VH24-018-0030
Kuuran Kepulikonstin kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kuuran Kepulikonsti | Kutsumanimi | Konsti |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 155cm, punarautias |
| Syntymäaika, -paikka | 08.01.2024, Suomi | Ikä | 12-vuotias |
| Koulutus | Helppo B, re. 100cm, me. 90cm | Painotus | Esteratsastus |
| Kasvattaja | Kuuran Suomenratsut | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Matkijanärhi oli elämänsä aikana tehnyt jo pari varsaa: Reliefin Hilkkeen orista Desibeli ja Kuuran Myrskylinnun omasta kasvatistani Kuuran Marsalkasta. Kumpikaan tammoista ei kuitenkaan vaikuttanut tallissamme Hilkkeen synnyttyä jo ennen Närhen muuttoa ja Myrskyn mentyä kaupaksi Syrjän Ratsutallille ensimmäisessä varsinaisessa kasvattimyynnissämme. Tämän kolmannen varsan kohdalla oli siis selvää, että se jäisi vaikuttamaan synnyintallilleen niin kilpaurheilun kuin siitoshommienkien saralla - olettaen siis, että syntyvällä otuksella olisi edes kohtalainen rakenne ja sopivasti luonnetta. Konsti täytti asetetut kriteerit onneksi helposti tulevaisuuden näyttäessä, kuinka pitkälle rautiaan rahkeet lopulta riittäisivätkään.
Konsti on hauska sekoitus isänsä vahvaa persoonaa ja emänsä nöyryyttä. Rautias on periaatteessa kaikkien käsiteltävissä, mutta tuimien ilmeidensä vuoksi sen läheisyys voi jännittää arempia hoitajia. Uhkaavasta olemuksestaan huolimatta ori ei ole koskaan käynyt kiinni ihmisiin, eikä sitä siksi ole syytä pelätä hoitotilanteissa. Varmaotteisten ammattilaisten kanssa hevosella ei olekaan mitään ongelmaa, mutta huomatessaan epävarmuutta käsittelijässään voi ori käyttää tilanteen hyödykseen muuttumalla levottomaksi ja vähän tuhmaksikin. En kuvailisi Konstia ilkeäksi, mutta sen huonokäytöksisyys voi näkyä esimerkiksi kuopimisena, narujen repimisenä, ylimääräisenä örinänä ja repimisenä taluttaessa. Kurissa ja nuhteessa eläessään tällaista käytöstä ei esiinny, vaan rautias on hyvinkin hajuton ja mauton asukas tallissa. Ainoastaan vieraat orit saavat suomenhevosen käymään kierroksilla, sillä kuten olettaa sopii, ei Konstin tunkiolla ole tilaa vieraille kukoille.
Ratsastaessa suomenhevonen on mitäänsanomaton monitaituri: se ei aiheuta wau-efektiä missään lajissa, mutta suorittaa tasapaksusti niin helppoja koulu- kuin estetehtäviäkin. Orin liikkeet ovat melko maahan sidottuja ja se on muutenkin ulottuvuuksiltaan maltillinen, mikä tekee hevosesta helpon ja ennakoitavan ratsastettavan. Rautiaalla ei ole varsinaisia huonoja tapoja ratsastaessa, mutta se voi olla päivän mukaan vahva tuntumalle, hidas pohkeelle tai vaikka molempia. Laiskaksi oria ei voi kuvailla, mutta ei se myöskään sohella kiireisenä eteenpäin. Esteillä Konsti on tarkka jaloistaan, vaikkei se mikään tekniikkaihme olekaan. Hevonen haluaa vältellä virheitä, eikä se siksi mielellään pelastele ratsastajaansa tämän omilta virheiltä. Hevosen keskittymiskyky voi välillä tuntua selkään hyvin rajoittuneelta, mutta tarkan paikan tullen ori pystyy miettimään jokaisen askeleensa loppuun asti. Tarkan ja suunnitelmallisen kuskin kanssa Konsti suorittaa kaikkein parhaiten, mutta pienempiä luokkia se tekee helpon näköisesti myös vähän kokemattomamman ratsastajan kanssa.
