Helmiahon Leijonamieli
VH18-018-2259
Helmiahon Leijonamielen kuvat © ransu.kuvat.fi (CC BY-NC 3.0)
| Kutsumanimi | Joona | Syntymäaika, -paikka, ikä | 05.07.2018, Suomi, 4-vuotias |
| Rotu | Suomenhevonen | Sukupuoli | Ori |
| Väri | Punarautias | Säkäkorkeus | 156cm |
| Koulutus | Vaativa B, 100cm, Helppo | Painotus | Yleispainotus |
| Kasvattaja | meea VRL-09844, Helmiaho | Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
(6 + 10 + 1 + 1 + 3 + 9 = 30p)
20.09.2020: SV-II
(6,4 + 10 + 7 + 7,5 + 7,3 + 5 + 17 = 60,2p)
Joona on siinä mielessä onnistunut suunnitelmallisen kasvatustyön lopputulos, että se on luonteeltaan tasaisempi yksilö kuin emänsä, mutta näyttää kuitenkin enemmän elonmerkkejä kuin isänsä. Ori on kaikissa tilanteissa melko simppeli käsiteltävä, mitä nyt vieraissa paikoissa ja vilkkaassa vilinässä sen täytyy tehdä itsestään pienimuotoinen ohjelmanumero. Kotioloissa rautias on tasainen ja ennalta-arvattava, mutta tylsää siitä ei kuitenkaan saa tekemälläkään. Ratsastusominaisuuksiltaan hevonen on erinomainen ja se taitaa erinomaisesti niin kouluratojen kiemurat kuin esteiden ylityksetkin.
Käsiteltäessä Joona suorastaan rakastaa rutiineja, eikä se pane ollenkaan pahakseen, vaikka harjaus- ja varustustuokiot seuraisivat päivästä toiseen tismalleen samaa kaavaa. Tappavan tasaista arkea elellessään ori on helppo ja oikeastaan kenen tahansa käsiin soveltuva hoidokki, joka kulkee taluttaessa siivosti ja seisoo käytävän naruissa tarvittaessa vaikka puoli päivää. Myös kengittäjien ja eläinlääkärien kanssa hevonen tulee hyvin toimeen, vaikka piikkien pistelyä sisältävät toimenpiteet sitä selvästi inhottavatkin. Ruoka-aikaan Joona on usein ärsyttävän äänekäs, mutta onhan se kuitenkin suomenhevonen, ja täten aina nälkäinen. Metelöinti loppuu nopeimmin, kun heinien ja muiden ruokien jakamisen aloittaa suosiolla Joonan kohdalta. Vaikeimpia orille ovat arjesta selvästi poikkeavat päivät: klinikkareissut ja kilpamatkat. Vieraissa paikoissa hevonen ei oikein osaa rauhoittua, vaan se pyrkii vahtimaan ympäristöään taukoamatta. Rautiaan kevyt rauhoittaminen ei olekaan ollenkaan huonompi idea pidempien reissujen aikana, sillä vaikka matkat sinänsä taittuvatkin ongelmitta, on suomalainen yleensä pidempien reissujen jälkeen aivan loppu.
Ratsastaessa Joona on yritteliäs ja eteenpäinpyrkivä hevonen, jonka kanssa työskenteleminen on usein palkitsevaa. Ori oppii uusia asioita nopeasti, eikä se juuri säästele itseään tehtäviä suorittaessaan. Toisinaan hevosella nousee suorittaminen turhankin paljon päähän, jolloin tilanteen rauhoittamiseen ja rennon mielentilan hakemiseen menee jonkin verran aikaa. Yrittäessään liikaa Joonasta tulee hätäinen, se hukkaa helposti askeltensa rytmin ja myös tuntuma hevosen suuhun muuttuu epätasaiseksi ja vahvaksi. Keskittyneessä ja rauhallisessa tilassa Joona on suhteellisen anteeksiantava ja ratsastus näyttääkin usein ulkopuolisen silmissä vaivattomalta ja harmoniselta. Kilpailuissa hevonen käy usein turhan kovilla kierroksilla, jolloin verryttelyajasta suurin osa kuluu rentoon keventelyyn ja kuuliaisuuden hakemiseen. Radalla orin saa kyllä koottua helposti, mutta liikaa prässäämistä ratsastajan tulee osata välttää, mikäli haluaa ratsastaa ehyen ja tuomarien arvostaman ohjelman. Selkeimmin verryttelyn onnistumisen näkee lisättyjen askellajien tasaisuudessa ja laukanvaihtojen puhtaudessa, mutta myös sivuttaisliikkeiden tahdissa ja tasaisuudessa.
