Tattoos & Tequila STC

VH18-012-0327


Tattos & Tequila STC:n kuvat © Smudge 9000 (CC BY-SA 2.0)

Kutsumanimi Tattoo Syntymäaika, -paikka, ikä 17.01.2018, Yhdysvallat, 9-vuotias
Rotu Hollanninpuoliverinen Sukupuoli Ori
Väri Punaruunikko Säkäkorkeus 172cm
Koulutus Vaativa B, 160cm, CIC3 Painotus Yleispainotus
Kasvattaja Nikki VRL-14085, Stratocaster Omistaja Cherry, VRL-12299

31.12.2018: EV-II
(7p + 5p + 4p + 1p + 3p + 9p = 29p)

30.12.2018: KEV-II
(10p + 3p + 3p + 2p + 4p + 9p = 31p)

Tattoo on luonteikas, mutta parhaimmillaan todella palkitseva hevonen, jonka kanssa pääsee kokemaan niin vauhdin huumaa kuin voittamisen riemuakin. Ruunikon hoitaminen muistuttaa usein enemmän uuden sukupolven kylmää sotaa kuin vastanaineen pariskunnan lepertelyä, mutta jämäköin ottein orin kanssa pärjää kummankin osapuolen keskittyessä kyräilemään toisiaan. Ratsastaessa Tattoo ei anna mitään ilmaiseksi, eikä aina pakon edessäkään, mutta kun hevosen ja ratsastajan kemiat kohtaavat oikealla tavalla, sujuu yhteistyö kitkatta ja tuloksia vain kertyy kertymistään.

Hollanninpuoliverinen allrounderi vaatii hoitajaltaan pelisilmää, vuosien kokemuksen oikukkaista hevosista sekä ripauksen huumorintajua hänen oman mielenterveytensä vuoksi. Tattoo ei ola tahallaan hankala, mutta sen voimakkaat mielipiteet sekä ailahtelevainen mieliala tekevät siitä sellaisen. Kiukustuessaan ori kiihtyy nollasta sataan vain sekunneissa, eikä se suostu rauhoittumaan ja unohtamaan selkkausta vielä seuraavana päivänäkään. Sille riittää jo yksi konflikti, jonka johdosta se pääsee niskan päälle hoitajastaan, eikä se lopeta koskaan yrittämästä samaa tempausta uudelleen. Virheliikkeitä ei siis Tattoon kanssa saa tehdä, mikä tekee pelkästään sen varustamisesta kinkkistä ja henkisesti hyvin raskasta. Kengittäminen, klippaaminen sekä eläinlääkärikäynnit onnistuvat hevosen kanssa vaihtelevalla menestyksellä riippuen läsnä olevien ihmisten taidoista, mutta mikään harjoittelukappale ori ei ole. Ruunikon taluttaminen vaatii yhtä kaikki tarkkuutta, eikä sitä sovi päästää johtoon hetkeksikään. Hevoselta saa vaatia siivoa käytöstä, mutta hoitajan jatkuvasti päällekäyvä asenne vaikeuttaa kaikkien elämää entisestään. Tattoo matkustaa poikkeuksetta yksinään, sillä se ei kestä muiden hevosten seuraa muutenkin jo pienessä ja ahdistavassa tilassa. Se on aavistuksen laitakammoinen ja matkustaa mieluiten rekassa, mutta myös tilavat ja valoisat trailerit saattavat tulla kyseeseen kyydin ollessa mahdollisimman tasaista ja rauhallista, mutta samaan aikaan sujuvaa ilman ylimääräisiä pysähdyksiä.

