Ionin Laventelinaisen kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Ionin Laventelinainen | Kutsumanimi | Liina |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 153cm, rautias |
| Syntymäaika, -paikka | 04.08.2019, Suomi | Ikä | 18-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 80cm, noviisi | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | S, Ionic | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Ionin Laventelinainen on oma henkilökohtainen sovitteluyritykseni sitä vääryyttä kohtaan, että koko tallini 7-vuotisen historian aikana omistuksessani ei ole ollut yhtään Ionicin kasvattia – ei edes yhtään sellaista hevosta, jonka suvusta Ionin-kasvatusliitteen alle syntyneitä hevosia löytyisi, vaikka kaiken maailman teurashevosia aikanaan olen ostellutkin. Kun Sirpa sitten listasi julkisesti hevosiaan, jotka Ionicissa olivat tulleet tiensä päähän mutta joilla olisi vielä monta hyvää vuotta edessään jonkun toisen omistuksessa, oli Liinan lisäksi listalla monta muutakin mielenkiintoista hevosta: Ionin Karvanoppaelvis oli upea, mutta henkilökohtaisesti en välittänyt sen isästä, ja Ionin Kuppari-Kaisan kouluttaminen vanhoilla päivillään työhevosesta ratsuksi olisi ollut hevoselle itselleen epäreilu ratkaisu.
Jonens Säfstaholmista pidin myös kovasti, mutta senkin sukutaulusta löytyi itselleni tuttuakin tutumpi Ralli-Rami, mikä valitettavasti muodostui esteeksi orin ostamiselle. Liinasta tai sen suvusta en kuitenkaan varsinaisia vikoja löytänyt: tammalla oli jo lupaavia jälkeläisnäyttöjä ja se oli vieraillut kouluaidoissakin juuri sen verran, että oli osoittanut pärjäävänsä siellä siinä missä lajitoverinsakin. Lisäksi rautias oli oikein herttainen luonteeltaan, mikä olikin lopulta se viimeinen naula arkkuun ostotarjouksen jättämisen kanssa; vain muutamaa päivää myöhemmin Liina sitten saapuikin uudelle kotitallilleen Kuuranvaaran maisemiin tarkoituksenaan karistaa mammavuosien kilot ja suunnata sinivalkoiset ruusukkeet silmissään vanhoilla päivillään vielä takaisin kilparadoille. Ja ehtisihän rautias vielä tekaista jonkun varsankin ennen virallista eläkkeelle jäämistään, mikäli sillä vain terveyttä ja puhtia piisaisi.
Liina on hevonen, joka rakastaa rauhaa ja tahtoo kaikille pelkkää hyvää. Tammasta näkee, että se on kasvanut suurtallin vilskeessä, sillä se viihtyy hyvin ”hurrikaanin ytimessä”. Sen sijaan aivan yksinään, ilman näkö- tai edes kuuloyhteyttä lajitovereihinsa, rautias ei viihdy oikein lainkaan. Yksinäiset trailerimatkat ovat hevoselle vaikeita, samoin tilanteet, joissa Liina joutuu olemaan yksin tallissa tai jäämään viimeisenä tarhaan. Stressaantumisensa tamma ilmaisee levottomalla ramppaamisella ja huutelulla, mutta aidoista se ei karkaa eikä kaada karsinastaankaan seiniä. Ihmisten kanssa Liina on seurallinen ja se haluaa miellyttää käsittelijäänsä, joskus aivan äärimmäisyyksiin saakka. Tamma on kuin yli-innokas partiolainen, joka pyrkii ennakoimaan siltä pyydetyt tehtävät ja suoriutumaan niistä kympin oppilaan arvosanoin. Suomenhevonen nostaa jalkansa tomerasti, kävelee taluttaessa höntyilemättä ja seisoo varustaessa kuin tatti paikoillaan. Liinan kanssa pärjää vähän kokemattomampikin hevosihminen, sillä tamma on kärsivällinen ja sen mielenliikkeitä on helppo tulkita. Hyvästä hoidosta suomenhevonen kiittää tyytyväisellä pärskimisellä ja välillä jopa vastavuoroisella hieronnalla, mikä tekee rautiaan hoitamisesta aivan erityisen palkitsevaa.