Hyppäämisestä Joona pitää kovasti, vaikka se yrittääkin toisinaan korjata virheitään vain vauhtia lisäämällä. Ori ei ehkä ole estetekniikaltaan se kaikkein upein ilmestys, mutta voitontahtoa siltä löytyy sitäkin enemmän. Rautias ei juuri erikoisesteitä katsele, eikä se myöskään välitä pienistä pohjan epätasaisuuksista tai kummallisista maahan lankeavista varjoista. Vetokilpailuun ei suomenhevosen kanssa kannata lähteä esteilläkään, sillä vahvana rotunsa edustajana se kiskoo tarvittaessa kenet tahansa bodarin irti satulasta kiitäessään menemään mahanalus jalkoja täynnä. Sen sijaan esteilläkin elintärkeässä asemassa on huolellinen verryttely, jonka aikana ori viritetään herkäksi ja vastaanottavaiseksi niin, että hypätessä ei enää tarvitse keskustella jarrujen tai ratin toiminnasta. Kokeneen kuskin alla ori onkin oikea ruusukehai, joka tykittää menemään reippaasti, mutta kuitenkin tasapainoisen hallitusti. Hyvin samanlaisilla spekseillä Joona hyppää myös maastossa, ja myös veteen meneminen onnistuu hevosen kanssa jarruttelematta. Rauhallisempi maastoilu ilman esteitä on orin kanssa yleensä rentouttavaa puuhaa, sillä rautias on osoittautunut hyvinkin selväpäiseksi ja liikennevarmaksi ratsuksi, jonka selkään voi istuttaa pienemmänkin kuskin maastokävelyn ajaksi.
Suku & jälkeläiset
| i. Leijonaleikki sh, 158cm, rt |
ii. Leijonanluola sh, 159cm, rt |
iii. Leijonakuningas sh, 161cm, prt |
| iie. Aavasointu sh, 154cm, rt | ||
| ie. Lystileikki sh, 157cm, vrt |
iei. Humppaveikko sh, 159cm, vprt | |
| iee. Vinkeä-Emma sh, 151cm, rtkm | ||
| e. Lumimarja sh, 155cm, rtkm |
ei. Huurto sh, 157cm, trt |
eii. Tuiskun Härmä sh, 157cm, rtkm |
| eie. Aallon Kipakka sh, 160cm, trt | ||
| ee. Lumiina sh, 155cm, rtkm |
eei. Kuuran Ylläri sh, 158cm, rn | |
| eee. Lumihiutale sh, 153cm, rtkm |
Sukuselvitys
Jälkeläiset
| Syntymäpäivä | Sukupuoli | Nimi | Saavutukset | Emä | Omistaja |
Kilpailukalenteri
KRJ:n alaiset sijoitukset
ERJ:n alaiset sijoitukset
KERJ:n alaiset sijoitukset
Valmennukset
Ei vielä valmennuksia
Päiväkirja
13.04.2020, Koeratsastus, kirjoittanut omistaja
Muutama päivä sitten olimme viettämässä iltaa hyvän ystäväni Sannin kanssa, kun puheeksi tuli hänen omistamansa suomenhevostalli ja sen karsintaa kaipaava hevoskanta. Kuuntelin avoimen kiinnostuneena naisen luetteloa myyntiin tulevista kauraturvista, kun esille nousi Helmiahon Leijonamieli. Muutaman tarkentavan kysymyksen jälkeen ilmoitin haluavani nähdä kyseisen otuksen luonnossa ja sovimme koeratsastuksen parin päivän päähän. Tavoilleni uskollisena olin hevosen esittelystä hieman myöhässä, joten Sotamaalaukseen saapuessani punarautias ori oli jo satuloitu ja kävelytettykin valmiiksi. Pyynnöstäni nuoren suomenhevosen selkään nousi ensimmäiseksi Sanni, joka ratsasti hevosen kanssa askellajit läpi kumpaankin kierrokseen. Lopuksi hän hyppäsi vielä pienen ristikon yli näyttääkseen, että ori on ennenkin nähnyt keppejä. Tämän demonstraation jälkeen uskalsin itsekin kavuta satulaan ja lähes heti oloni tuntui mukavan kotoisalta. Leijonamieli tuntui sopivan käteeni oikein hyvin: se oli yritteliäs ja herkkä, paineistaessa ennemmin kuumeneva kuin sisäänpäin sulkeutuva laiskamato. Hevosen liikkeet olivat näyttäneet maastakäsin katsottuna tahdikkailta, ja myös selkään ne tuntuivat rytmikkäiltä ja varsin kehityskelpoisilta. Ratsastusominaisuuksiltaan rautias oli yllättävänkin hyvä ollakseen vasta nelivuotias suomenhevonen, ja aistin siinä paljon potentiaalia tulevaisuuden kilpakenttiä silmällä pitäen. Pelkkä sileällä pyöriminen oli jo vakuuttanut minut, mutta testimielissä päätin ottaa koeratsastuksen päätteeksi muutaman pienen hypyn maneesissa olevalle ristikolle. Leijonamieli otti esteen selvästi tosissaan, vaikka hyppykokemusta sillä ei vielä liikaa ollutkaan. Sen asenne estettä kohtaan oli kunnossa, ja viimeistään se sai minut käynnistämään neuvottelut kelposukuisen ja hyväluonteisen rautiaan hinnasta. Jouduin pulittamaan itseni orista kipeäksi, vaikka kuuleman mukaan kauppahinnasta olikin jo vähennetty roima kaverialennus. Kauppakirjan ja omistajanvaihdosilmoituksen täyttämisen jälkeen kaupat oli sinetöity, mutta muuttoaan suomenhevonen joutuisi kuitenkin odottamaan päivän tai pari. Näkemäni ja kokemani perusteella maltoin tuskin odottaa, että pääsisimme aloittamaan kunnon treenit uusimman hankintani kanssa.
