Merci d'Avance
VH17-121-0049
Merci d'Avancen kuvat © andreavallejos (CC BY-NC-ND 2.0)
| Kutsumanimi | Ava | Syntymäaika, -paikka, ikä | 28.05.2017, Suomi, 17-vuotias |
| Rotu | Selle Français | Sukupuoli | Tamma |
| Väri | Musta | Säkäkorkeus | 169cm |
| Koulutus | Helppo A, 140cm, CIC2 | Painotus | Yleispainotus |
| Kasvattaja | Nikki, VRL-14085 | Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Premier-mare (72%)
Avan kanssa ei ikinä tule tylsää, se on varma! Käsiteltäessä tamma on mukava kaveri, kunhan kaikki pysyy tuttuna ja turvallisena. Vauhtia tältä hevoselta ei koskaan puutu, ei myöskään ratsastaessa. Jos hevosen kanssa haluaa menestyä, ei tutustumisvaiheessa voi oikoteitä käyttää. Sen oikean ihmisen kanssa Ava on kuitenkin hyvin palkitseva ja kaikkensa antava ratsu, jonka kanssa pääsee kokemaan mitä ikimuistoisempia hetkiä.
Arkipäiväisessä elämässään tamma arvostaa hyvin paljon samanlaisina pysyviä rutiineja. Musta tamma on pohjimmiltaan melko vieraskorea, vaikka arkuuden voittaakin kerta toisensa jälkeen Avan pohjaton uteliaisuus. Uusien ihmisten kanssa hevonen ei oikein tiedä miten päin se olisi. Puoliverinen onkin parhaimmillaan yhden ihmisen hevosena, jolloin se tekee kyllä mitä vain miellyttääkseen omaa ihmistään. Ruokkiminen, tarhaaminen ja varustaminen sujuvat poikkeuksetta ongelmitta rennon ilmapiirin vallitessa, mutta soita paikalle eläinläkääri ja saat huomata hevosen vetäytyvän omaan kuoreensa ja pysyvän siellä visusti siihen saakka, kunnes tämä pelottava henkilö on paikalta poistunut. Valvovan silmän alla Ava käyttäytyy moitteettomasti, mutta sen kärsivällisyys loppuu lyhyeen, mikäli sen jättää valvomatta seisomaan käytävälle. Silloin alkaa armoton riimunnarujen jyrsiminen, joka kyllä loppuu heti kun hoitaja jälleen ilmestyy näköpiiriin. Myös karsina ja tarha-alue ovat vaaravyöhykkeellä, kun musta jyrsijä pääsee valloilleen. Unohda ruokakuppi yöksi karsinaan ja aamulla se on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Sama tapahtuu päivän aikana myös tarhakaverin riimulle ja loimille suojista puhumattakaan, vaikka muuten Ava tuleekin hyvin toimeen muiden hevosten kanssa.
Kouluratsastus ei ole ikinä ollut kovin lähellä vauhdikkaan tamman sydäntä. Ratsastuksen saakin aloittaa useimmiten aivan ruohonjuuritasolta: miten pidätteisiin kuuluu reagoida ja mitä sivulle johtava ohja tarkoittaa? Sopivan virittelyn jälkeen Avasta löytyy kyllä myös edustuskelpoinen puoli, mutta kiireessä sitä on mahdoton saada esiin. Epäselviä apuja ja kovia otteita hevonen ei kauaa siedä. Hetken hännällä huiskittuaan ja korviaan luimisteltuaan tamma puree kiinni kuolaimeen ja sinkaisee eteenpäin. Sen jälkeen onkin lähes mahdoton tehtävä saada hevosta enää kuuntelemaan, sillä sillä ei ole enää aikomustakaan miellyttää osaamatonta pilottiaan. Varovaisin kehitysaskelein Avan kanssa tulee kyllä toimeen ja jo muutamien yhteisten tuntien jälkeen kaikki alkaa sujua helpommin. Liian itsevarmana selkään kavunneet ratsastavat joutuvat kuitenkin kerta toisensa jälkeen nielemään ylpeytensä todetessaan, ettei puoliverinen ole ollenkaan valmis irtosuhteisiin, vaan vaatii puoleensa sitoutumista ja huomiota. Estesukuisena hevosena tamman paras askellaji on laukka, mutta myös ravissa se on hyvin kehityskelpoinen. Kestävyytensä ja tasapainonsa Ava on osoittanut jo pienenä varsana ja osaa se edelleenkin pukitella melko rajusti vauhtiin päästessään. Tätä ei kuitenkaan enää nykyään tapahdu enää päivittäin, korkeintaan laukkatreenissä ja esteradoilla jos silloinkaan.
Hypätessä hevonen on ehdottomasti parhaimmillaan. Se syttyy hieman entisestään, mikä ei tee siitä ollenkaan helppoa ratsastettavaa. Kovakourainen ratsastaja saa nopeasti huomata, ettei Ava kuuntele tätä alkuunkaan. Vaaditaankin rautaiset vatsalihakset, mikäli haluaa oikeasti saada hevosen ratsastettua avuilleen. Tamma kuuntelee istuntaa kaikkein herkiten, joten ratsastajan painon valahdus vasemmalle esteeltä laskeuduttaessa saa hevosen vaihtamaan suuntaa nopeammin kuin kuski ehtii reagoida. Tämä on sekä hyvä että huono asia, sillä uusinnan ratsastus Avalla on parhaimmillaan jopa suuri nautinto. Toisinaan tämä sama liike kuitenkin ohjaa hevosen pois sarjaesteen seuraavalta osalta tai suistaa ratsastajan selästä, joten oman painonsa kanssa ratsastajan tulee olla hyvin tarkka. Nopeus kuuluu hevosen valtteihin myös, mutta suuren laukkansa kanssa se hyötyy enemmän suurista nurmikentistä ja maastoradoista. Rataesteillä Ava on varovainen jaloistaan ja se hyppää helposti hieman liioitellen. Erikoisesteitä tamma ei katsele, mutta hankalasti osuvat valot ja varjot häiritsevät sen suoritusta merkittävästi. Myös väärään aikaan väärässä paikassa oleva toimihenkilö voi aiheuttaa hevosen pysähtymisen esteelle. Maastoradallakin ongelmia tuottavat valon ja varjon vaihtumiset ja heijastavat pinnat, kuten kirkas vesi. Sinne mennessä Ava usein hieman kiemurtelee ja hidastaakin, mutta aina se on kuitenkin veteen mennyt. Kaikin puolin kelpo suoritushevonen ihmiselle, joka tuntee tamman hyvin!
