VH18-018-2188
Peikkotuulen kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Peikkotuuli | Kutsumanimi | Tuukka |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 155cm, punarautias |
| Syntymäaika, -paikka | 20.07.2018, Suomi | Ikä | 21-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 80cm, me. 60cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Minni, VRL-10337 | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Peikkotuulen myynti-ilmoitusta silmäilin ensin varsin pintapuolisesti, koska eihän talliin ollut tarkoitus ostaa enää yhtä ainutta hevosta lisää, ennen kuin vanhemmasta päästä joku poistuessaan tekisi tilaa taas uusille tulokkaille. Tuukassa miellytti kuitenkin moni asia: sen nimi ja suku, luonne ja vielä ulkonäkökin. Ori ei myöskään ollut aivan laittamaton: sillä oli jo SV-palkinto plakkarissa ja kasvattaja lupasi esittää hevosen myös KV-tilaisuudessa ennen nuorukaisen muuttoa Kuuraan. Näillä puheilla kaupat oli lyöty lukkoon, mitä sitä turhia tällaisia hankintoja liikaa harkitsemaan.
Hoitotilanteissa Tuukka on perinyt vanhempiensa rauhallisuuden, eikä orin kanssa ole mitään ongelmia hoitotilanteessa. Tuukka saattaa alussa yrittää tutkia kaikki paikat namien toivossa, mutta kunhan sen vain työntää päättäväisesti pois, tajuaa se asettua aloilleen ja välillä ori näyttääkin nukkuvan hoitotilanteen lävitse. Kisapaikoilla Tuukka osaa käyttäytyä kuin herrasmies ja se tyytyykin vain katselemaan kisapaikan menoa ja meininkiä. Kuljetuksissa Tuukka käyttäytyy hyvin, mutta pidemmät matkat ori matkustaa parhaiten kaverin tai heinäverkon kanssa. Kengittäminen on Tuukan kanssa helppo ja miellyttävä projekti ja ori nostaakin jalkansa omatoimisesti ja seisoo siivosti koko toimituksen ajan. Eläinlääkärin vierailuilla Tuukka näyttää hapanta naamaa ja saattaa vähän yrittää steppailla, mutta kaikki toimenpiteet sujuvat ilman isompia ongelmia ja välillä riittääkin vain se, että oria komentaa napakasti.
Ratsastaessa Tuukka toimii kevyillä avuilla, mutta ei kuitenkaan suutu vaikka ratsastaja saattaisinkin pyytää vähän painokkaammin jotain tapahtumaan. Uusia ratsastajia ori saattaa testailla mutta kunhan sen temput jättää omaan arvoonsa ja vain pyytää Tuukkaa eteenpäin lopettaa se kiemurtelut ja muut temput ja alkaa liikkumaan kauniin lennokkaalla ja hyvä tempoisella askeleella eteenpäin. Esteillä Tuukka ei ole ihan se Grand Prix ratojen tähti ja välillä orin hyppyjä katsoessa joutuukin miettimään että räsähtääkö hevonen esteen sekaan. Pienet esteet ovat Tuukalle kaikista vaikeimpia, mutta oikean kuskin ollessa satulassa saa orin ylittämään myös ne ihan sujuvasti, vaikkakin vähän korkeammilla esteillä ori tajuaa viimein itsekkin nostaa jalkojaan jolloin myös hyppytyyli paranee hieman. Maastoilussa ei Tuukan kanssa ole mitään ongelmia ja orin kanssa voikin maastoilla yksin tai porukassa. Todella tuulisina päivinä orista saattaa löytyä pientä säpäkyyttä, mutta silti se pysyy käsissä eikä se tee mitään idioottimaista.
Luonne © Kasvattaja
| i. sh, 157cm, rt |
ii. Villi Vintiö sh, 164cm, prt |
iii. Lennartti |
| iie. Ruusa |
||
| ie. Tulililja sh, 158cm, vrt |
iei. Kaarnalaiva |
|
| iee. Malviina |
||
| e. Röllivaaran Peikkosydän sh, 155cm, hprn |
ei. Röllivaaran Peikkomieli sh, 149cm, rn |
eii. Mielenkääntäjä |
| eie. Röllivaaran Minka |
||
| ee. Röllivaaran Peikkotaika sh, 155cm, rt |
eei. Peikkopoika |
|
| eee. Röllivaaran Taikatahto |
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.01.2021: SV-I (7,8 + 10 + 9 + 7,25 = 34,05p.)
Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus 20.10.2021: KV-III (3 + 2 + 5 + 2 + 1 + 2,5 = 15,5p.)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.01.2026: SLA-I* (17 (4+8+5) + 21 + 25 + 22 + 20 = 105p)
VSR-CUP - 31.08.2025 - Kuuran Suomenratsut - Helppo A - 6/95
VSR-CUP - 30.09.2025 - Kuuran Suomenratsut - Helppo A - 4/64
| Ominaisuuspisteet (KRJ) | Taso |
| 1912.96 | 5/4 |
16.04.2022 - Valmentajana Jatta Huovinen
5-vuotiskaudellaan Tuukka oli jäänyt jo selvästi jälkeen ikäisistään, ja vaikka se sinänsä tekikin ihan hyvää, tasalaatuista työtä, ei se kuitenkaan pystynyt kilpailemaan kaltaisiaan vastaan ikäluokkakilpailuissa. Lisäksi Tuukka oli käyntipainotteisen talvikauden aikana päässyt vähän lihomaan, mikä ei ainakaan auttanut tilanteessa, jossa orin kunnossa olisi ollut parantamisen varaa jo ennen viimeisintä sairaslomaakin. Ei kolmen kuukauden mittainen käyntikuuri pelkästään pahasta kuitenkaan ollut! Oma tuntumani Tuukasta oli, että se oli kropastaan hyvin auki ja mikä parasta, oli sen ratsastettavuus käynnissä ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Samaa mieltä oli myös valmentajani Jatta, jonka mielestä ori oli vielä viime kaudella ollut kiemurtelevainen ja tahtinsa kanssa häilyvä tyypillinen nuori, jolle seinän vierestä pois joutuminen oli ollut suorastaan vaikea paikka. Nyt Tuukka teki tasalaatuisia väistöjä kumpaankin suuntaan, osasi jo vähän koota takaosakäännöksiä ajatellen ja säilyi ylipäätään selkeämmin suoralla linjalla niin uralla kuin sen vieressäkin.
Kuntoutuksen tässä vaiheessa, kun lupa ravi- ja laukkatyöskentelyyn oli jo hellinnyt, oli huolellisesta käyntityöskentelystä apua myös uusia asioita opetellessa. Esimerkiksi tämän päivän agendana oli vastalaukan nostaminen suoralla uralla, missä suoruudesta ja rehellisestä apuihin vastaamisesta oli paljon apua. Alkuverryttelynä ravasimme loivia kaarteita kumpaankin kierrokseen; jyrkkiä teitä rautiaan kanssa tulikin vielä välttää, jotta rasitusvammasta palautuva etujalka ei ottaisi parantumisessaan takapakkia. Jatta halusi minun kiinnittävän huomiota orin taipumiseen kaarteissa, sillä taivutin helposti pelkkää hevosen kaulaa vaikuttamatta riittävästi myös Tuukan kylkiin. Kun sitten keskityin työskentelemään sisäpohkeella, vastasi Tuukka työntämällä takaosansa pois uralta. Tämän Jatta kehotti korjaamaan ulkojalan tuella, mutta kuten niin usein ennenkin, oli se minulle helpommin sanottu kuin tehty. Valmentaja ehdotti kuitenkin nopeasti raipan siirtämistä ulkokäteen, jolloin voisin tarvittaessa auttaa rakoilevaa ulkotukeani kepin kosketuksella orin kupeille. Aluksi Tuukka reagoi raipan hipaisuun kovin dramaattisesti, mutta huomattuaan sen olevan vain merkinantoväline muiden joukossa, alkoi takapää seurata rehellisemmin etujalkojen viitoittamalla tiellä.
