VH25-018-0680
Hornanhovin Jaloturmion kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Hornanhovin Jaloturmio | Kutsumanimi | Tuuma |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 161cm, punarautias |
| Syntymäaika, -paikka | 06.09.2025, Suomi | Ikä | 3-vuotias |
| Koulutus | Vaativa B, re. 100cm, me. 80cm | Painotus | Koulu- ja estepainotus |
| Kasvattaja | Hornanhovi | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Tuuma on osa hornanhovilaista nelikkoa, joka marraskuussa 2025 muutti asumaan Kuuran Suomenratsuihin. Orin hankintaa lienee tarpeetonta perustella; vilkaisu hevosen sukutauluun paljastaa jo kaiken oleellisen. Erityisen innoissani olen Tuuman emästä Unikulkijasta: tamma on yksi aikansa elävistä legendoista ja on suorastaan kunnia-asia saada sen jälkeläinen talliin. Lyhytsukuiset suomenhevoset olivat Kuurassa noin muutenkin käymässä vähiin, eikä uusien sukulinjojen hankkiminen osaksi omaa kasvatustyötä ollut vielä koskaan johtanut huonoon lopputulokseen. Tuumasta ja sen tulevista seikkailuista olen kovasti innoissani, kuten muistakin Hornanhovista ostetusta ratsuvarsoista.
Jaloturmio ei ole lainkaan nimensä mukainen hevonen. Tai onhan se toki ulkomuodoltaan jalo, muttei kuitenkaan niin jalo, kuin lämminveriset lajitoverinsa tapaavat olla. Turmioksi Tuuma ei onneksi ole ollut lainkaan, eikä se sellaiseksi toivon mukaan edes vanhoilla päivillään ryhdy. Perusluonteeltaan ori on vähän vekkuli, mutta ei kuitenkaan ikävällä tavalla. Se on sosiaalinen ja osallistuva ja viihtyy erinomaisesti huomion keskipisteenä, mutta osaa se toisaalta arvostaa rauhaa ja hiljaisuuttakin. Varustaessa rautias on hieman levoton, mutta ei se varsinaisesti mitään toimenpiteitä vastustele. Kengittäjän kanssa ori on hyvänpäiväntuttuja, ja eläinlääkärinkin se päästää lähelleen epäröimättä. Muita hevosia Tuuma kohtelee kylmänviileästi; se ei ole karjas tai äänekäs, muttei myöskään tee tuttavuutta uusien tyyppien kanssa kovin mielellään. Ori matkustaa mieluiten yksinään, mutta hajuttoman ja mauttoman matkakumppanin kanssa kilometrit taittuvat myös kahdestaan. Hevosautoon voi Tuuman lisäksi lastata vaikka koko tallin, kunhan orille rauhoitetaan seinäpaikka heti ohjaamon takaa.
Ratsastaessa suomenhevosta voisi kuvailla varovaiseksi, ehkä jopa hieman araksi hevoseksi. Se osaa teknisesti oikein näyttäviä temppuja, mutta esittelee niitä vain, jos satulassaan istuu riittävän varmaeleinen ja määrätietoinen ratsastaja. Tuuma pysyttelee mielellään omalla mukavuusaluellaan, mikä käytännössä tarkoittaa sievää, hieman alitempoista sipsuttamista kaula mukavasti nyökyssä, mutta takajalat energiansäästötilassa. Vaativan tason kouluradoille moinen ei tietenkään riitä, mutta omista taidoistaan epävarmalle ratsastajalle Tuuman perusmoodi tarjoaa oikein miellyttävää kyytiä. Maine ja mammona mielessään ratsastava ratsastaja saa tehdä hiki hatussa töitä nostaakseen Tuuman parhaat puolet pintaan; esille pulpahdettuaan niitä kehtaa kyllä esitellä vaikka vähän isommallekin yleisölle! Parhaimmillaan rautias on tasainen, pehmeä ja suoraviivainen hevonen, jonka keskittyminen ei harhaile eikä se yritä jokaisella askeleella luistaa työnteosta. Liikkeiltään Tuuma on letkeä ja rytmikäs, joskin se saisi keinuttaa lannettaan vielä aktiivisemmin käynnissä ja laukassa.
