VH26-018-0118
Pilvipellon Kultakuumeen kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Pilvipellon Kultakuume | Kutsumanimi | Dille |
| Rotu, sukupuoli | Suomenpienhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 147cm, punarautias |
| Syntymäaika, -paikka | 28.02.2026, Iso-Britannia | Ikä | 3-vuotias |
| Koulutus | Helppo B, re. 90cm, me. 60cm | Painotus | Koulu- ja esteratsastus |
| Kasvattaja | Cloudfield | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Olin törmännyt Pilvipellon-kasvattajanimellä varustettuihin suomenhevosiin elämäni aikana monet kerrat, mutta koskaan en ollut edes puolivakavissani harkinnut sellaisen hankkimista itselleni, en ainakaan suoraan kasvattajalta Iso-Britanniasta! Hevosissa ei tietojeni mukaan ollut mitään vikaa – päinvastoin, ne olivat hyvinkin tunnettuja rehellisestä luonteestaan ja hyvistä käyttöominaisuuksistaan - mutta maahantuontiin liittyvä byrokratia pelotti minua. Jokin noissa harmaiden sadepilvien alle syntyneissä hevosissa kuitenkin viehätti, joten alitajuisesti varasin itselleni ja miehelleni lennot Lontooseen vuosipäivämme kunniaksi. Reissun aikana en enää voinut vastustaa kiusausta käydä katsomassa muutamaa mielenkiintoista myyntivarsaa, ja kuinka ollakaan, kaupatkin solmittiin peräti kahdesta suomenhevosesta siltä samalta istumalta. Jos kerran byrokratian kiemurat oli joka tapauksessa selvitettävä, samalla vaivalla siitä myllystä pyöräyttäisi läpi hevosen kuin kaksikin. Tervetuloa Lappiin, Dille ja Ulla!
Dille on perustavanlaatuisesti vakavamielinen hevonen, jonka korvat nousevat vain aniharvoin uteliaasti hörölleen. Rautiaan pikkuhevosen perusilme on vakava, ja työskentelyilme sitäkin vakavampi. Huumorintajua Dillellä ei ole juuri nimeksikään, eikä se myöskään ole sosiaalisesti kovin taitava lajitovereidensa seurassa. Ori onkin yksi niitä harvoja tallin asukkeja, jotka tarhaavat yksin ja matkustavatkin mieluiten omassa rauhassaan. Positiivisesti ajateltuna Dille ei kärsi läheisriippuvuudesta, eivätkä muiden hevosten pörinät saa sen keskittymistä herpaantumaan. Liian lähelle ajautuvat lajikumppanit voivat kuitenkin provosoida Dilleä reagoimaan vahvastikin, eli orin kanssa on tärkeää huolehtia riittävästä turvavälistä niin käsittelytilanteissa, treeneissä kuin kilpailuissakin. Ihmisiä kohtaan rautias käyttäytyy asiallisesti, mutta ei järin seurallisesti. Pakolliset asiat se hoitaa mieluiten nopeasti pois päiväjärjestyksestä, ja kaiken ylimääräisen ohjelman se jättäisi mielellään vaikka kokonaan välistä. Dille ei ole sellainen hevonen, jota harjailtaisiin pelkäksi ajankuluksi, vaan sen kanssa touhuamiseen täytyy aina löytyä perusteltu syy.
Ratsastaessa suomenhevonen on eteenpäinpyrkivä ja tarmokas, mutta ei missään mielessä helppo hevonen. Dillellä on tapana ottaa itsensä liian vakavasti, eikä se siksi mielellään poistu omalta mukavuusalueeltaan ollenkaan. Virheiden tekeminen saa tosikon orin menemään lähes lukkoon, eikä työskentelystä sen jälkeen ole tulla enää mitään. Kaiken kukkuraksi Dille on pienestä koostaan huolimatta isoliikkeinen hevonen, joka ei siedä ratsastajaltaan horjuvaa istuntaa tai epätasaista tuntumaa. Kouluratsastuksessa se ei osaa kovin erikoisia temppuja, eikä se kyllä esteilläkään loista erinomaisuudellaan. Kapasiteettinsa ja tekniikkansa puolesta rautias voisikin olla kova peli esteratsastuksessa, mutta koska se vaatii niin älyttömän taitavan ratsastajan selkäänsä, ei kilpaileminen vaativalla tasolla ole esteilläkään järkevää. Sama pätee myös maastoesteille: varsinainen hyppääminen ei ole Dillelle ongelma, vaan kaikki se, mitä hyppyjen välissä tapahtuu. Orin on lähestyttävä esteitä hyvässä rytmissä ja tasapainossa, päädyttävä sujuvaan ponnistuspaikkaan ja saatava ratsastajaltaan samaan aikaan sekä rauha että tukea omaan suorittamiseensa. Millään mittarilla Dille ei ole helppo treenikaveri, mutta opettavainen se on; jos ei mitään muuta, niin ori opettaa ainakin periksiantamattomuutta ja taitoa käsitellä pettymyksiä.
