VH25-018-0681
Hornanhovin Husaarin kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Hornanhovin Husaari | Kutsumanimi | Husse |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 156cm, vaaleanpunarautias |
| Syntymäaika, -paikka | 25.08.2025, Suomi | Ikä | 3-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 100cm, me. 90cm | Painotus | Este- ja koulupainotus |
| Kasvattaja | Hornanhovi | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Hornanhovin taival on ollut lähes täsmälleen yhtä pitkä kuin Kuuran Suomenratsujen, ja silti vasta loppuvuonna 2025 ensimmäiset hovilaiset pääsivät vahvistamaan kuuralaisia rivejä. Ja miten tyylillä ne saapuivatkaan, sillä yhden tai kahden varsan sijaan päätin pistää elämän risaiseksi ja ostaa kerralla kokonaiset neljä lyhytsukuista suomenhevosta. Siinä missä Kuuran vanhemmat asukkaat alkoivat jo keikkua kuopan reunalla, toivat nämä uudet tulokkaat, Husse, Tuuma, Tatti ja Vaappu, jälleen uutta elämää Kuuranvaaralle. Hussen tulevaisuudelta toivon iloa ja eloa, mutta toki myös menestystä kilparadoilla ja naimamarkkinoillakin.
Husaari on rohkea ja itsenäinen (sota)ratsu, joka mielipuuhaa on paistatella parrasvaloissa ja ”jakaa nimmareita” alati kasvavalle fanijoukolleen. Oriin onkin varsin helppo rakastua, onhan sillä kauniin tummat silmät ja suorastaan lumoava katse. Elämä rautiaan kanssa on helppoa, sillä kotioloissa se ei koe tarvetta urotekojensa kuuluttamiseen; isolla kirkolla hevosesta lähtee kyllä ääntä, mutta muutoin se käyttäytyy kylilläkin oikein siivosti. Hussella, kuten varmasti kenellä tahansa kaksi- tai nelijalkaisella, on omat vakiintuneet arkimanööverinsä, joita se orjallisesti toteuttaa päivä toisensa jälkeen. Näihin lukeutuvat hoitopaikalle kakkiminen, ruokasangon kippaaminen ja tarhan vesiastian mudassa pyörittely, mutta mukavampiakin tapoja orilla onneksi on: Husse on karsinassaan äärimmäisen siisti, eikä se käytä tarhassakaan kuin pientä aluetta vessanaan. Ori osaa huomioida hyvin niin ihmiset kuin muut hevoset, eikä sen hoitaminen tai varustaminen ole koskaan ikävää puuhaa; päinvastoin, rautiaan höpönassun seurassa huonompikin päivä muuttuu piirun verran aurinkoisemmaksi.
Ratsastaessa ori on hieman hitaasti lämpenevä, mutta sitäkin työorientoituneempi ratsu. Husse vastaa herkästi jo hyvin pieniin apuihin, eikä se vaadi suostuttelua tai patistamista vaikeampienkin haasteiden edessä. Erityisen suvaitsevainen ratsu suomenhevonen ei kuitenkaan ole, eli vasta-alkajat ja sunnuntairatsastelijat saavat suosiolla kiertää orin kaukaa. Sileällä työskenneltäessä Husse on tarmokas ja yritteliäs, mutta lopulta kaiken touhunsa varjossa melko huolimatonkin hevonen. Se tekee kyllä sujuvat pohkeenväistöt, mutta saattaa askelmerkkeihin keskittyessään olla rungostaan kiero kuin banaani, ja vastalaukassa ori vasta poikittain kulkeekin. Husse paljastaa armottomasti ratsastajansa heikkouksia ollen juuri niin vino ja epävakaa kuin ihminen orin satulassakin. Samaan aikaan rautias on kuitenkin erittäin opettavainen ja palkitsevakin hevonen; jos onnistut kouluratsastuksessa tämän hevosen kanssa, pärjäät varmasti oikein erinomaisesti useimpien muiden hevosten kanssa.