07.06.2020, Kalenteris tyhjää, kirjoittanut omistaja
4-vuotias suomenhevosori, mitä sellaisen kanssa sitten tekisi. Ratsukoulutusta ei voi jatkaa loputtomiin, sillä hevoset kasvavat uskomattoman hitaasti, minkä lisäksi tämänikäiseltä ei vaadita kilpakentilläkään kuin kaikkien askellajien hölköttelyä jonkinlaisessa kontrollissa. Joona ei Sannin omistuksessa ehtinyt osallistumaan erinäisiin varsakarkeloihin, joten ne rautiaalla ainakin ovat edessä, mutta muilta osin hevosen kalenteri on vielä kovin tyhjänlainen. Tämän erinomaista helmiaholaista kasvatusta edustavan yleishevosen kanssa ongelma on hyvin positiivissävytteinen, kun kaikki tavoitteet oli saavutettu jo hyvissä ajoin ennen kalenteriin lyötyjä tavoitepäivämääriä. Joonalle oli ehditty antaa jo ylimääräinen lomakin hyvintehdystä työstä, vaan ei sitä haluaisi seisottaakaan koko talvea vain viisivuotiskauden haasteita odotellessa. Lopulta päädyin siirtämään hevosen liikutusvastuun kolmosratsastajalleni Jennylle, joka saisi ylläpitää suomenhevosen kuntoa ja tarjota sille monipuolisia, mutta suhteellisen helppoja harjoitteita siihen saakka, että kevättalvella pääsisimme taas täysillä treenien makuun. Myös orin valmisteleminen nuorille hevosille tarkoitettuihin laatuarvosteluihin siirtyi Jennyn vastuulle, se kun tuskin tulisi aiheuttamaan mitään ongelmia.
31.08.2020, Maastossa, kirjoittanut Jenny (omistaja)
Joonan hoito- ja liikutusvastuun siirryttyä minulle olen keskittynyt pitämään hevosen mielen virkeänä ja kropan säännöllisesti liikenteessä. Orin treenit ovat olleet hyvin maastoilupainotteisia, ja Cherseyn juuri kunnostetulle maastoradalle olimme tälläkin kertaa suuntaamassa. Joona saattoi jo aavistella päivän ohjelmaa, kun asettelin sen vastaharjatulle kaulalle heijastinrintaremmiä, jota ei tietystikään kentälle suunnatessa ikinä puettu. Ulkona sen oli jo hieman vaikea seistä paikoillaan sitä pientä hetkeä, joka minulta selkään kipuamiseen meni. Satulavyötä kiristäessäni suomenhevonen marssi jo päättäväisesti kohti tutun metsäpolun alkua, eikä minun tarvinnut huolehtia oikealle reitille löytämisestä ollenkaan. Ensimmäisen puolikkaan kilometrin taitoimme käynnissä, vaikka menohaluja nuorella orilla olisi selvästi ollut enemmänkin. Raviin rautias hypähti heti luvan saatuaan, mutta ryöstämisestä tai muista tuhmuuksista minun ei tarvinnut murehtia hetkeäkään: lapasesta Joona ei ollut karannut minulta vielä kertaakaan, vaikka erinäisiä tilanteita maastoretkiemme aikana oli sattunutkin. Lenkin kokonaispituus oli hieman vajaat kolme kilometriä, ja tänään kiersimme sen kahdesti. Ensimmäinen kierros koostui alkukäynneistä, muutamasta ravipätkästä sekä parista helposta käynnissä suoritetusta pohkeenväistöharjoituksesta. Toisella kierroksella intouduimme laukkaamaan ottaen yhden suoran myös vähän reippaammassa tahdissa. Kierroksen viimeisellä kolmanneksella poikkesimme sen verran polulta, että kävimme kahlaamassa maastoesteradan Riviera-nimisellä vesiesteellä. Joona rakastui Rivieralla leikkimiseen heti ensimmäisellä kerralla, ja nykyään se lähes pahoitti mielensä, jossei päässyt maastolenkillään ollenkaan kastelemaan jalkojaan, varusteitaan ja ratsastajaansa. Tallin käytävälle saakka ehdittyämme meidän kummankin sykkeet olivat jo laskeneet, hengitykset tasaantuneet ja varusteetkin hieman kuivuneet, joten pikaisen hoidon jälkeen Joona pääsi karsinaansa nauttimaan juuri jaetuista päiväheinistä, sekä ratsastuksen päälle saamastaan ihanasta mash-vellistä.