Suku & jälkeläiset
| i. Métastase sf, 170cm, rnvkk |
ii. Jean-Marc Noé sf, 170cm, rn |
iii. Calimero Noé sf, 169cm, rn |
| iie. Carmena Noé sf, 167cm, rtkm | ||
| ie. Estrellita sf, 165cm, vkk |
iei. Quicksilver xx, 166cm, rtkm | |
| iee. Eleamara sf, 163cm, vkk | ||
| e. Ankylosing Spondylitis sf, 167cm, m |
ei. Worn-Out Martian sf, 170cm, m |
eii. Wormhole sf, 168cm, mkm |
| eie. Rose of Mars sf, 157cm, prt | ||
| ee. Split Personality Disorder sf, 165cm, mrn |
eei. '86 Testarossa sf, 162cm, prt | |
| eee. Knock-Out Psycho sf, 167cm, m |
ii. Jean-Marc Noé oli Ranskassa erittäin pidetty ja arvostettu kenttähevonen, jonka meriittilista olikin varsin mittava. Jo nuorena varsana se menestyi varsanäyttelyissä saaden lukuisia I-palkintoja ja ikäryhmäkilpailuissa se voitti sekä neljä- että viisivuotiaana parhaan estehevosen tittelin. Myöhemmin se palkittiin kantakirjassa ensimmäisellä palkinnolla. Estelahjoista huolimatta orin kasvattaja Danielle Guérin halusi Jean-Marcista mieluummin kenttäratsun ja koulutus tuottikin tulosta. Se kilpaili korkeimmillaan CIC3-tasolla. Sijoituksia tuli kuitenkin tasaiseen tahtiin ja Ranskan mestaruudesta tämä hevonen pääsi kilpailemaan kolmesti. Kirkkain mitali jäi saavuttamatta, mutta kaksi hopeaa ja yksi pronssi ei ole huono saavutus. Ruunikko ori oli 170cm korkea ja sillä oli kapea piirto päässään. Luonteeltaan Jean-Marc oli varsin rauhallinen kotioloissa, mutta ratsuna varsin energinen ja herkkä vastaamaan apuihin, mikä teki siitä toisinaan varsin haastavan ratsun. Onneksi orin oma ratsastaja tunsi hevosen läpikotaisin. Kilparadoilta ruunikko eläköityi 18-vuotiaana ja vain puoli vuotta myöhemmin se jouduttiin lopettamaan maastoesteellä kaatumisen vuoksi. Jalostusorina Jean-Marc Noé oli arvatenkin hyvin suosittu ja sillä onkin runsaasti jälkeläisiä eri puoliverikantakirjoissa. Ori jätti paljon jopa itseään suurikokoisempia varsoja ja pientenkin tammojen kanssa se tuotti keskikokoisia, jopa suurehkoja jälkeläisiä, joilla on hyvät mittasuhteet ja vankka runko. Luonnepuolelta ruunikko periytti etenkin herkkyyttä, mutta myös tasapainoisuutta. Selle francais -rotuisia jälkeläisiä orilla on yli neljäkymmentä ja kilpailleet yksilöt ovat menestyneet etenkin este- ja kenttäradoilla, mutta varsin paljon Jean-Marc sai myös yleispainotteisia varsoja.
ie. Estrellita oli hyvin kaunis voikko tamma, joka kilpaili menestyksekkäästi koulu- ja esteradoilla melko nuoresta pitäen, osallistuen kaksi kertaa myös valjakkoajokilpailuihin. Koulutustasoltaan se ei ollut aivan huippuluokkaa (vaativa B ja 120cm sekä noviisi), mutta omalla tasollaan se saavutti useita sijoituksia ja jokusen voitonkin. Rakenteellisesti 165cm korkea Estrellita edusti hyvin keskinkertaista puoliveristä: sillä ei ollut erityisen silmiinpistäviä rakenteellisia puutteita, mutta ei se toisaalta jäänyt mieleen myöskään erityisen hyvän rakenteen vuoksi. Etenkin takana jalka-asennot olisivat voineet olla huomattavasti paremmatkin. Tällaisia puutteita korvasi kuitenkin voinvärisen tamman äärimmäisen hyvä ja sopeutuvainen luonne, mikä mahdollisti sen kanssa reissaamisen pitkin Ranskaa kilpailuiden perässä. Tamman omistaja totesikin monesti, ettei ole eläissään tavannut yhtä helppoa ja nöyrää hevosta, joka mukisematta otti vastaan sen mitä annettiin, eikä koskaan ollut vastarannan kiiski. Estrellitalla oli ikää kunnioitettavat 28 vuotta kun sen yleiskunto romahti yllättäen, eikä eläinlääkäri voinut suositella muuta kuin lopetusta. Tamma päästettiin ikivihreille sen omassa tarhassa, jonka viereen se myös haudattiin. Estrellista asutettiin ensimmäisen kerran vasta 13-vuotiaana, mutta kaikeksi onneksi se tiinehtyi hyvin ja varsominenkin sujui ongelmitta. Kaiken kaikkiaan tamma ehti saada viisi varsaa, joista viimeinen syntyi tamman syntymäpäivänä sen täyttäessä 23 vuotta. Métastase on emänsä kolmas jälkeläinen ja ainoa voikkovärinen. Ranskiksen lisäksi kaksi muuta Estrellitan jälkeläistä on näyttäytynyt kilpakentillä ja ovat yleispainotteisia ratsuja. Hyvää ja sopeutuvaista luonnettaan tamma periytti vahvasti eteenpäin, mikä ilahduttikin tamman omistajaa suuresti, sillä luonne olikin suurin syy käyttää voikkoa jalostukseen.