Myös laukkaverryttely tapahtui loivilla kaarteilla, mutta sitä ei tehty kuin muutama kierros kumpaankin suuntaan. Eläinlääkärin ohjeen mukaan Tuukka sai ravata noin puoli tuntia päivässä ja laukata korkeintaan kymmenen minuuttia, joten siinä ajassa ei juuri huviajeluja humputeltu. Jatta kuitenkin kehui Tuukan tasaista muotoa ja iloista asennetta, antaen kuitenkin heti seuraavassa lauseessa noottia hevosen vinoudesta sekä etukumarasta. Päivän varsinaisen teeman parissa työskentelimme lyhyiden välikäyntien jälkeen vain hetkisen. Jatta halusi vain ja ainoastaan istuttaa Tuukan päähän ajatuksen vastalaukasta (joka aina tähän hetkeen asti oli orin elämässä kulkenut saatesanoilla ”Tämä on väärää laukkaa senkin pöhkö, etkö erota vai etkö välitä millaisilla avuilla laukkaa nostetaan?”) Tuukka oli aina ollut herkkä nostamaan väärän laukan, mikäli ratsastajan paino oli vinossa tai ori vain sattui olemaan sillä tuulella, eli suuria ongelmia vastalaukan nostamisen kanssa ei odotettu olevan. Vastalaukkakaarteet puolestaan olivat vielä hevosen tasapaino ja kuntoutustilanne huomioon ottaen liian vaativia tehtäviä, joten niitä minua suorastaan kiellettiin edes yrittämästä.
Vasemmassa kierroksessa Tuukka keksikin jutun juonen heti, eikä sen tarvinnut tehdä kuin muutama nosto pitkällä sivulla tullakseen hommassa valmiiksi. Oikeassa kierroksessa homma ei kuitenkaan sujunut yhtä vaivattomasti, sillä yhtä aikaa oikealle vinot ratsastaja ja hevonen tekivät vasemman laukan nostamisen työlääksi. Muutamien epäonnistuneiden yritysten jälkeen tavoiteltu laukka kuitenkin nousi, mistä Tuukka luonnollisesti sai valtavasti kehuja. Saimme Jatalta ohjeeksi tehdä nostoja välillä myös itsenäisesti kuitenkin niin, etteivät myötälaukat uuden oppimisen innossa pääsisi unohtumaan kokonaan. Ensimmäiset treenit nainen kannusti tekemään niin, että päivän aikana (alkuverryttelyä lukuun ottamatta) tehtäisiin vain joko myötä- tai vastalaukkaa, mutta rutiinin karttuessa näitä saisi tietysti tehdä myös sekaisin. Vasemman kierroksen oikeaan laukkaan emme saaneet erityisiä ohjeita, mutta oikean kierroksen vasemman laukan valmentaja kehotti nostamaan hieman uran sisäpuolelta pohkeenväistön saattelemana – näin tavoitelaukka nousisi luontevammin, eikä ratsastajan tai hevosen tarvitsisi turhautua toistuvien epäonnistumisten takia. Valmennus oli tarkoituksenmukaisesti ollut lyhyt, mutta sitäkin ytimekkäämpi. Koin saaneeni Jatalta jälleen uusia työkaluja paitsi Tuukan, myös ylipäätään nuoren hevosen ratsastamiseen ja kouluttamiseen. Kyllä sairaslomalta palailevallakin hevosella pystyi oppimaan!
23.06.2020 - Kirjoittanut kasvattaja
Tuukan kanssa on treenattu aika paljon ajaen sillä orilla on kuitenkin ensi vuonna edessä ratsutus, joten nuorelle on ollut hyvä saada peruskuntoa jo ainakin jonkin verran alle. Vaikka sillä on välillä ollut omia pöllöily hetkiään mitä nyt aina nuorten hevosten kanssa on tiedossa, on se silti vaikuttanut ihan järkevältä nuorelta oripojalta ja onkin mielenkiintoista nähdä mitä siitä tulee isona ja millaisen kisaratsun siitä saadaan leivottua minulle ja Sannille. Kiirettähän Tuukan ratsutuksen kanssa ei tulla pitämään ja ori on tarkoitus ratsuttaa ja treenauttaa kisatikkiin rauhassa.
Ajopuoli tulee myös jäämään nuoren orin liikutukseen ratsutuksen ohella ja todennäköisesti vaikka oripoika myöhemmin alkaakin tehdä vain ratsun töitä, ajellaan sillä aina satunaisesti jotta taito pysyy yllä ja toisaalta onpahan se keino saada oria treenattua monipuolisemmin ja käytyä sen kanssa vaikka vähän erilaisissa paikoissa esim. ajamassa mäkiä tai muita maastoja, joihin ei ehkä ratsain tulisi lähdettyä. Jo nyt nuorena Tuukkaa onkin pyritty totuttamaan erilaiseen treeniin ja onpa nuorella ollut pari kertaa jarrukärrytkin perässään.
