Bermuda de Winter
VH18-155-0037
Bermuda de Winterin kuvat © ransu.kuvat.fi (CC BY-NC 3.0)
| Kutsumanimi | Bermuda | Syntymäaika, -paikka, ikä | 31.10.2018, Yhdysvallat, 3-vuotias |
| Rotu | Amerikanpuoliverinen | Sukupuoli | Tamma |
| Väri | Samppanjamustanvoikonkirjava | Säkäkorkeus | 162cm |
| Koulutus | Helppo A, 140cm, CIC2 | Painotus | Yleispainotus |
| Kasvattaja | Winterbourne Court | Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
(5 + 5 + 4 + 3 + 1 + 0 = 18p)
31.10.2020: EV-II
(6 + 5 + 4 + 4 + 2 + 9 = 30p)
25.09.2020: KEV-II
(9 + 8 + 3 + 1 + 2 + 9 = 32p)
Luonteeltaan Bermuda on menevä ja toisinaan hieman räjähdysaltiskin hevonen. Se tekee mielellään töitä puolituttujenkin ihmisten kanssa, mutta varsinaisen luottamuksen ansaitsemiseen menee aikaa. Tamma osaa olla halutessaan myös varsin luonteikas, joka toisinaan pistää kapuloita rattaisiin hevosen kilpauran suhteen. Lisäksi tuima puoliverinen on kaikkea muuta kuin huoleton harrastuskumppani, joten helppoa ja kivaa nelijalkaista etsivien kannattaa ohittaa Bermuda heti suosiolla.
Amerikkalaissyntyistä Bermudaa tulee kohdella tammana, sillä hevosta komentelemalla ei saa aikaiseksi kuin pahan mielen kaikille. Hevonen on herkkä pahoittamaan mielensä pienistä ja merkityksettömistä asioista, kuten liian kovalla harjalla rapsuttelusta tai väärin pehmustetusta riimusta, mutta sitten esimerkiksi tarhakaverin vaihdolla ei ole suurempaa merkitystä Bermudan henkisen hyvinvoinnin kannalta. Puoliverisestä on usein kovin vaikea ottaa selvää, mutta helpoimmalla varmastikin pääsee, kun yrittää pitää sen mahdollisimman seesteisessä mielentilassa päivästä toiseen. Perushoitotoimenpiteet tamman kanssa sujuvat yleensä rutiinilla, mutta heti rutiinien rikkoutuessa on hevosen kiukuttelussa kestämistä. Bermuda ei arvosta äkkinäisiä suunnitelmanmuutoksia, vaan se haluaa aina olla kartalla siitä, mitä milloinkin tapahtuu. Taluttaessa hevonen kävelee melko asiallisesti, mutta ilman ketjunarua sitä ei ole syytä viedä yhtään tallinkäytävää peremmälle: humoristiselle tuulelle sattuessaan se kuskailee mielellään taluttajaansa pitkin nurmikkoja ja pusikkoja. Matkustajana Bermuda on rauhallinen, onhan se taittanut elämänsä aikana tuhansia kilometrejä matkaa. Vieraissa paikoissa puoliverisen käytöksessä on yleensä hieman toivomisen varaa, mutta pahimmat nuoruuden sikailut alkavat onneksi olla jo taakse jäänyttä elämää.
Ratsastajaltaan Bermuda edellyttää hyvää tilannetajua sekä siistiä apujenkäyttöä, silloin se on suostuvainen antamaan orastavalle yhteistyölle mahdollisuuden elää ja kehittyä. Hevosen sielunelämästä ei ota täysin selvää koskaan, mutta pitkään jatkuneen yhteiselon jälkeen ratsastaja kyllä oppii tuntemaan, milloin treeni kannattaa pitää helppona, ja milloin Bermudan voi haastaa poistumaan mukavuusalueeltaan. Kouluratsastuksessa puoliverisen osaaminen rajoittuu helpon tason liikkeisiin sekä kenttäratsastuksessa hyvin tarpeellisiin yksittäisiin laukanvaihtoihin. Hyvä keskittymiskyky ei kuulu tamman vahvuuksiin, joten samaa harjoitusta sen kanssa ei kannata viilata tunnista toiseen. Bermuda keskittää huomionsa helposti kentän ulkopuolella tapahtuviin asioihin ja ottaa niistä mielellään myös pientä kimmoketta, joten mitä paremmin sen laittaa töihin, sitä tasaisemmasta kyydistä saa todennäköisesti nauttia. Paitsi että Bermudaahan ei niin vain "laiteta töihin", vaan se yritetään mahdollisimman ovelasti saada huijattua miellyttämään ratsastajaansa. Lohduttavin asia puoliverisen kanssa lienee se, että vaikka sileällä sen kanssa ei aina niin sujuisikaan, on hyppääminen hevosella yleensä ihan kivaa puuhaa.
