Sun Warrioress de Winter
VH18-155-0030
Sun Warrioress de Winterin kuvat © Gál Ildikó
| Kutsumanimi | Iris | Syntymäaika, -paikka, ikä | 11.10.2018, Yhdysvallat, 4-vuotias |
| Rotu | Amerikanpuoliverinen | Sukupuoli | Tamma |
| Väri | Ruunivoikko | Säkäkorkeus | 170cm |
| Koulutus | Vaativa A, 140cm, CIC4 | Painotus | Yleispainotus |
| Kasvattaja | Winterbourne Court | Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
(6 + 1 + 4 + 5 + 3 + 7 + 0 = 26p)
31.10.2020: EV-II
(6 + 3 + 1 + 1 + 5 + 9 = 25p)
25.12.2020: KEV-I
(6 + 9 + 4 + 5 + 3 + 9 = 36p)
Selkeimmin Iris erottuu massasta erikoisen värityksensä ansiosta, mutta myös ilmiömäisten lahjojensa puolesta. Tamma ei aina ole se tallin helpoimmin siedettävä hevonen, mutta sen jaksaminen kannattaa, sillä kilpahevosena puoliverinen on vertaansa vailla. Lisäksi hevonen pitää tallissa tiukkaa kuria niin lajitoveriensa kuin hoitajiensakin keskuudessa, eikä se ole valmis joustamaan yhteisistä säännöistä, kuten aikataulujen noudattamisesta.
Iriksellä ei ole hirveästi huumorintajua, eikä se jaksa katsella sen enempää kauheaa touhua kuin sätiseviä ihmisiäkään. Tamman perusilme on varsin hapan, eikä se pelkää ilmaista mielipiteitään eleillään. Hevosella on selkeä käsitys tallin rutiineista, ja niistä se haluaa pitää kiinni viimeiseen saakka. Kilpareissut ovat voikon silmissä kaikkein pahimpia, sillä tien päällä ollessa sekä tapahtumien aikatauluja mukaillessa ei tutun kaavan seuraaminen yleensä ole mahdollista. Iris viihtyy hyvin ulkona, mutta vain arvoisessaan seurassa, eli käytännössä yksinään. Se ei oikein jaksa muita hevosia lähettyvillään, korkeintaan se sietää joitakin vanhoja ja viisaita tammoja samassa tilassa kanssaan. Tämä tuottaa haasteita erityisesti kuljetustilanteissa ja vieraissa paikoissa yövyttäessä, mutta hieman myös kotitallilla karsina- ja tarhajärjestelyjä pohdittaessa. Hoitotilanteissa Iris seisoo melko asiallisesti paikallaan, vaikka inhokkijuttujensa pesun sekä letityksen aikana se muuttuukin hieman levottomammaksi. Voikkoa tulee kohdella hyvin kunnioittavasti kaikissa tilanteissa, silloin se pysyy kohtuullisen hyvällä tuulella ja jatkaa todennäköisimmin myös töihin lähtiessään melko yhteistyöhaluisella fiiliksellä.
Ratsastaessa Iris on melkoinen herkkis, joka vetää herneen helposti nenäänsä niin kovista kuin epämääräisistäkin avuista. Hevosen koulutuksen eteen on nähty runsaasti vaivaa ja se osaakin kaikennäköisiä temppuja, mutta vaativan luonteen omaavana draamakuningattarena se ei suostu toimimaan kuin tarkkaan valikoitujen ratsastajien kanssa. Tamman askellajit ovat kohtuullisen mukavia matkustella, eivät mitenkään kovin näyttäviä, mutta säännöllisiä ja matkaavoittavia kuitenkin. Suurin osa kouluradoilta kerätyistä pisteistä koostuu kuitenkin täsmällisestä ja tasaisesta suorittamisesta, olettaen tietysti, että puoliverinen kokee ratsastajansa riittävän hyväksi selkäänsä. Hevosen suosikkiliikkeitä ovat laukanvaihdot, ja niitä se suostuu tekemään vähän kokemattomampienkin kuskien kanssa, mutta itselleen vaikeita taivutusväistöjä se ei mielellään suorita edes lempiratsastajansa kanssa. Iriksen ratsastaja saakin jatkuvasti pitää tuntosarvensa tanassa haistellessaan tamman mielentilaa, jottei tule vieneeksi sitä liian kauas pois mukavuusalueeltaan, muttei myöskään anna sille tilaisuutta laistaa kaikesta puurtamisesta mahdollisen mielensäpahoittamisen pelossa.
