Glam River de Winter

VH18-155-0042


Glam River de Winterin kuvat © Midas-Touch Warmblood Stud (with permission)

Kutsumanimi Larry Syntymäaika, -paikka, ikä 18.11.2018, Yhdysvallat, 4-vuotias
Rotu Amerikanpuoliverinen Sukupuoli Ori
Väri Ruunikonkirjava Säkäkorkeus 168cm
Koulutus Intermediate I, 140cm, CIC4 Painotus Yleispainotus
Kasvattaja Winterbourne Court Omistaja Cherry, VRL-12299

20.12.2020: KV-II
(8 + 4 + 2 + 4 + 2 + 7 + 0,5 = 27,5p)

30.11.2020: EV-II
(9 + 3 + 4 + 3 + 1 + 9 =29p)

25.12.2020: KEV-II
(2 + 8 + 1 + 5 + 3 + 9 = 28p)

Larry on suoritushevonen vailla vertaa, mutta luonteeltaan se on uskomattoman vaikeasti miellytettävä, ja siksi hyvin työläs groomattava. Ori ei sovellu vasta-alkajien käsiteltäväksi, eikä se toimi myöskään aloittelijoiden ratsuna. Pienestä pitäen kilpahevosena kohdeltu puoliverinen tietää arvonsa ja huomaa kyllä, jos palvelun taso lähtee syystä tai toisesta laskemaan. Larryn miellyttäminen on usein raskasta, mutta se kannattaa, sillä huonolla tuulella olevaa oria ei jaksa katsella kukaan.

Tobianonkirjavaa ruunikkoa eivät Suomessa vallalla olevat sääolosuhteet jaksa miellyttää, onhan se sentään saanut nauttia nuoruusvuosinaan Indianan kuumankosteista helteistä ja hädin tuskin pakkasen puolelle putoavista talvista. Larry ei pakollisesta ulkoilusta välitä, vaan talvikaudet se mieluiten seisoisi omassa karsinassaan kuin tatti konsanaan. Kesäisin se kyllä pitää laiduntamisesta, mutta vain, jos taivas on pilvetön ja lämpömittarin elohopea nousukiidossa ylöspäin. Oria on vaikea yliloimittaa, sillä siinä missä muut hevoset hikoilisivat itsensä kuiviksi rusinoiksi, alkaa amerikkalaista unelmaa edustava vilukissa vasta olla tyytyväinen. Ilman takkia Larry ei pärjää kunnolla kesäkeleissäkään, sillä milloin se vetää selkänsä jumiin kylmästä tuulesta tai kolmesta vesipisarasta, milloin se ahdistuu ympärillään pörräävistä hyönteisistä tai milloin se vain matkii kameleonttia yrittäessään muuttua laitumensa kanssa samansävyisen vihreäksi. Loimittamisen lisäksi Larrya saa suojittaa aina ja jokaisessa tilanteessa: öisin se haluaa jalkoihinsa lämpöiset tallisuojat, tarhaan ja kävelykoneeseen se suorastaan vaatii suojat ja bootsit joka jalkaan, eikä sitä kannata haaveillakaan kuljettavansa ilman asianmukaisia suojavarusteita.

Irtokengät ovat orin kanssa ikuinen vitsaus osittain sen heikonlaisen kavionlaadun vuoksi, osittain sen reippaan poljennan ja siitä seuraavan takomisen seurauksena. Kengittäjä onkin hevoselle sangen tuttu vieras, jonka kanssa sillä kaikeksi onneksi kohtaavat kemiat oikein hyvin. Eläinlääkäreistä Larry ei aina ole samaa mieltä, mutta tarpeen vaatiessa se on melko helppo humauttaa kevyeen päiväkänniin, jonka jälkeen mikään toimenpide ei enää ole hevosen mielestä minkäänlainen ongelma. Käsittelytilanteissa, kuten tarhauksessa tai varustaessa, kenttästara on teoriassa fiksu ja asiallinen, mutta omaa kuitenkin sen verran orimaisia piirteitä, ettei sille selkäänsä uskalla kääntää hetkeksikään. Tahallaan Larry ei ole ilkeä tai vaikea, mutta hormonien hyrrätessä se saattaa unohtaa koko muun maailman hetkeksi mielestään. Komentamista ori ei kuitenkaan siedä juuri yhtään, vaan se kannattaa pyrkiä palauttamaan takaisin maanpinnalle mahdollisimman lempeitä keinoja käyttämällä. Aiempien kuvausten perusteella lienee sanomattakin selvää, että Larry on tarkka siitä, että sitä kohdellaan kuin tallin kruunaamatonta kuningasta. Sitä ei siis todellakaan varusteta ilman operaatiota edeltävää huolellista harjausta, eikä sillä todellakaan käytetä varusteita, joita ei ole anatomisesti muotoiltu ja juuri tämän hevosen päälle tarkalleen sovitettu. Hevosen käytös on juuri niin itsekästä ja ärsyttävää, ettei sitä montaa päivää jaksaisi millään katsella, ellei se nyt sattuisi olemaan niin mahdottoman hyvä ja menestyksekäs kilpahevonen.