Esteillä Bermuda on kapasiteetikas ja se omaa kauniin hyppytekniikan. Lisäksi hevonen on rohkea hyppääjä ja sillä on runsaasti kokemusta esteradoilta, joten sen kanssa on melko helppo onnistua suorituksessa. Automaatiksi tammaa ei voi kutsua, eikä se myöskään ole mikään kaiken anteeksi antava opetusmestari, mutta opettavainen treenikaveri se kyllä on. Muutamat virhearviot ratsastajan puolelta Bermuda sulattaa melko helposti, mutta jatkuvaa töppäilyä se ei kauaa jaksa katsella. Mikäli kemiat tamman kanssa eivät kohtaa, on pään seinään hakkaamista aivan turha jatkaa, sillä oikean ratsastajan eteen hevonen on kyllä valmis ottamaan riskejä ja ylittämään itsensä onnistumista tavoitellessaan. Maastoesteillä puoliverisen rohkeus nousee arvokkaaseen asemaan, sillä tämä tamma ei hypättävien esteiden ulkonäköä arastele. Bermuda suorittaa nopeasti ja varmasti niin vesiesteet kuin avaimenreiätkin, eikä se väsy helposti pitkilläkään rutistuksilla. Maastoradalle tosin on turha lähteä, jos yhteistyö kentällä pelittää huonosti, sillä olonsa epämukavaksi tuntiessaan tamma tekee stopin jo ensimmäiselle esteelle yrittämättä edes pysyä mukana kilpailussa. Jos hoitaessa onkin tärkeää pyrkiä pitämään Bermuda hyvällä tuulella, niin ratsastajan vasta kannattaakin panostaa yhteiseen suhteeseen, sillä todellisen kaverinsa eteen tamma on valmis tekemään aika paljon enemmän kuin satunnaisen hyvänpäiväntutun eteen koskaan.
Suku & jälkeläiset
| i. Paradox morg, 155cm, rnvkkokrj |
ii. Banquet morg, 159cm, rnvkk |
iii. Braveheart II morg, 161cm, rnvkk |
| iie. Samsara morg, 154cm, vkk | ||
| ie. Skydive morg, 152cm, vkkokrj |
iei. Frequency morg, 155cm, vrtkrj | |
| iee. Underwater morg, 154cm, vkk | ||
| e. Steady As She Goes amwb, 168cm, gchakm |
ei. Constantine amwb, 167cm, mkm |
eii. Key Stone brdbg, 166cm, mrn |
| eie. Countess of Rome kwpn, 168cm, rtkm | ||
| ee. Ocean Goddess amwb, 171cm, clcha |
eei. Storming Oceans dwb, 166cm, m | |
| eee. Silver Queen amwb, 169cm, gcha |
Sukuselvitys
Jälkeläiset
| Syntymäpäivä | Sukupuoli | Nimi | Saavutukset | Isä | Omistaja |
Kilpailukalenteri
KRJ:n alaiset sijoitukset
ERJ:n alaiset sijoitukset
KERJ:n alaiset sijoitukset
Valmennukset
Ei vielä valmennuksia
Päiväkirja
01.11.2018, Historiaa, kirjoittanut kasvattaja
Kun ensimmäisen kerran näin Paradoxin, tiesin, että minun oli saatava siitä varsa. Harkitsin puhdasta morganvarsaa, mutta päädyin kuitenkin valitsemaan puoliverisistäni inasen tukevamman Andyn morsioksi. Ristin sormeni joka ilta ja pyysin rohkealuontoiselta samppanjakimolta kaunista, erikoisväristä varsaa. Andy ei antanut lupauksia, mutta synnytti halloweenina maailmaan uskomattoman kauniin, vaalean tammavarsan. Olisin halunnut juosta syleilemään pitkäjalkaista, honteloa otusta, mutta tyydyin vain ihastelemaan sitä vauvakameran kautta. Vauvelia oli kutsuttu sukupuolen varmistumisesta asti Perriessiksi, mutta siitä tuli nopeasti syntymän jälkeen Bermuda pahamaineisen kolmioalueen mukaan. Perry-isän herrasmiesmäinen luonne antoi paljon toivoa ja levollisuutta aluksi, kunnes Bermuda päätti näyttää todelliset värinsä. Se oli perinyt emänsä melkeinpä uhkarohkeuden ja lisäksi se oppi varsin tuittupäiseksi nuorikoksi.