iii. Calimero Noé oli hyvärakenteinen esteratsu, joka teki menestyksekkään uran 130- ja 140-luokissa, saaden useita sijoituksia ja voittoja kansainvälisellä tasolla. Ruunikko ja 169cm korkea ori sai jalostusluvan jo nuorena hyvän rakenteensa ja lupaavasti alkaneen kilpailu-uransa vuoksi, mutta useita vuosia sen kanssa keskityttiin lähinnä kilpailemaan. Calimeron luonne oli pääpiirteittäin hyvä, joskin kilpahevoseksi se oli hieman liian stressiherkkä, minkä vuoksi sen rutiineista ei saanut poiketa lainkaan. Orilla oli aina sama hoitaja mukana kilpailuissa ja matkustaessa sillä oli turvana äkäinen shetlanninponiruuna Max, johon ori oli tottunut jo pikkuvarsana. Kilparadoilla Calimero pystyi kuitenkin keskittymään ja antamaan kaikkensa oman ratsastajansa kanssa. Omistajansa ja ratsastajansa päätöksellä ori siirtyi 15-vuotiaana pois kilpailukäytöstä täysipäiväiseksi siitosoriksi, eikä se sen jälkeen enää matkustanut pois kotitalliltaan. Ollessaan 25-vuotias ruunikko puoliverinen nukutettiin ikiuneen huonontuneen yleiskunnon vuoksi. Jälkeläismäärä Calimerolla nousi melko korkeaksi, sillä jo sen ensimmäiset jälkeläiset osoittautuivat hyvin laadukkaiksi ja hyväluonteisiksi. Stressiherkkyys ei suurimmalle osalle onneksi periytynyt ja melko moni orin jälkikasvusta pääsi kilpailukäyttöön. Ori jätti etenkin menestyksekkäitä kenttä- ja yleishevosia, vaikka se itse olikin estehevonen henkeen ja vereen. Myös ruunikon hyvä rakenne periytyi ja ori sopikin etenkin vanhantyyppisille tammoille, jolloin se jätti jaloja mutta vahvarakenteisia varsoja.
iie. Camena Noé oli erittäin sirorakenteinen rautiaankimo tamma, joka ei varsinaisesti lunastanut kasvattajansa odotuksia. Tammasta oletettiin tulevan isojen luokkien hyppääjä, mutta viiteen ikävuoteen mennessä tamma ei ollut osoittanut mitään kiinnostusta estepuolelle. Käskytettynä se hyppäsi kyllä hyvällä tekniikalla, mutta ei nauttinut siitä lainkaan. Niinpä Camena toimikin useamman vuoden vain siitostammana ja varsojen opettajana tavoille. Ollessaan 11-vuotias sen ratsukoulutusta päätettiin jatkaa ja lopulta se kilpaili vaativa B -luokissa kouluratsastuksessa. Sijoituksia ropisi tasaiseen tahtiin, mutta ikävä kyllä 167cm korkean tamman liike ei riittänyt sen vaativammalle tasolle. Luonteeltaan Camena oli erittäin nöyrä ja rehellinen, olematta kuitenkaan automaatti. Kyllästyessään se lakkasi vallan yrittämästä, eikä siihen auttanut sitten yhtään mikään. Kaikeksi onneksi kimo kesti vapaapäivät ja suoranaiset lomailut erittäin hyvin, eikä kerännyt turhaa virtaa, sillä lomailua sen elämässä riitti. Kilpailtuaan muutaman kauden Camena jäi täysin siitostammaksi, kunnes se 23-vuotiaana lopetettiin rajun kaasuähkyn vuoksi. Siitostammana Camena Noé oli erinomainen. Se hoiti jälkikasvunsa hyvin ja lempeästi, muttei ollut varsoistaan liian omistushaluinen. Sen varsat saivatkin hyvät lähtökohdat elämäänsä. Varsin hyvin tamma myös periytti hyppylahjoja eteenpäin, vaikkei se itse estehevosena onnistunutkaan. Rautiaankimo sai elämänsä aikana seitsemän varsaa, jotka kaikki ovat menestyneet kilparadoilla: viisi este- ja kaksi kenttäratsastuksessa.
iei. Quicksilver xx oli taatusti koko suvun vaikealuonteisin tapaus. Rautiaankimo ori aiheutti ongelmia jo kasvattajansa luona, joten se myytiin vuoden vanhana aivan pilkkahinnalla pois. Kierrettyään muutamassa kodissa ori päätyi isoon myyntitalliin, jonka työntekijä alkoi kouluttaa sitä ratsuksi. Alku ei ollut helppo, mutta pitkällisen uurastuksen jälkeen 166cm korkea täysiverinen hyppäsi ratana 120cm ja koulupuolella suoriutui helpon A:n tehtävistä – mutta vain yhden ja saman ratsastajan kanssa. Lopulta orin kouluttanut työntekijä ostikin sen melko edullisesti ja alkoi kilpailla täysiverisen kanssa helpoissa esteluokissa. Kahden kilpailukauden jälkeen Quicksilver oli totutettu myös maastoesteisiin ja ori pääsi kilpailemaan myös kenttäratsastuksessa. Lopulta kimo ori nähtiin jopa CIC2-luokissa palkinnoilla ja vartuttuaan sen haastava luonnekin oli tasoittunut valtavasti. Rakenteeltaan ori oli hyvin sopusuhtainen, mutta kuitenkin melko kevyt. Täysiverinen lopetettiin 22-vuotiaana tarhassa sattuneen pahan kaatumisen vuoksi, sillä se vasen etujalka oli vahingoittunut pahoin. Ymmärrettävästi Quicksilver ei ollut erityisen suosittu jalostusori, eikä sillä olekaan kuin yhdeksän jälkeläistä, joista neljä on englantilaisia täysiverisiä, yksi angloarabi ja loput puoliverisiä. Täysiverijalostukseen rautiaankimolla ei ollut juuri annettavaa: sen täysiverivarsat ovat erittäin keskinkertaisia ja haastavia luonteeltaan, mutta yhdistettynä jalompiin puoliveritammoihin se jätti varsin miellyttäviä yleisratsuja ja onpa yksi sen varsa valjakkoajossakin kilpaillut muutaman kerran.
