Sierran Routariemu
VH20-018-1048
Sierran Routariemun kuvat © AK
| Kutsumanimi | Rommi | Syntymäaika, -paikka, ikä | 27.11.2020, Suomi, 3-vuotias |
| Rotu | Suomenhevonen | Sukupuoli | Tamma |
| Väri | Tummanpunarautias | Säkäkorkeus | 157cm |
| Koulutus | Helppo B, 100cm, Helppo | Painotus | Yleispainotus |
| Kasvattaja | Scuderia Sierra | Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
(6 + 2 + 3 + 5 + 2 + 0 = 18p)
31.03.2021: KEV-II
(6 + 3 + 5 + 1 + 4 + 9 = 28p)
20.01.2021: SV-III
(7,4 + 0 + 6 + 6,75 + 7,3 + 7 = 34,45p)
Rommi on melkoinen persoona, mutta pääasiassa hyvällä tavalla. Rautias on oikea lempeyden perikuva, se tunnetaan tallilla varsinaisena halinallena ja symppiksenä, ja pääasiassa tamma on myös toimiva kaikissa tilanteissa. Vahvatahtoisuuttakin suomalaisesta tarvittaessa löytyy: jos se ei jotain halua tehdä, niin se ei välttämättä sitä edes pakottamalla suostu tekemään. Kaikeksi onneksi Rommi on yleensä hyvin miellyttämisenhaluinen ja lupsakkaa seuraa oleva höpönassu, jonka touhuja seuraillessa ei voi olla hymyilemättä.
Punaiseen taittava rautias on käsiteltäessä harmittomalla tavalla mäntti, ja vaikkei tamma aina omaa parastaan ymmärräkään, on se kuitenkin lähes kaikissa tilanteissa enemmän tai vähemmän toimiva hevonen. Uudet tilanteet saavat Rommin helposti huolestumaan, mutta vakain ottein käsiteltynä tamma tuntee olonsa turvalliseksi ja rauhoittuu suhteellisen nopeasti. Taluttaessa hevosella on taipumusta ryntäilyyn, eikä ketjunarun käyttäminen ole yhtään hullumpi idea arkielämässäkään. Vieraissa paikoissa Rommi leimautuu voimakkaasti niin matkaseuranaan oleviin hevosiin kuin käsittelystään vastuussa oleviin ihmisiinkin, eikä se oikein osaa rauhoittua omiin oloihinsa. Kaikesta huolestumisesta huolimatta hevonen on melko asiallinen käsiteltävä myös reissussa.
Ratsastaessa Rommi on kovin yritteliäs, mutta liikkeissään melko kömpelö perusputte. Rautias ei aina tikitä aivan täysillä, mikä saattaa johtaa turhaan kyttäilyyn ja kiemurteluun, mutta useimmiten hevonen on melko suoraviivainen ratsastettava ja selkeä koulutettava: Rommi tekee mitä ratsastaja siltä pyytää, ei yhtään ylimääräistä mutta harvoin vähempääkään. Liika prässääminen saa neiti herkkäsielun helposti ahdistumaan, joten väkisin muottiin laittamalla sitä ei saa rehellisesti pelittämään. Rommin ratsastaminen vaatii aikaa ja perehtymistä, mutta parhaimmillaan hevosen kanssa harrastaminen on paitsi huoletonta, myös hyvin palkitsevaa.
Hyppääminen tamman kanssa on vauhdikasta hommaa, eikä touhu aina suju oppikirjamaisesti eleittä ja virheittä. Rommi rakastaa valtavasti keppien ylittelyä, eikä sen kapasiteettikaan pääse loppumaan kesken heti kättelyssä. Hevonen pyrkii korjaamaan heikkouksiaan, kuten etupainoisuutteen ja heikkoa estetekniikkaansa, lisäämällä vauhtia ja korjailemalla tasapainoaan sopivissa väleissä heitetyillä pukeilla: tosikolle tamma ei sovellu ratsuksi lainkaan, mutta sopivan huumorintajuisen kuskin kanssa hevonen pystyy ehdottomasti suorittamaan parastaan. Maastoesteiden ylittäminen on Rommin mielestä myös oikein mukavaa, vaikka sen huolimaton estetekniikka välillä vaaratilanteita meinaakin aiheuttaa.