06.01.2021 - Kirjoittanut kasvattaja
Tuukkaa on pyritty liikuttamaan muutaman kerran viikossa ajolenkeillä ja ori onkin tuntunut olevan ihan tyytyväinen tähän järjestelyyn. Tietenkään Tuukan ajolenkit eivät ole ravistarttiin suuntaavia, mutta kerran viikossa sen kanssa on ajeltu vähän reippaammin ja muuten sen kanssa on ajeltu hölkkää ja käyntiä.
Syksyllä Tuukan kanssa olisi tarkoitus alkaa syksyllä opettelemaan ison hevosen elämää ja orin ratsutus olisi alkamassa. Tietenkinhän Tuukan kanssa aloitellaan jo nyt keväällä satulaan totutus ja satulan kanssa liikkumiseen totuttelu, joten syksyllä on sitten helppo jatkaa tutuista asiosita, ennen kuin on aika laittaa ihminen roikkumaan satulasta ja lopulta selkään, ennen kuin orin kanssa päästään kunnolla ratsastamisen makuun.
14.12.2025 - Kirjoittanut omistaja
Kaiholla muistelen elämää Kuuran ensimmäisen asukkaan Kultsin kanssa: kaikki oli niin uutta ja jännittävää, että aikaa tuntui riittävän loputtomiin. Kultsin kanssa ehdin valmentautua ja kilpailla, höntsäillä ja huvitella, ja ehtihän mamma vanhoilla päivillään tekemään minulle vielä kolme rakastettavaa jälkeläistäkin. Yhteinen aikamme kesti lopulta vain 12 vuotta, ja silti ehdin saada sen kanssa aikaiseksi enemmän, kuin Tuukan kanssa viidessätoista vuodessa. Mihin aika onkaan kadonnut?
Tuukan ensimmäiset vuodet Kuurassa olivat varsin tavanomaisia; se laitettiin satulaan ja koulutettiin pikkuhiljaa sille tasolle, jolle orin rahkeet tuntuivat riittävän. Kilpailu-uransa Tuukka suoritti pääasiallisesti Maijan ratsuna, joskin vanhoilla päivillään se keräsi cup-pisteitä myös minun itseni ratsastamana. Tuukan elämä ei kuitenkaan ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista; sillä on ollut jos jonkinnäköistä terveysmurhetta, joka on milloin tauottanut lupaavasti alkaneen kilpailu-uran ja milloin estänyt aikeet orin siitoskäytöstä. Paluu sairaslomalta pääsi useammallakin kerralla venähtämään riittävän sitoutuneen kuntouttajan puuttuessa, ja samaan aikaan vuodet vierivät vauhdilla eteenpäin.
Lopulta Tuukka kuitenkin sai kilpauransa pakettiin ja siirtyi siitosuralle – tai olisi siirtynyt, mikäli sille olisi löytynyt sopiva kumppani omasta takaa. Orin nimi nousi usein pöydälle tammojen mahdollisia sulhasia pallotellessa, mutta aina se lopulta veti lyhyemmän korren kuin kilpakosijansa. Ja olihan kilpailu tälläkin saralla kovaa, kun vastassa olivat esimerkiksi komea voikko Kettu, ihana herrasmies Oodi ja jo edesmenneen lempihevoseni Aramiaan poika Armias. Parin ostohevosen myötä uskon kuitenkin Tuukallekin viimein löytyneen heilan, joka istuu orille kuin nenä päähän. Aikomuksenani on nimittäin astuttaa Miltsun kasvattama Iloisa Tuukalla tulevan kevään aikana!
11.01.2026 - Kirjoittanut omistaja
Nyt, kun uuden vuoden kynnyksellä tarkoituksenamme oli viimein esittää Tuukka suomenhevosten laatuarvosteluissa, oli hevonen jälleen liikkeestään epäpuhdas. Ensimmäinen arvaus oli tietysti jälleen oireilemaan ryhtynyt vasemman etujalan hankoside, mutta ilman eläinlääkäriä ei diagnoosia tietenkään voitu varmistaa. Onnemme onnettomuudessa kuitenkin oli, että hiljattain eläköityneen luottolääkärimme oli vastikään korvannut Virtuaaliklinikka asiantuntevine eläinlääkäreineen. Tuukka sai tutkimusajan heti tammikuun ensimmäiselle viikolle, ja kun klinikalle kerran oltiin menossa, tehtäisiin sille samalla myös vuosittainen terveystarkastus.
