Runon Violiinin kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Runon Violiini | Kutsumanimi | Vilna |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 150cm, musta |
| Syntymäaika, -paikka | 20.01.2024, Suomi | Ikä | 3-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 80cm, me. 50cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Runoratsut | Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Runon Violiini on oma salainen harras haaveeni, joka viimein Herran vuonna 2024 kävi toteen - sain kuin sainkin käsiini aidon ja oikean runoratsulaisen suoraan Melinalta! Ja millainen hevonen tamma onkaan: pienestä koostaan huolimatta kaunis ja menestyvä kouluratsu, jonka ratsastettavuus on aivan vertaansa vailla. Pienen pienenä miinuksena Vilnan sukutaulussa komeilee aikansa periyttäjäorin Vienolan Priimuksen nimi; ori kun aikanaan tuli itselleni tutuksi jo varismäkeläisen Taigan isänä. Tästä huolimatta Vilna on ja pysyy jakamattomalla ensimmäisellä sijalla suosikkihankinnoissani - ainakin, kunnes toisin todistetaan.
Vilna on näpsäkän kokoinen ja alati työntekoon valmis tamma, jonka tunnistaa ehdaksi ja aidoksi suomenhevoseksi niin krouvista ulkokuorestaan kuin vankkumattoman maanläheisestä suhtautumisestaan elämään. Mustaa karvapeitettä ylpeydellä kantavaa pikkuhevosta voisi parhaiten kuvailla sanoilla 'nöyrä' ja 'yritteliäs', mutta onhan Vilnassa paljon muutakin positiivista! Käsittelytilanteissa tamma on järkkymättömän kärsivällinen eikä se näytä ikävää naamaa sen enempää ihmisille kuin lajitovereilleenkaan. Hevonen on suomalaisittain vähään tyytyväinen eikä se halua tehdä itsestään suurta numeroa. Yltiösosiaaliseksi Vilnaa ei voi kuvailla, mutta kiltiksi ja kevyesti käsiteltävissä olevaksi kuitenkin - ja sehän se hektisen arjen keskellä vasta tärkeää onkin. Suomenhevosille varsin tyypilliseen tapaan myös Vilna on perso ruualle ja sillä on synnynnäinen taipumus kerätä kiloja vyötärölle; näiden syiden vuoksi tamma onkin ikuisuusdieetillä, jonka tulokset tosin näkyvät hevosessa hyvin vaihtelevasti.
Ratsain Vilna on tomera, mutta liikkeiltään kuitenkin varsin maltillinen hevonen. Tamman selkään voi huoletta istuttaa peräjälkeen ensin ammattilaisen ja sitten pikkulapsen; Vilna suhteuttaa vireystasonsa aina tilanteen vaatimalle tasolle toimien siten sekä pätevänä kilpapelinä että turvallisena opetusmestarina. Pienen kokonsa vuoksi musta suomenhevonen nauttii erityisesti lapsiratsastajien suosiosta: Vilna ei juuri poneista eroa, korkeintaan se on sielunmaisemaltaan vähän tasaisempi ja helpommin tulkittavissa. Tamman lahjat ovat pitkälti kouluratsastuksessa, mutta myös pienet esteet taittuvat hevoselta kohtalaisesti. Vilna ei ole kovin tyylikäs esteratsu, mutta rohkealla asenteellaan ja kovalla miellyttämisenhalullaan se pyrkii kuitenkin suorittamaan sille osoitetut tehtävät. Sileällä työskenneltäessä tilanne on kuitenkin toinen; tamma on tasainen ja hyvin pitkälti istunnalla ratsastettavissa, joten kouluaitojen sisältä sen kanssa on helppo hakea varma vähintään 63 prosentin suoritus. Liikeihme Vilna ei ole, mutta täsmällisillä ja positiivisilla suorituksilla sen kanssa on aina ilo kilpailla.
| i. Runon Aulis sph, 144cm, m |
ii. sph, 148cm, trt |
iii. Valkaman Aarni |
| iie. |
||
| ie. sph, 148cm, klm |
iei. Vienolan Priimus |
|
| iee. |
||
| e. Helmiahon Viola sh, 156cm, rt |
ei. sh, 159cm, vkk |
eii. |
| eie. |
||
| ee. Haavelaakson Violiina sh, 161cm, rt |
eei. Vinsentti |
|
| eee. |
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
| Ominaisuuspisteet (KRJ) | Taso |
| 00.00 | 0/4 |
00.00.0000 - Valmentajana Valmentaja
Tekstiä tekstiä tekstiä...
