VH25-018-0678
Hornanhovin Yönvarpusen kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Hornanhovin Yönvarpunen | Kutsumanimi | Vaappu |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 155cm, tummanrautias |
| Syntymäaika, -paikka | 21.09.2025, Suomi | Ikä | 3-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 100cm, me. 80cm | Painotus | Este- ja kouluratsastus |
| Kasvattaja | Hornanhovi | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Vaappu on malliesimerkki hevosmateriaalista, jollaista huolin Kuuraan lisää milloin tahansa: se on monen lajin osaaja, luonnoltaan hurmaava ja suvultaan korkeasti palkittu. Tamman terveystarkastuskin meni läpi täysin moitteetta, mikä jo itsessään on lähes ennenkuulumatonta. Mitä muuta tulevalta siitostammalta kehtaa enää edes toivoa? Ehkä sitä, että se pysyisi hengissä ja terveenä riittävän pitkään lunastaakseen kaikki sitä kohti ladatut odotukset.
Vaappu on suurisilmäinen sydäntenmurskaaja, johon on helppo ihastua joka päivä uudelleen. Tamma on monella tapaa hyvin perinteinen suomenhevonen, ja ehkä juuri siksi se nauttii jopa pitkän linjan suomenhevosihmisten suosiosta. Omassa karsinassaan rautias on hiljainen ja huomaamaton tyyppi, mutta käytävälle päästessään se herää aivan eri tavalla henkiin. Hevonen on tarkkaavainen, sosiaalinen ja kaikissa tilanteissa lähes ajatuksen voimalla toimiva. Sitä voi harjata ja taluttaa kirjaimellisesti kuka tahansa, eikä sen lastaamiseen tarvitse varata ylimääräistä aikaa erilaisten vippaskonstien toteuttamiseen. Vaappu matkustaa kuljetusautossa tyytyväisesti nassuttaen vaikka monta päivää, eikä se perille saavuttua ole koskaan vaikuttanut edes voipuneelta. Tamma tuntuu itsekin tietävän, milloin voimia on syytä säästellä, ja milloin on oikea aika laittaa kaikki peliin.
Ratsastaessa Vaappu liikkuu omalla moottorillaan, mutta ei niin kovaa, etteikö sitä pitelisi tavallisella kuolaimella ja keskiverto vatsalihaksilla. Rautiaan liikkeet ovat hyvin suomenhevosmaiset ja erityisesti sen laukassa olisi varaa pyöriä paremminkin. Aavistuksen maahansidotuista liikkeistään huolimatta Vaappu on kuitenkin ryhdikäs, erityisesti esteradoilla, mutta osaavan ratsastajan kanssa ihan jokaisella treenillä. Hevosen mielilaji on ehdottomasti esteratsastus, mutta se tekee kuuliaisesti parhaansa myös muissa lajeissa: kouluratsastuksessa sen kanssa on mukava humppailla helpon tason kouluohjelmia, ja maastossa se tekee mielellään niin rauhallisia käyntilenkkejä kuin vauhdikkaampia irtiottojakin. Maastoesteiden hyppääminen ei ole rohkealle Vaapulle temppu eikä mikään, mutta ratsastajansa suuntautumisen vuoksi hevosen pääpaino on kuitenkin pysynyt rataesteiden puolella. Hevosen hyppy on kaareltaan melko pyöreä, ja vaikka tamma saisikin käyttää rehellisemmin selkäänsä ja koukistaa jalkansa tarkemmin, kompensoi se vajavaista tekniikkaansa vauhdilla ja korkeudella. Välillä Vaapun soisi olevan tarkempi jaloistaan, mutta useimmiten se kuitenkin tekee puhtaita nollia aina silloin, kun ratsastaja siihen tarjoaa otolliset olosuhteet. Aivan automaattinen Vaappu ei ole missään lajissa, mutta niin kauan kuin vaatimustaso pysyy kohtuullisena, ei tammalla ole ongelmaa kantaa selässään vähän kokemattomampaakin ratsastajaa. Kunnon suomenhevosen tapaan Vaappu vetää myös kärryjä, ja hyväntuulisena vetääkin!
