VH25-018-0318
Routaruusun Kuolonkielon kuvat © AK. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Routaruusun Kuolonkielo | Kutsumanimi | Kielo |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 154cm, voikko |
| Syntymäaika, -paikka | 12.05.2025, Suomi | Ikä | 3-vuotias |
| Koulutus | Helppo B, re. 100cm, me. 90cm | Painotus | Este- & kouluratsastus |
| Kasvattaja | Routaruusu | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Routaruusun kasvattimyynnistä löytyi vaikka millaisia herkkuja, mutta kaikeksi (epä)onneksi minua nopeammin apajille löysi muita suomenhevosharrastajia erinomaisten ostotarjoustensa kanssa. Itse myöhästyin niin Lumilinnanneidon kuin Sydänystävänkin kohdalla, ja melkein myöhästyin Kuolonkielonkin kanssa, mutta kilpailevan ostajaehdokkaan empiessä tarjouksensa esittämistä ehdin kuin ehdinkin jättää kasvattajalle oman näkemykseni Kielon mahdollisesta tulevaisuudesta. Kuuralaisten onneksi tämä tulevaisuus on nyt pikkuhiljaa konkretisoitumassa – ainakin siinä määrin, että tarjoukseni meni läpi ja muutamaa viikkoa myöhemmin kuvankaunis tamma jo muuttikin Lapin lakeuksille elämänmittaisena tavoitteenaan niin este- kuin kouluratojenkin valloittaminen.
Kielo on söpö, nätti ja vielä sieväkin hevonen, joka lumoavan ulkonäkönsä lisäksi on luonteeltaan mitä herttaisin. Tammalla on peruspositiivinen elämänasenne, jonka siivittämänä se onkin noussut niin työntekijöiden kuin vierailijoidenkin suosioon. Käsittelytilanteissa Kielo on kiltti ja luotettava, toisinaan hieman kärsimätön ja ahne, mutta kuitenkin aina vilpittömästi hyväntahtoinen hevonen, jonka uskaltaa jättää lähes kenen tahansa käsiin tilanteesta tai paikasta välittämättä. Kuljettaessa tamma on hiljainen ja kärsivällinen matkustaja – ainakin niin kauan, kuin eväät ovat hyviä ja niitä on runsaasti. Heinäverkon tyhjentyessä Kielo rupeaa herkästi kuoputtamaan ja kolistamaan; jos nyt ei täydessä matkavauhdissa niin pysähdysten aikana ainakin. Vartalopositiiviselle ajatusmaailmalleen uskollisena tamma syö pitkilläkin reissuilla hyvin, eikä sen juottaminen ole temppu eikä mikään, kunhan veteen sekoittaa hieman melassia makua antamaan. Jalkojen ja erityisesti kavioiden hoito on Kielon mielestä asia, jonka voisi jättää vaikka kokonaan tekemättä: tamman mielestä kolmella jalalla tasapainoilu on työlästä, eikä se pidä naulojen nakuttelusta kavioihinsa kuumakengityksen harmaasta savupilvestä nyt puhumattakaan. Kärsivällinen ja päättäväinen seppä selviää tamman kengityksestä kyllä ongelmitta, mutta kisälliä suomenhevonen naruttaa mielellään samaisessa hommassa aivan 6–0.
Ratsastaessa Kielo on varmajalkainen ja tasainen hevonen, jonka selkään sopii istuttaa kenet tahansa. Voikko näyttää liikkuessaan vaatimattomalta, eikä se mikään hevosurheilun superlahjakkuus olekaan, vaan tamman arvo kiteytyy sen luotettavuudessa ja turvallisuudessa. Kompaktin kokonsa ja tasaisten liikkeidensä vuoksi suomenhevosen kanssa on hyvä opetella ratsastuksen peruspilareita, ja jos oikein haluaa haastaa itseään, voi Kielon kanssa yrittää tehdä myös vähän vaikeampia temppuja, kuten pohkeenväistöjä tai avotaivutuksia. Kovin hyvin tamma ei kuitenkaan kouluratsastukseen liittyviä liikkeitä osaa, vaan pääpaino sen treeneissä on aina ollut perustyöskentelyssä ja esteratsastuksessa. Moni osaavampi ratsastaja toivoisi hevosen olevan hieman herkempi avuille, mutta vasta-alkajan näkövinkkelistä Kielon kärsivällisyys ja virheidensietokyky ovat pelkästään positiivisia ominaisuuksia. Suomenhevosen kanssa tunnelma treenien jälkeen on hyvin harvoin, jos koskaan, mitään muuta kuin tyytyväinen ja rentoutunut.