| i. Villahaan Kolttonen sh, 150cm, rt |
ii. sph, 144cm, vprt |
iii. Uunon Kuje |
| iie. Pähkinä |
||
| ie. sh, 150cm, klm |
iei. Puurin Pyörre |
|
| iee. Silkkipilvi |
||
| e. Matkijanärhi sh, 164cm, rt |
ei. Osan Jarru sh, 157cm, hpm |
eii. Jarruton |
| eie. Koivukummun Kristalli |
||
| ee. Helmisimpukka sh, 167cm, rt |
eei. Salamavalssi |
|
| eee. |
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.02.2024: SV-I (5,8 + 10 + 9 + 7,5 + 7,5 + 5 = 44,8p)
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 29.02.2024: EV-I (7 + 9 + 5 + 5 + 2 + 9 = 37p)
| Ominaisuuspisteet (ERJ) | Taso |
| 1875.61 | 5/4 |
17.04.2024 - Estevalmennus
Konsti oli viime aikoina ruvennut vähän konstailemaan kanssani, minkä vuoksi päätin pyytää naapuripitäjän elävää legendaa kyläilemään luonamme. En varsinaisesti kuvailisi orin ratsastettavuutta huonoksi, mutta epätasainen ja vaikeasti ennustettava se oli niin sileällä kuin hypätessäkin. Toisinaan rautias aloitti oikein mukavan tuntuisesti, ja sitten se lähes varoittamatta heitti hanskat tiskiin ja lopetti työskentelyn siihen paikkaan. Mahdollisia terveysmurheitakin olin jo monet kerrat ehtinyt pyöritellä päässäni, mutta ei siinäkään ollut mitään järkeä, että toisinaan Konsti suoritti paremmin kuin koskaan aikaisemmin, ja sitten taas toisinaan se oli huono vähän joka tavalla. Toiveikkaana siitä, että Tero osaisi nähdä hevosessa jotakin sellaista, joka itseltäni oli jäänyt huomaamatta, satuloin ratsuni ja suuntasin kohti kevätauringon kuivattamaa ulkoareenaa.
Alkukäyntien aikana kävimme valmentajan kanssa tilannetta vielä syvällisemmin läpi. Ensitöikseen mies halusi varmistua varusteiden istuvuudesta, mutta ainakaan nopealla kopeloinnilla hän ei huomannut niissä mitään moitittavaa. Tämän jälkeen hän antoi minun verrytellä Konstia hyvin itsenäisellä otteella, sillä omien sanojensa mukaan Tero halusi “nähdä omin silmin, mistä kenkä puristaa”. Yllättävää kyllä, alkulämmittelyjen aikana ei kenkä puristanut yhtään mistään. Konsti oli vuoden ensimmäisistä kenttäkeleistä toki innoissaan, mutta se malttoi pysyä kuuliaisena kaikissa askellajeissa ja liikkui suhteellisen symmetrisenä molempiin kierroksiin. Kun työskentelyyn otettiin osaksi myös ravipuomit, alkoi Konsti omasta mielestäni painautua vahvemmin tuntumaa vasten. Ohjattavuuteen tai pidätteiden läpimenoon asia ei kuitenkaan (vielä) vaikuttanut, joten pidin tunteen toistaiseksi omana tietonani.
Puomeilta esteille siirryttäessä alkoivat useat pikkuongelmat nousta esille; aluksi hyvin hienovaraisesti, mutta hyppyjen kertyessä aina vain selkeämmin ja selkeämmin. Lopulta minun oli pakko myöntää Terolle, että tuntumani Konstin suuhun oli niin vahva, että käsivarsia hapotti, enkä myöskään saanut runtattua vasenta pohjettani läpi vaikka kuinka kovasti pökin tai puristelin orin kylkeä. Mies ei näyttänyt tiedosta kovin yllättyneeltä, mutta syy-seuraussuhdetta tilanteeseen ajautumiseen ei hänkään osannut nimetä. Lopulta arvelimme ongelman ytimen olevan mahdollisesti psyykkinen, mutta epäselväksi jäi, oliko vikaa enemmän hevosen vai ratsastajan päässä. Tero arveli Konstin olevan lopen kyllästynyt työntekoon, mikä sitten johti avuille passivoitumiseen ja lopulta täyteen yhteistyöhaluttomuuteen. Miehen mielestä ori olisi parasta laittaa hermolomalle, ja palauttaa se sorvin ääreen aikaisintaan seuraavana syksynä.