Ratsuna Larry on kaikkea sitä, mitä hyvältä ratsuhevoselta uskaltaa odottaakin: se on innokas työskentelemään, herkkä, reipas ja rohkeakin. Se on kaunis katsella, se liikkuu riittävästi ja on rakenteeltaan sellainen, että sen on mahdollista suorittaa sen koulutustasoa vastaavia tehtäviä. Larryn vahvuuksia on vaikea kuvailla niin, että sanat tekisivät oikeutta sen kyvyille; jos menen nyt kehumaan sen erinomaisuutta kouluhevosena, tulen vahingossa sivuttaneeksi sen faktan, että ori on erinomainen myös esteillä. Siinä mielessä Winterbourne Courtin henkilökunta Ferrareineen on tehnyt loistotyötä, ettei Larrysta pysty päälle päin edes sanomaan, mihin lajiin se oikeasti soveltuu parhaiten. Kenttäratsuksi me olemme hevosta tituleeranneet, vaikka se menestyykin tasaisesti kaikissa kolmessa ratsastuksen päälajissa. Kouluratsuna puoliverisen parhaita puolia ovat sen luontainen liikkumisen helppous, jolloin kokoamiset ja lisäykset onnistuvat vaivattomasti, eikä ratsastaja joudu hikoilemaan energisyyden säilyttämisen eteen. Huolellisella kehonhuollolla Larry pysyy notkeana kropastaan, jolloin sivuttaisliikkeet hevosen kanssa sujuvat kauniin pehmeästi. Kuitenkin ajattelemattomalla treenillä ja suurinpiirteisellä hoidolla huonosta ratsastuksesta puhumattakaan pystyy orista tekemään jäykän rautakangenkin, jolloin taivutuksista ei tule mitään, eivätkä kylkien joustamista vaativat liikkeetkään ota onnistuakseen. Laukanvaihdot kirjava jenkkiläinen osaa vaikka unissaan, mitä nyt sarjojen kanssa voi joskus olla hieman haparointia havaittavissa.

Esteiden ylittämista puoliverinen rakastaa kovasti ja se on touhussa myös oikein lahjakas. Hevosen askellajit ja niiden matkanvoittavuus puoltavat sen mahdollisuuksia esteradoilla pärjäämiseen, eikä unohtaa tule myöskään orin teräviä hoksottimia ja nopeaa tilannetajua. Larry osaa nimittäin itse korjata virheitään, eikä se juuri koskaan puomeissa kiinni olekaan. Kieltäytymistä ori ei myöskään harrasta, ei puomiesteillä eikä maastoradoillakaan, joten yleensä virhepistesaldo koostuu pelkästään mahdollisista hipaisupuomeista tai satunnaisista aikavirheistä. Kirjava kenttähevonen omaa esteradoille erinomaisen hyppytekniikan: sen etujalat koukistuvat terävästi mahan alle samalla, kun takajalat avaavat hyvin taakse. Larry käyttää hypyn kaaren aikana vahvasti selkäänsä ja kaulaansa, minkä lisäksi se on tasapainoinen niin ponnistuksessa kuin laskeutumisessakin. Erikoisesteiden kohdalla ori ei turhia kysele, vaan se hyppää kiltisti myös normaalista poikkeavat tehtävät. Maastoradoilla puoliverinen on tottunut venymään tarpeen vaatiessaan aina äärirajoilleen saakka, eikä se siitä mieltään pahoita koskaan. Larry on kilpailuissa suorittamassa aina ihan sataprosenttisesti ratsastajansa kanssa, eikä se halua luovuttaa leikkiä kesken heti ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla.


Suku & jälkeläiset

i. Glitter & Gold
bwp, 168cm, mkrj
ii. Golden Age EVM
bwp, 170cm, mkrj
iii. White Gold EVM
bwp, 172cm, rnkrj
iie. Viva Voce EVM
sf, 162cm, m
ie. Glitter 'n' Candy EVM
bwp, 166cm, mrn
iei. Sugarcrush EVM
holst, 167cm, rn
iee. Star Delilah EVM
sf, 164cm, m
e. Greed of Atlantis
lszaa, 167cm, trn
ei. Atlantic Toxin EVM
kwpn, 172cm, trn
eii. Python X EVM
kwpn, 168cm, m
eie. Amazon Rain EVM
hann, 166cm, mrn
ee. Sugar Addiction EVM
lszaa, 168cm, rtkm
eei. Falconi EVM
fwb, 165cm, rn
eee. Sugar Fluff EVM
lszaa, 169cm, rnkm

Sukuselvitys

Jälkeläiset

Syntymäpäivä Sukupuoli Nimi Saavutukset Emä Omistaja

Kilpailukalenteri

KRJ:n alaiset sijoitukset (0 kpl)