Hypätessäkin Kielo on kiltti ja varma menijä, muttei kuitenkaan aivan yhtä aloittelijaystävällinen kuin sileällä työskenneltäessä. Tamma ei ole aikaluokkien nopein tykki, mutta se on rohkea ja ennakkoluuloton hyppääjä ja yleensä melko tarkka jaloistaankin. Toisinaan voikko innostuu hieman ilottelemaan radalla, mutta tosipaikan tullen se pystyy kuitenkin vakavoitumaan selvittäen teknisemmätkin tehtävät korvat hörössä ja vaivattoman näköisesti. Todellisuudessa Kielo tarvitsee jonkin verran tukea ratsastajaltaan pysyäkseen ratojen vaatimassa ryhdissä, mutta etupainoisuuttaan lukuun ottamatta se on melko selkeä ja helposti luettava estehevonen, joka tarvitsee verrattain vähän apua erilaisten tehtävien suorittamisessa. Maastossa suomenhevonen on leppoisa ratsu, jonka mielestä pitkät käyntilenkit ovat yksi elämän parhaista asioista, mutta joka ei myöskään koskaan kieltäydy reippaammasta vauhdista sitä ehdotettaessa. Ryhmässä ratsastettaessa Kielo viihtyy parhaiten vetohevosena, mutta se pystyy kuitenkin olemaan myös jonon keskivaiheilla tai tarvittaessa hännilläkin. Kaiken kaikkiaan Kielo on juuri niitä hevosia, joita ei koskaan ole myynnissä; niitä hevosia, joiden arvo mitataan aivan muissa asioissa kuin voittosummassa tai rusettien määrässä.
| i. Kärmeniemen Kalmankosketus sh, 152cm, vkk |
ii. sh, 153cm, vkk |
iii. |
| iie. Turmeltajan Kiusankappale |
||
| ie. Juhannuskalmo sph, 138cm, trt |
iei. |
|
| iee. |
||
| e. Helmiahon Jäälilja sh, 154cm, rt |
ei. Mörkövaaran Kipinävahti sh, 158cm, klm |
eii. |
| eie. Mörkövaaran Lystikäs |
||
| ee. Tuulenpesän Jääkaisla sh, 156cm, vprt |
eei. Kuukarin Merlin |
|
| eee. Mörkövaaran Leinikki |
|
iiii. Valheen Repäys iiie. Kalmiina iiei. Hurmusti iiee. Kiusanhengetär ieii. Rapanhapakko ieie. Kaarnalaivan Kikapo ieei. Pajunkissanpolkka ieee. Luulievo |
eiii. Suviveikko eiie. Havuhattara eiei. Pellonpekko eiee. Sinitian Taiga eeii. Sumuvuorten Malkin eeie. Hämyveden Mirna eeei. Ruunappa eeee. Ruskasaaren Lola |
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-0000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-0000
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 30.06.2025: EV-I (6 + 25 + 1 + 3 + 3 + 9 = 47p)
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.07.2025: SV-II (6,2 + 10 + 5 + 7 + 7,3 + 7 = 42,5p)
Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus 20.04.2026: KV-I (6 + 5 + 3 + 1 + 7 + 30,5 = 52,5p)
| Ominaisuuspisteet (ERJ) | Taso |
| 00.00 | 0/4 |
00.00.0000 - Valmentajana Valmentaja
Tekstiä tekstiä tekstiä...
