 28.02.2025: KTK-II (18 + 18 + 18 + 18 = 72p)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.07.2025: SLA-I (13 (3+3+3+4) + 19 + 25 + 20 + 20 = 97p)
| Ominaisuuspisteet (ERJ) | Taso |
| 2411.40 | 6/5 |
02.07.2025 - Valmentajana kasvattaja
Hurma saapui valmentautumaan kasvattajan tiluksille intoa uhkuen. Trailerista päästessään ori kailotti kovaan ääneen saapuneensa paikalle saaden jopa muutaman iloisen vastauksen orilaitumelta päin. Arvatenkin Hurma olisi halunnut kuulla tammasväen vastauksia, minkä vuoksi se hiljenikin äkkiä orilauman kuultuaan. Katri laittoi hevosen näppärästi kuntoon tallin pihassa ja ratsasti sen sitten suoraan kentälle, johon olin jo koonnut päivän estetehtävät. Pitkien alkukäyntien ja -rupatteluiden jälkeen ratsukko siirtyi verryttelemään ravissa sekä laukassa. Hurma teki työtä käskettyä ja osoitti alusta alkaen olevansa hyvin kuulolla. Alkuun otettiin paljon taivutuksia ja laajoja kaaria, joiden avulla Hurmaa saatiin notkistumaan. Pohkeenväistöt olivat oiva lisä sekä käynnissä että ravissa, laukassakin takapäätä saatiin inasen siirtymään. Lyhyiden välikäyntien jälkeen päästiin tehtävien kimppuun.
Hyppytekniikka Hurmalla oli mitä parhain, se käytti selkäänsä tehokkaasti ja löysi ponnistuspaikat kuin taikaiskusta. Valmennuksessa keskityttiin linjoihin sekä erilaisiin lähestymisetäisyyksiin. Esteet pidettiin maltillisen korkuisina, vaikkakin Hurma oli kuulemani mukaan hypännyt jopa metrikympin ratoja. Hurma suorastaan hurmasi kasvattajatädin totisella suhtautumisellaan esteitä kohtaan ja komeilla liikkeillään. Katri teki hyvää työtä istuen orin selässä vakaasti ja koko paketti näytti mitä mahtavimmalta. Muutamia huomioita kiinnitimme pohkeen paikkaan sekä sisäkäden tuntumaan, mutta muuten avainasiat olivat kokeneella ratsastajalla oikein hyvin hallinnassa. Valmennus päätettiin onnistuneeseen kahdesta erilaisesta linjasta koostuneeseen rataan ja Hurma pääsi ansaitsemilleen loppukäynneille maastoon. Olipa mukavaa valmentaa omaa kasvattia pitkästä aikaa.
15.01.2025 - Kirjoittanut omistaja
Hurma oli hädin tuskin ehtinyt kotiutua osaksi Kuuran hevoslaumaa, kun sen esteille sykkivää sydäntä jo tarvittiin lajiin vähemmän intohimoisesti (suorastaan kammoksuvasti) suhtautuvan Kimmon henkiseksi tueksi; kimo kouluratsu kun teki irtohypytyskujassa täydellisen stopin ilman lajitoverinsa rohkaisevaa seuraa. Hurmalle moinen pesti sopi erinomaisesti, sillä rautias oli hommassa jo vanha konkari, minkä lisäksi se oli omannut jo maitovarsana enemmän estelahjoja kuin Kimmolla tulisi olemaan koskaan. Muutaman enemmän vai vähemmän sujuvan puomikierroksen jälkeen Kimmo saateltiin pois maneesista ja Hurma pääsi tekemään muutaman toiston vielä oikeilla esteillä – tämähän sopi orille paremmin kuin hyvin. Tapansa mukaan Hurma oli kujassa varsin vauhdikas, mutta taidolla (tai tuurilla) se selvitti kaikki jalkansa esteiden yli rytmissä sekoamatta.
18.01.2025 - Kirjoittanut omistaja
3-vuotiaaksi kääntynyt Hurma, kuten myös kaikki ikätoverinsa, siirtyivät vuodenvaihteen jälkeen Jennan pitkän ratsutuslistan jatkoksi, vaikka eiväthän nämä listan nuorimmaiset kevään aikana muuta tehneet kuin totuttelivat vähän ratsastajaan – varsinaisesta ratsukoulutuksesta puhuttaisiin sitten vasta syksymmällä. Hurmalle, jolle lievän vieroitus- ja muuttokriisin jälkeen kaikki asiat ovat olleet aika ok, ei satulointi ja ihmisen paino satulassa olleet mikään suuri järkytys, pieni ihmetys korkeintaan. Hyvien eväiden turvin ori oppi kuitenkin nopeasti tykkäämään harjoituksesta, jossa ensin puetaan varusteet päälle, sitten hölkätään liinassa muutama kierros ja lopuksi otetaan Jenna hetkeksi selkään heilumaan. Ratsuttajan näkemys tulevasta esteratsusta oli seuraava: ”luottavainen, melko tasapainoinen ja treeneihin positiivisesti suhtautuva nuori, jonka kärsivällisyydessä on vielä jonkin verran toivomisen varaa”.