Hyppääminen on Tuuman kanssa enemmän mielenvirkistystä kuin totista treenaamista, vaikka myönnettäköön heti, että on se esteradoiltakin sijoituksia vuosien varrella napsinut. Hevosella on kaunis, taloudellinen hyppytyyli ja sopivasti omaa esteälyä, mutta järin innostunut se ei hyppyhommista ole. Varmaotteisen ja rohkean ratsastajan kanssa Tuuma hyppää ehdottomasti parhaiten, mutta ylittää se pieniä esteitä kiltisti silloinkin, kun selässä istuu ammattilaisen sijasta aivan tavallinen ratsastuksen harrastaja. Maastoilusta Tuuma pitää kovasti, eikä se ole koskaan pahoillaan tallin pihasta poistumisesta. Niin huonoa keliä ei olekaan, etteikö ori silti lähtisi korvat hörössä kohti tuttuja metsäpolkuja. Rautiaan viikon kohokohta on lähes poikkeuksetta perjantain rentoilupäivän pitkä käyntimaasto oman luottohoitajansa kanssa.
| i. sh, 165cm, trt |
ii. Jalopiina sh, 156cm, rt |
iii. Piina & Paniikki |
| iie. Jailitella |
||
| ie. Rekorilla sh, 162cm, trt |
iei. Ruska-Aika |
|
| iee. Riitasointu |
||
| e. sh, 156cm, prt |
ei. Trubaduuri sph, 147cm, vkk |
eii. Viljami |
| eie. Tuulentanssi |
||
| ee. Seireenin Laulu sh, 154cm, prt |
eei. Murhe |
|
| eee. Harpyija |
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja, VRL-00000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja, VRL-00000
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.11.2025: SV-II (8 + 10 + 3 + 7,75 + 6,2 + 5 = 39,95p)
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 31.12.2025: EV-I (6 + 10 + 3 + 5 + 2 + 9 = 35p)
Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus 20.02.2026: KV-II (7 + 1 + 3 + 4 + 7 + 4 = 26p)
| Ominaisuuspisteet (KRJ) | Taso |
| 0000.00 | 0/6 |
00.00.0000 - Valmennus
Teksti
20.11.2025 - Karvas kakkospalkinto
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus oli Tuuman kohdalla yhtäaikaisesti karvas pettymys ja ihana onnistuminen – voi kuinka minä olisinkaan toivonut, että rautias silmäteräni olisi palkittu ensimmäisellä palkinnolla. Toisin kuitenkin kävi, sillä steppaamisena ilmennyt jännittäminen rakennearvostelussa tai kouluohjelman alisuorittaminen pitkästä päivästä jo väsähtäneenä maksoivat valitettavasti kalliita pisteitä; Tuuman ei olisi tarvinnut saada kuin 3,05 pistettä enemmän ansaitakseen sinivalkoisen rusetin, vaan toisin kuitenkin kävi. Niin vakavamielistä touhua nämä varsa-arvostelut eivät minulle ole, että viitsisin nähdä vaivaa palkinnon korottamiseen nelivuotiaana, mutta kyllähän tuo toinen palkinto hieman kirvelee. Etenkin kun me huoltojoukoissa oikein hyvin tiedämme, että normaalioloissa Tuuma on kohtalaisen kevyt käsiteltävä ja ennen kaikkea osaavalla ratsastuksella oikein näyttävä urheilevan suomenhevosen alku. Enkä minä tässä myöskään rautiaan ratsastajaa Emiliaa syytä! Hän teki orin selässä parhaansa aina sisäänratsastuksesta lopputervehdykseen saakka; Tuuma vain oli jo käyttänyt paukkunsa loppuun, eikä niiden tyhjästä nyhjäiseminen enää ratsastuskokeen aikana tietenkään ollut mahdollista. Onneksi kakkonen on kuitenkin parempi kuin kolmonen, ja kilparadoilla me aikanamme näytämme kaikille, millainen suoritushevonen Tuuma ihan toden tosiaan onkaan!
18.12.2025 - Treenisuunnitelmia
Tuuma tuli meille kouluratsuksi, ja silti jostakin perin kummallisesta syystä sen treenit ovat viime aikoina tähdänneet vahvemmin kohti esteratoja. Ori on ollut viikoittaisissa irtohypytyksissä vakiokasvo jo pidemmän aikaa, petraten suorittamistaan kujassa kerta kerralta. Tällä hetkellä rautiaan suorittaminen oli jo kohtalaisen suoraviivaista, tasaista ja rentoa, mutta ei se vielä kirkkojen yli loikkinut – jos tulisi loikkimaan koskaan. Tässä vaiheessa alkoi kuitenkin olla jo ajankohtaista suunnata huomio ratsain tehtyihin estetreeneihin, ja siksi irtohypytykset olivat nyt vaihtumassa säännöllisiin puomi- ja kavalettiharjoituksiin. Tuuman ratsastaja Minna tuumi ratsunsa hyötyvän jumpasta monellakin tapaa: se saisi voimaa ja notkeutta vartaloonsa, oppisi hahmottamaan omat jalkansa tarkemmin ja oppisi ehkä siinä sivussa myös tykkäämään esteharjoituksista hieman. Tällä hetkellä orin asenne estetehtäviä kohtaan oli nimittäin vastenmielinen: paljon mieluummin se olisi viettänyt aikansa maastossa tai kouluaidoissa, sillä tällä hetkellä juuri esteratsastus oli se laji, jossa hevonen joutui haastamaan itseään kaikkein eniten.