VH25-018-0679
Hornanhovin Taikaliljan kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Hornanhovin Taikalilja | Kutsumanimi | Tatti |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 155cm, rautias |
| Syntymäaika, -paikka | 13.09.2025, Suomi | Ikä | 3-vuotias |
| Koulutus | Vaativa B, re. 100cm, me. 90cm | Painotus | Koulu- ja esteratsastus |
| Kasvattaja | Hornanhovi | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Tatti muutti Kuuran suomenratsuihin, koska se nyt vaan tuli. Tamma oli osa samaa Hornanhovin kasvattimyyntiä, josta niin ikään kotiutin myös Hussen, Tuuman ja Vaapun – kaikki kolme sellaisia, jotka saadakseni olisin voinut antaa vaikka oikean käteni - mutta Tatti tuli kaupassa vähän kylkiäisenä. Ei sillä, sukuhan pienikokoisella suomenhevostammalla on aivan kohdillaan, mutta en minä välttämättä olisi ihan tällaista paikoilleen asettumisen ammattilaista talliini kaivannut. Ostohetkellä Tatti oli kuitenkin vasta parivuotias, ja sinisilmäisesti toivoin, että kyllä siitä iän ja koulutuksen myötä ihan soiva peli tulisi. Ja olinhan minä tavallaan puoliksi oikeassakin!
Taikaliljasta tuli Tatti, koska ensikohtaamisemme aikaan se seistä nöpötti paikallaan tuima ilme kasvoillaan. Olisi ehkä pitänyt miettiä nimeä vielä vähän pidempään, sillä myöhemmin Tatti on lunastanut lempinimensä aina uudestaan ja uudestaan; lastatessa, taluttaessa, ratsastettaessa... Ikimuistoisimmalla kerralla Tatti jämähti kesken uintiretken keskelle järveä löydettyään jalkojensa alle pitävän karikon. Tatti ei ole helppo tamma, mutta sitäkin palkitsevampi sitten, kun sen saa motivoitua tekemään töitä. Rautiaan kanssa treenien monipuolisuus on kaiken a ja o; jos Tatti pääsee tylsistymään, se ei välttämättä innostu duunista vielä seuraavallakaan viikolla. Tamman viikko-ohjelma koostuu lähinnä maastoilusta, ja koululiikkeitä viritellään korkeintaan kerran viikossa aitojen sisäpuolella. Kilpailuissa rautias ei sentään ole aivan mahdoton ratsastettava, sillä vieras ympäristö saa tamman tanssikengän vipattamaan innokkaammin kuin kotosalla. Tuhma Tatti ei ole kotonakaan, mikäli laiskuutta ja ajoittaista juurten kasvattamista ei lueta varsinaiseksi tuhmuudeksi. Esteillä suomenhevonen on hidas ja vähän epävarmakin etenijä; teoriassa melko tyylikäs hyppääjä, mutta käytännössä kehno valinta esteradalle. Jonkin verran tamma on haluttomuudestaan huolimatta kuitenkin hypännytkin, treenien monipuolisuuden nimissä nimittäin.
Käsiteltäessä Tatti on hapannaamainen, mutta kuitenkin kiltti ja tervejärkinen hevonen. Tamma ei liiemmin arvosta saamaansa huomiota, mutta ymmärtää kuitenkin, että tietyt toimenpiteet on vain pakko kestää. Arjen hulinoissa Tatti menee siinä missä muutkin, vaikka se onkin hidas liikkeissään ja jatkuvasti tympääntyneen näköinen. Matkustajana rautias on tyytyväinen juuri niin pitkään, kuin heinäverkko sen turvan edessä on sopivasti pullollaan. Pidemmillä reissuilla Tatti juo hieman huonosti, mikä kannattaa ottaa jo ennakoivasti huomioon turhien eläinlääkärikulujen välttämiseksi. Tatilla ei ole laumassaan montaa sydänystävää, mutta ne jotka ovat, ovatkin sitten tammalle todella tärkeitä. Se viihtyy ystäviensä kanssa aamusta iltaan, eikä erkaannu niiden rinnalta edes omille väkirehuilleen. Lähtökohtaisesti en sanoisi Tattia läheisriippuvaiseksi, mutta ahdistuu sekin silloin, jos kaikki tutut frendit ovat yhtäkkiä jossain muualla. Jonkin verran Tatin aivoja rassaa myös se, jos rutiineja mennään oikein kovalla kädellä rukkaamaan: kellojen, ja samalla myös ruokinta-aikojen, siirtäminen ei tamman elämää vielä hetkauta suuntaan eikä toiseen, mutta esimerkiksi päivätarhauksesta yötarhaukseen muuttaminen vaatii kyllä muutaman päivän sopeutumisajan. Tatti ei todellakaan ole luonteeltaan perinteisen palvelualtis suomenhevonen, mutta jotain periksiantamattomuuteen viittaavaa siitä ehkä kuitenkin pohjimmiltaan löytyy!