Tattoo testaa ratsastajaansa heti työskentelyn alkuvaiheessa. Se liikkuu kuin täi tervassa, jos se ylipäätään vaivautuu liikkumaan eteenpäin, kunnes ratsastaja saa sen suostuteltua toisiin ajatuksiin. Hyvin nopeasti käy selväksi, istuuko orin selässä riittävän ammattitaitoinen, kekseliäs sekä motivoitunut ratsastaja, vai saako hevonen päättää itse päivän agendan. Jos ratsastus on vaarassa ajautua tappeluksi, on fiksuin ratsastus lopettaa Tattoon kanssa heti alkuunsa. Ori muistaa hyvät kokemukset pitkään, mutta huonot vielä tuplasti pidempään, eikä se anna ratsastajalleen koskaan anteeksi hermostumista satulassa. Kovat otteet eivät sovit ruunikolle ollenkaan, mutta siitä huolimatta siltä saa vaatia asioiden viemistä loppuun. Todettuaan ratsastajansa kerran toivottomaksi tapaukseksi, päästää hevonen tuskin häntä enää seuraavalla kerralla edes selkään. Liikkeet orilla ovat loppupeleissä näyttävät ja ne riittävät leikiten aina vaativille kouluradoille saakka, mutta suojien hangatessa tai kuolainten ollessa väärästä materiaalista valmistetut, voi hevosen eteenpäinpyrkimys olla hyvinkin puutteellista jopa sen ammattilaisratsastajan kanssa. Tarkalla huolenpidolla, selkeillä rutiineilla sekä tutun ratsastajan kanssa Tattoo on rusettihai myös koulukentillä, mutta kenttäratsastusta ajatellen koulukoe on sen kanssa kaikkein työläin osuus, eivätkä tulokset yleensä riitä kärkipaikkoihin kilpailun ensimmäisenä päivänä.

Lähes aina Tattoo kuitenkin petraa seuraavana kisapäivänä, sillä hyppääminen on lähellä orin sydäntä. Ei se silloinkaan siedä ratsastajaltaan painetta, huonoja ratkaisuja tai heikkoja hermoja, mutta sen kauas kantavat sukujuuret puhtaasti esteratsastuksen puolelta saavat tämänkin hevosen sydämen sykkimään hyppäämiselle. Puoliverisellä on luonnostaan laadukas ja pitkälle kantava hyppy. Se osaa käyttää selkäänsä tehokkaasti, koukistaa etujalkansa tiukasti kiinni panssariin ja avaa takajaloillaan hienosti taakse. Puomeja Tattoolle kertyy aniharvoin, mutta ratsastajan tai hevosen itsensä tehdessä virheitä eivät kiellot suinkaan ole ennenkuulumattomia. Laukan rytmin säilyttäminen ei aina ole helppoa orin kerätessä kuumaa niin esteistä kuin kaikesta muustakin ympärillä olevasta, mutta askeleen pituuden kanssa pelaaminen on kuitenkin yleensä melko helppoa. Sarjaväleihin mahtuminen on etenevälle Stratilaiselle välillä haastavaa, mutta terävät hypyt tarvittaessa lähes paikaltaan pelastavat tilanteen usein sarjan viimeisellä osalla. Erityisen hankalia tilanteita Tattoon kanssa ovat ahtaat verryttelytilat, jossa tuntemattomat hevoset suhahtelevat ohjuksen lailla hevosen joka puolelta. Puoliverinen saattaakin käyttäytyä hyökkäävästi vieraita ratsuja kohtaan joutuessaan yllätetyksi, vaikka normaalisti se keskittyykin höpöttelemään hemaiseville tammoille ohi kulkiessaan. Maastoesteillä vauhtia ei puutu, kun Tattoo pääsee vauhtiin. Se hyppää kiinteitä esteitä oikeastaan varmemmin kuin rataesteitä, mutta ohimenoja ja kieltoja löytyy tuloslistalta silti tasaisin väliajoin. Erityisen vaikeita hevoselle ovat kapeat esteet, mutta välillä myös veteenhypyt tapahtuvat kuin hidastetussa filmissä orin laskeskellessa selviytymismahdollisuuksiaan. Ilman esteitä maastoilu onnistuu Tattoon kanssa myös ja se lienee ainoa tilanne, jolloin ruunikko ei ole aivan yhtä tarkka ratsastajansa kehonhallinnasta ja apujen käytöstä. Toisinaan ori saattaa villiintyä jopa hieman pukittelemaan, mutta yleensä se osaa olla melko siivosti säikkymättä tai steppaamatta omiaan.