Hypätessä Iris on tarkka ratsastajansa myötäelämisestä, mutta minkään sortin paineistamista se ei kuskiltaan siedä. Tammalla käytetään hypätessä kolmipaisella suuosalla olevaa kaksiohjaista pelhamkuolainta, sillä vaikka se onkin äärimmäisen herkkä suustaan, on siinä toisinaan myös pitelemistä esteiden välissä. Puoliverinen ei ole järin nopea liikkeissään, eikä aikaratsastus siksi sovi sille kovin hyvin. Sen sijaan tamma on melko tarkka jaloistaan, eikä se pudota puomeja kuin aniharvoin. Iriksen virhetili koostuukin tyypillisesti aikavirheistä sekä mahdollisista kieltäytymisistä, voikko kermaperse kun ei suostu huonosta ponnistuspaikasta hyppäämään. Maastoradalla puoliverinen etenee ison laukkansa turvin melko reippaasti, mutta esteillä se ei ole erityisen varma suorittaja. Normaalit tukit, banketit ja vesiesteet Iris hoitaa yleensä kohtalaisesti, mutta erityisesti kapeilla esteillä se sujahtaa helposti niiden ohitse. Ratsastaja ei siis oikein voi luottaa hevosen hoitavan omaa hommaansa ilman kannustusta, mutta toisaalta liika paine saa sen vain lopettamaan leikin kokonaan kesken. Ilman esteitä maastoilu tamman kanssa sujuu kohtalaisen rauhallisesti, onhan se paitsi varmajalkainen, myös tottunut kaikenlaiseen liikenteeseen. Tämän hevosen kanssa harvoin on helppoa, mutta kun yhteistyö lopulta kunnolla lähtee käyntiin, on odotettavissa niin mainetta kuin mammonaakin.
Suku & jälkeläiset
| i. Dawnbreaker Helios amwb, 167cm, vkk |
ii. Dawnbreaker Zeus amwb, 168cm, mvkk |
iii. Dunhill Aristoteles ish, 163cm, vkkokrj |
| iie. Dawnbreaker Artemis amwb, 164cm, rt | ||
| ie. Dawnbreaker Mayday amwb, 158cm, rt |
iei. Dawnbreaker Mephistopheles amwb, 165cm, m | |
| iee. Dawnbreaker Tragedy amwb, 166cm, rt | ||
| e. Pheondymeia hann, 170cm, rn |
ei. Silent Sword hann, 172cm, mrn |
eii. Dreamshot hann, 170cm, mrn |
| eie. Silent Star hann, 174cm, prn | ||
| ee. Polynomise hann, 169cm, rn |
eei. Rapidmark hann, 171cm, vrn | |
| eee. Phosithonia hann, 168cm, m |
Sukuselvitys
Jälkeläiset
| Syntymäpäivä | Sukupuoli | Nimi | Saavutukset | Isä | Omistaja |
Kilpailukalenteri
KRJ:n alaiset sijoitukset
ERJ:n alaiset sijoitukset
KERJ:n alaiset sijoitukset
| 07.04.2020 | Cloudfield | CIC4 | 3/35 | |||||
Valmennukset
Ei vielä valmennuksia
Päiväkirja
10.09.2020 - Tilannekatsaus - kirjoittanut omistaja
Iris on kiva varsa. Ei kaikkein kivoin hankkimistani viidestä Winterbournelaisesta, mutta kiva kuitenkin. Tamma on kaunis, se on mieleenpainuvan värinen, se on enemmän kuin potentiaalinen kilpahevonen. Sillä on mielettömän hieno isä, kisoissa kunnostautunut emä ja kasvattajana ihminen, jonka harjoittamaa puoliverijalostusta olen aina arvostanut kovasti. Luonteessa hevosella olisi hieman parantamisen varaa, mutta niinhän sitä sanotaan, ettei kaikkea voi saada kerralla. Siispä olemme tyytyväisiä Iriksen hyviin ominaisuuksiin, ja opettelemme elämään niiden hankalampien puolien kanssa. Sen ei pitäisi olla liian vaikeaa, onhan puoliverinen vasta nelivuotias, eli käytännössä meillä on sen koko elämä aikaa tutustua toisiimme. Nuoresta iästään huolimatta tamman tulevaisuus on jo tarkkaan kartoitettu: se kiertää juniorihevosille tarkoitetut arvostelutilaisuudet ensitilassa, kilpailee sitten kolmessa lajissa kunnes saavuttaa riittävän uskottavat näytöt kapasiteetistaan, ja siirtyy sitten pelinappulaksi tallin jalostusohjelmaan. Toivon mukaan Iriksellä on antaa sille vähän muutakin, kuin erikoisvärisiä jälkeläisiä.