02.11.2018, Samppanjamysteeri, kirjoittanut kasvattaja
Alle viikon vanha Bermuda-varsa kyhnäsi emänsä kyljessä, kun katselin sitä yhdessä Devonin kanssa karsinan ovelta. “Ei varmana oo samppanja, ei samppanjat oo noin vaaleita”, intin Devonille, joka pudisteli päätään ja huomautti samppanjavoikkojen voivan olla joskus erittäin vaalean näköisiä. Olin väitellyt aiheesta Bermudan syntymästä asti, vaikka totta kai nuori tammavarsa geenitestattaisiin aivan kuten muutkin Winterbournen hevoset. Toiveena oli ollut vanhempiensa kaltainen kaunis värisoppa, sillä Bermudan isä oli kullankiiltoinen ruunivoikko morgan ja emä taas tylsä kimo, mutta samppanjarautiaalla pohjavärillä. Bermuda näytti kuitenkin vain tavalliselta kimolta, joka ei tuonut paljoakaan Winterbournen värijalostukseen. Rehellisesti sanottuna olin ruvennut miettimään varsan myymistä heti sen synnyttyä, mutta Devon oli rauhoitellut minua ja käskenyt odottamaan, että se saataisiin geenitestattua.
05.09.2020, Hevoshamstrausta, kirjoittanut omistaja
"Sanos nyt vielä kerran, minkälaisen hevosen sä nyt menit ostamaan?" ystäväni ja kollegani Winnie Cooper tiedusteli silmät teelautasen kokoisina.
"Sabinon samppanjamustanvoikon kenttäsukuisen amerikanpuoliveritamman."
"En mä oo ikinä edes kuullut tommosesta, miltä se samppanja-voikko-mikä-lie edes näyttää?"
"Tää yksilö oikeestaan lähes kimolta, mutta tän kasvattaja väitti, ettei ne aina ihan näin vaaleita oo. Kato, tässä on kuva Bermudasta!" sepitin samalla kun kaivoin uusimman hankintani rakennekuvaa puhelimeni syövereistä. Winnie tarkasteli kuvaa hetken, huokaisi sitten syvään ja jatkoi keskustelua: "Mun silmään toi menis täysin kimosta. Kerros mulle Cherry, miten sä päädyit tämmöisen amerikanihmeen omistajaksi, kun oot aina niin avoimesti vastustanut kaikkia kummallisia erikoisvärejä?"
"No ei mun tätä pitänytkään ostaa, mutta kun autossa oli tilaa vielä yhdelle..." irvistin ja jatkoin itseni puolustelua: "ja onhan tällä ihan erikoinen menestynyt sukukin."
Nyt Winnie meni hetkeksi täysin sanattomaksi.
"Saa korjata, jos oon ihan hakoteillä, mutta eikö sulla oo viiden hevosen kuljetusauto?" nainen varmisti kulmiaan kohotellen. Nyökkäsin vastaukseksi, ja se riitti jatkokysymykseen: "Ja sulla oli tilaa 'vielä yhdelle'? Montako kaakkia sä taas siltä Ferrarilta ostit? Älä vaan sano että viisi."
"Viisi..." mutisin ja aloin kaivamaan muiden Winterbournesta tällä kertaa shoppailtujen hevosten kuvia puhelimen galleriasta. Winnie ei sanonut enää sanaakaan. Ilmeisesti hevoshamstraukseni, jonka olin luvannut lopettaa jo alkuvuodesta, alkoi olla jopa hänelle hieman liikaa, vaikka yleensä nainen ei kovin pienestä säikähtänytkään.