Suku & jälkeläiset
| i. Metsämäen Roihu sh, 155cm, rtkrj |
ii. Metsämäen Romahdus sh, 156cm, rn |
iii. Metsämäen Romuralli sh, 153cm, trt |
| iie. Metsämäen Keijukainen sh, 156cm, rn | ||
| ie. Metsämäen Leisku sh, 152cm, rtkrj |
iei. Viirijoen Liekitys sh, 154cm, prt | |
| iee. Metsämäen Unelma sh, 153cm, rtkrj | ||
| e. Hopearisti sh, 161cm, prt |
ei. Ristiaskel sh, 160cm, vrt |
eii. Tuuliajo sh, 159cm, rnkm |
| eie. Hopeakettu sh, 153cm, rt | ||
| ee. Valovuosi sph, 147cm, rn |
eei. Viuhahtaja sh, 150cm, rn | |
| eee. Enneuni sh, 154cm, m |
Sukuselvitys
Jälkeläiset
| Syntymäpäivä | Sukupuoli | Nimi | Saavutukset | Isä | Omistaja |
Kilpailukalenteri
KRJ:n alaiset sijoitukset
ERJ:n alaiset sijoitukset
KERJ:n alaiset sijoitukset
Valmennukset
Ei vielä valmennuksia
Päiväkirja
12.12.2020, Rommin hankinta, kirjoittanut omistaja
Rommi ehti olla hyvän tovin myynnissä, ennen kuin lopulta esitin siitä Giulialle ostotarjouksen: tamma oli herättänyt mielenkiintoni heti julkiseen tarjontaan noustessaan, mutta sen kilpailemattomat vanhemmat jaksoivat pitkään askarruttaa minua. Rautiaalla oli kuitenkin kiva nimi, erilainen suku ja kehityskelpoinen ulkomuoto, joten asiaa liikaa murehtimatta päätin antaa hevoselle mahdollisuuden. Rommista ei ehkä koskaan tulisi sitä kaikkein säväyttävintä kilpahevosta, mutta se saattaisi vielä osoittautua suvullisesti arvokkaaksi siitostammaksi riittävät meriitit omilla saavutuksillaan hankittuaan. Tavoitteita suomenhevosen varalle nimittäin on: varsakinkerit kierrettyään tamma tullaan toivottavasti aikanaan näkemään myös aikuisten hevosten laatuarvosteluissa, mukaanlukien myös varta vasten suomenhevosille suunnatussa SLA:n tilaisuudessa. Nuo tavoitteet ovat kuitenkin vielä hyvin kaukaisia, onhan Rommi vasta hädintuskin kolmevuotias ja sillä on koko elämänsä vielä edessään.
16.12.2020, Eläinlääkärissä, kirjoittanut omistaja
Nuoria hevosia ostaessani käytän niitä verrattain harvoin minkäänlaisessa ostotarkastuksessa: Rommin kohdalla tein kuitenkin poikkeuksen seurattuani sen tarhatouhuja muutaman päivän ajan. Hevonen vaikutti maistelevan oikein mielellään tarhansa pohjahiekkaa ja halusin tietää, paljonko maa-ainesta oli kulkeutunut tamman mukana Italiasta Suomeen. Kaupanpurku ei ollut ensimmäinen ajatus mielessäni, mutta kun klinikalle kerran oltiin menossa, päätin kuvauttaa suomenhevosen samalla päästä kavioihin: röntgentutkimuksesta mahdollisesti tehdyt löydöt voisivat olla peruste kauppakirjojen polttamiselle. Klinikkareissu sujui nuoren tamman kanssa melko mukavasti Rommin ollessa selvästi ihmeissään, mutta käyttäytyessä kuitenkin ihmisiä kunnioittavasti ja kuuliaisesti. Rauhoituksen jälkeen tutkimukset oli helppo toteuttaa, eikä röntgenlöydöksiä ollut pienenpientä luunsirpaletta etusääressä lukuunottamatta. Hiekkakuvat sen sijaan olivat surullista tulkittavaa: hietakertymä rautiaan mahassa oli merkittävä ja se tulisi vaatimaan viikkojen intensiivistä hoitoa. Letkutus aloitettiin vielä samalla reissulla ja sitä jatkettaisiin vielä kotioloissa oman eläinlääkärimme toimesta. Mikäli hiekka saadaan poistettua elimistöstä onnistuneesti, Rommista pitäisi yhä tulla se kilpahevonen, jollaista tammasta oli koko ajan suunnitelleet. Tulevaisuus ei ollut vielä menetetty, mutta sen eteen saisi tehdä inasen suunniteltua enemmän töitä.
18.12.2020, Hiekkamahan kotihoitoa, kirjoittanut omistaja
Rommin psylliumkuuri oli alkanut lupaavasti viiden päivän letkutuksella, mutta kun tuli aika siirtyä siementen syöttöön suoraan mahalaukkuun tuuppaamiseen sijaan, alkoivat ongelmat: yleensä niin ahne suomenhevonen kieltäytyi syömästä mitään, mikä sisälsi ajatustakaan ratamosta tai sen siemenistä. Hevosta ei onnistuttu huijaamaan melassilla, viherpellettimössöllä tai mash-vedellä, eikä se lopulta suostunut koskemaan edes kädestä tarjoiltuun porkkanaraasteeseen. Kahden päivän toivottoman yrittämisen jälkeen oli aika luovuttaa ja soittaa Rommia alunperin hoitaneelle klinikalle neuvojen toivossa. Vastuulääkärin kanta olikin selkeä: hiekkaa oli hevosen suolistossa niin paljon, ettei hoitoa voisi vielä jättää sikseen, vaan psylliumia oli saatava hevoseen keinolla millä hyvänsä. Ei siis auttanut muu kuin soittaa kotilääkäri jälleen paikalle letkutuksia jatkamaan, ja vaikka tamman sieraimet ja nielu olivatkin koetuksella, saatiin psylliumkuuri lopulta kunnialla hoidettua loppuun. Kontrollikuvat klinikalla olivat onneksi huojentavat: hiekkamäärä oli pudonnut reilun viikon tehohoidolla lähes nollaan, eikä aktiivista hoitoa enää tarvittaisi. Tieto oli huojentava, sillä pitkässä juoksussa jatkuva letkuttaminen alkoikin jo käydä kaikkien hermoille.