| i. Mörkövaaran Velhonvälke sh, 156cm, rt |
ii. Velhonkuje sh, 159cm, trt |
iii. Kujeilija |
| iie. Velhonkutri |
||
| ie. sh, 150cm, vkk |
iei. Silmut Solmussa |
|
| iee. Surusilmä |
||
| e. Hortensian Kuulilja sh, 154cm, vrt |
ei. Valheen Repäys sh, 158cm, trt |
eii. Vesseli |
| eie. Tähti-Reetta |
||
| ee. Salmiakkikuningatar sh, 153cm, m |
eei. Salmiakkisoturi |
|
| eee. Hillevin Taikamatto |
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja, VRL-00000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja, VRL-00000
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.11.2025: SV-I (6,8 + 10 + 9 + 6 + 7,2 + 10 = 49p)
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 31.12.2025: EV-II (6 + 10 + 3 + 1 + 2 + 9 = 31p)
Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus 20.02.2026: KV-I (8 + 4 + 4 + 1 + 8 + 10 = 35p)
| Ominaisuuspisteet (KRJ) | Taso |
| 0000.00 | 0/6 |
00.00.0000 - Valmennus
Teksti
13.09.2025 - Selkään
Voitte vain uskoa, että kun koitti päivä, jolloin Tatin selkään ensimmäisen kerran ryhdyttiin kiipeilemään, ei tasapaksulla suomineidolla ollut asiaan juuri mielipiteitä. Tai mielipiteitä ehkä olikin, mutta ne piiloutuivat taitavasti tamman rautanaamion taakse. Itselleen uskollisena Tatti törötti paikallaan silloinkin, kun se oikeasti olisi voinut haluta pois paikalta. Nopeasti kävi selväksi, ettei rautiaan kyytiin pääseminen ollut päivän todellinen ongelma; ongelma oli saada Tatti liikkeelle ja mielellään vielä niin, ettei se kokenut joutuvansa tekemään sitä äärimmäisen pakon edessä. Tällä kertaa päätimme turvautua rehusankoon silläkin uhalla, että tavallisesti siitä oli suomenhevosten satulaanlaitossa enemmän haittaa kuin hyötyä. Tatista ei kuitenkaan ruuan myötä tullut hätäistä tai kärttyisää, vaan tamman kanssa lahjus toimi täsmälleen toivotulla tavalla. Näin ollen saimme samalla vaivalla hoidettua myös liikkeelle lähdön ratsastaja selässä, vaikka pahoin pelkäänkin, ettei tammalle tilanteesta ämpärin lisäksi juuri muita muistoja jäänyt.
20.12.2025 - Jos metsään haluat mennä nyt
Tatin kanssa oli kokeiltu ratsain jo monenlaisia vippaskonsteja, vaan ei se halunnut löytää sisäistä liikkumishalukkuuttaan ainakaan silloin, kun ratsastaja sellaista olisi toivonut. Sisäänratsastusvaiheessa tamman perässä oli hölkännyt raippamies varmasti useamman kilometrin verran, ja silti Tatti hyytyi heti, kun paine eteenpäin menemiseen hieman hellitti. Hevoselle oli annettu lomaa, mutta lomalta palasi aina yhtä mukavuudenhaluinen pieni suomitamma. Tatille oli annettu energiarehua siitosorien kanssa yhtäläisiä määriä, ja siltikin se vastusteli aktiivista työskentelyä kaikin mahdollisin keinoin. Myös tamman varusteet oli sovitettu ammattilaisella yksi kerrallaan, vaan ei ollut niistäkään selittävää tekijää löytynyt. Lisäksi hevonen oli tutkittu eläinlääkärillä laajasti, vaan ei siitä mitään vikaa löytynyt. Tatti nyt vain oli Tatti, ja viihtyi mieluiten juuri siellä, missä se nyt milloinkin sattui aikaansa tappamaan.
Kunnes sitten! Anna pyysi minua mukaansa maastolenkille, jonne hän itse oli lähdössä Islan satulassa. Minä olisin voinut valita ratsukseni oikeastaan kenet tahansa, mutta koska Tatti nyt sattui olemaan jo valmiiksi karsinassa, päätin pukea sille nopeasti satulan ja suitset päälle. Ulos karsinastaan Tattia sai houkutella tavalliseen tapaan useamman hengenvedon verran, mutta liikkeelle lähdettyään se klopsutteli koko pitkän käytävän ulos ja aina selkäännousujakkaran juurelle saakka. Anna ja Isla odottelivat meitä jo, joten puolihuolimattomasti hyppäsin Tatin satulaan ja ohjasin sen sitten lähtemään laumatoverinsa perään kohti muutaman kilometrin ”pikkulenkkiä”.
Alkumatkasta en ollut kovin vaikuttunut Tatin taivalluksesta, sillä välillä tuntui, kuin hevonen ei olisi hengissä ollutkaan, mutta kauemmas tallialueelta päästyämme alkoi rautiaaseenkin tulla eloa. Se katseli maisemia uteliaana ja kiihdytti välillä jopa omatoimisena askeleitaan pysyäkseen paremmin Islan tahdissa. Lopulta päädyimmekin tekemään ”pikkulenkin” sijaan ”metsälenkin”, ja Tattihan se vain petrasi, mitä pidemmälle matkamme taittui. Ensimmäistä kertaa ikinä minulla oli tamman selässä sellainen tunne, että pikkuhevonen itsekin nautti olostaan ja halusi oikeasti liikkua itse eteenpäin. Samalla hetkellä myös päätin, että seuraavat viikot ja kuukaudet Tattia koulutettaisiin vain metsässä!