Ratsain Liina on leppoisa ja yllätyksetön hevonen, jolla ei ole kiire minnekään. Tamma on hyvin tavallinen ratsastettava, eikä sen kanssa tarvitse osata ihmeitä päästäkseen nauttimaan turvallisista hyvänmielen harrastustuokioista. Liinan askellajit ovat ratsastajaystävällisen tasaiset, ja vaikka se onkin vaatimaton liikkuja, kompensoi se maahansidottuja liikkeitään säännöllisyydellään ja symmetrisyydellään. Rautias on periaatteessa melko nöyrä ja tomera treenikumppani, mutta välillä sen keskittymiskyvyn soisi kuitenkin olevan vähän paremmalla tasolla. Liinan perisynti on hairahtua ajatuksiensa kanssa kauas kentän laitojen ulkopuolelle, jolloin ratsastajan tehtäväksi jää palauttaa suomenhevosen huomio jälleen käsillä olevaan tehtävään. Tamma ei varsinaisesti pelkää mitään kentällä tai sen ulkopuolella tapahtuvaa, mutta keskittymisensä herpaantuessa sen suorittaminen luonnollisesti muuttuu vähemmän sujuvaksi. Liinalla on pitkä runko ja se on luonnostaan etunojoinen, mikä oikein korostuu tamman viihtyessä lyhyellä kaulalla turpa aavistuksen luotilinjan takana. Ratsastajan käteen hevonen on kuitenkin pehmeän ja vastaanottavaisin tuntuinen, minkä vuoksi tamman kanssa on helppo tyytyä kivalta tuntuvaan suoritukseen. Toisaalta rautias on motivoitunut tekemään töitä, eikä sitä tarvitse patistella yrittämään parastaan, jolloin ratsastajalle jää enemmän aikaa keskittyä yksityiskohtien hienosäätämiseen kokonaisuudesta selviytymisen sijaan.
Parhaiten Liina pääsee oikeuksiinsa sellaisissa tehtävissä, joissa nopeus ei ole valttia, vaan arvioinnin painopiste on tarkkuudessa ja kuuliaisuudessa. Tamma on liikkeissään verrattain verkkainen, ja vaikka se tekeekin kiltisti kaiken pyydetyn, ei se vauhtilajeissa pärjää hätäisemmilleen. Rautiaan estetekniikka on kohtalaisen kätevä, mutta rutiininpuutteesta johtuvia virheitä Liina tekee paljon. Tamma ei oikein pysty auttamaan osaamatonta ratsastajaa vaikeissa tilanteissa, vaikka halua siihen kyllä olisi. Maastossa suomenhevonen on varmajalkainen menijä, joka on tottunut liikenteen hälyyn ja erilaisiin luonnossaliikkujiin. Tamma ei pienestä hätkähdä, ja hätkähtäessäänkin se pysähtyy niille sijoilleen paikalta poistumisen sijaan. Ratsastuksen lisäksi Liina on luotettava kumppani myös kärryttelyyn, oli tarkoituksena sitten käydä ajelemassa huvin vuoksi maastossa tai keskittyä totisempaan valjakkoajon treenaamiseen kotikentällä. Rautias on ehdottomasti vahvimmillaan valjakkoajon koulukokeessa antaen sitten sekä tarkkuus- että maratonosuuksilla kilpakumppaneilleen tasoitusta olemalla tehtävissä vähän turhankin varovainen ja rauhallinen. Liinan kanssa kaikessa tekemisessä korostuu turvallisuus ja hyvän mielen harrastaminen, niin että vaikka sen kanssa ei voikaan saada kuuta taivaalta, on sen kanssa harrastaminen kuitenkin päivästä toiseen huoletonta ja mukavaa.