iee. Eleamara oli hurmaava voikko tamma, jonka lennokkaat liikkeet ihastuttivat kaikkia jotka kyseisen hevosen tunsivat. Korkeutta sillä oli 163cm, mutta olemukseltaan se oli paljon suurempi, eikä näyttävyydessä hävinnyt rotutovereilleen lainkaan. Tammasta oli aluksi tarkoitus tehdä kouluratsu, mutta sitten sen omistaja kiinnostui valjakkoajosta ja niin Eleamarankin tulevaisuudensuunnitelmat muuttuivat kerta heitolla. Se oli hyvin nöyrä ja nopea oppimaan, joten varsin pian se hoksasi mitä siltä pyydettiin. Vuosien saatossa sitä koulutettiin aina vain eteenpäin, kunnes se kilpaili peräti vaikeissa luokissa. Sen paras osa-alue oli ehdottomasti kouluosuus, jossa sen liikkeet pääsivät oikeuksiinsa. Sitkeän luonteensa ja hyvän kunnon ansiosta tamma pärjäsi mainiosti myös maratoneilla, mutta tarkkuusosio tuotti joskus ongelmia. Tammalla oli ikää kuitenkin vain 14 vuotta kun se eräissä kilpailuissa kaatui vaunujen kanssa erittäin pahasti ja joutui jäämään pois kilpakentiltä. Kymmenen vuotta se vietti leppoisia eläkepäiviä siitostammana, kunnes se lopetettiin takapolvivaivojen vuoksi. Siitostammana Eleamara menestyi hienosti: se hoiti varsojaan huolellisesti ja pysyi itse yllättävän hyvässä kunnossa, eikä yhdenkään varsan takia kuihtunut liiaksi. Pitkän eläkkeen ansiosta voikko ehti tehdä peräti kahdeksan varsaa elämänsä aikana, joista viisi tammaa ja kolme oria. Puolet varsoista peri emänsä kauniin värin ja suurin osa myös ihastuttavan, mutta sinnikkään luonteen, minkä ansiosta Eleamaran jälkikasvu pärjäsi kilpailuissakin hienosti. Valjakkohevosiksi päätyi vain kaksi, mutta muutkin varsat ovat kisaradoilla näyttäneet kyntensä, kuka missäkin lajissa.
ei. Worn-Out Martianin nimi on vähän harhaanjohtava, mutta se tulee pääasiassa siitä, että ori näytti jo syntyessään olevan ihan “done” ihmisten kanssa. Muutaman päivän sisässä se piristyi ja siitä kasvoi eloisa kaveri, joka ei näytä merkkiäkään hidastumisesta. Marsiksi kutsuttu ori hyppää ratana “vain” 140 senttiä, mutta sillä on hieno hyppytyyli ja loistava työmoraali, mikä antaa Litallekin sen ahkeran työntekijän ominaisuuden. Nykyään Marsin menestyksekkäät urat kilparatsastuksessa ja hevosnäyttelyissä ovat ohitse, ja ori on jättänyt perintönsä kuuden jälkeläisen muodossa, mutta se toimii yhä opetusmestarina nuorille.
ee. Split Personality Disorder, lyhyemmin vain Desirée, on vähän temperamenttinen ja vaativa estetamma, jota saa ratsastaa kuin silkkihansikkaat kädessä. Desirée on tätä nykyä neljän varsan emä, ja periyttänyt kolmelle ainakin vivahteita temperamenttisuudestaan, joten nyt ei kyllä puhuta mistään pienestä huonotuulisuudesta silloin tällöin! Ei tämä äkäpussi niin paha ole, ettei sen kanssa voisi työskennellä, tamma on vain vähän draamakuningatar, joka pääsee nopeasti yli loukkaantumisestaan ja jatkaa sitten töitä, kunnes seuraava skandaali iskee.
eii. Wormhole oli patalaiska tatti, eikä kukaan ole varma, mistä se on dominoivan luonteenpiirteensä perinyt. Sitä sai jatkuvasti ajaa eteenpäin pohkein ja raipan kera, ja joskus tuntui, etteivät nekään auttaneet mitään. Wormhole ei siis ollut mitenkään häikäisevä kilparatsu, mutta niinä harvoina päivinä, kun se otti itseään niskasta kiinni ja toimi yhteistyöllä, se hyppäsi hienosti. Ei kovin korkeita, mutta hienosti. 18-vuotiaana kimosyövän takia lopetettu Wormhole jätti jälkeensä yhden jälkeläisen.
eie. Rose of Mars oli aikoinaan “häpeäpilkku” Marsin sukutaulussa, sillä vaikka tamma on rohkea korkean tason hyppääjä ja erinomainen luonne, se on koko elämänsä ollut ratsastuskouluhevonen. Siitä on vähän vahingossa tullut vuosien mittaan estehevonen, mutta sitä on rauhallisessa tahdissa viety eteenpäin korkeushypyn saralla, sillä Rose hyppää puoltatoista metriä ratana. Kauniin punarautiaan värityksensä Rose perii emältään, mutta isältään tamma on perinyt herasilmät, jotka tekevät tammasta vielä vähän uniikimman. Varsoja tammalle on syntynyt vain yksi, eikä sille olle suunnitteilla enempää.