Suku & jälkeläiset

i. Jack Daniels F
trak, 168cm, mrn
KTK-II, ERJ-I		 ii. Ernesto Guevara Lime
trak, 170cm, rn
YLA2, ERJ-I		 iii. Mr. Ex
trak, 171cm, rt
ERJ-I
iie. Chimera II
trak, 172cm, rnkm
ie. Jarina F
trak, 164cm, m
ERJ-I, YLA2		 iei. Simply Sensational
trak, 167cm, m
ERJ-II, YLA2
iee. Jaylyn D
trak, 166cm, trn
VIR MVA Ch, KTK-II, ERJ-II, YLA2
e. Dirty Blonde STC
kwpn, 165cm, rnkm
EV-I 		ei. Born to Die Free STC
kwpn, 163cm, rnkm
EV-II		 eii. Vincente
kwpn, 167cm, m
eie. Rhyme and Reason
kwpn, 163cm, rn
ee. T's Golden Echo
kwpn, 166cm, rn 		eei. Embrace The Nothing
kwpn, 171cm, rnkrj
eee. Gold Eye
kwpn, 163cm, rn

Sukuselvitys

Jälkeläiset

Syntymäpäivä Sukupuoli Nimi Saavutukset Emä Omistaja

Kilpailukalenteri

KRJ:n alaiset sijoitukset (0 kpl)

 
 

ERJ:n alaiset sijoitukset (40 kpl)

01.02.2019 Dare Stable 160cm 3/30   14.03.2019 Chowter Sporthorses 160cm 4/30
03.02.2019 Dare Stable 160cm 3/30   14.03.2019 Chowter Sporthorses 160cm 3/30
07.02.2019 Dare Stable 160cm 1/30   15.03.2019 Team J&K 160cm 3/40
08.02.2019 Dare Stable 160cm 3/30   16.03.2019 Team J&K 160cm 3/40
10.02.2019 Chersey 160cm 2/50   17.03.2019 Chowter Sporthorses 160cm 5/30
10.02.2019 Dare Stable 160cm 1/30   17.03.2019 Chowter Sporthorses 160cm 3/30
13.02.2019 Dare Stable 160cm 3/30   17.03.2019 Chowter Sporthorses 160cm 2/30
14.02.2019 Dare Stable 160cm 1/30   19.03.2019 Caswell Sporthorses 160cm 1/30
15.02.2019 Dare Stable 160cm 3/30   19.03.2019 Chowter Sporthorses 160cm 3/30
18.02.2019 Dare Stable 160cm 1/30   20.03.2019 Caswell Sporthorses 160cm 1/30
19.02.2019 Dare Stable 160cm 2/30   21.03.2019 Caswell Sporthorses 160cm 4/30
26.02.2019 Chowter Sporthorses 160cm 1/28   21.03.2019 Chowter Sporthorses 160cm 4/30
01.03.2019 Chowter Sporthorses 160cm 4/30   21.03.2019 Chowter Sporthorses 160cm 3/30
01.03.2019 Chowter Sporthorses 160cm 2/28   21.03.2019 Chowter Sporthorses 160cm 1/30
02.03.2019 Chowter Sporthorses 160cm 2/30   25.03.2019 Chowter Sporthorses 160cm 4/30
02.03.2019 Chowter Sporthorses 160cm 1/28   25.03.2019 Chowter Sporthorses 160cm 1/30
06.03.2019 Chowter Sporthorses 160cm 1/30   27.03.2019 Chowter Sporthorses 160cm 3/30
07.03.2019 Chowter Sporthorses 160cm 2/28   28.03.2019 Chowter Sporthorses 160cm 5/30
11.03.2019 Team J&K 160cm 4/40   28.03.2019 Chowter Sporthorses 160cm 4/30
13.03.2019 Chowter Sporthorses 160cm 1/30   31.03.2019 Chowter Sporthorses 160cm 4/30

KERJ:n alaiset sijoitukset (0 kpl)

 
 