18.04.2024 - Kirjoittanut omistaja
Melinan järjestämä talvinen kasvattimyynti oli itselleni oikea onnentäyttymys, kun viimein vuosikausien fanityttöilyn jälkeen sain haaviini ihka-oikean runoratsulaisen suomenhevosen. Violiinin lisäksi myynnissä oli kyllä muitakin katseenkääntäviä varsoja, mutta alinan matkaan lähteneellä Ti-ti-uulla oli vähän turhan tutunnäköisiä hevosia sukutaulussaan ja samankaltainen tilanne oli myös felissan omistukseen siirtyneellä Vispipuurolla. Myös Veeran pyörittämään Pyökkipolkuun päätynyt Veera-hevonen polveutui vahvasti Villahaan kasvateista, eikä se siksi olisi palvellut tarkoitustaan Kuuran kasvatustoiminnassa - jälleen jo valmiiksi vahvasti edustettujen sukulinjojensa vuoksi. Runoratsujen kasvattimyynnin kohdalla voin oikeasti sanoa heränneeni suomenhevoskasvatuksen nykytilanteeseen: vaikka populaatio on suuri, ei puhtaasti erisukuisia hevosia ole kovin helppoa löytää. Tuontihevosia tarvittaisiin enemmän, eikä jo olemassa olevilla sietäisi tehdä määräänsä enempää varsoja. Tämä tuo jälleen oman haasteensa myös kuuralaiseen suomenhevoskasvatukseen. Vilna tosin ei ainakaan ole ongelmaan mikään ratkaisu - onhan se osa Vienolan Priimuksen perikuntaa, joka sekin on jo entuudestaan edustettuna kasvattamissani sukulinjoissa.
21.04.2024 - Kirjoittanut omistaja
Ostin Vilnan netti-ilmoituksen ja valokuvan perusteella, joten ensimmäisen kerran pääsin tutustumaan tammaan vasta sinä päivänä, kun suuntasin yhdessä työntekijäni ja erittäin hyvän ystäväni Aadan kanssa kohti Suomen saaristoa ja Runoratsuja. Tarkoituksena oli tietysti noutaa jo ensimmäistä syntymäpäiväänsä kolkutteleva suomenhevostamma uuteen kotiinsa Kuuravaaran maisemiin ja nauttia samalla suomenhevosista oikein koko rahan edestä. Meille pohjoisen kasvateille retket etelään olivat aina pitkiä, mutta yleensä sitäkin antoisampia - eikä tämäkään reissu tehnyt poikkeusta. Melinan omistama tila sijoittui idylliseen saaristomaisemaan, jonka kruunasivat tarhoissaan rauhallisesti nuokkuvat suomenhevoset, joita vaikutti olevan tarjolla ihan kaikissa malleissa ja väreissä.
Pienen ihastelutuokion jälkeen myös kyytiimme nouseva Vilna löytyi vastaten ensivaikutelmaltaan aivan prikulleen myynti-ilmoitustaan: tamma oli vielä pieni ja karvainen, mutta siitä pystyi aistimaan lempeän luonteen ja halun tulla ihmisten kanssa toimeen. Vaikka olimme hevoselle entuudestaan aivan tuntemattomia, lähti se matkaamme kysymyksiä esittämättä. Koko pitkän kotimatkan nuori Vilna seisoi kyydissä hiljaa ottaen meihin herttaisen uteliaana kontaktia aina taukojen aikana. Lähes puoli vuorokautta kestäneen ajorupeaman jälkeen olimme viimein perillä kotimaisemissa: Kuuran tallipihalla saimme purkaa autosta ympäristöstään kiinnostuneen, mutta edelleen hyvin kohteliaan suomenhevosen, joka lyhyen kävelytyksen jälkeen pääsi keräilemään voimiaan päätallin puolelle sijattuun karsinaansa - pihattolaumaan tutustuminen olisi edessä myöhemmin samalla viikolla. Sitä ennen haluaisin kuitenkin tehdä hieman perustyöskentelyä Vilnan kanssa; siis kerrata käytöstavat ja tutustuttaa hevosen uuden kotinsa pelisääntöihin.