eei. '86 Testarossa, italialaisen superauton mallin mukaan nimetty ori, jota myös Rossiksi kutsutaan, on todellinen rallikaara. Rossilla on korkeat energiatasot ja se on vauhdikas kaveri, jonka kanssa saa aina neuvotella jarrujen käytöstä. Ehdoton esteratojen kuningas, sillä Rossin ennätys ratana on hurjat 180 senttiä, vaikka se on sitten loppujen lopuksi kuitenkin aika pieni hevonen. Melkein tulenpunaiselta näyttävä Rossi on myös voittanut muutamia näyttelypalkintoja. Jälkeläisiä Rossilla on kolme kappaletta, joista jokaiselle ori on periyttänyt hyppylahjaansa.
eee. Knock-Out Psycho
Sukuselvitys isän puolelta © Ireth, emän puolelta © Nikki
Jälkeläiset
| Syntymäpäivä | Sukupuoli | Nimi | Saavutukset | Isä | Omistaja |
Kilpailukalenteri
KRJ:n alaiset sijoitukset
| 24.11.2017 | Kilpakeskus Chermia | Helppo A | 5/30 | 08.02.2018 | Holmberg | Helppo A | 2/30 | |
| 27.11.2017 | Kilpakeskus Chermia | Helppo A | 5/30 | 26.12.2018 | Stall Fernweh | Helppo A | 3/30 | |
| 28.11.2017 | Kilpakeskus Chermia | Helppo A | 4/30 | 27.12.2018 | Stall Fernweh | Helppo A | 4/30 | |
| 01.12.2017 | Rósgarður | Helppo A | 5/30 | 31.12.2018 | Tiiron ratsutalli | Helppo A | 3/30 | |
| 01.12.2017 | Team J&K | Helppo A | 2/40 | 01.01.2019 | Checkmate Ponies | Helppo A | 5/30 | |
| 05.12.2017 | Team J&K | Helppo A | 1/40 | 02.01.2019 | Checkmate Ponies | Helppo A | 1/30 | |
| 14.12.2017 | Kilpailukeskus Litt | Helppo A | 5/40 | 04.01.2019 | Checkmate Ponies | Helppo A | 3/30 | |
| 14.12.2017 | Kilpailukeskus Litt | Helppo A | 6/40 | 04.01.2019 | Checkmate Ponies | Helppo A | 1/30 | |
| 02.01.2018 | Hengenvaara | Helppo A | 2/50 | 05.01.2019 | Checkmate Ponies | Helppo A | 4/30 | |
| 06.01.2018 | Hengenvaara | Helppo A | 7/50 | 06.01.2019 | Ruskavaara | Helppo A | 3/30 | |
| 13.01.2018 | Hengenvaara | Helppo A | 6/50 | 08.01.2019 | Ruskavaara | Helppo A | 1/30 | |
| 14.01.2018 | Hengenvaara | Helppo A | 5/50 | 10.01.2019 | Checkmate Ponies | Helppo A | 1/30 | |
| 16.01.2018 | Hengenvaara | Helppo A | 2/50 | 15.01.2019 | Adina | Helppo A | 2/32 | |
| 24.01.2018 | Hengenvaara | Helppo A | 7/50 | 18.01.2019 | Adina | Helppo A | 1/32 | |
| 24.01.2018 | Supernatural | Helppo A | 1/50 | 20.01.2019 | Adina | Helppo A | 1/32 | |
| 25.01.2018 | Hengenvaara | Helppo A | 2/50 | 25.01.2019 | Adina | Helppo A | 5/32 | |
| 26.01.2018 | Hengenvaara | Helppo A | 1/50 | 27.01.2019 | Adina | Helppo A | 2/32 | |
| 29.01.2018 | Hengenvaara | Helppo A | 3/50 | 29.01.2017 | Adina | Helppo A | 4/32 | |
| 31.01.2018 | Runoratsut |
Helppo A | 18/256 | 03.03.2019 | Kuuran Suomenratsut | Helppo A | 5/40 | |
| 06.02.2018 | Holmberg | Helppo A | 4/30 | 07.03.2019 | Kuuran Suomenratsut | Helppo A | 1/40 |
ERJ:n alaiset sijoitukset
| 02.01.2018 | Mörkövaara | 140cm | 5/50 | 02.02.2019 | Dare Stable | 140cm | 1/28 | |
| 05.01.2018 | Mörkövaara | 140cm | 3/50 | 04.02.2019 | Chersey | 140cm | 1/39 | |
| 09.01.2018 | Mörkövaara | 140cm | 7/50 | 06.02.2019 | Dare Stable | 140cm | 1/28 | |
| 10.01.2018 | Mörkövaara | 140cm | 2/50 | 07.02.2019 | Chersey | 140cm | 4/39 | |
| 22.01.2018 | Supernatural | 140cm | 4/33 | 07.02.2019 | Dare Stable | 140cm | 4/28 | |
| 07.02.2018 | Priton Budyonnys | 140cm | 5/37 | 19.02.2019 | Dare Stable | 140cm | 1/28 | |
| 09.02.2018 | Priton Budyonnys | 140cm | 3/37 | 08.03.2020 | Elohiljan suomenhevoset | 140cm | 2/19 | |
| 10.03.2018 | Supernatural | 140cm | 5/33 | 10.03.2020 | Elohiljan suomenhevoset | 140cm | 3/19 | |
| 12.03.2018 | Priton Budyonnys | 140cm | 4/23 | 30.03.2020 | KK Bailador |
140cm | 4/55 | |
| 13.03.2018 | Supernatural | 140cm | 4/33 | 11.05.2020 | Tuontikeskus Vertigo | 140cm | 2/50 | |
| 02.09.2018 | Dare Stable | 140cm | 2/33 | 16.05.2020 | Aamun tila | 140cm | 1/43 | |
| 03.09.2018 | Dare Stable | 140cm | 1/32 | 18.05.2020 | Tuontikeskus Vertigo | 140cm | 3/50 | |
| 05.09.2018 | Dare Stable | 140cm | 3/32 | 01.06.2020 | KK Bailador | 140cm | 2/57 | |
| 09.09.2018 | Dare Stable | 140cm | 3/33 | 04.06.2020 | Cloudfield | 140cm | 1/50 | |