22.09.2020 - Treenitunnelmia - kirjoittanut omistaja
Iriksen kanssa touhuilu on lähtenyt hyvin käyntiin. Dariaan, Larryyn ja Bermudaan verrattuna on ihanaa, kun hevosen sisäänratsastus on hoidettu jo kasvattajan toimesta. Iris osaa kavereitaan vuoden vanhempana jo liikkua ratsastaja selässään, onpa sillä jotain pieniä esteitäkin ehditty hyppäämään. Tamma on otettu treeniohjelmaan mukaan hyvin varovaisesti, sillä huonokuntoisuuden lisäksi se on osoittautunut melko persoonalliseksi luonteeksi. Päävastuun puoliverisen ratsastamisesta on ottanut Alina, joka tunnetusti tulee erinomaisesti toimeen massasta erottuvien nelijalkaisten kanssa. Parin yhteistyö on lähtenyt sujumaan varovaisen varmasti, vaikka pieniä takapakkejakin on tullut. Suurimmaksi osaksi kehitys on kuitenkin ollut nousujohteista, ja ensimmäisiä tallin ulkopuolisia valmennustuntejakin ollaan päästy jo suunnittelemaan. Iriksessä on valtavasti laatua, mutta sen valjastaminen ratsastajan käyttöön voi vielä osoittautua paljon odotettua haastavammaksi.
27.09.2020 - Epäonninen eka kerta - kirjoittanut Alina (omistaja)
Iriksen kanssa ensimmäinen seikkailu luontoäidin helmassa ei mennyt aivan kuin Strömsössä. Alustavasti mukaan oli tarkoitus ottaa Jenny Terryn kanssa turvaratsukoksi, mutta kun aikataulut eivät sitten sopineetkaan, päätin typerästi lähteä matkaan yksinäni. Ensimmäinen puoli kilometriä sujui hieman jarrutellen ja kiemurrellen, mutta rohkaisuja maiskuttelemalla sekä kovasti kehumalla matkaan kuitenkin päästiin. Sopivilla suorilla otimme muutamia raviaskeleita, mutta pääasiassa etenimme käynnissä. Iris sieti yllättävän hienosti ohiajavat autot, vaikka varmuuden vuoksi sen lähes ojanpohjalle aina ajoneuvon lähestyessä ratsastinkin. Tieosuus reilun kolmen kilometrin mittaisesta reitistä sujui siis kokonaisuutena onnistuneesti, ja myös metsäosuus alkoi lupaavasti. Ruunivoikko puoliverinen oli varjoisalla polulla kuin kotonaan asetellessaan jalkojaan tarkasti kivien ja kantojen ylitse. Se eteni yllättävän kivuttomasti, eikä yrittänyt enää ehdottaa takaisinpäin kääntymistäkään.
Ehdin jo hieman rentoutua nelivuotiaan amerikkalaisen satulassa, kun epäonni sitten iski koko voluumillaan. Hevosen häntään nimittäin takertui tiukasti kiinni kuivan männynoksa, eikä suinkaan mikään pieni risu, vaan lähes parimetrinen karahka. Herkkänä ja vahvatahtoisena tunnettu Iris ei sulattanut tällaista häntälisuketta ollenkaan, vaan tarjoili minulle ja oksanpirulle sellaiset rodeot, ettei kyydissä olisi pysynyt Larry Mahankaan. Päädyimme risun kanssa polulle lähes vieretysten Iriksen poistuessa paikalta hyvin järkyttyneenä. Vauhtia hevosella ei onneksi ollut paljoakaan, mutta vieraassa ympäristössä pelkona oli, ettei tamma omin apuineen löytäisi takaisin kotiinsa. Minun ei auttanut kuin kaivaa puhelin taskusta, todeta sen säilyneen rytäkästä ehjin nahoin, ja soittaa tallille siinä toivossa, että ratsuni ymmärtäisi palata sinne. Vielä toistaiseksi Iristä ei tallin tiluksilla ollut näkynyt, mutta reilun kymmenen minuutin päästä puhelimeni pirisi sen verran ponnekkaasti, että osasin vastaamattakin päätellä kadonneen lampaan löytäneen perille. Minulla itselläni kesti noin vartin verran päästä ratsuni kanssa samaan osoitteeseen. Molemminpuolisten traumojen välttämiseksi kävimme ensin hieman hölkkäilemässä maneesissa ja sitten vielä kiertämässä pienen lenkin metsikön puolella – tällä kertaa Iriksen turpa tiukasti turvallisen Mikseliinan pyllyssä kiinni.