Klinikkapäivään mennessä Tuukan tilanne ei muuttunut suuntaan eikä toiseen; se ei liikkunut aivan priimasti, mutta ei myöskään varonut jalkaansa kovin selkeästi. Turvotusta etusessa kyllä oli, mutta selkeämmin alanivelien kohdalla kuin varsinaisen hankositeen ympäristössä. Ensiapuna aloitetut jalan kylmäämiset ja paketoinnit vaikuttivat melko turhanpäiväisiltä, sillä oireet pysyivät samanlaisina hoidoista huolimatta. Tutkimuspäivänä eläinlääkäri Marja Virtanen teki Tuukalle ensin yleistutkimuksen, josta ori selvisi puhtain paperein. Omassa mielessäni olin rautiaasta jopa vähän ylpeä, sillä tällä kertaa se jaksoi suhtautua vieraaseen ihmiseen ja klinikkaympäristöön suhteellisen lauhkeasti. Nuorempana Tuukka oli nimittäin osoittanut paljon vahvempia mielipiteitä eläinlääketieteen edustajia kohtaan kokemuksesta ja titteleistä välittämättä. Myös lähelle ihannearvoa arvioitu kuntoluokka (4,7) ilahdutti kovasti, olihan Tuukalla aina ollut pientä taipumusta kehopositiivisuuden suuntaan.
Taivutuskokeessa Tuukka oli takapäästään täysin priima, mikä 21-vuotiaalle hevoselle oli lähes poikkeava tulos jo itsessään. Etupään alanivelien taivutukseen se reagoi ehkä aivan inasen, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi, jotta siitä olisi saanut edes mainintaa hoitokertomukseen. Tunnusteltaessa Marja teki kanssani yhtäläisen huomion nivelalueiden turvotuksesta, mutta minkäänlaista kipureaktiota hän ei jalkoja palpoidessaan saanut aikaiseksi. Käynnin aikana etujalat varmuuden vuoksi ultrattiin, mutta vanhoja jo parantuneita vammoja lukuun ottamatta hankkarit ja koukistajajänteet olivat siistit. Seuraava askel oli etujalkojen röntgenkuvaaminen, sillä puuduttamalla selkeää tietoa vaivan sijainnista tuskin saataisiin jo lähtökohtaisesti minimaalisten taivutusreaktioiden vuoksi. Röntgen oli kuitenkin tällä kertaa avain onneen: se paljasti, kuinka epäedulliseen asentoon Tuukan kavionivel oli vuosien saatossa ajautunut. Kavioita ja röntgenkuvia tarkkaan arvioituaan Marja oli sitä mieltä, ettei orissa ollut jälkiä sairastetusta kaviokuumeesta, jolloin syyttävä sormi osoitti suoraan kengittäjän suuntaan.
Positiivista tilanteessa oli se, ettei tilanne ollut millään mittarilla katastrofaalinen. Kuvien pohjalta Tuukka voitaisiin kengittää niin, että kavioluun asento kääntyisi terveellisemmäksi, ja tarvittaessa tilannetta voitaisiin myös seurata uusilla röntgenkuvilla. Ja mikä parasta, Tuukka ei tarvitsisi käytännössä lainkaan sairaslomaa, eli haave laatuarvostelusta eli yhä! Eivät orin vaivat kuitenkaan pelkkiin jalkoihin jääneet: suomenhevosen suussa oli sanottavaa vaikka millä mitalla, mutta ei onneksi mitään sellaista, joka vaatisi raspausta suurempaa remonttia. Rutiinina otetun verikokeen tulokset Marja soitti vasta myöhemmin, mutta ne olivat onneksi täysin viitearvoissa. Loppukaneettina voinee siis todeta, että käynti oli aiheellinen, ja onneksi sen aikana ratkesi myös useampi Tuukan hyvinvointiin vaikuttava pulma. Koko Tuukan hoitokertomukseen voit halutessasi tutustua täällä.