| 10.09.2018 | Dare Stable | 140cm | 5/32 | 08.06.2020 | Cloudfield | 140cm | 4/50 | |
| 19.09.2018 | Dare Stable | 140cm | 4/32 | 08.06.2020 | Cloudfield | 140cm | 1/50 | |
| 20.09.2018 | Dare Stable | 140cm | 4/32 | 09.06.2020 | Cloudfield | 140cm | 5/50 | |
| 27.12.2018 | Colosseum | 140cm | 1/38 | 10.06.2020 | KK Bailador | 140cm | 6/57 | |
| 28.12.2018 | Colosseum | 140cm | 3/38 | 21.06.2020 | KK Bailador | 140cm | 7/57 | |
| 01.02.2019 | Dare Stable | 140cm | 4/28 | 26.06.2020 | KK Bailador | 140cm | 3/57 |
KERJ:n alaiset sijoitukset
| 06.12.2017 | Duán Stable | CIC2 | 2/11 | 27.03.2019 | Stall Fernweh | CIC2 | 4/16 | |
| 07.12.2017 | Duán Stable | CIC2 | 1/11 | 31.03.2019 | Nekkulan suomenhevoset | CIC2 | 2/11 | |
| 08.12.2017 | Duán Stable | CIC2 | 2/11 | 01.04.2019 | Nekkulan suomenhevoset | CIC2 | 2/11 | |
| 08.12.2017 | Team J&K | CIC2 | 1/20 | 03.04.2019 | Nekkulan suomenhevoset | CIC2 | 2/11 | |
| 09.12.2017 | Duán Stable | CIC2 | 2/11 | 04.04.2019 | Nekkulan suomenhevoset | CIC2 | 1/11 | |
| 09.12.2017 | Team J&K | CIC2 | 4/20 | 11.02.2020 | Moana part breds | CIC2 | 2/27 | |
| 10.12.2017 | Duán Stable | CIC2 | 3/11 | 14.02.2020 | Moana part breds | CIC2 | 1/27 | |
| 10.12.2017 | Team J&K | CIC2 | 1/20 | 15.02.2020 | Moana part breds | CIC2 | 1/27 | |
| 13.12.2017 | Team J&K | CIC2 | 3/20 | 25.02.2020 | Ratsastuskeskus Eeva | CIC2 | 4/16 | |
| 02.01.2018 | Mörkövaara | CIC2 | 1/27 | 17.03.2020 | Kadon Kartano | CIC2 | 4/22 | |
| 06.02.2018 | Stratocaster | CIC2 | 2/26 | 22.06.2020 | BRW Eventers | CIC2 | 1/13 | |
| 15.03.2018 | Priton Budyonnys | CIC2 | 2/23 | 13.09.2020 | Chersey | CIC2 | 4/25 | |
| 21.03.2018 | Priton Budyonnys | CIC2 | 1/23 | 14.09.2020 | Chersey | CIC2 | 1/25 | |
| 22.03.2018 | Priton Budyonnys | CIC2 | 4/23 | 17.09.2020 | Chersey | CIC2 | 3/25 | |
| 24.03.2018 | Dainty | CIC2 | 3/11 | 01.10.2020 | Chermia | CIC2 | 3/14 | |
| 24.03.2018 | Gealán | CIC2 | 1/26 | 03.10.2020 | Chermia | CIC2 | 3/14 | |
| 25.04.2018 | Supernatural | CIC2 | 2/10 | 14.10.2020 | Chersey | CIC2 | 4/23 | |
| 24.12.2018 | Gealán | CIC2 | 3/26 | 15.10.2020 | Chersey | CIC2 | 3/23 | |
| 27.12.2018 | Gealán | CIC2 | 4/26 | 04.11.2020 | Chersey | CIC2 | 1/16 | |
| 15.03.2019 | Safiiritiikerin Kilpailukeskus | CIC2 | 4/30 | 06.11.2020 | Chersey | CIC2 | 4/16 |
Valmennukset
30.08.2017, Taitava heppa, kirjoittanut Cherry
Ava osasi suhtautua ratsastajan kanssa kävelemiseen ja ravaamiseen jo kuin aikuinen hevonen! Nyt sen kanssa kokeiltiin ensimmäisen kerran, miten ilman avustajia sujuisi. Kaikki menikin paljon odotettua paremmin, sillä vaikka meno olikin epätasaista ja kiemurtelevaa, ei Ava kuitenkaan tehnyt mitään typerää. Ohjaaminen sujui paljon odotettua paremmin ja myös pätkät ravia tulivat esitettyä. Kylläkin melko epävarmoina ja varovaisina, mutta selkeää ravia avusta kuitenkin! Avustajien yllytyksestä tamma päätettiin ottaa uudelleen liinaan, jotta pääsisimme kokeilemaan laukkaa ratsastajan kanssa. Aluksi kaikki sujuikin loistavasti, sillä Avaa oli juoksutettu niin paljon, että se osasi nostaa laukan vaikka unissaan. Ratsastajalta tarvittiin kuitenkin vain yksi kohtalokas horjahdus isossa ja vielä melko huterassa laukassa ja protestiksi tämä sai kokea ehkä valtavimman ikinä kokemansa pukin. Siihen nuoren tamman tasapaino kyllä riitti leikiten, onneksi myös ratsastajan! Viimeiset laukat otettiinkin huomattavasti varovaisemmin, jotta enemmiltä ongelmilta säästyttiin. Loppukäyntien ajaksi hevonen pääsi ensimmäistä kertaa maastoon ratsastajan kanssa, tosin turvallisesti molemmin puolin talutettuna. Kaikki Avan kanssa oli sujunut tähän mennessä kuin tanssi ja erityisesti hevosen ensimmäinen ratsastaja kihisi jo innosta päästä treenaamaan tamman kanssa enemmän! Hyvin huteralta pohjalta Ava päätettiin ilmoittaa myös 3-vuotiaiden kenttävarsojen laatuarvosteluun, vaikka tamman emä Lita ei lajia ole hädin tuskin kokeillutkaan. Tuskin niissä karkeloissa päästään edes palkinnoille saakka, mutta se on kullanarvoista kokemusta mahdollista estevarsojen laatuarvostelua varten!