Valmennukset

Ei vielä valmennuksia


Päiväkirja

02.11 2018, Myyntipäivä, kirjoittanut Nikki (268 sanaa)
Ali oli ollut oikeassa sanoessaan, etten voisi pitää Tattoota. Työntekijäni vihasivat luupäistä oria ja oma aikani oli kieltämättä tiukilla niin monen hevosen kanssa. En siis voinut muuta, kuin laittaa upeaakin upeamman kolmivuotiaani myyntiin, jotta se löytäisi kodin, jossa se pääsisi hipomaan tähtiä. Viikot kuluivat, mutta ketään ei kiinnostanut ostaa Tattoo. Kenties sen haastava luonne karkoitti kaikki ostajat, kenties tarjolla vain oli parempia hevosia. Eräänä iltana puhelimeni kuitenkin soi. "Mikset sä sanonu, että Tattoo on myynnissä?" Kyselijä oli hyvä ystäväni Cherry, jonka kanssa epävirallinen yhteistyö oli jatkunut jo vuosia. "Mä en tiennyt, että sä oisit kiinnostunut siitä. Kukaan ei oo ollut kiinnostunut siitä", kerroin hieman murheellisena. Ystäväni ei aikaillut, vaan jätti samantien tarjouksensa punaruunikostani. Istuin hetken aivan hiljaa ja pohdin, ennen kuin kerroin hyväksyväni ostotarjouksen ja Cherry voisi hakea hevosensa milloin vain. Muutamaa päivää myöhemmin hevosauto kaartoi Stratocasterin pihaan. Pyyhkäisin muutaman kyyneleen silmäkulmastani, kuin en muka olisi välittänyt rokkariheppani myymisestä. Tiesin kuitenkin, että se oli menossa hyvään kotiin. "Hei", tervehdin tuttua naista, joka harppoi innoissaan minua kohden. Viitoin Cherryä menemään edeltä talliin ja ohjasin naisen sitten ruunikon karsinalle. "Se ei sit oo mikään päivänpaiste", varoitin, kun hevosnainen oli jo hakeutumassa karsinaan. Tattoo tervehtikin tulijaa hampaat irvessä, mutta sekään ei tuntunut pelottavan tätä tiehensä. "Haluutko sä koeratsastaa sitä?" Cherry kiipesi tottuneesti nuoren ratsukoulutuksensa aloittaneen Tattoon selkään. Nainen osasi ratsastaa nuorta hevosta sopivan helposti, ja vaikka Tattoo kenkkuilikin minkä kerkesi, Cherry vain loisti tyytyväisyyttään. Hän tiesi selkeästi, minkälaisen aarteen oli juuri ostanut itselleen. Itseensä selkeästi tyytyväisenä ystäväni laskeutui selästä, harjasi Tattoon ja kävi sitten lastaamaan oria autoonsa. Hyvästelin hevosen ja ystäväni, ja annoin itseni itkeä vasta, kun hevosauto oli kadonnut näkyvistä.

01.10 2018, Kasvattajan muistelmat, osa 4, kirjoittanut Nikki (231 sanaa)
Vapisin melkein innosta, kun suuri päivä vihdoin koitti. Harjasin Tattoon huolellisesti läpi ja heitin sille tummanruskean, nahkaisen yleissatulan selkään. Tänään se tapahtuisi, tänään pääsisin vihdoin orin selkään. Tattoo ei näyttänyt varsinaisesti ymmärtävän, miksi olin niin innoissani, mutta korviaan luimistellen se aavisteli aivan selkeästi pahaa. Punaruunikko rupesi vähitellen haraamaan jo vastaankin, kun talutin oria maneesiin. Minun innostukseni sai orin epäilemään pahinta, joten se yritti kieltäytyä seuraamasta. Lyhyen keskustelun jälkeen Tattoo kuitenkin seisoi maneesissa. Katsomossa seisoskelevan Devonin silmän alla mittasin jalustimet ja kiipesin sitten reippaasti ruunikon satulaan. Tattoo loikkasi sivulle ja ihmetteli kovasti aivan uutta tilannetta. Sillä oli ollut satula selässä jo jonkun aikaa, ja suitsiinkin se oli ehtinyt tottua, mutta ratsastajaa sillä ei koskaan ollut ollut. Paloin totta kai halusta päästä jo testaamaan orilla hyppäämistä, mutta ymmärsin kyllä, etten voinut aloittaa ihan niin yhtäkkisesti täysipäiväistä ratsastamista. Siispä ohjasin Tattoon uralle ja annoin sen kävellä pitkin ohjin; Ensin ori kieltäytyi kokonaan liikkumasta, ja sitten se hypähtikin jo melkein laukahtavaan askellukseen. Reppana oli aivan sekaisin koko tilanteesta. Silittelin Tattoon vahvaa kaulaa ja lepertelin sille lempeästi - mihin Devon reagoi tuhahtamalla epäuskoisena. Tattoo ei vieläkään hyväksynyt lepertelyä tai neuvotteluja keneltäkään muulta, kuin minulta. Mielestäni Tattoo selviytyi hienosti ensimmäisestä ratsastuskerrasta. En viitsinyt tehdä oikeastaan muuta, kuin antaa orin kävellä uralla, vaihtaa suuntaa pari kertaa ja ottaa yhden lyhyen ravipätkänkin, mikä oli mielestäni paljon ensimmäiselle kertaa. Jälkeenpäin kiitin oria vielä porkkananpuolikkaalla, ennen kuin talutin sen takaisin talliin hoidettavaksi.