 
 

ERJ:n alaiset sijoitukset (0 kpl)

 
 

KERJ:n alaiset sijoitukset (0 kpl)

 
 

Valmennukset

Ei vielä valmennuksia


Päiväkirja

25.08.2020 - Kaupankäyntiä - kirjoittanut omistaja (120 sanaa)
Glam River oli aivan ensimmäinen hevonen, johon silmäni Winterbourne Courtiin saapumisen jälkeen iskin. Ori oli pakko saada omistukseeni, maksoi mitä maksoi, eikä mikään tai kukaan pystynyt päätäni tässä asiassa pyörtämään. Dennis yritti kääntää päätäni taloudellisilla faktoilla (mitä se hänelle edes kuuluu, miten oman yritykseni varat haluan käyttää), Molly ei vaivautunut edes yrittämään. Harri sai suostuteltua minut käyttämään orin ostotarkastuksessa, vaikka olin ennen ensimmäisenkään röntgenkuvan ottamista jo päättänyt, että mahdollisista löydöksistä huolimatta hevonen matkaisi mukanani Suomeen. Kuvista ei onneksi mitään maata mullistavaa paljastunut, joten lopulta pääsimme hieromaan Nikkin kanssa kauppoja, ja hetken ihmettelyn jälkeen molempia tyydyttävä lopputulos jo saatiinkin aikaiseksi. Larryn lisäksi ostin neljä muutakin amerikanpuoliveristä, mutta kyllä tämä kolmevuotias ehdottomasti suosikkini kaikista viidestä oli, ja tulisi varmasti myös tulevaisuudessa olemaan.

25.09.2020 - Muutto - kirjoittanut omistaja (117 sanaa)
Yhden hevosen tuominen Yhdysvalloista on aikaavievää, kallista ja hermoja raastavaa puuhaa – ja viiden hevosen samanaikainen maahantuonti tarkoittaa viisinkertaista paperienpyörittelyä ja lähes viittä ylimääräistä nollaa laskun loppusummassa. Hiusteni auttamattomasta harmaantumisesta huolimatta Larry ja kumppanit selvisivät niin lentomatkasta, tullin tarkastuksista kuin eläinlääkärin kuntoselvityksestäkin, ja kuukausi puoliveristen ostamisen jälkeen ne lopulta saapuivat kuljetusfirman hulppealla kalustolla tallini etupihalle. Hevoset olivat selvästi väsyneitä pitkästä matkastaan, mutta fyysisesti ne vaikuttivat olevan melko hyvässä kunnossa: niistä oli selvästi pidetty erinomaista huolta koko matkan ajan. Larry oli uusista tulokkaista selvästi parhaimmassa vedossa. Se kolisteli jo autossa kärsimättömästi, ja lastaussiltaa alas hypellessään se antoi Cherseyn tilusten raikua ilmoittaessaan uuden kingin saapuneen paikalle. Karsinoihinsa pitkänmatkalaiset rauhoittuivat nopeasti, eivätkä ne olleet pahoillaan edes yön aikana tehdyistä ylimääräisistä tarkastuskäynneistä.

30.09.2020 - Ratsukoulutuksen alkua - kirjoittanut omistaja (147 sanaa)
Larryn kyydissä oli kerran käyty Nikkin toimesta sen synnyintallilla, mutta varsinainen sisäänratsastus oli yhä tekemättä. Orin muutettua uudelle asuinpaikalleen otimme Jennyn kanssa sen ratsukouluttamisen heti työn alle: vahvaluontoinen puoliverinen olisi yksinkertaisin kouluttaa sen vasta hakiessa omaa paikkaansa uudessa paikassa. Karsinassa Larry sieti ratsastajaa selässään erinomaisesti, ja myös hoitopaikalla selkäännousu onnistui ilman ylimääräistä hämminkiä. Pyöröaitauksessa hevonen innostui köyrimään niin villisti, että jopa kymmeniä nuoria satulaan laittanut Jenny ilmaisi ääneen huolensa kyydissä pysymisestään. Orin huonokuntoisuus mursi sen taistelutahdon varsin nopeasti, ja kun juoksutus kumpaankin suuntaan oli hoidettu, oli Larry jo varsin lauhkeaa laiteltavaa ratsautumisessa ja taluttajan kanssa kävellessä. Samaan hengenvetoon otimme vielä orin ensimmäisen ravipätkän ratsastaja selässä: alkusäikähdyksen jälkeen puoliverinen rauhoittui ravaamaan epäilevän tasapainottomasti, mutta kiltisti. Näiden treenien pohjalta koulutusta olisi hyvä jatkaa, eikä Jennykään enää tällaisen onnistumisen jälkeen joutuisi pelkäämään henkensä edestä – ei ainakaan ennen ensimmäisiä laukannostoja, jolloin köyriminen todennäköisesti nousisi Larryn mielessä takaisin loistoideoita sisältävän listan kärkipäähän.