28.08.2017, Penkki selkään ja menoks!, kirjoittanut Cherry
Kolme vuotta. Niin kauan siitä oli jo mennyt, kun Ava ensimmäisen kerran näki päivänvalon. Tänään sillä oli tähänastisen elämänsä jännittävin päivä. Satula mustalla tammalla oli toki ollut selässä jo useaan otteeseen, mutta tänään panoksia nostettaisiin. Hevonen varustettiin tavalliseen tapaan ja sitten roikuttiin taas jalustimissa. Ava näytti lähinnä tympääntyneeltä kuin miettien "ei teilläkään kyllä tarpeeksi ole tekemistä". Siinäkään ei ollut mitään uutta, että kuolaimeen kiinnitettiin liina. Tamma hyvin tiesi, että seuraavaksi mentäisiin maneesiin ja sitten sen täytyisi juosta taas hetki ihmisen ympärillä. Niin ei käynytkään, vaan sen sijaan halliin sen perässä asteli jonossa varsinainen armeija ihmisiä. Kaikilla oli hanskat kädessään ja kypärät päässään, mutta muuten kaikki vaikutti tavalliselta. Nyt jo isoksi kasvanut hevonen tajusi järkyttyä vasta siinä vaiheessa, kun paino jalustimelta ei kadonnutkaan mihinkään - se kohdistuikin koko selkään! Jostain eriskummallisesta syystä omistaja keikkui nyt ihan onnellisesti pienen hevosparan selässä ja ihmiset tamman molemmin puolin pitivät tiukasti siitä kiinni. Porkkanoiden määrästä päätellen Ava oli juuri selviytynyt todella suuresta koettelemuksesta, vaikka se itse ei aivan asiaa tajunnutkaan. Muutaman toiston jälkeen ratsukko pääsi ottamaan jo ensimmäiset haparoivat askeleensa eteenpäin. Kertaalleen hevonen kokeili hypähtää takajaloilleen, mutta nopeasti avustajat palauttivat sen turvallisesti takaisin neljälle jalalle. Muutama ympyrä ja tämän päivän harjoitustuokio oli ohi. Ava hukutettiin kehuihin, rapsutuksiin ja herkkuihin. Siitä napsaistiin muistoksi valokuva ja sitten se pääsi jatkamaan elämäänsä tuttuun ja turvalliseen pihattoporukkaan. Pian sillä olisi edessään jo muutto talliin!
30.07.2017, Irtohypytystä, kirjoittanut Cherry
Ava ei ollut ollenkaan ihmeissään, kun se taas kerran tuotiin maneesiin, jonne oli rakennettu kasaan irtohypytyskuja apupuomeineen kaikkineen. Se oli harjoitellut kujassa hyppäämistä jo lukuisia kertoja aikaisemmin, mutta esteet oli aina pidetty maltillisen matalina. Suurimmillaan kujan viimeinen este, okseri, oli ollut vain 70cm, jonka suuri puoliverinen ylitti leikiten jo kuukausia aiemmin. Kuten aina pääsi hevonen nytkin ensin laukkaamaan maapuomien yli. Sen silmät vain loistivat innosta sen päästessä jälleen tekemään lempipuuhaansa. Seuraavaa kertaa varten esteet laitettiin jo kasaan, ensimmäinen ristikoksi, toinen ja kolmas pieniksi pystyiksi. Hevonen hyppäsi edelleen hienosti, jolloin viimeisestä tehtiin jo okseri. Se ei Avaa häirinnyt, vaan yhtä innokkaasti ja hyvällä tekniikalla se paineli siitäkin yli. Nyt viimeinen este oli jo aiemmassa maksimikorkeudessa, mutta se ei tamman menoa häirinnyt. Kymmenen senttiä kerrallaan este kohosi ollen pian jo metrissä. Nyt hevosessa oli ensimmäistä kertaa aistittavissa epävarmuutta, mutta sekunnin murto-osan epäröinnin jälkeen se leiskautti esteestä yli hurjalla ilmavaralla! Palkinnoksi se sai hurjasti herkkuja ja hypätä sitten vielä viimeisen kerran kujan jälleen aivan pienenä, jotta Avalle varmasti jäisi varma ja helppo fiilis esteiden ylittämisestä. Tallissa tamma sai nauttia vielä viilentävästä suihkutuksesta sekä perusteellisesta harjaamisesta ennen pihattolaumaan palaamista. Irtohypyttämistä jatkettaisiin edelleen, tähtäimessä mahdollisesti ainakin estevarsojen laatuarvostelu ja ehkäpä myös kenttävarsoille tarkoitettu samainen tilaisuus.
28.06.2017, 1-vuotisjuhla, kirjoittanut Cherry
"Ava, sustahan on tullut jo iso tyttö!" huudahdin heti aamutalliin saapuessani varsan karsinan kohdalla. Tuttuun tapaansa se odotteli jo kovasti aamuruokaansa ja kuopi kärsimättömänä lattiaa. Se oli kasvanut vuodessa hurjasti ja hieman kaihoisastikin muistelin tamman elämän ensimetrejä. Ensimmäisinä päivinään Ava oli aina riehunut päästessään ulos, ja yhä edelleenkin sillä on tapana heitellä takamustaan innostumisen merkiksi. Ensimmäisenä elinvuotenaan pikkuhevonen on ehtinyt jo oppia paljon tärkeitä taitoja. Se osaa nykyään jo esimerkillisesti nostella jalkansa, nauttia harjauksesta ja hyväksyä pesemisenkin. Taluttaessa se riehuu silloin tällöin edelleenkin, mutta siinäkin se on sentään oppinut jo vähän rajojaan. Nyt pitäisikin jo alkaa katsella Avalle irtohypytyspäiviä ja alkaa opettamaan sitä matkustamiseen. Ei sitä nuorten hevosten kanssa tule tylsää hetkeä, sillä aina riittää uutta opeteltavaa! Vuosipäivän kunniaksi Avasta otettiin rakennekuva, jossa tamma ei pahemmin jaksanut poseerata, ja sille tarjoiltiin ylimääräinen porkkana heti aamupalaksi.