14.09 2018, Kasvattajan muistelmat, osa 3, kirjoittanut Nikki (280 sanaa)
"TATTOO!" Oli sanomattakin selvää, ettei punaruunikko rokkarihevonen ollut innoissaan ajatuksesta, että tulisi kesytetyksi. Se karautti hurjaan pukkilaukkaan ympäri ruskaista kenttää, kun saavuin alle kahden metrin päähän siitä Marsin vanha satula käsivarsillani. Olin juoksuttanut Tattoota melkein 45 minuuttia, mutta se oli aivan yhtä halkeamaisillaan energiaa, kun se viiletti pitkin kenttää. Toisin kuin muut ihmiset, minä sain väitellä hevoseni kanssa. Kenties rohkeaa sanoa niin itsestään, mutta minulla oli yhteys hevoseeni. Minä olin sen laumanjohtaja, ja minä sain olla eri mieltä asioista. Muut tallilaiset sen sijaan eivät saaneet anteeksi, jos menivät tekemään virheen tai riitelemään Tattoon kanssa. Jälleen yhden tahtojen taistelun jälkeen edesmenneen Marsin konjakinvärinen nahkasatula lepäsi Tattoon punaruskealla selällä. Ori luimisteli ja yritti kiemurtaa penkin alta, mutta - Tattoon mielestä sen kiusaksi - kiinnitin satulavyön sopivaan reikään ja tartuin sitten hiekassa laahanneeseen juoksutusliinaan. Jalustimet olivat toistaiseksi sidottuina kiinni, jotta ne eivät hakkaisi Tattoon kylkiä tai vatsaa. Tarkoitus oli vain totuttaa oria siihen, että sillä oli moinen kapistus selässään. Ruunikko ravisteli päätään ja pärski mielenosoituksellisesti, mutta pyysin orilta ravia ja annoin sen tottua liikkumiseen satulan kanssa. Ratsastajaan olisi vielä hieman aikaa, mutta odotin kuumeisesti pääseväni Tattoon selkään. "Hullu, sä tulet samantien alas sieltä", Paul yritti varoitella, mutta miehen järjenääni kaikui kuuroille korville. Tattoo sai ravata, laukata ja vaihtaa suuntaa liinassa satula selässään. Se yritti muutamaan kertaan pukittaa koko penkin helvettiin, onnistumatta kuitenkaan tavoitteessaan. Vihdoin pysäytin orin, rapsuttelin sen nihkeytyvää kaulaa ja kehuin Tattoota reilusti. "Hiiiiiieeeeeenooo poiiiika!" sai kentän laidalle eksyneen Alin pyörittelemään epäuskoisena silmiään. Ali ei yleensä pitänyt yhtäkään hevosta vaikeana, mutta jopa hän vältteli Tattoota mahdollisimman pitkään. "Tiedäthän sä, että sä et voi pitää Boneheadia? Me ei siedetä sitä eikä sulla riitä aika muiden hevosten ohella", Ali huomautti. "Ei kiinnosta. Se on mun rokkariheppa."