28.02.2025 - Kirjoittanut omistaja
Pitkään aikaan, varmasti vuosikausiin, en ollut jännittänyt mitään yksittäistä tilaisuutta yhtä paljon kuin Hurman helmikuista kantakirjausta. Ori oli omaan silmääni erittäin salonkikelpoinen, aivan kuten molemmat vanhempansakin, mutta vielä kymmenien kasvatettujen suomenhevosten jälkeenkin uskalsin epäillä omaa käsitystäni hyvännäköisestä, korrektirakenteisesta suomenhevosesta. Ja olihan minun kuitenkin myönnettävä se tosiasia, että vaikka Hurmaa kuinka katselisi vaaleanpunaisten aurinkolasien takaa, ei se missään nimessä ollut ulkomuodoltaan täydellinen. Sillä oli pitkä lanne, painunut selkä ja suorastaan tammamainen runko. Mutta oli Hurman rakenteessa hyviäkin puolia: se oli sporttisen ryhdikäs ja sillä oli hyväasentoiset jalat, minkä lisäksi se oli kokonaisuutena ilo silmälle. Näillä puheilla päätin siis lunastaa orin kasvattajalle aikoinaan esitetyn lupauksen Hurman esittämisestä kantakirjaustilaisuudessa – olisi lopputulema sitten mitä tahansa.
Vielä paikanpäälle saavuttuamme epäilin Hurman viemistä tuomareiden arvostelevien katseiden alle. Ori käyttäytyi kuin mikäkin hormonihuuruinen teinipoika, eikä sen esittäminen varmasti tulisi olemaan helppoa – ei ainakaan niin, että hevosen loppuelämää leimaava arvostelu tulisi olemaan mitenkään päin positiivinen. Toisin kuitenkin kävi, sillä maneesin oven sulkeuduttua muuttui suomenhevonen välittömästi kukkoilevasta mahtimiehestä nöyräksi ja kohteliaaksi työläiseksi, joka kävi ja kukkui kuten tulevan jalostushevosen sopi odottaakin. Noin vartin kestäneen katselmuksen jälkeen hallista poistui toisen palkinnon kantakirjaori, mikä juuri sillä hetkellä tuntui paitsi työvoitolta myös vuosikymmeniä haudotun haaveen toteutumiselta! Ehkä vielä jonain päivänä onnistun viemään oman kasvattini kirjoihin ja kansiin, mutta siihen saakka iloitsen vilpittömästi Hurman upeasta saavutuksesta.
12.05.2025 - Kirjoittanut omistaja
Orilaitumella vietetty kesäloma näkyi Hurman keskivartalon paikkeilla tukevana rasvakerroksena, vaikka todistetusti se oli toisinaan ottanut laumastaan vähän mittaakin; jälkimmäinen näkyi edelleen karvattomina laikkuina rautiaan ryntäillä ja takapuolen päällä. Mitään pysyvää vahinkoa suomenhevoselle ei kuitenkaan ollut kesän aikana tullut, joten muutaman päivän voivottelun (”Kuinka se on ehtinytkin syödä itsensä noin paksuun kuntoon?” ja ”Kaikki Jennan tekemä työ on valunut ihan hukkaan!”) jälkeen orilla alkoi kuntokuuri: vesikävelyä kolmesti viikossa, minkä lisäksi välipäivinä pyörimistä kävelykonekarusellissa sekä viikonloppuisin vaihtelevan mittaisia maastoratsastuksia tunturin rinteillä seikkaillen. Tulokset alkoivat näkyä selkeästi muutaman viikon kuluttua, mutta jo aikaisemmin oli huomattavissa lupaavia merkkejä siitä, että suunta oli oikea: Hurman mahavyö alkoi lähestyä ”vanhoja asetuksiaan” ja satulakin oli vaihdettava ”läskipenkistä” takaisin orin omaan tädinkuljettimeen.
Ratsastettavuudeltaan Hurma pysyi pitkään varsin suurpiirteisenä, vaan ihmekös tuo, kun ainoat treenit selästä käsin suoritettiin metsäpoluilla ja umpitunturissa – mitä nyt vauhdikkaampia laukkapätkiä otettiin silloin tällöin hiekkatiellä. Kenttätyöskentelyn pariin palattuaan ori petrasi kuitenkin nopeasti, niin että vain viikon työskentelyn jälkeen se muistutti kovasti jo entistä itseään: ori oli herkkä ja vähän huumorintajutonkin, mutta pääsääntöisesti kuitenkin miellyttävä treenikaveri. Viimeisetkin kesäkilot karistettuaan Hurma pääsi lopulta mielipuuhansa esteratsastuksen pariin. Ensimmäisiä esteitä ylittäessään rautias oli kuin uudestisyntynyt, eikä se muistanut edes pahastua tavanomaiseen tapaansa ratsastajansa tekemistä arviointivirheistä. Kahdeksan viikon kesälomasta sai lopulta maksaa yhtä pitkällä kuntoutusjaksolla, vaan lopputulokseen, hyvinvoivaan ja henkisesti levänneeseen hevoseen, sai olla enemmän kuin tyytyväinen.