| i. Runon Ralliharakka sph, 145cm, hprn |
ii. sh, 151cm, trn |
iii. Varikkorikko |
| iie. Harakanvarpaita |
||
| ie. sph, 144cm, hprn |
iei. Ateneumi |
|
| iee. Sateenkaaren Safiiri |
||
| e. Pilvipellon Kultahuurre sph, 147cm, vkk |
ei. Kultakapteeni sph, 146cm, vkk |
eii. Pikku-Kenraali |
| eie. Kultamuru |
||
| ee. Kuurankurimus sh, 156cm, rt |
eei. Pakkasherra |
|
| eee. Kaislahilla |
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.03.2026: SV-I (7,6 + 10 + 3 + 6,25 + 8 + 10 = 44,85p)
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 31.03.2026: EV-I (7 + 9 + 2 + 5 + 2 + 9 = 34p)
Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus 20.04.2026: KV-II (7 + 3 + 5 + 2 + 8 + 5,5 = 30,5p)
| Ominaisuuspisteet (KRJ) | Taso |
| 00.00 | 0/2 |
00.00.0000 - Valmennus
Teksti
06.03.2026 - Kummelitunnelmaa
Rakkaalla aviomiehelläni on yleensä kovin vähän sananvaltaa hevosasioihini, mutta Kultakuumeen lempinimen suhteen hän oli ehdoton: oria tulisi kutsua Kummelin hengessä joko Dilleksi tai Jönssiksi - minä valitsin lopulta ensimmäisen, joka kahdesta vaihtoehdosta kuulosti omaan korvaani vähemmän inhottavalta. Orin ostopäätöstä ei kuitenkaan perustettu sen nimeen, ei viralliseen eikä sen enempää epäviralliseenkaan, vaan hankinnan taustalla vaikuttivat ihan oikeat järkisyyt. Näistä tärkein oli tietysti ulkomaisen suomenhevoskasvatuksen tukeminen, sillä kuten varmasti voi kuvitella, siinä riitti haastetta enemmän kuin kotimaisessa hevoskasvatuksessa. Vähintään yhtä painava syy oli kuitenkin orin sukutaulu, joka piti sisällään liudan menestyksekkäitä urheiluhevosia, vieläpä pienikokoisia sellaisia. Pienhevoskasvatus on omassa kasvatustyössäni hyvin vaihtelevasti pinnalla, mutta kyllähän ponikokoisissa suomenhevosissa aivan omanlaisensa tunnelma oli. Toivon mukaan Dille jäisi vanhempiensa tapaan pienhevoskokoiseksi, ja pääsisi siten omalla olemassaolollaan rikastuttamaan Kuuran harvalukuisia, mutta sitäkin arvokkaampia piekkaririvejä.
12.03.2026 - Erityisnuori
Dille on erikoinen hevonen, jonka sielunelämää on välillä kovin hanakala tulkita. Useimmiten se vaikuttaa lähinnä sisäänpäin kääntyneeltä erakkosielulta, mutta sitten taas hyvinä hetkinään oikeinkin uteliaalta ja oppimisenhaluiselta nuorelta hevoselta. Siinä missä suurin osa kasvuikäisistä suomenhevoslapsista on ennemmin vähän uhmakkaita ja otteissaan ronskeja tyyppejä, on Dille hyvinkin tarkka omista käytöstavoistaan ja manöövereistään. Se selvästi arkailee epäonnistumisia, minkä vuoksi se käyttäytyy myös irtohypytyskujassa epävarmasti. Ensimmäisillä harjoituskerroilla orilla oli käsijarru niin vahvasti päällä, että ilman vetohevosta se ei selvinnyt puomikasoja isommista esteistä ollenkaan. Harjoituksen idean ymmärrettyään rautias ryhtyi kyllä hyppäämään kujassa, mutta edelleenkin se etenee varovaisesti ja pitää itsensä tarkasti irti esteistä. Liinatessakin suomenhevonen on harkitseva ja huolestunut, mutta hetkittäin myös todella lupaavan oloinen nuorikko. Luulenpa, että jos rautias olisi ihminen, olisi se tavalla tai toisella määritelty erityislaatuiseksi. On selvää, että töitä Dillen kanssa joutuu tekemään vielä paljon, mutta kiirehtimättä orista tullee lopulta ihan kiva harrastehevonen.