Esteratsastus, joka maastoilun ohella lukeutuu Hussen ehdottomiin mieliharrastuksiin, on orin kanssa vauhdikasta ja rentouttavaakin puuhaa. Suomenhevoseksi ori on vallan ryhdikäs hyppääjä, eikä sen kanssa tarvitse pelätä puolihuolimattomia kuperkeikkoja kesken esteradan. Toisaalta Husse on välillä vähän liiankin varma omista kyvyistään, mikä ajaa sen toisinaan vähän kiusallisiin tilanteisiin. Vaikka puomit kolisisivatkin välillä orin hampaisiin, ei se kuitenkaan syö hevosen itsevarmuuteen sellaista lovea, joka näkyisi sen suorittamisessa seuraavalla yrityksellä millään tavalla. On täysin ratsastajan vastuulla olla viemättä hevosta liian vaativiin paikkoihin, sillä orihan kyllä yrittäisi selviytyä mistä tahansa, mitä sen eteen sitten keksittäisiinkään laittaa. Sama pätee myös maastoiluun ja maastoesteiden hyppäämiseen: Husse on rohkea ja innokas menijä, mutta itsesuojeluvaistoa sille ei ole siunaantunut piirun vertaa.
| i. sh, 156cm, rt |
ii. Kultapoju sh, 157cm, rt |
iii. Tulisielu |
| iie. Uskonvoitto |
||
| ie. Kuunsirppi sh, 154cm, vrt |
iei. Kaukomieli |
|
| iee. Viimatar |
||
| e. Honkahelmi sh, 154cm, vkk |
ei. Hohdon Ripas sh, 151cm, trt |
eii. Viliveikeä |
| eie. Onniina |
||
| ee. Pinkihelmi sh, 151cm, trt |
eei. Sinkouri |
|
| eee. Pinkki Ruusi |
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja, VRL-00000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja, VRL-00000
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.11.2025: SV-I (5,6 + 10 + 7 + 9,5 + 6,5 + 10 = 48,6p)
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 31.12.2025: EV-II (6 + 10 + 1 + 1 + 4 + 9 = 31p)
Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus 20.03.2026: KV-II (6 + 5 + 2 + 1 + 6 + 1,5 = 21,5p)
| Ominaisuuspisteet (ERJ) | Taso |
| 0000.00 | 0/4 |
00.00.0000 - Valmennus
Teksti
13.11.2025 - Irtohypytystä
Husaarin työskentely irtohypytyskujassa oli vakuuttavaa katsottavaa. Rautias oli puuhassa täysi keltanokka, ja silti se tuntui tietävän täsmälleen, kuinka harjoituksesta selvittiin tyylipuhtaasti. Ori oli aina ensimmäisestä kierroksesta lähtien eteenpäinpyrkivä ja varaukseton, eikä sen itsevarmuus romuttunut silloinkaan, kun esteitä lähdettiin pykälä kerrallaan kohottamaan. Husse hyppäsi komealla tekniikalla koukistaen kursailematta niin etu- kuin takajalkojaan. Selän ja kaulan käytössä orilla oli vielä hiottavaa, mutta keskiverto suomenhevoseen verrattuna rautias oli varsin lupaava urheiluhevosaihio. Erityisesti pidin Hussen ryhdikkäästä olemuksesta ja työteliäästä asenteesta. Ori oli asunut Kuurassa vain parin viikon ajan ja kotiutunut silminnähden erinomaisesti. Se ei ikävöinyt kavereitaan, vaan teki töitä kuin kokeneempikin konkari konsanaan. Vielä tässä vaiheessa Husaari vaikutti huippuhyvältä hankinnalta; tulevaisuus sitten näyttäisi, lunastaisiko Husse sitä kohtaan asetetut odotukset vai jäisikö se sittenkin syystä tai toisesta kauas potentiaalistaan.
13.12.2025 - Suku velvoittaa ja lahjat puhuvat
On hevosia, ja sitten on Hevosia. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei Husse ole onnistunut luovimaan tietä alati kasvavalle lempihevosteni listalle. Pidin orin ohjakset ehkä tarpeettomankin vahvasti omissa näpeissäni; en suinkaan siksi, että se olisi ollut jotenkin erityisen vaikea ratsastettava, vaan päinvastoin! Jo kolmevuotiskaudellaan rautias oli tasapainoinen ja herkkä hevonen, jonka työmotivaatio vain kasvoi koulutuksen edetessä ja vaatimustason noustessa. Työntekijäni tuskin osasivat arvatakaan, millaista fiilistä Husse tarjoili satulaansa, sillä videolta katsottuna se näytti tylsältä. Hevonen oli toki tasainen ja liikkui mukavan avonaisessa muodossa, mutta wau-efektiä se ei näytöltä tiirailtuna aiheuttanut. Selkään hevosen erityislaatuisuus oli kuitenkin ilmeistä: se oppi uudet asiat vaivattomasti ja teki jo muutaman ratsastuskerran jälkeen sellaisia siirtymisiä, että vanhempansakin olisivat kalvenneet kateudesta. Näin nuoren yksilön kohdalla kyse oli ehdottomasti lahjakkuudesta; vanhemman hevosen kanssa koulutus näytteli jo tärkeää roolia ratsastettavuudessa, mutta Hussea oli hädin tuskin koulutettu vielä kuukauttakaan!