24.04 2018, Kasvattajan muistelmat, osa 2, kirjoittanut Nikki (231 sanaa)
Aika kului kuin siivillä Tattoon kanssa. Ori kasvoi hurjaa tahtia ja olin varma, että siitä tulisi yhtä korkea kuin Eiffelistä. Pian pienokainen oli jo vieroitettu emästään ja sen kanssa ryhdyttiin todella harjoittelemaan käsittelemistä. Taluttaminen osoittautui haasteeksi; Tattoo oli nero, mitä tuli virhekohtien etsimiseen ja hyväksikäyttämiseen. Se löysi jokaisessa taluttajassaan heikon kohdan, ja sitten sen perässä juostiin. Ainakin voisin myöhemmin sanoa, että Tattoolla oli onnellinen lapsuus, sillä onnellinen se oli viilettäessään nelisen henkeä perässään pitkin Stratocasterin tonttia. Ja tonttiahan muuten riitti. Tummasta varsasta kasvoi punertava ruunikko ja ansaitsi itselleen elämänsä toisen kutsumanimen; Ferrari. Nyt se viimeistään oli minun lapseni! Tattoolla ei kuitenkaan ollut aikaa kutsumanimille, se kasvoi ja kasvoi ja niin teki orin egokin. Käsitteleminen vaikeutui erityisesti niiden kanssa, jotka olivat Tattoon syntyessä kieltäytyneet työskentelemästä hankalan orin kanssa. Minä tietysti lepertelin sille minkä kerkesin, pusuttelin ja halin, mutta auta armias, jos joku muu yritti tehdä samoin. Lupasin ja vannoin pienelle orille, että suojelisin ja varjelisin sitä koko sen loppuelämän. Tattoosta tuli muiden varsojen keskellä nopeasti silmäteräni, kilpaillen suosiostani ainoastaan huhtikuussa syntyneen Luciferin kanssa. Iltaisin, kun Tattoon oli aika mennä nukkumaan, livahdin Blondien karsinaan ja kertoilin tammalle, kuinka uskomattoman hienon varsan se oli pyöräyttänyt maailmaan. Silittelin tammani harmaata päätä ja kehuin sitä ja varsaa maasta taivaisiin. Olin varma, että Tattoosta tulisi aivan mitä siitä ikinä vain tekisi - paitsi sirkushevonen tai hyllykoriste. Niihin sen voimakas luonto ei suostuisi, ei koskaan. Minun rokkarivarsani tiesi arvonsa.

03.02 2018, Kasvattajan muistelmat, osa 1, kirjoittanut Nikki (236 sanaa)
Dirty Blonde oli ensimmäinen palkittu kasvattini ja käytin sen estevarsojen laatuarvostelussa aivan itse. Ja se ylpeys, kun Blondie lähti kotiin ykköspalkinto kainalossa! Siispä oli aivan odotettavissa, että kun pieni vauvani oli kasvanut aikuiseksi ja sai oman vauvansa, oli minulla tunteet pinnassa. Tattoo syntyi Mötley Crüen syntymäpäivänä 17. tammikuuta kello 22.43. Se nousi hyvin pian honteloilla jaloilleen ja hoippuen otti vaaditut pari askelta päästäkseen emänsä kylkeen. Blondie oli jo jaloillaan ja ryhtyi huolehtimaan pienokaisestaan, joka löysi tiensä pian tamman nisille. Kuten oikean rokkarin kuuluikin. Sen nimi oli ollut selvillä jo ennen varsan syntymää - tamma tai ori, siitä tulisi Tattoos & Tequila - Vince Neilin elämänkerran nimike -, kerta isä oli Jack Daniels. Ja voisihan Dirty Blondekin olla viittaus Vince Neiliin. Tattoos & Tequila oli siis ainoa oikea nimi tälle hevoselle. Jo muutamassa päivässä Tattoo osoittautui omapäiseksi otukseksi, jonka silmissä kiilui johtajuus. Päättäväisyys oli toki loistava ominaisuus kovatasoisessa kilpahevosessa, mutta tämä pienokainen vei sen vielä pidemmälle. Sillä oli elefanttia suurempi ego ja se tahtoi määrätä, mitä tehtiin ja miten. Toisin sanoen - Tattoo oli kapinallinen jo syntymästään lähtien. Sitä ei huvittanut pelata yhteiskunnan säännöillä, se teki omat sääntönsä. Säännöt on tehty rikottaviksi? Ei Tattoon säännöt. Nuori ori karisti nopeasti ihastelevat työntekijäni ympäriltään. Boneheadista tuli Tattoon uusi kutsumanimi, ja lopulta olin viimeinen, joka jaksoi sen kanssa. Aivan sama, miten raivostuttava hevonen siitä tulisi, minä tahdoin vaalia sen rokkariluonnetta. Se oli se kapinallinen lapsi, jonka olin aina halunnut. Olin korviani myöten rakastunut.