11.10.2024 - Estevalmennus
Laidunkesän jälkeen Konstin lihakset olivat vain muisto entisestä, mutta henkisesti se oli kuin uudelleen henkiin herännyt. Ori odotti joka päivä yhtä innoissaan töihin lähtöä, eikä väkinäisyydestä ja hampaat irvessä puurtamisesta ollut enää tietoakaan. Se hyppäsi jälleen hyvillä mielin, minkä vuoksi uskalsin pitkästä aikaa ilmoittaa sen mukaan estevalmennukseen. Iltapäivän ensimmäisessä ryhmässä muut hevoset olivat vielä nuoria, mutta se ei haitannut, sillä juuri helppoja ja itsevarmuutta kohottavia tehtäviä Konsti nyt kaipasikin.
Alkuverryttelyn aikana rautias tuntui miellyttävän pehmeältä joka suuntaan. Osansa asiaan oli varmasti puolen viikon takaisella hieronnalla, josta Konsti oli päässyt nauttimaan töihin paluunsa kunniaksi. Valmentajamme kuitenkin huomautti, ettei minun tarvitsisi suomenhevosen kanssa tyytyä “lapsihevostasoon”, vaan voisin vaatia siltä vähän enemmän ryhtiä ja aktiivisuutta. Ilmankos ori olikin tuntunut niin mukavalta, kun itse olin tyytynyt matkustajan rooliin aktiivisen ratsastamisen sijaan. Alkaessani vaatia enemmän alkoi käsivarsissani tuntumaan vanha tuttu ohjastuntumaa vasten nojaava hevonen, mutta erona aikaisempaan pystyin nyt korjaamaan tuntumaa ilman, että Konsti heitti heti pyyhettä kehään.
Estetehtävät olivat tekniseltä tasoltaan ja korkeudeltaan koko valmennuksen ajan rautiaalle aivan naurettavan helppoja, mutta se ei haitannut. Pitkän tauon jäljiltä hienosäätämistä nimittäin riitti, vaikka ori olikin kaikkein tasaisin suorittaja ryhmänsä hevosista. Pääsääntöisesti hevosen hypyt olivat hyviä, vähän ehkä innostuksesta latautuneita, mutta kuitenkin suhteellisen suoria ja tasapainoisia. Lähestymisissä ori meni kuitenkin helposti vinoksi niin, että sen jalat polkivat kahden uran sijaan kolmea uraa pitkin. Samaan aikaan se tuli vahvaksi vastakkaisen puolen suupielestä, minkä vuoksi simppeli “ratsasta molemmilla pohkeilla eteenpäin” oli käytännössä vaikeampi toteuttaa, kun sitä edelsi vaatimus “samanlaisesta tuntumasta kumpaankin kuolainrenkaaseen”. Nämä olivat kuitenkin pikkujuttuja siihen verrattuna, että puolta vuotta aikaisemmin en tällaisia korjauksia pystynyt edes yrittämään.
Yksittäisillä esteillä poikittaminen ei ollut niin vakavaa, sillä pystyin suoristamaan oria aina kaarteissa työskentelemällä pohjeavun läpi ongelmakyljeltä. Oikeassa kierroksessa korjaus oli helppo, vasemmalle se vaati enemmän paneutumista, mutta joka tapauksessa kaarretyöskentely auttoi pulmaan helposti. Linjalla vinous näkyi kuitenkin selvästi, sillä jokaisesta pidätteestä ori loikkasi itsensä vain enemmän ja enemmän poikittain. Valmentajan mukaan vaikutti siltä, kuin Konsti olisi ollut todella menossa ja olisin joutunut pidättelemään sitä pelkästään käsilläni, mutta todellisuudessa rautiaalla ei ollut kiire minnekään. Se oli selvästi vähän hukassa oman kehonsa kanssa, mikä sitten johti helpoimpaan mahdolliseen tapaan säilyttää tasapaino esteiden välissä. Asia vaatisi paneutumista pidemmällä aikavälillä; tämän tunnin aikana se ei vielä täysin ratkeaisi.
Koko valmennuksen aikana minulle ja Konstille kertyi hyppyjä ehkä kahdenkymmenen kappaleen verran. Määrää tärkeämpää oli kuitenkin estetyöskentelyn laatu, joka ainakin omasta mielestäni oli hyvin linjassa ruosteessa olevaan rutiinin ja toispuoleiseksi ajautuneen fysiikan kanssa. Mitään treenaamista estävää ei kuitenkaan valmennuksen aikana tullut ilmi, mikä tarkoitti jälleen yhtä konkreettista edistysaskelta Konstin kilparadoille paluun suhteen. Kyllä me tästäkin suosta vielä nousemme!