29.05.2017, Ensimmäinen ulkoilu, kirjoittanut Cherry
Minulla on usein tapana pitää varsoja hieman pidempään sisällä, mutta Avaksi nimetyn tammavarsan kohdalla siihen ei löytynyt mitään syytä, joten jo vuorokauden ikäinen lapsonen äiteineen pääsivät käymään muutaman minuutin ajan ulkona. Nikki piti tammansa visusti narun päässä, kun minä ja paikalla sattumalta ollut Emppu ohjasimme varsaa lähemmäs emäänsä. Kuten olinkin jo parin tunnin ikäisestä varsasta ennustanut, oli se aikamoinen menijä. Alkuun se kulki hienosti Litan perässä, mutta nopeasti uteliaisuus voitti ja se lähti omille seikkailuilleen. Siitä ei Lita juuri riemastunut, joten varsa piti nopeasti hakea takaisin sen luokse. Minut ja Nikkin Ava oli jo jollain asteella oppinut tuntemaan, mutta Emppua kohtaan tammavarsa oli vielä kovin epäluuloinen. Lopulta uteliaisuus kuitenkin aina voitti ja se kävi hakemassa rapsutukset myös Moonin omistajalta. Takaisin sisälle palaaminen olikin sitten suurempi projekti, kun Ava olisi jo kovasti halunnut jäädä pidemmäksikin aikaa ulos. Lita marssi kyllä hienosti varsansa edellä sisälle, mutta tajutessaan ettei tämä seurannutkaan meinasi se palata heti takaisin ulos. Avalla oli menossa aivan omat seikkailunsa, eikä se olisi malttanut kulkea oviaukosta ollenkaan. Vielä talliin päästyäänkin se vältteli karsinaansa menoa ja yritti ottaa pientä spurttia käytävällä. Lopulta varsa puoliksi työnnettiin, puoliksi nostettiin takaisin emänsä hoiviin, jonne se hyvin nopeasti maitobaarilla vierailunsa jälkeen romahtikin nukkumaan pitkäksi aikaa. Todella rankkaa tällainen pienen hevosen elämä.
28.05.2017, Eläinlääkärikäynti, kirjoittanut Cherry
Tulin tarkastamaan varsan ja tamman kuntoa. Erityisenä huolena meillä olivat kiinni jääneet jälkeiset, mutta kun ensin pällistelimme Litan omistajan, tallin omistajan ja harjoittelija-kollegani kanssa ulos tulleita jälkeisiä tallin lattialla, olisin jo lähes pystynyt väittämään kaiken tulleen ulos. Kun sisätutkimuksessakin kaikki vaikutti olevan hyvin, en lähtenyt suosittelemaan kohtuhuuhtelua tamman omistajalle. Hän suostui toimenpiteen väliin jättämiseen, joten siirryin tekemään rutiinitarkastusta. Lita vaikutti yllättävänkin hyväkuntoiselta ottaen huomioon, että se oli varsonut ensimmäisen varsansa vain joitain tunteja aiemmin. Se oli hyvin maidossa ja ternimaidot olivat menneet tammavarsalle perille. Varsa osasi hyvin imeä ja löysi itsenäisesti nisälle. Se tuntui olevan muutenkin kovin eloisa, joten siitä saattaa hieman vanhemmiten tulla aikamoinen murheenkryyni äidilleen. Myös varsan tutkiminen sujui helposti ja vaikka Lita olikin varsaansa kohtaan suojeleva, ei se kuitenkaan ollut läheskään niin ongelmallinen kuin tammat, jotka ovat valmiita vaikka tappamaan varsansa vuoksi. Tammavarsasta ei juuri moitetta löytynyt, hieman se tietysti oli vielä kasassa oltuaan kohdussa ahtaalla, mutta mitään normaalista poikkeavaa en huomannut.
28.05.2017, Hieno varsa hienolla tammalle, kirjoittanut Cherry
Kun Litan laskettu aika meni yli vain muutamalla tunnilla, voisi jo melkein sanoa tamman olevan tarkka synnyttäjä. Ensivarsojaksi se oli myös sangen tehokas, sillä tammavarsan maailmaan saattamiseen ei ylimääräisiä minuutteja juuri tuhraantunut. Itse varsomisessa kaikki sujui hyvin ja varsa vaikutti hyvinvoivalta, joskin jälkeisiä ei ensin meinannut kuulua. Soitettuani päivystävälle saimme ohjeeksi viedä Litan ulos ja jättää varsan hetkeksi ulos, ja jo hetken kävelyn jälkeen jälkeiset alkoivatkin irrota. Päivystävä lupasi tulla vielä myöhemmin tarkastamaan tilanteen, mutta tilanne oli sillä hetkellä stabiili. Jo tunnin kuluttua varsa oli päässyt jaloilleen ja vain hetki sen jälkeen se jo etsi reittiään nisälle. Lita käyttäytyi jopa odotettua fiksummin ja tuntui tajuavan, että tämä pieni lähes tyhjästä putkahtanut pitkäkoipi oli sen lapsi. Kun kaikki vaikutti tallissa olevan hyvin, pääsimme me ihmisetkin ottamaan muutaman minuutin torkut ennen päivystävän saapumista. Myöhemmin katselin tammaa paremmin ja jo muutaman tunnin ikäisestä varsasta pystyin melko varmasti sanomaan, että se tulee olemaan aikamoinen urheiluhevonen vanhempana. Varsalla oli paitsi mukava rakenne, myös erittäin kova tarve päästä liikkumaan. Vaikka lapsukaisen pitikin vähän väliä pysähtyä lepäämään eikä sen tasapainokaan vielä oikeastaan liikkumiseen riittänyt, oli se silti selvästi muita kevään kasvatteja eläväisempi.