30.05.2025 - Laidunhaaveri
Kaksivuotias Kielo ei ollut mikään missikisojen kaunein ilmestys, vaikka söpö se tietenkin oli. Tamma oli senttitolkulla takakorkea, sen vatsa pömpötti ja sillä oli pieniä taisteluarpia siellä täällä kehossaan – kaikki tämä siitäkin huolimatta, että sen ruokintaa oli vähennetty jo aikoja sitten lihomisen estämiseksi ja matokuurejakin oli tykitetty hevoseen puhtaista lantanäytteistä huolimatta enemmän kuin muihin samanikäisiin varsoihin yhteensä. Laumassa Kielon ei koskaan nähty haastavan riitaa, mutta siltikin se ajautui vähän väliä konflikteihin, jollaisiin muut nuoret eivät joutuneet. Ehkä Kieloa hieman sorsittiin sen erikoisen värin takia, tai sitten se vain oli sosiaalisesti hieman kömpelö, eikä kerta kaikkiaan osannut väistää riittävän ajoissa. Niin tai näin, Kielosta oli tahtomattaan tullut eläinlääkärimme kanta-asiakas, jolle pientä pintaremonttia tehtiin tuon tuostakin.
Tällä kertaa hoidettavana oli laitumelta hankittu pistohaava, joka tietysti umpeutui liian aikaisin ja rupesi sitten ajan myötä tulehtumaan. Haava oli vieläpä varsin ikävässä paikassa lähellä vuohisniveltä, minkä vuoksi haavan avaamiseen, puhdistukseen ja lääkitykseen tarvittiin eläinlääkäriä. Tamman hoitohistorian ja haavan hankalan sijainnin vuoksi Kielo sai lyhyen antibioottikuurin, sillä tulehduksen ei missään nimessä haluttu leviävän vieressä olevaan niveleen. Antibiootin kaveriksi hevoselle määrättiin myös mahansuojalääkitys, sillä valitettavasti kuuri ei suinkaan ollut tammalle ensimmäinen laatuaan; edellisen kerran sulfaa oli tarvittu ärhäkkään imusolmuketulehdukseen vasemmassa takajalassa ja sitä ennen penisilliiniä oli pistelty ruokatorventukoksen jälkimainingeissa. Kielo suhtautui hoitoihin aiemmista ikävistä kokemuksistaan huolimatta positiivisesti, joten tälläkin kertaa taisteluarvet selätettiin huolellisella hoidolla ja hyvillä lahjuksilla.
15.06.2025 - Hyvänmielen hevonen
Mitä kaikkea sitä voi kolmevuotiaan suomenhevosen kanssa tehdä? Ainakin Kielon kohdalla vastaus kuuluu, että mitä tahansa, mitä mieleen juolahtaa. Yhteisten puuhatuokioiden myötä hevosesta tuntuu karisseen viimeisetkin nuoruuden villitykset, niin että itseään saa vähän väliä muistutella siitä, että neitonen on todellisuudessa vasta esikoululainen. Kielon kanssa kaikki koulutus- ja käsittelytilanteet ovat olleet helppoja ja tapahtuneet hyvässä hengessä, mikä saattaakin olla syynä sille, että tamma on aina hirmuisen innoissaan tulossa töihin. Tähän mennessä suomenhevonen on ehtinyt kokeilla niin kevyttä kärryttelyä, ratsastuksen ensiaskeleita kuin leikkimielistä agilityäkin. Lisäksi nuorukainen on luonnollisesti pyörähtänyt näyttelyissä sekä ottanut osaa irtohypytykseen ja rantavedessä kahlailuun – uimaan saakka Kielo ei ole vielä uskaltautunut, mutta eiköhän sekin päivä koita vielä joskus. Tamma on aina yhteisen taipaleemme alusta asti vaikuttanut erityisen miellyttävältä ja nopeasti oppivalta tyypiltä, enkä tuskin malta odottaa, millaisia seikkailuja yhdessä pääsemme vielä kokemaan! Takapuolituntumani nimittäin on, että Kielon kanssa tulee ihan vahingossakin harrastettua monipuolisesti kaikenlaista mukavaa, vaikka kilpailullisiakin tavoitteita tammalle on toki asetettu.