| i. sh, 160cm, prn |
ii. sh, 163cm, prn |
iii. Aarretulia |
| iie. Kuninkaanmurha |
||
| ie. sh, 155cm, rt |
iei. Kanelikuusi |
|
| iee. Lumosiko Luonnotar |
||
| e. sh, 149cm, trt |
ei. Toiveen Ajatus sh, 154cm, trt |
eii. Aave |
| eie. Täsmällinen |
||
| ee. Ruoholan Suvilintu sph, 148cm, rn |
eei. Kaappari |
|
| eee. Ruoholan Ruislintu |
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja, VRL-00000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja, VRL-00000
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.11.2025: SV-I (5,2 + 10 + 10 + 5,75 + 7,5 + 7 = 45,45p)
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 31.12.2025: EV-I (7 + 10 + 3 + 3 + 2 + 9 = 34p)
Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus 20.03.2026: KV-II (5 + 3 + 3 + 2 + 7 + 12 = 32p)
| Ominaisuuspisteet (ERJ) | Taso |
| 0000.00 | 0/4 |
00.00.0000 - Valmennus
Teksti
Mattimyöhäisen satulaanlaitto - 18.12.2025
Vaappu vaaputtaja oli ehtinyt kuin varkain kolmevuotiaaksi, ja totta puhuakseni se oli jäänyt heti lähtöviivalla ikätovereistaan jälkeen. Tamman jättäminen pois alkukevään ratsutusjaksolta oli ollut jollakin tavalla perusteltu - olisikohan sillä ollut hurja kasvukausi juuri tuolloin käynnissä vai vaihtoiko se vähän hankalasti hampaitaan - mutta kesän kiireet ne vasta jätättivätkin rautiaan niin sanotusti lähtömonttuihinsa. Syksyyn ehtiessä muut kolmeveet tekivät jo kaikkia askellajeja ratsastaja selässään, reippaimmat ylittivät jo pieniä tikkujakin ja kaikki olivat ehtineet päästä myös maastoilun ja kunnonkohotuksen makuun. Vaapulla ei ollut käytetty vielä edes satulaa selässään, vaan äkkiähän tilanne oli korjattu, kunhan terävä uusi groomi sen vain ensin oli huomannut. Jostain syystä olin ajatellut Vaapun olevan vielä kakkonen, olihan se niin pienen ja hintelän näköinenkin… Varusteiden myötä tammasta tuli kuitenkin välittömästi vanhemman ja valmiimman hevosen näköinen; satula puki Vaappua hyvin. Ja koska rautias oli tunnettu rauhallisuudestaan ja sopeutumiskyvystään, tällättiin sille samalla vauhdilla vielä ratsastajakin kyytiin satulan lisäksi. Vaappua ei ollut edes juoksutettu valmistelumielessä, ja silti se kiersi tallin ympäri vain yhden taluttajan turvin kuin olisi paljonkin tehnyt ratsuhevosen hommia elämässään. Tältä pohjalta Vaappu oli kiva aihio, vaikka vähän ikäisiään jäljessä vielä olikin.
Kärryt perään! - 20.12.2025
”Hetkinen hei, eihän meillä ole tällä hetkellä ketään ajovalmennuksessa olevaa hevosta tallissa?” kysyi epäileväinen miesääni siltä seisomalta, kun oli bongannut tasaisen pölykerroksen peittämät koppakärryt heinäliiterin ovenpielestä: ”Vai oletko taas mennyt ostamaan uuden hevosen?”
”En tänään! Vielä. Nuo kärryt ovat Vaappua varten.”
”Vaappua? Mutta eihän sitä ole koskaan ajettu? Ei muistaakseni edes ohjasajettu…” mutina liiterin suunnalla jatkui. Äänen kantautumisesta päätellen mies oli jo matkalla talliin. Muutaman sekunnin kuluttua Jannen pää jo kurkistikin ovensuulta. Miehen ilme oli mietteliäs tämän kysyessä: ”Niin, eihän sitä ole edes ohjasajettu?”
”No ei oo, mutta tälle käy kaikki. Ja oli mulla eilen juoksuttaessa kahdet ohjat ja kävelin lopuksi kierroksen tän pyllyn takanakin. Vaappu oli kiltti niin kuin aina, ei edes ajatellut potkimista.”
”Ei ajatellut potkimista…” toisti tuttu ääni viimeisimmän lauseeni uudestaan: ”ja meinaat tältä pohjalta lähteä ajelulle?”
”Juu, ja sinä saat auttaa siinä.”
”Lottovoitto syntyä Suomeen, ei kun päästä tänne töihin.”
”Suu suppuun ja naru kiinni Vaapun kuolaimeen, nyt mennään!”
Vaappu oli kärryjen kiinnittämisen ajan suhteellisen rauhallinen, mitä nyt pari kertaa vilkuili taakseen vähän epäileväisen näköisenä. Liikkeelle lähdettäessä se oli ensin vastahankainen, kuten kaikki rintaremmin kanssa ensikerran tuttavuutta tekevät hevoset yleensä olivat, mutta pihamaalle ehdittäessä oli tamman askel jo tutun tarmokas.
”Ei vaikuta lainkaan pinkeältä, jännittääkö se?” huutelin koppakärryjeni kyydistä apukäsieni suuntaan.
”Ihan on rauhallinen katse ja levollinen suu. Koitahan pysäyttää valjakkosi!” kuului vastaus Vaapun rinnalta.
Sen verran paljon rautiasta oli jo ratsastettu, että pidätteen merkitys oli ehtinyt iskostua sen kalloon selkeäksi ja varmaksi pysähtymismerkiksi. Liikkeelle lähdettäessä Vaappu epäröi jälleen parin askeleen verran, mutta kun mitään yllättävää ei tapahtunut, eteni matka jälleen pian rattoisasti eteenpäin. Ensimmäiseksi ajokerraksi riitti tämä; seuraavalla kerralla voisin sitten jättää avustajan pois tai kokeilla ravia. Ehkä jopa molempia! Vaappu vaikutti tässäkin lajissa sen verran tolkun hevoselta, ettei minua pelottanut, tai edes jännittänyt, sen kärryillä ollenkaan.