10.01.2024 - Kirjoittanut omistaja
Konsti oli ihan tavallinen terve, pirteä ja sosiaalinen varsa – kunnes ei enää ollutkaan. Verrattain lyhyessä ajassa oripoika muuttui alakuloiseksi jättäen sosiaaliset kontaktit niin ihmisten kuin hevostenkin kanssa hyvin minimiin. Varsa myös pyöristyi vatsastaan ja sen lanta muuttui vetiseksi. Parin viikon oireilun jälkeen rautiaan ruokahalu alkoi kadota, ja vaikkei kuumeilua tai varsinaista kipukäytöstä ollutkaan havaittavissa, oli nyt viimeistään aika kärrätä varsa emineen klinikalle tarkempiin tutkimuksiin. Matka Närhen ja Konstin kanssa sujui helposti ja myös perillä parivaljakon kanssa toimiminen oli helppoa, vaikkei apukäsiä matkalle mukaan ollut ehtinytkään. Lopulta syyksi Konstin heikentyneelle kunnolle selvisivät suolinkaiset, jotka lukuisista matolääkityksistä huolimatta eivät olleet kaikki kuolleet, vaikka pikkuorin lantanäyte aiemmalta viikolta olikin väittänyt toista. Kaikeksi onneksi varsan keuhkot kuulostivat normaaleilta, sen veriarvot olivat kohdillaan ja yleiskunto muutenkin oli vahvasti kotiutuskuntoinen. Kotihoitona Konsti joutui matolääkkeiden tehokuurille ja samalla sen ruokavalioon lisättiin suoliston toimintaa tukeva lisäravinne, joka toivon mukaan auttaisi palauttamaan normaalin mikrobitasapainon nopeasti ja sivuvaikutuksetta.
20.01.2024 - Kirjoittanut omistaja
Konstin ensikosketus ratsuhevosen elämään koitti rautiaan ollessa karvan vaille kolmen vuoden ikäinen. Sitä ennen käytynä oli jo esikoulu, joka kattoi perustaitoja niin ohjasajon, juoksutuksen kuin irtohypytyksenkin maailmasta. Nyt vuorossa oli satulaan ja ratsastajan painoon totuttelu, joka uteliaan nuoren miehen mielestä oli lähinnä mielenkiintoista ja kauraämpärin ansiosta makoisaakin touhua. Orilaumassa varttuneena Konsti oli jokseenkin tottunut siihen, että sen selässä tai harjassa roikkui kulloin kukakin, eikä ratsastaja tehnyt tähän poikkeusta. Epäilevistä ennakko-odotuksista huolimatta ori siis selvitti peruskoulutuksensa ensimmäisen vaiheen nopeasti ja kivuttomasti, ja koska estettä koulutuspolulla etenemiseen ei ollut, päätyi Konsti ottamaan saman harjoituksen aikana vielä ensimmäiset askeleensakin ratsastaja selässään. Käveltyään tallin käytävän pariin otteeseen edestakaisin, oli Konstin ensimmäinen tasokoe läpäisty kirkkain arvosanoin, ja orin peruskoulu voisi jatkua vakaalta pohjalta heti seuraavana päivänä.
18.08.2024 - Kirjoittanut omistaja
Konsti sai lomailla koko laidunkauden. Kesällä kaikilla oli kiire muutenkin, eikä burnoutista kärsivä kiukkuilmeinen suomenhevonen varsinaisesti houkutellut ketään puoleensa. Alkukesästä ori joutui laiduntamaan yksin, mutta kun nuoriso-osaston hoitosetänä toiminut Taavi yllättäen loukkasi itsensä, koitti Konstin vuoro kokeilla onneaan lastenvahdin roolissa. Nopeasti kävi ilmi, että järjestyksestä pitävä ja keinoja kaihtamaton, mutta kuitenkin nuoriin lajitovereihinsa yllättävän pitkämielisesti suhtautuva Konsti oli nappivalinta vuotiaiden oripoikien leikittäjäksi ja opettajaksi. Se otti uuden tehtävänsä vakavasti ja päivysti silloin, kun nuorison edustajat nukkuivat, ja johdatti kaitsettavansa ruokintapaikalle silloin, kun tiesi päivittäisen apekierroksen olevan alkanut. Epäilyksistäni huolimatta rautias osasi käyttäytyä laumassa asianmukaisesti, eikä se pöllyttänyt nuorisolaisia liikaa silloinkaan, kun koki asiakseen hieman ojentaa niitä huonosta käytöksestä. Kuka olisi arvannut, että kaikista hevosista juuri Konsti olisi kuin syntynyt lapsenvahdin ammattiin!