| i. Ionin Iku-Turso sh, 150cm, rt |
ii. sph, 147cm, hprt |
iii. Hiisi |
| iie. Katajakorven Purotar |
||
| ie. sh, 157cm, m |
iei. Peräkylän Musta |
|
| iee. Suomiehen Saara |
||
| e. Ionin Jumanskekka sh, 157cm, rt |
ei. Ukkometso Kerpele! sh, 152cm, rt |
eii. Ukko-Pekka |
| eie. Pirunpolkka |
||
| ee. Huissan Huhu sh, 163cm, rt |
eei. Väärinvannoja |
|
| eee. Huissa-Liina |
13.01.2021 t. Lepaan Liereä (i. Seljasaaren Jalomieli) om. Emi, VRL-15225
14.04.2023 o. Ionin Happikato (i. Ionin Astrakaani) om. S, VRL-00329
14.05.2023 t. Ionin Magnesiumsulfaatti (i. Ionin Herra Huu) om. VRL-15146
KRJ: 7 sijoitusta
| 04.12.2020 | Koistila | Helppo A | 1/50 |
| 12.12.2020 | Koistila | Helppo A | 1/50 |
| 25.03.2025 | Stall Fernweh | Helppo A | 4/50 |
| 27.03.2025 | Stall Fernweh | Helppo A | 6/50 |
| 27.03.2025 | Stall Fernweh | Helppo A | 5/50 |
| 28.03.2025 | Stall Fernweh | Helppo A | 1/50 |
| 30.03.2025 | Stall Fernweh | Helppo A | 2/50 |
VVJ: 3 sijoitusta
| 06.12.2020 | Adina | Noviisi tarkkuuskoe | 5/27 |
| 16.03.2025 | Tigrishellir | Noviisi koulukoe | 1/38 |
| 17.03.2025 | Tigrishellir | Noviisi tarkkuuskoe | 2/36 |
28.02.2025 - Kirjoittanut Katri
Tutustumiskäynti Liinan luokse ennen lopullisen ostopäätöksen tekoa oli tällaiselle paljon hevosmaailmaa nähneelle konkarillekin mieleenpainuva kokemus, eikä vähiten Ionicin henkeäsalpaavien fasiliteettien tai Sirpan vuosikymmeniä kestäneen kasvatustoiminnan mukanaan tuomien kokemuksen ja viisauden vuoksi. Olisin jaksanut kuunnella naisen tarinointia Liinasta tai mistä tahansa muustakin aiheesta vaikka kuinka pitkään, mutta lopulta huomio oli aikataulullisista syistä pakko kiinnittää tammaan itseensä. Paperilla suomenhevonen oli jo tehnyt minuun vaikutuksen, eikä se näin omin silmin nähtynäkään vaikuttanut ollenkaan huonolta hankinnalta. Viime aikoina olin ostellut paljon varsoja (pois lukien raviradalta löydetty Nanotuli), ja vaikka nuorten hevosten ostaminen olikin ydinosaamistani, oli mukavaa olla välillä hankkimassa tulevaisuuden toiveiden ja unelmien sijaan ihan konkreettista vuosien työpanoksen lopputulosta.
Liinalla ikää oli mittarissa jo sen verran paljon, että moni ostajaehdokas oli sivuuttanut sen pelkästään kilometrien loppumisen vuoksi kokonaan – minulle kypsä ikä näyttäytyi kuitenkin lähinnä elämänkokemuksena, jonka pohjalta olisi hyvä lähteä vielä tavoittelemaan omia kyseistä hevosta koskevia haaveitani ratsastajana ja kasvattajana. Varsinaista koeratsastusta ei tarvittu ollenkaan, minulle riitti, kun pääsin näkemään Liinan liikkeet vapaana kentällä. Myös laaja eläinlääkärintarkastus sai tämän ikäiseltä hevoselta jäädä tekemättä; jos vaivoja ilmaantuisi, ne hoidettaisiin tilanteen vaatimalla tavalla. Pyyntihinta tammasta oli jo lähtökohtaisesti varsin kohtuullinen, ja kun sitä sujuvien kauppojen myötä laskettiin vielä nimellisesti hieman, oli kaupat nopeasti kätelty lukkoon. Liinan muuttopäiväksi sovittiin jo seuraavan viikon keskiviikko, joten kauaa en uutta hevostani joutuisi odottelemaan.